lauantai 30. toukokuuta 2020

N-pentue varaustilanne 30.5

N-pojista yksi olisi vielä vailla omaa, harrastavaa ja aktiivista kotia. Pentuja ei ole yksilöity vielä kenellekkään eli en osaa sanoa, kuka se vapaa noista kuudesta on. Kovasti toivoisin kodin löytyvän suht läheltä Seinäjokea, toki pennulle sopivan kuuloinen perhe on tärkeämpää kuin kilometrit.

Super-Emo Piiku kera lastensa.

Piiku ja Reiru
Ennen viestin laittamista:

Tutustu yhdistelmään ja sen riskeihin sekä pentujen vanhempien luonnekuvauksiin täältä sekä tämän sivun lopusta löytyvään tekstiin "Erimoosen pennun omistajaksi" ja sen jälkeen jos tuntuu siltä, laittakaa sähköpostia ja kertokaa, millainen koti olisi vailla koiraa. :) Osoite on siis erimoone at gmail.com


N-pennut 5 viikkoa & nimiäiset

Eilen pennut täyttivät jo viisi viikkoa ja saivat sen kunniaksi toisen satsin matolääkkeitä. Viimeksi mainitsemani aivastelu ja köhähtely on reilusti vähentynyt viikon aikana ja luulen että kyse oli jonkunlaisesta kennelyskäviruksesta. Lääkityksiä ei toistaiseksi olla tarvittu ja ruoka maittaa koko porukalle hienosti. Tämä viikko on ollut viimeinen lomaviikko ja ollaan viihdytty päivittäin useampi tunti pihalla nyt kun on ollut kauniit säät! Pennut ja aikuiset viettää aikaa ulkona sulassa sovussa, naapurissa remppakoneet pauhaa ja pennut viipottaa päivä päivältä nopeammin. Puppyt vaikuttavat ihan super paljon rauhallisemmilta mitä edelliset, tai siis, nämä vaikuttavat normaaleilta pennuilta ja koot oli... Vilkkaita.

Sen verran ennen viikkokuvia ja nimien paljastamista vielä kirjoitan, että kyllä on vähillä omien koirien aktiviteetit ja liikunta :( Riiva nyt toki on taas vaihteeksi saikulla ja vähäisemmällä liikunnalla, pentu viihdyttää itsensä pienimpien kanssa, Piiku on muuten vaan ihan naatti ja Varma nauttii nukkumisesta ja syömisestä - JOO, mutta silti on huono omatunto! Mutta pennutkaan ei oo ikuisesti täällä joten haluan antaa niille nyt kaiken, mitä annettavissa on. Ensi viikolla pakkaan koko köörin autoon ja ajan Piikun omaan kotiin ja vietetään sielä osa ensi viikosta ja osa vielä viimeisestä viikosta tutustuen kissoihin, hevosiin ja isooooooon aitaukseen ulkona! Ja vaikka on huono omatunto omien koirien liikuttamisesta, samalla itkettää jo valmiiksi et näähän lähtee ihan just jo pois :( Miksi tää aika menee aina näin nopeasti...

Mutta! Viisiviikkoiskuvat, kuvissa myös viralliset nimet ja kuvien jälkeen selitykset nimille.


Erimoone Napapiiri "Reiru"



Erimoone Nokkapokka "Hailu"


Erimoone Niskalenkki "Tinki"


Erimoone Näppituntuma "Friski"



Erimoone Naamaraja "Iili"



Erimoone Nyrkkisääntö "Holtti"



Erimoone Nauruterapia "Hely"




Napapiiri viitaten astutuspaikkuntaan, isän asuinkuntaan ja Piikun synnyinpaikkaan.

Nokkapokka. Pokan kelirikkoista tietä pitkin ajeltiin Norjaan kun käytiin katsomassa talvilomalla 2016 3 viikkoista Piikua. 
Niskalenkki. Välillä asioista ja tilanteista pitää ottaa niskalenkki ja selättää ne. Tinki on semmonen lyhyt pätikkä, sumopainija joka on nahisteluissa useimmiten päälimmäisenä tekemässä niskalenkkejään.
Näppituntuma. Joskus täytyy mennä koirankasvatuksessa vähän näppituntumalla ja tämä kyseinen puppio oli ihan näppituntumalla synnytyskanavassa jonka vuoksi lääkäriin lähdettiin. Se oli lähellä mutta liian kaukana.
Naamaraja. Iili puuhailee enimmäkseen omiaan ja tykkää omasta seurastaan ja keksii omia koiruuksiaan. 
Nyrkkisääntö. Kaikilla on kasvattamisessa omat nyrkkisääntönsä. Ja isojalkainen, ainut tuplakannuksinen "holtittomat takakintut" poika on tietysti Nyrkkisääntö.
ja Hely, Nauruterapia. Ilman Nauruterapiaa ei oltaisi tästäkään kunnialla selvitty. Astutusmatka kuunneltiin Miittan kanssa Antti Tuiskun uusinta levyä repeatilla ja naurettiin lähes taukoamatta. Väsy oli kova ja matka pitkä mutta ei se mitään kun on hauskaa ja huikeaa seuraa! Tuhannet kiitokset Miittalle tähänastisista, susta on ollu huippu iso apu <3

Hely

zzz <3

Voi jesta tuon yhden sötnösiä <3

tiistai 19. toukokuuta 2020

N-pentujen varaustilanne 19.5.

Muutama tilannekuva tältä päivältä. Ihanaa kun nää alkavat kokoajan enemmän ja enemmän olla koiranpentuja eikä mitään karvamarseja :D Kovasti näiden hännät vispaa ja ovat innoissaan tervehtimässä aina kun tuonne lattialle menee makoilemaan niiden seuraksi. Unta riittää vielä paljon eli kerkiää esim päivittämään tätä blogia kun porukka nukkuu.


Hailu ja Hely

Tää on kyl persoona! Aina viimeisenä ylhäällä ja enimmäkseen puuhailee jotain ihan omia juttujaan :D Iili

Tinki, Iili ja Holtti tunkemassa syliin

Voi pieni Rakas <3 Holtti

Megapoika Tinki

"Olemme saaneet postia!"

Holtti tutustuu tasapainotyynyyn <3

Reiru nukkuu isojen koirien pedissä reteesti luu ulkona


Ja varaustilanteesta: Nämähän oli jo varattuja / alustavasti varattuja ennen syntymäänsä. Tilanteet kuitenkin muuttuu ja peruutusten vuoksi kaksi urospentua olisi vailla omaa, aktiivista, koirakokemusta omaavaa kotia.

Eli oikeasti kiinnostuneet kotiehdokkaat - laittakaa mailia erimoone at gmail.com

Pelkkiin "onko vielä vapaana", "paljonko pentu maksaa", "onko tuo ruskea vapaana" viesteihin en vastaa. Mikään kiire ei ole näistä eroon päästä, tärkeintä on löytää pennuille niitä arvostavat, parhaat kodit. <3

Sähköposti erimoone at gmail.com, pennut ovat luovutuksessa 13.-14.6.

Ja ennen sähköpostin lähettämistä suosittelen tutustumaan http://erimoone.com/pentuja.htm tuon sivun tekstiin kuvien jälkeen. :)

N-pentujen 2 & 3 viikkoiskuvat ja kuulumisia

Miten tuskallisen nopeasti menee aika näiden kanssa? Ihan kuin eilen olisin tehnyt tuon 1 viikkoispäivityksen ja ylihuomenna pennut tulee jo neljä viikkoa!

Ihan hyvin on pentujen kanssa mennyt vaikkakin Piikun maidon riittämisen kanssa on välillä ollut huonompia päiviä. Piiku onneksi syö hyvällä ruokahalulla ja on ihan super emo mutta pienimmät meinaa jäädä maitobaarissa isompien jalkoihin (Iili, Hely, Reiru). Onneksi viime viikolla aloitettiin kiinteät ja pienemmät on kyllä kuroneet hienosti painoissa isoimpia kiinni.

Hiukan huolta on aiheuttanut Holtin takajalat. Ihan pikkuselta pennulta en asiaa huomannut mutta n. 3 vrk iässä huomasin miten Holtin takajalat on ikäänkuin "toisiaan" vasten, tassunpohjat toisiaan vasten. Nostaessa ja jalkojen roikkuessa rentona varsinkin. Päätin seurata sen ihmeempiä toimenpiteitä jalkojen kehitystä ja liike on kokoajan ollut jaloissa hyvä ja jalat se otti alleen ensimmäisten joukossa vaikka onkin suht iso poika ja kolme viikkoisesta ei huomannut enää mitään eroa takajaloissa. En tiedä mistä johtui, oliko ollut kohdussa ahtaalla? Pääasia kuitenkin että suoristuivat ja kehittyivät normaaleiksi.

Ja seuraava huolenaihe alkoi about 3 viikon iässä. Yksi pennuista, Hailu köhähteli muutaman kerran. Se oli hanakasti kokoajan tissillä, leikki ja vaikutti hyvinvoivalta. Lauantaina aamulla se ei tullut syömään aamusoppaa eikä tissikään oikein kelvannut, pentu vetäytyi nukkumaan muista erilleen. Nutriplussat naamaan ja päiväruoalla oli jo ihan eri ääni kellossa, yskähtelee silloin tällöin mutta parempi mitä aamulla.
Sunnuntai aamulla oli sama juttu Holtin kanssa. Samat setit sille ja illalla oli parempi. Sunnuntai-iltana ainakin Iili yskähteli ja Reiru jätti kiinteät syömättä.
Eli, vaikuttaisi siltä että pennuilla on jonkinsortin flunssa mikä kiertää nyt jokaisen pennun. Tänään olen kuullut Hailun yskähtävän muutaman kerran mutta kaikki syövät ja on leikkisiä ja seurallisia.

Punnitsemisjärjestyksessä ensin 2 vk kuva ja perään 3 vk




Reiru




Hailu




Tinki




Friski



Iili




Holtti



Hely 









perjantai 1. toukokuuta 2020

N-pennut yhden kokonaisen viikon ikäisiä

Pupsulandiassa kaikki olosuhteisiin nähden hyvin! Piiku on toipunut leikkauksestaan hyvin ja pennut ovat olleet hiljaisia ja tyytyväisiä oloonsa. Eilen muutamalla oli vähän vatta löysällä, mutta kuuluu asiaan. Piiku hoitaa katraansa huolellisesti.

Kahdelle perheelle olen nyt luvannut pennun, loput ovat vielä harkinnassa. Jos olette aiemmin olleet yhteyksissä ja olette edelleen kiinnostuneita, laittakaa viestiä uudelleen. Kahdelle jo aiemmin kyselleelle laitoin viestiä mikä tilanne on ja molemmat olivat varanneet jo pennun muualta - tässä syy, miksi pyydän ihmisiä olemaan yhteydessä uudelleen minuun, säästyy aikaa multa. :P

Viikkokuvat kuitenkin, Wappuisina, punnitsemisjärjestyksessä:



Reiru 1vk (riistaparkki)

Hailu 1vk (parkki vaalein merkein)
Tinki 1vk (riistanvärinen)

Friski 1 vk (musta vaalein merkein)
Iili 1 vk (musta vaalein merkein)
Holtti 1 vk (riistanvärinen)
Prinsessa Hely-Mirjami 1 vk (musta vaalein merkein)

Kasvavat kohisten! <3 Etualalla Tinki ja Hailu.

Puppykasa <3 Näiden unta vahtiessa vierähtää tunti ja toinenkin <3

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Piikun & Nukan pennut syntyneet 23.4.2020

Syntyneet, veitsen kautta.

Olipahan taas yhdenlainen kokemus. Piikun lämmöt laski 36.5 keskiviikko aamuna 22.4.
Päivä meni tosi rauhallisesti ja yöllä puol 1 aikaan laitoin instaan vielä kuvan missä tuleva mamma retkottaa selällään omalla pedillään. Ummistin silmät ja niinkuin arvata saattaa, siitä se sitten lähti.

Yhden, puoli kahden välillä tuli ensimmäiset nestetipat lattialle ja Piiku oli rauhattomana pentulaatikossa. Soitin Miittalle ja varttia vaille 3 tuli ensimmäiset selkeät supistukset jotka alkoi normaaleina mutta sitten pikkuhiljaa harvenivat ja heikkenivät. Piiku kävi kaivelemassa nurkkia, käveli sisällä ja käytin välillä ulkona, välillä parempia välillä laimeampia polttoja. Puoli neljän aikoihin kokeilin ettei synnytyskanavassa ollut pentua tulossa. Syötiin Miittan kanssa aikainen aamupala ja käytin Piikun ulkona. Muutama supistus tuli pihalla mutta sisällä ne loppui kokonaan - synnytyskanavassa tuntui pentu, tarkemmin pennun pää mutta ei etujalkoja. Kokeilin fergussonia - ei vastetta. En saanut pennusta millään otetta eikä supistuksia tullut enää. Soitto sovittuun päivystykseen ja päädyttiin sitten lähtemään eläinlääkärille puoli viiden aikoihin.

Lääkäri tunnusteli Piikun synnytyskanavan ja totesi saman mitä minä, piukat paikat ja pentu on todella jumissa. Ultralla tsekattiin muiden sykkeet jotka olivat jo normaalia vaisummat. Laitettiin Piiku kalkkitippaan mutta ei vastetta juurikaan - tukospentu oli kyllä tullut sen verran eteenpäin että siitä melkein jo sai otteen mutta siltikään ei saatu sitä ulos. Leikkauspöydälle Piiku joutui loppujen lopuksi puoli seiskan aikaan - Miitta valvoi Piikun unen ja minä hoidin pennut.



Ihme ja kumma, saatiin kaikki, jopa tientukko ulos elävänä! Miitta toi mulle pöydälle pentuja jatkuvasti vaan lisää ja lisää ja lisää :D Paperit mitä olin varannu loppuu melekeen heti, onneksi oli pyyhkeitä. Availin kalvot ja kuivasin kaikkia seitsemää vuorotellen ja tsekkasin että kaikki hengittää. Kun olin saanut tyypit kuiviksi ja herätteet kielelle, tsekkasin sukupuolet.
Uros
uros
uros
narttu
uros
uros
uros.

...

Voi pyhä sylyvi! Nyt kun niitä narttuja tosiaan olis useampi kaivannut ja olisi ollut kiva saada Piikun toiselle omistajalle oma sijoitusnarttu tästä. Mutta ei, toisaalta, tulipa edes yksi.

Ennen

Jälkeen
Olihan se valtavan kokonen. Pentujen ensipainot kotona oli 333-400g. Tänään oli kaikilla pikkuusen tippunut mikä on sektiopennuilla ihan normaalia. Tissillä viihtyy kaikki ja laatikossa on rauhallinen ja tunnollinen emo kera seitsemän tyytyväisen pennun. Toistaiseksi täällä kaikki hyvin vaikka surettaa toki että leikkaukseen taas jouduttiin. Takana nyt neljä sektiota: Ruutilla oli jumissa yksi pentu, mutta polttojakaan ei juuri ollut, Milan yhdeltä pennulta irtosi istukka ennen aikojaan, Kokon kohtu oli täynnä mustaa kuraa ja yksi minipieni puppy ja nyt nämä, hyvät poltot mutta iso pentu oli synnytyskanavassa jumissa eikä hievahtanutkaan.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Pentukyselyitä ja pennun kyselijöitä

Kuten jo edellisessä postauksessa lupasin, kirjoitan ajatuksia valloillaan olevasta pentukuumeesta, kyselyistä, vastauksista, odotuksista ja kuka niitä pentuja nyt sitten saa.

Onhan Suomenlapinkoirat aivan syötävän suloisia pentuina. Ymmärrän.

Kun Piikua lähdettiin astuttamaan helmikuussa (ensin kun oltiin saatu sumplittua työvuorot ja K-pennuille hoitaja kotiin sekä majoitus Rovaniemelle.), en todella arvannut, millainen kyselyrumba tästä vielä tulee. En ole ilmoittanut pennuista muutakuin blogissa, kotisivuillani, instagramissa sekä facebookissa paimensukuisten ryhmässä. Eli seuran pentuelistan skippasin kokonaan ja hyvä niin.

Osasin odottaa, että kyselyitä tulee nyt enemmän sillä pennut ovat sopivasti alkukesästä luovutuksessa. Kesä kotona pennun kanssa kuulostaakin kivalta mutta miltä kuulostaa teinipeeloilu marraskuun harmaudessa kun vettä tulee ulkona kuin saavista ja pentu pitäisi käydä liikuttamassa, ettei se hypi seinille? Luoksetuloa pitäisi treenata päivittäin, kiinnostaako se enää työpäivän jälkeen? Kesäloma pennun kanssa ajatuksena tuntuu olevan monelle mieleen. Miksi?
Itse olen valinnut Ruutista alkaen yhdistelmät, mistä haluaisin pennun. Olen seuraillut kasvattajien kotisivuja, ottanut yhteyttä ja kysellyt mitä olisi tulossa kenellekkin ja niiden perusteella valinnut, mistä pentua loppujenlopuksi kysyn. Varmasta esitin kiinnostukseni silloin, kun olin pentuetestaamassa sen emän 2008 keväällä (Ja Varma syntyi tammikuussa 2011). R-pentue sai alkunsa koska halusin Ruutista pennun ja Velho tulikin takaisin siitä riippumattomista syistä ja jäi minulle. Haave tuosta nyt 13 viikkoisesta Kiusasta on elänyt siitä saakka kuin emänsä Riiva näki päivänvalon 2013 heinäkuussa. Piikusta itsestään laitoin heti kasvattajalle viestiä kun näin kuvan onnistuneesta astutuksesta. Voin siis sanoa, että tiedän mitä pennun odottaminen on.

Ja kun kesälomapentujen odottajiin lisätään vielä korona niin syntyy todellinen kyselytulva - pahimmillaan kyselyitä on tullut 5-10 päivässä. Kaikkiin "onko pentu vapaana paljonko maksaa?" viesteihin en ole vastannut, päivittäin vastailuihin olisi mennyt liikaa aikaa joka on pois kotona olevilta koirilta.

Kun olet miettinyt, kuulostaako puuhailu teini-ikäisen raggarin kanssa kivalta ja jaksaako lähteä liikuttamaan pentua syksyllä enää töiden jälkeen ja vastaat rehellisesti kyllä, kannattaa vielä pohtia, onko Suomenlapinkoira sittenkään se oikea rotu juuri sinulle.

Valitettavasti vaikuttaa siltä suurimmalla osalla kyselijöistä tuntuu olevan hukassa se, millainen rotu Suomenlapinkoira on ja mikä on rodun historia. Moni mieltää Suomenlapinkoiran kivana ja helppona kotikoirana joka aina, kaikissa tilanteissa rakastaa lapsia ja toimii kaikkialla automaattisesti hyvin, ilman että tarvitsee itse laittaa kortta ristiin. Minä pyrin kasvattamaan hyvähermoisia, vilkkaita ja fyysisistä haasteista nauttivia koiria joilla olisi myös moottoria aktiiviseen harrastamiseen - ja jokainen varmaan ymmärtää, että sellainen koira ei sovi sohvakoristeeksi tai pihan perälle juoksunaruun? Itse en toivo että suomenlapinkoira muuttuisi täysin "joka kodin omaksi nallekarhuksi" vaan toivon jatkossakin, että rodulta löytyy moottoria ja viettejä eivätkä ne ole lähtökohtaisesti "helppoja kotikoiria".
Suomenlapinkoira (niinkuin kaikki maailman rodut) vaativat kouluttamista, aikaa ja vaivannäköä (toiset enemmän ja toiset vähemmän) että niiden kanssa arki on sujuvaa. Pahimmillaan (mun mielestä parhaimmillaan <3) lapinkoiranpennut on itsenäisiin ratkaisuihin kykeneviä, vilkkaita, taisteluhaluisia, ahneita, räyhäkkäitä jotka vaatii puuhaa pienestä pitäen. Puuhailun vastapainoksi pennut usein pitää opettaa myös erikseen rauhoittumaan. Pennuille pitää opettaa luoksetulo maailman kivoimmaksi asiaksi, palkata oma-aloitteisesta kontaktista tilanteessa kuin tilanteessa. Välillä tuntuu että alle 16 viikkoisten pentujen kanssa saisi olla silmät selässäkin ja itse tosi skarppina, että vahvistaa oikeita asioita. "Sitä saat, mitä vahvistat"
En sano, etteikö lapinkoira myös viihtyisi sielä sohvalla, tai ettei ne osaisi olla lasten kanssa - tottakai osaavat, jos ne opetetaan.
Ja koska lapinkoira on niin suosittu ja pentuja syntyy vuosittain paljon, hajontaa toki löytyy rodun sisällä paljon.

Eli, kun alatte miettiä sitä pennun hankintaa - selailkaa kasvattajien sivuja, yhdistysten sivuilta kasvattajia ja laittakaa sähköpostia ja kyselkää tulevista suunnitelmista, tutustukaa kasvattajaan ja yhdistelmään, mistä olette pentua ottamassa. Itse kun (ainakin koen) tekeväni yhdistelmieni eteen paljon töitä, turhauttaa kun laitetaan "Onko sinulla minulle narttupentu, paljonko maksaa tai koska saa varata?" kyselyitä - Kaikki koirankasvattajat eivät ole "kenneleitä" joissa pentuja tulee liukuhihnalta kokoajan ja aina on luovutusikäisiä pentuja. Suurinosa koirankasvattajista ovat tavallisia, töissäkäyviä ihmisiä jotka (toivottavasti) rakkaudesta rotuun ja kasvatteihinsa tekevät tätä, muun elämän ohella. Pennut syntyvät mun makuuhuoneessa ja hengailevat luovutusikään saakka niinkuin mun muutkin koirat. Me käydään autoajelulla metsässä, pennut saa kirmailla etupihalla aitauksessa mielinmäärin ja käydään moikkaamassa mummoa. Teen kaikkeni että meiltä lähtevillä pennuilla olis hyvät ja monipuoliset eväät annettuna matkaan. Pentuja meillä on ollut nyt 2013, 2014, 2015, 2018, 2019 ja 2020 tulee olemaan "pentutäyteisin" vuosi kun Piikun pentue tulee olemaan toinen ja syksyllä todennäköisesti kolmas ja viimeinen pentue tälle vuotta Riemulle. Tästä seuraava pentue tulee olemaan todennäköisesti 2022.

Tosi moni on myös ilmoittanut itsensä pentujonoon esittelemättä yhtään, millaiseen kotiin pentu olisi tulossa. En ota ihmisiä jonoon kahdesta syystä:
a) Vaikka narttu olisikin ultrattu tiineeksi, pentuja ei silti tule tai syntyy vähemmän tai syntyy kuolleita pentuja.
b) Hätäisimmät ilmoittavat itsensä monelle kasvattajalle jonoon ja kun ilmoitat syntyneistä pennuista jonossa ensimmäiselle, hän vastaa että on jo pennun muualta saanut jolloin minä olen ehtinyt sanoa monelle potentiaaliselle kodille ei (jolloin he ovat varanneet jo muualta pennun.)

En myöskään tee päätöksiä siitä, myynkö pennun kotiin X pelkän sähköpostin, tekstiviestin tai puhelun perusteella. Haluan tavata tulevat kotiehdokkaat kasvotusten, mieluusti ennen pentujen syntymää. Tapaamisen jälkeen molemmat voivat sanoa "ei kiitos" ja hyvä niin!

Millainen kysely sitten herättää minun mielenkiinnon kasvattajana kyselijää kohtaan?
Esittelee itsensä ja perheensä, miten asuu, kertoo koirakokemuksestaan, esittelee kotona mahdollisesti jo olevat koirat, ottaa asioista selvää, miksi päätyi paimensukuiseen lapinkoiraan, on tutustunut kasvatustyöhöni (tai vähintään edes yhdistelmään mistä pentua kysyy), miksi kyseinen pentu kyseisestä yhdistelmästä kiinnostaa, kyselee mieltä painavia asioita. Tärkeintä ei ole jotain jotain lajia aktiivisesti treenaava ja kisaava koti VAAN maalaisjärkinen, rodulle sopiva koti jotka ovat valmiita näkemään vaivaa koiransa kouluttamisen eteen.
Jos sukupuolella on väliä, miksi päädyitte juuri siihen? Ei anna hyvää kuvaa että kerrotaan "emme halua urosta koska urokset ovat kiinnostuneita nartuista" No, joo, eipä olisi jatkossa niitä pentujakaan, jos ne urokset eivät olisi kiinnostuneita niistä nartuista. ...

Ilmeisesti monella rodun kasvattajalla on tällähetkellä tilanne että kyselijöitä, renkaanpotkijoita ja potentiaalisia kotivaihtoehtoja on enemmän, mitä on tarjota. Kasvattajalle tämä on siinä mielessä hyvä että on todellakin "varaa valita", kenelle pennun myy, kenelle ei. Valitettavasti kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, hätäisimmät kyselijät ottavat yhteyttä rekisteröimättömien suomenlapinkoirien kasvattajiin eli näiden "rakkauslapsien" tai "vahinkopentujen" tehtailijoihin. Juju on siinä, ettei hätäiset pennunkyselijät jaksa ottaa selvää asioista. Ja siinä, että rekisteröimättömien kasvattajat todella osaavat "naamioida" tehtailun rakkauslapsien "kasvattamisena".
Erot rekisteröimättömän, pentutehtailun ja rekisteröidyn suomenlapinkoiran välillä karkeasti

Rekisteröimätön
- Useimmiten emo on joko nuori itsekkin (alle 2v) tai nartulla on teetetty joka juoksuun pennut eli pentuja yhdelle nartulle syntyy jopa 7 kuukauden välein.
- Uros asuu yleensä kotona mutta kuka tietää mikä uros on isä oikeasti, nartun veli? Isä?
- Vanhemmilla ei mitään terveystutkimuksia tehty, ei edes minimiä (joka on muuten lonkkakuvaus ja alle 2v vanha silmätarkastus)
- Jos paljon koiria, nartut ovat stressaantuneita, hoitavat pentunsa huonosti mikä vaikuttaa moneen asiaan pennulla, loppuelämän.
- Kasvattajalla ns "perävalotakuu", kun autosi perävalot katoavat pihasta, loppuu kasvattajan kiinnostus pentua kohtaan.
- Ostamalla rekisteröimättömän muutamaa satasta "halvemmalla" kuin rekisteröidyn, saat sekarotuisen koiran ja mahdollistat pentutehtailun jatkumisen.

Rekisteröity
- Nartun on oltava 2 vuotias ensimmäisten pentujen aikaan. Nartulla on pentueiden välillä vähintään yhdet juoksut. (poikkeusluvalla tästä voi poiketa kerran)
- Vanhemmilla vähintään lonkat kuvattu ja silmät peilattu kertaalleen. Itse tutkitutan nartuiltani lonkkien lisäksi kyynärät, selän, polvet ja sydämen, silmät mieluusti kahdesti peilattuina.
- Nartuille annetaan mahdollisuus rauhalliseen, stressittömään penikointiin. Pentuja käsitellään emon niin salliessa päivittäin.
- Kennelliiton sopimuksella, kasvattaja on velvollinen palauttamaan kivesvikaisen pennun kauppahinnasta 1/3 takaisin. Vatsaontelossa hengaileva piilokives on poistettava.
- Rekisteröity on eläinlääkärin tarkastama, tunnistusmerkitty sekä kennelliittoon rekisteröity. Pennun mukana saat rekisteripaperin mistä käy ilmi pennun vanhemmat sekä sukutaulu.


Jos rekisteröimättömän saa "nopeasti" ja se maksaa 1000 €, ja rekisteröityä joudut odottamaan kuukausia ja se maksaa 1100 €, kumman valitset? Kumpaa "kasvatustyötä" sinä haluat tukea?


En toivo näille rakkaille paloille mitään muuta kuin parhaat kodit. <3