Riemun ja Sisun pennut syntyneet 18.9

Tuntuu että kerta kerralta aika ultrasta synnytyspäivään kuluu nopeammin ja nopeammin - just ultrattiin ja sitten pitikin varata jo röntgen ja hakea samalla viimeinen herpesrokote.

Synnytys käynnistyi Riemulla ihan samalla kaavalla kuin viimeksi - nukkuu sängyn alla täysin rentona, ei mitään merkkejä synnytyksestä. Lähdettiin muiden kanssa käymään tuossa lähipellolla ja metsässä ja 20 min päästä ku tultiin takaisin niin Riemu läähättää sängyn alla. Vedet meni 16:05 ja työllä ja todellisella tuskalla saatiin ensimmäinen ulos 18:05, musta uros, painoa 405g. Ensimmäisellä pojalla rinnassa valkoinen laikku. 

Hetken Riemu hoiti ensimmäistä kunnes alkoi työntää seuraavaa, ähräämisen jälkeen 19:05 syntyi seuraava, niinikään musta, 405g painava uros. Tällä pennulla oli rinnassa pystypäin valkoinen ! merkki.

Tässä kohtaa mietin että nytkö tuli se ensimmäinen pentue, ettei tullut lainkaan narttuja ja kohta laatikossa on Hupu, Tupu ja Lupu. Muutamalla laiskanpulskealla ponnasulla 19:37 plopsahti viimeinen jota ensin katsoin että onkohan kuollut kun väri oli mennyt jo vähän huonoksi kunnes tajusin että sieltähän tuli (taas!) se sininen narttu! Viimeksi syntyi Riemulle siis kaksi sinistä pentua joista narttu oli tosiaan menehtynyt. Nartulla painoa 375g, pienen kuivaamisen ja napanuoran pätkäsemisen jälkeen yritin etsiä sille hyvää nisää mistä hörpätä ja ei kelvannu yksikään mun tarjoama hana vaan hänen piti itse saada etsiä ja löytää. xD 

Ja tätä kirjoittaessa ikää on lapsille tullut jo 1 viikko! Lähestulkoon tuplatut syntymäpainot, pääasiallisesti hiljaisia ja lungeja tyyppejä (tai sit nää on edellisiin verrattuna vaan normaaleja pentuja xD)

Risto-Pietari 1vrk

Rauno-Ilmari 1vrk

Sorja-Inkeri 1vrk

Laitetaan samalla jo 1 viikkoiskuvat:

Risto 1 viikkoa nuori

Rauno 1 viikko takana

Soikkuli 1 viikko

Paimennuskoe Lopella 3.10

Alkuvuosi ja kesä treenattiin Lappalaiskoirien rotumestaruuksia silmällä pitäen ja sain viikonlopun 6 tavoittelemasta (4 lauantaille, 2 sunnuntaille) paikasta yhden joten vuoden päätapahtuma jäi meiltä väliin.

Sain vihiä että samalle viikonlopulle mahtuu vielä Lopelle Tuulentuvan tilalle kisaamaan joten tuumasta toimeen ja ilmoittautumiset sunnuntaille menemään ja kaikki saivat paikat! Kiusa ja Pulma ykkösiin, Velhon kanssa revanssi viime syksyn farssista kun unohdin radalta yhden tehtävän vallan. Tuomarina kokeessa oli iki-ihana Riika Kivirinta joten meille uuden kisapaikan korkkaus ei tuntunut aivan niin valtavan pelottavalta.

Aamun alkajaisiksi arvoin numerot Kiusalle ja Pulmalle - 1 ja 6 eli eka ja vipa xD Kysyttiin, kumpi menee ekana ja normaaleista rutiineistani poiketen sanoin että Pulma menee ensin (vaikka Kiusa on aina ollu eka). 

Rataantutustumisen jälkeen otin Kiusan autosta ja käytiin pikkusen kävelemässä ja siitä pellolle. Jätin Kiusan istumaan vetopaikan ja lampaiden väliin ja otin lampaat alkuhäkistä. Vähän samaa "ongelmaa" mitä aikaisemminkin, Kiusa menee ihan sata lasissa TAI sitten härvääntyy jonnekki ottamaan omaa aikaa. Semmosta kumilankakuljetusta minkä toki ymmärrän koska tasapainokuljetus on Kiusasta tylysintä ikinä. 

EHn verran saatiin raavittua kasaan. En uskaltanu laidunnuksesta laittaa nostamaan ollenkaan kun pelkäsin että lähtee Kiusa ja lampaat maata kiertävälle radalle joten otin varman päälle ja jätin nostamatta. Kuljetuksesta ja käyttäytymisestä lähti just sen verran että jäi se ERI taas saamatta. Mun tavoite oli, etten huuda ihan hirveästi ja rumasti koirille ja kannustan raivoamisen sijaan (viime syksyn kokeet meni ihan häneksi kun olin niin turhautunut kaikkeen). Ja siihen päästiin! Muutaman kerran sanoin rumemmin Kiusalle et ottaa kaasua pois, muuten mentiin silleen yllättävän seesteisesti (VARSINKIN kun kisapaikka oli myös koiralle täysin uusi) joten tap tap Kiusa ja MINÄ!

Siinä sitten hengittelin hetken ja kun meidän tuloslappua kuskannut henkilö vei lapun toimistoon se katsoi että "Niin onko tuo Pulma vai Kiusa?" jolloin välähti et voi perkele xD Lupasin mennä Pulman kanssa ensin. No, onneksi tuomari oli niin kuusalla että oikean koiran tulos tuli oikeaan lappuseen ja mentiin sitten Pulman kanssa viimeisenä.  (Voi luoja xD)

Pulman kanssa lähti heti rauhallisemmin mutta laidunnusalueelle siirryttäessä huomasin että porukassa on yks lammas joka jää häntäänsä heiluttelemaan ja Pulmahan nuoleskeli sen arsea tietysti... Sanoin Pulmalle et pistä vauhtia ja muutamalla haukulla se sai jumittajan siirtyyn meidän kans ja laidunnus onnistui ihan kivasti, nosto oli huono mutta eipä sitä Pulman kanssa ole taidettu edes treenata. Jumittajalammas jäi porukasta taas laidunnuksen jälkeen kun mentiin pujotteluun ja enää se ei nostanu vauhtia Pulman haukusta vaan jäi tuijottelemaan (ja heiluttamaan häntäänsä). Osaavammat osasivat yleisöstä kertoa että lammas ei liiku siksi kun mun koira haukkuu niille liikaa. Ennen tätä oltiin naureskeltu miten "lampaat ei ota noista lapinkoirista mitään painetta". 

NO, tämä "kokoajan haukkuva" ja koira "joka ei vaikuta lampaisiin" sai kuitenkin ihan mukavan lippulappusen radasta:

Muutaman kerran näin Pulman ottavan hajua (xD) itseensä. Pysyttiin aivan mielettömän kivasti omassa kuplassa ja pysähdyksen jälkeinen osio olis pitäny saada videolle, vähintään nauhalle - Ennen suoritusta sanoin Pulmalle et annan sen tehdä ratkaisuja ja luotan (ja tiedän!) että se osaa mua paremmin.

Olin ohjaamassa Pulmaa taakse oikealta ja koira jumittu siihen eteen ja tuijotti - sanoin uudestaan että mene ja näytin suunnan ja koira vaan jumitti. Kunnes totesin et "No mee mistä haluat, sä tiedät paremmin" ja Pulma meni just toiselta puolelta taakse mikä oli paljon parempi ratkasu mitä mun osoittama. 

Että semmonen, lampaisiin vaikuttamaton pieni koira minulla. Mä en ymmärrä, edelleenkään, miten se on keneltäkään pois että lapinkoirien kanssa harrastaa mitään lajia? Rallytoko tuntuu olevan ainut missä tätä dissaamista ei vielä niin paljoa ole mutta pakko oli negatiivisesti yllättyä heti kun kisaa jossain muualla kuin lappalaiskoirien kokeessa. Agilitystä puhumattakaan.

Siinäpä ne, lampaisiin vaikuttamattomat lapinkoirat sitten. 
Pulma PAIM1-ERI 95/100
Kiusa PAIM1-EH 87/100

No sitten kakkosluokka. Kiva rata muutama kohta mikä vähän epäilytti. Otin jonku tsemppi fiiliksen Velhonki kans ja se oli alusta alkaen TODELLA rauhoitteleva ja jotenkin todella pihalla. Mitä enemmän se hyyty, sen enemmän kannustin (ja sitä ei oo tarvinnu koskaan kannustaa). Metsäkuljetuksessa se vasta heräsi mutta suoritukseen nähden liian myöhään eikä avohäkki työntönä onnistunut. Huono pysähdys, huonoa kuljettamista, ihan ihme höttöä. Ei ollut kyllä mitenkään meidän päivä mutta pysyin positiivisena mutta toki huolettaa onko Velholla kaikki hyvin ja missä mättää. Pitäis käydä treenaamassa vähän ja katsomas onko nyt joku henkinen ahdistus vai mikä.

Yritin saada koepaikkoja Lopelle lokakuulle mutta yks paikka oltais saatu joten totesin ettei maksa vaivaa ajaa 700km yhden startin takia. Kiusa on nyt ilmotettu Seinäjoelle kokeeseen, toivottavasti vielä jonnekki saatais Pulmalle ja Velhollekki tälle vuotta paikat.

Riemun & Sisun R2-pentue

Kuvasta kiitos Ida Rimminen
insta tiimi_makee

21.8 käytiin kaverin kanssa moikkaamassa Riemua kun hällä on kätevä pieni kannettava ultra katsomassa, onko kohdussa ketään. Ensiksi täytyy sanoa että kävin vrk 26 katsomassa Riemua ja totesin ettei juurikaan näytä "miltään" mutta kohtu tuntui hiukan suurentuneelta ja sanoinkin Reettalle ettei varmaan tarvitse pentulaatikkoa kasata tänä syksynä kun 2020 Riemu oli vuorokaudella 29 ihan selvästi tiine ja pyöristynyt. Kun maanantaina mentiin ja leikkasin karvat mahasta niin huomasin nisien pullottavan aika tavalla ja ultraajakin sanoi että tiinehän se on :D Anturi vatsalle ja sielähän niitä kölli! Isoa pentuetta tuskin tulee, ultran perusteella sanoisin 3-4. Mutta jee! Ihan huippua ja parasta, jotain kivaa tähän vuoteen! (tää on ollut tähän mennessä inhottava vuosi monella tapaa).

Tällä kertaa en löytänyt urosta katselmuksesta vaan nykyaikaisesti somesta, tarkemmin instagramista . Tarkalleen en muista koska ollaan toisiamme alettu seuraamaan mutta 2020 on ainakin kommentointia ja 2021 kesäkuussa olen kysynyt reilusti "Heissan! Onko Sisulla vielä pallit?" xD Ja koska vastaus oli myöntävä, jatkoin heti että oletko miettinyt olisiko siitä mahdollisesti jalostuskoiraksi ja siitä se ajatus sitten lähti! Lupasin auttaa mitä pystyn terveystarkkien ja geenitestien kanssa ja 2021 loppuvuodesta Sisu kävi luustokuvilla ja luonnetestissä, tammikuussa 2022 silmätarkissa. Muutama narttu tässä vuoden aikana on Sisulla käynyt kylässä mutta ollut huonoa tuuria matkassa eikä astumiset ole tuottaneet nalkkia eikä sen myötä pentujakaan (juu, tiedän ettei siihen nalkkia tarvita). Riemu aloitti tosiaan juoksun hiukan etukäteen joten onneksi saatiin astutuskuviot natsaamaan ja päästiin Sisua tapaamaan.

Ensimmäisenä iltana Riemu seisoo mutta Sisu hätäili ja tuli kesken alas selästä. Olin aika varma ettei seuraavan päivän treffit tuota sen kummallisempaa tulosta mutta istahdin kahvipöytää ja otin palan suklaata ja Sisun omistaja Tanja katsoo ulos ja sanoo epäuskoisena "Ne on nalkissa?"

Siinähän sitä sitten oltiin! 20min nalkki ja homma paketissa. Päätin vielä seuraavana päivänä ajella e-suomeen mutta yrityksistä huolimatta ei enää onnistunut.

Aina näitä seksekuvia

Yhdistelmästä:

Riemun ensimmäisten pentujen lonkka ja selkätulosten vuoksi halusin Riemulle A-lonkkaisen, terveselkäisen uroksen ja tietysti Riemun pra ja dm kantajuudetkin vielä seuloo vaihtoehtoja pienemmäksi sillä pra statuksia ei läheskään kaikilta löydy.

A-lonkkaisuuden ja selkätutkimusten lisäksi toivoin löytäväni uroksen joka on luonnetestattu (mieluusti toimintakykyinen. vilkas, taisteluhaluinen, luoksepäästävä ja laukausvarma) ja Sisussahan ne oli kaikki. Kaiken muun päälle Sisu on rakenteeltaan aivan urosmainen olematta kokoa Goljat, liikuu upeasti ja on rakenteeltaan kompakti, sopusuhtainen pakkaus.

Sisu, Hymysuu
(Reppulin Sorontil x Juskankankaan Sulotar)

Sisu otti minut lungisti vastaan kun marssin sisälle. Riemua kohtaan se oli kohtelias mutta varsinkin ensimmäisenä iltana astuessaan hiukan hätäinen ja tuli pois selästä just kun oli pääsemässä itse asiaan. Seuraavana aamuna Riemu seisoikin vielä paremmin ja muutaman rundin jälkeen nalkki onnistui! Seuraavana päivänä kokeiltiin vielä mutta hommat meni kirjaimellisesti reisille - onneksi yksi kerta riitti! Niinkuin yleensä riittää jos progeja on yhtään seurattu.

Otettiin muutamia rakennekuvia nalkin jälkeen ja Sisu on just samanlainen kuin Riemu, ei paljoa tarvi asetella ja veivata et saa näyttämään kivalta - se vaan on ja näyttää hyvältä!

Sisun suvun terveystiedot 2021

Sisun luonnetestivideo - Liikuttavan ihana suhtautuminen vieraaseen tuossa alussa! Tyyppi on niin reipas

Pyysin Sisun omistajaa kirjoittamaan Sisusta ja Tanja kertoo koirastaan näin:

"SISU, virall. Hymysuu, on lähes 6-vuotias lapinkoirapoika, joka asustelee perheen ainoana koirana

rivitalokodissa Hyvinkäällä. Sisu on kiltti koko perheen koira, mutta on vahvasti leimautunut

emäntäänsä. Sisu viihtyy ihmisten vierellä ja on mielellään mukana niin pyykkihuollossa kuin

keittiöhommissa, se pystyy kuitenkin viettämään aikaa nukkuen omissa oloissaankin. Pölynimuri ei

ole paras kaveri, vaan mieluummin Sisu väistää sen sohvalle. Sisu rakastaa rapsuttelua ja ohjaa

tassullaan rapsutukset juuri oikeaan kohtaan tai pitää tassua rapsuttavan käden päällä muuten vaan.

Se tykkää vetoleikeistä ja ottaa mielellään kiinni heitettyä palloa. Sisu on pystynyt olemaan yksin

kotona tuhoamatta paikkoja työpäivien ajan jo pennusta saakka.

Sisu on luonteeltaan vilkas, valpas ja itsevarma. Se oppii melko helposti uusia temppuja. Sisun kanssa

ei olla harrastettu mitään. Kertaalleen käytiin lampailla ja Sisu olisi mahdollisesti lisäkoulutuksella

paimennustaipuvainen.

Sisu viettää aikaa vapaana mökillä ollessa. Se lähtee riistan perään sekä näkö- että hajuhavainnon

saatuaan. Enimmillään on ollut porojen perässä noin 20min, ja palaillut sieltä itsekseen.

Normaalitilanteessa vapaana viihtyy mökin pihapiirissä seuraillen tapahtumia ja mukana touhuten.

Metsässä kulkiessa pysyy näköyhteyden päässä ja tulee luo kutsusta.

Turkki on pehmeä, sileä ja helppo hoitoinen. Pohjavillan irrotessa vaatii pohjavillaharan käyttöä.

Pesua tarvitsee vain näkyvään likaan tai karvan irrotessa nopeuttamaan pohjavillan irtoamista.

Ulkoillessa Sisu isottelee osalle uroksista, narttujen kanssa tykkää olla. Ei välitä mitään

vastaantulevista pyöräilijöistä, pyörätuolihenkilöistä, rullaluistelijoista, lastenvaunuista tms.

Epäilyttävästi käyttäytyvät/liikkuvat ihmiset (päihteiden vaikutuksen alaisena olevat) saavat

osakseen haukun. Sisu tykkää sekä lapsista että aikuisista.

Sisu on vähän herkkä vatsainen, esim. raaka jauheliha isompina annoksina päivittäin annosteltuna

aiheuttaa ripulia samoin raakaluut. Kuivaruokamerkkien vaihtaminen ei ole aiheuttanut

vatsaongelmaa."

Sisu paimensukuisten katselmuksessa 2022
AVO2 urosten toinen
Kuva: Marja Koskio

Riemu paimensukuisten katselmuksessa 2022
AVO3 narttujen neljäs

Kuka olisi arvannut että 1.10.2015 kello 2:47, 400g painanut, pentueen kolmantena narttuna ja kolmantena syntynyt pentu olisi pentueestaan ainut, joka sukuaan jatkaa. Riemu oli pennuista silloin se, jonka olisin jostain syystä jättänyt kotiin, jos mahdollisuus olisi ollut. Syntyessään pentueen isoin, ainut musta tyttö, hiljainen ja tyytyväinen Tykky. 

Sijoituskoiraa en tuosta pentueesta käyttänyt koskaan vaan Akka (Tähtitiede) sterkattiin epämääräisen lyhyen kiimakierron vuoksi. Taikauskon häntä luutui mutkalle alle vuosikkaana vaikka pentutarkissa olikin ok ja myös Tuitui sterkattiin. Jäljelle jäi siis Riemu jonka sain Reettalta käyttööni ensimmäisen kerran 2020, kun olin keväästä 2019 saakka siirtänyt Riemun astutusta.

Ensimmäisessä pentueessa isänä oli Sevettijärvellä asunut Tessu ja kahdeksan pentua syntyi - valitettavasti sininen ja musta narttupentu kuolivat / syntyivät kuolleena mutta 6 potraa ja elämänvirtaista pentua jäi henkiin, kolme tyttöä, kolme poikaa.

Pentueesta jätin itselleni narttupennun vaikka edellinen pentuni oli vasta 10kk vanha eikä mikään "hajuton ja mauton" tapaus. Ja Pulman jätin itselleni koska halusin Riemun pennun eikä silloin ollut vielä tietoa, tuleeko toista pentuetta koskaan.

Pulma on osoittautunut juuri täydelliseksi kaveriksi Kiusalle. Se lukee muita koiria todella taitavasti, sillä on hyvät "laumahermot" eli ei provosoidu eikä sillä jää mitään hampaankoloon (lenkille lähtiessä kyllä jaksaa piipittää ja vuotaa)

Se on uskomattoman pitkäpinnainen ja oikeudenmukainen pentujen kanssa, se sanoo asiasta ja pennut, jopa vähän reippaammatkin uskoo sitä. Se on semmonen tunteiden tulkki, sisar hento valkoinen joka on aina valmis auttamaan ja olemaan muiden tukena.

Harrastuksissa se on nimensä veroinen Luonnonlahja - Pulma oppii nopeasti ja pystyy keskittymään tekemiseen täysin. Palkkaantuu leluilla, herkuilla, kehuilla, tekemisellä. Paimentaessa se osaa lukea lampaiden vetopaikkoja todella tarkasti, huolehtii kaikki lampaat aina mukaan ja liikkuu todella hyvin. Pulman vahvuus onkin lauman luku ja peruskuljetus, vartioinnit ja lampaiden kohtaaminen edestä on sille vielä haastavaa. Ottaisin itselleni laumaan toisen Riemun pennun aivan koska tahansa mutta mulla ei riitä aika enää viidennelle aktiiviselle harrastuskoiralle, mitenkään.

Riemun edellisistä pennuista on kaikki luustokuvattu ja silmät on tarkastamatta enää kahdelta. Laatuaika ja Luonnonlahja kävivät keväällä luonnetestissä saaden molemmat 123 pistettä. 5/6 on suorittaneet paimennustaipumustestin hyväksytysti ja yksi on vielä testaamatta.

Riemu tiineenä 2023

Riemun oma ihminen Reetta kirjoittaa Riemusta:

"Riemu on ensimmäinen oma koirani, ja parempaa parasta kaveria en olisi osannut toivoa. Siinä missä Riemu rakastaa kaikkia, myös kaikki rakastavat Riemua. Se on sulattanut paatuneimpienkin koirienvihaajien sydämet ja osannut uskomattomalla, rauhallisen mutkattomalla tavallaan kohdata myös ihmiset, jotka ovat koiria koko ikänsä pelänneet. Juuri Riemun kyky lukea ihmisiä ja tilanteita on se, jota jaksan ihastella uudestaan ja uudestaan.

Arki Riemun kanssa sujuu mukavasti. Riemu on paikalla, muttei koskaan tiellä. Sen voi huoletta ottaa mukaan melkeinpä minne vain; Riemun periaate on, että aina on hyvä aika pötkötellä. Jos paikasta löytyy sänky tai nojatuoli, minkä alle (tai päälle) voi mennä, niin aina parempi. Riemu on hiukan introvertti, joten kaipaa välillä omaa rauhaa, vaikka seurasta ja rapsutuksista suuresti nauttiikin. Kolmevuotiaana Riemun (ja emännän) elämä mullistuikin, kun talouteen tuli Riemun siskopuoli. Mullistus taisi kuitenkin olla positiivinen, sillä vaikka Riemu välillä isosiskomaisesti silmiään siskon riekkumisille pyöritteleekin, innostuu se kuitenkin aina leikkiin mukaan.

Leikkiä Riemu jaksaisikin, vaikka maailman tappiin asti. Se on myös rajattoman ahne. Riemu on myös ohjaajapehmeä, mikä aiheutti itselleni päänvaivaa Riemun ollessa pieni. Kuitenkin oivallus siitä, että ohjaajapehmeällä koiralla ei voi olla koirapehmeää ohjaajaa, on ollut merkittävä meidän yhteistyön kannalta. Myös Minnan "läps perseelle ja elämä jatkuu"-ajatusmalli on ollut toimiva, Riemu hyötyy itsevarmasta ohjaajasta enemmän kuin silkkihansikkaisesta. Tuon oivalluksen jälkeen ei yhdessä tekemisessä ole ollut haasteita.

Ensimmäisen koiran roolissa Riemu on päässyt kokeilemaan vähän eri lajeja, ja se tekee mielellään ihmisen kanssa töitä. Riemun kanssa ollaan kokeiltu tokoa, agilitya, noseworkia ja paimennusta. Näistä Riemulle ja minulle mieluisimpia lajeja on olleet toko ja nosework, niitä ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenailtu. Kisattu ei olla, mutta en ole toistaiseksi kokonaan sulkenut kisa-ajatuksia poiskaan. Koirasta siihen varmasti olisi, itsestäni en ole niin varma.

Lyhyesti sanottuna Riemu on koira, jonka ottaisin koska vain uudestaan. Hiukan vakavamielinen, mutta kuitenkin niin rakas ja höpsö. Riemu on mun Taivaanlahja."

Reetta ja Riemu rallytokoilemassa

Jalostustoimikunnan tiedot Riemun terveydestä 2020
Puuttuu: Jälkeläisen häntämutka + sivuääni sydämessä (kammioväliseinämäreikä, ultrattu kahdesti)
Veljen kilpirauhasen vajaatoiminta, todettu 2021
Isän siskon kilpirauhasen vajaatoiminta

Riemun esikoistytär, Erimoone Lapinnoita "Noita" katselmuksessa 2023

Riemun ja Sisun pennuista odotan ystävällisiä, aktiivisia ja vilkkaita paimensukuisia. Kauniisti liikkuvia ja hyvin rakentuneita, oikein motivoituina kelpoja harrastekavereita.

Yhteydenotot: erimoone at gmail.com

Riemu 2020