K-pentue 1 viikon iässä

Nopeasti ensimmäinen viikko hurahti! Riiva on super mamma ja pennuilla nousee painot 40-60g päivässä. Pientä narinaa on öisin joten mun on pakko nukkua sohvalla :D Äänekkäältä porukalta vaikuttaavat ja viipottavat laatikossa menemään hurjaa vauhtia! Sohvalla ollaan katseltu jo telkkaria (tai siis, kitisijät on päässeet sylihoitoon) ja hyvin ne siihen rauhoittuu. :) Biosensor ohjelma aloitettiin 3 vrk iässä, aika rennoilta tyypeiltä vaikuttavat, varsinkin pää alaspäin kääntö on heille ihan OK :D Kynnet leikattiin eilen ensimmäisen kerran enkä muista et noin vaikeaa olis ollu miltää pennuilta, jestas ku ne viipottaa ja riuhtoo!

Esikoispoika Kake.

Prinsessa ja Riivan manttelinperijä

Pikkupoika Make

Eilen 500g rajapyykin ylittänyt Väke

Yksi pennuista on vapaana harrastavaan, koirakokemusta omaavaan kotiin. Sähköposteja on sadellut tällä viikolla enkä ole niihin vielä ehtinyt vastata, yritän huomenna ehtiä!

Värikoodatut eilen :D

K-pentue syntynyt 24.1.2020

Ja tällä kertaa ei ole tulossa kauhukertomusta synnytyksestä! Koska kaikki meni ihan super hyvin! Olin valmistautunut kunnolla, varasin paikalliselta klinikalta päivystyksen koska en halunnut lähteä syksyiseen rumbaan enää uudelleen, missä alueen päivystävä vaan toteaa että "voivoi" kun narttu alkaa valuttamaan epämääräistä mönjää. Ensinäkin, kiitos eläinklinikka Lillvet tästä mahdollisuudesta <3

Mutta huh huh! Kokoltahan en saanu lämmönlaskuja kiinni ollenkaan ja näin ollen se oli mulla ensimmäinen narttu jolla kävi näin. Mittasin Riivalta lämmöt keskiviikkona illalla ja näytti 37,7. Riivalla oli hyvä ruokahalu ja torstai aamulla se vielä juoksi makkarista aamupalaa sohvalle odottamaan reippaasti :D Ulkona se juos menemää ko tuulispää. Otin iltapäivällä lämmöt - 36,3 ? Käytiin ulkona ja sitte uusiks, 37. Eli todnäk mittasin lämmöt ulostesteesta. Tästä muutaman h päästä 36,4 tmv. Siinä 36,1-36,5 välillä se lämpö pysy perjantai iltaan saakka. Kun lämmöt pysytteli alhaalla, Riiva nukku rennosti sängyn alla ja välillä nousi petailemaan. Mitään väkinäistä puuskuttamista ei ollu ja mietin et alkaakohan se koskaan synnyttään ku noin rennosti hengailee :D
Perjantaina joskus kahdeksan aikaan käytiin ulkona ja Riiva kävi vaan pikapissalla ja nopeesti sisälle, meni lootaan ja tsekkasin hännän alle - vähän kirkasta limaa ja lämpö 36,8, siitä puolen tunnin päästä 37,2. Tässä vaiheessa alkoi supistukset ja soitin Miittalle et jos haluaa tulla seuraksi niin saa lähteä ajeleen. Puoli kymmenen aikoihin Riiva meni sängyn alle ja tsekkasin et supistaa ihan kunnolla. Pyysin koiraa pois sängyn alta ja koira alotti hirveen kiljumisen - tsekkasin perän ja sieltähän oli pentu tulossa ilman kalvoja, vahvasti veikkasin kuolleeksi. Pienen avustamisen jälkeen pentu lösähti mun käsille voimalla ja oli heti pirteä ja Riiva oli superkiinnostunut jälkikasvustaan. Kovin vähäeleisillä supistuksilla tuli maailmaan seuraavana tyttö, sitten uros ja viimeisenä toisen päivän puolella viimeinen poika. Pennut oli suht pieniä (214, 213, 214 ja 270g) joten ne tuli aika pienellä pukertamisella onneksi ulos. Hyvin saman mallisia, mitä ärrät oli, pitkiä ja hoikkia :D Kaikki pennut riistoja, ekana syntyneellä pojalla vaaleimmat merkit ja eniten valkoista, tyttö on tummin. Muutama 1vrk kuva tähän alle, syntymäjärjestyksessä.

Kake 1vrk

Neiti 1vrk

Make 1vrk

Väke 1vrk

Oon niin onnellinen tästä pentueesta <3 Kaikki meni niin huippu hienosti ja mä voisin huomenna mennä takasin töihin! Riiva on tunnollinen emo ja pennut virkeitä ja jänteviä.

<3 Olette rakkaita.

K-pentuetta odotetaan syntyväksi 27.1.2020

Tuleva isoäiti ja tuleva emä neljäviikkoisena

Kyllä on ollut taas haipakkaa! Töitä on saanut painaa niska limassa eikä ole ehtinyt saati jaksanut blogia päivitellä. Aatonaattona 23.12. käytiin näyttämässä Riivan vatsanpuolta eläinlääkärille ja todentotta! Sielä kölli äkkivilkaisulla 4 sikiötä. Pentujen odotetaan syntyväksi 27.1, en ole vielä päättänyt, vienkö Riivaa röntgeniin ja ultraus oli tosiaan todella pikainen (harmittaa etten näillä keleillä kehdannut lähteä Ventelälle Kankaanpäähän, Kari on niin super tarkka ettei tosiaan tarvi miettiä röntgenissä käyttämistä...)

Nyt on pikkuhiljaa Riivan askel hidastunut eikä sohvallekkaan hypätä enää niin keposesti. Viikko sitten se paineli mettässä ja pellolla vielä hurjaa kyytiä mutta tänään ei enää jaksanut muutamaa spurttia lukuunottamatta. Riiva syö hyvin ja on todella hyväntuulinen kaikenkaikkiaan, vähän näyttäis olevan toispuoloinen tuo masu...

Riivan tiineeksi saaminen ei ole todella ollut mikään helppo juttu. Kolmas kerta toden sanoi. Toki olisin toivonut että tämä olisi onnistunut silloin ekalla kerralla mutta näillä mennään. Maksetusta päivystyksestä on paikallisen lääkäriaseman kanssa viestejä vaihdeltu, mä en enää lähde siihen Seinäjoen päivystyksen leikkiin mukaan "musta kura nartun peräpäästä on ihan normaalia synnytyksen lähestyessä".

Mitään hienoa yhteisposeerausta ei ole pariskunnasta teille jaettavaksi koska oli pimeää ja taivaalta sato jäätä, lunta ja vettä vuorotellen :D Uros, minkä kanssa pentue onnistui on Riivalle uros 5, taas jälleen kerran hyvä muistutus siitä että niitä varauroksia kannattaa olla sovittuna ja hyvä muistutus siitä että narttu kuitenkin valitsee uroksen, jonka antaa astua.

Norjassa 2018

Emänä pentueessa siis Riiva, Erimoone Riivanhenki. Riiva on ensimmäisten Erimoosten ainut narttu. Uroksista 2 on kastroituja (ei terveydellistä syytä) ja kahdella uroksella on kaihi (Ruutitynnyrillä totaali katarakta, leikattu 2015 onnistuneesti, Raudanlujalla todettu kortikaalinen katarakta 2015 toukokuussa) ja viimeisellä uroksella viidestä on vielä pallit, terveet silmät mutta LTV1 joka rajoittaa tietenkin lisääntymistä jonkun verran (mutta on siis käytettävissä). R-pentue on Ruutin ainut pentue ja isänsä Kukkipuun Barjun toinen pentue (ensimmäisestä sukua on jatkanut vain yksi narttu).
Sisarusten harmaakaihilöydöksistä huolimatta koen että Riivalla on annettavaa paimensukuisille - se on terve rakenteinen ja tervepäinen. Se liikkuu vaivattomasti ja rakastaa käyttäää kroppaansa - äitinsä tavoin. Näiden 6 vuoden aikana Riiva on käynyt rokotusten lisäksi kerran eläinlääkärissä kun keväällä alkoi etupää oireilla ontumalla. Syy löydettiin syksyllä kun Ventelä teki sille täydellisen ontumatutkimuksen ja lopuksi vielä varmuudeksi kuvasi etupään nivelet terveeksi. Kainalossa oleva etujalan "sisäänkiertäjälihas" oli syystä X suuttunut, tulehtunut ja näinollen kipuili. Karin ohjeilla ollaan syyskuusta asti jumpattu jalkaa ja tadaa! Viimeisin ontuminen oli lokakuun alkupuolella <3 Suuri kiitos kuuluu myös Anulle Kokkolaan joka on ollut meidän luottohuoltaja 6 vuotta <3 Nivelrikolla ja spondyloosilla ja ties murtumilla mua jo peloteltiin mutta ne pelottelut tosiaan lääkäri osoitti tarpeettomiksi. Ja suurin syy Riivan pennuttamiseen on tietenkin se että tällähetkellä se on ainut narttu, josta mä todella haluan itselleni pennun kasvamaan. Teetän itselleni koiran ja niitä yleensä syntyy muutama muukin halukkaille.

Saanalla 2017

Riiva on reaktiivinen, vilkas narttu mikä on välillä noiden nössöjen jälkeen aiheuttanut hiukan uudenlaista suhtautumista kouluttamiseen. Riiva on aina ollut innokas oppija ja tekijä, sopivan urosmainen narttu. Riivan kanssa on aina ollut ilo harrastaa ja treenata kun se on niin täysillä mukana! Metsässä päättömästi rallittaminen on myös aina ollut iloinen asia ja nuorempana se veteli sänkipelloilla syksyllä sellasta maksimivauhtista maratoonia, samalla ku muut syö pupun kakkaa ja kattelee et "sielä se hullu taas menee". En halua tietää, millainen koira Riivasta olisi tullut sohvaperunana tai hihnan nokassa takapihalla hengailevana - pommi? Riiva on vaatinut aina fyysistä tekemistä ja ilman sitä se todella hyppi nuorempana seinille, kirjaimellisesti. Mutta aktiivisen liikkujan ja harrastajan koirana tuo on ollu oikein sopiva. :) Riiva on aina ollut valmis lähtemään lenkille ja järkyttävän raskaat vaelluspäivät lumihangessa, tuulessa ja tuiskeessa ei juurikaan jalkaa oo painaneet. Ollaan käyty talvireissulla Tromssassa, Lofooteilla kesällä, Pyhällä syksyllä ja Haltilla alkusyksystä - Haltilla aukes anturat vähän, muuten ei mitään. Riiva pitää vaeltaessa kokoajan sopivan vetotuntuman ja on muutamiakin kertoja pelastanu mut kivikkoon horjahtamiselta <3 Se on totaalisen väsymätön ja luotettava niin leirissä kuin maastossakin! Ollaan oltu vaarallisissakin paikoissa valitettavasti useamman kerran (ukkonen vuoristossa, lumivyöryvaara) ja kaikesta selvittiin <3 Siispä toivoisin, että Riivan pennut pääsisivät aktiivisiin, harrastaviin ja aikaisempaa koirakokemusta omaaviin koteihin jossa ymmärretään että opettamatta koira ei opi.

K-pentueen emä

Erimoone Riivanhenki "Riiva"
vm 2013

Terveys

Silmät: Terveet [03/19]

Lonkat: B/A [indeksi 114]

Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0
Sydän: Ei sivuääniä
Olat, ranteet kuvattu terveeksi toistamiseen 2019
DM, PRA-prcd, pompe: terve

Leikkaava purenta, ei hammaspuutoksia

Ei allergioita, kutinoita, hormonihäiriötä tmv.

Jalostustoimikunnan terveystiedot Riivan lähisuvusta 2019

Tuloksia
Luonnetesti: +94, laukausvarma (Knuutinen & Puputti), osa-alueet täällä, luonnetestivideo
Poropaimennustaipumustesti: Suositellaan testattavaksi uudelleen (Ei saatu edes lupaa päästää koiraa irti koska haukkui väärällä tavalla. ...)
Paimennustaipumustesti: Hyväksytty (2014, Pasanen)
Agility: Maksi/pikkumaksi3, viimeisin kisavideo
Rally-toko: Kisaoikeus voittajaan, viimeisin rata

Riivan kanssa Somerolla 2017.

Riivan kanssa ollaan treenattu lammas ja nautapaimennusta useammassa paikassa 2014 vuodesta saakka. Ja kuten odottaa saattaa, ensimmäisen koiran kanssa tekee ne pahimmat virheet. Riiva oli nuorempana todella innokas kiertämään laumaa ja se kiertäminen itsessään oli sille paimentamisessa iso palkkio jo. Ongelmaksi tuli kuitenkin se että koira sumputti mut lampaiden keskelle ja näinollen kuljetus oli aika hankalaa. :P Kokeiltiin yhtä taktiikkaa ja saatiin koiralta sammutettua siinä samalla se kiertämistaipumus aikalailla kokonaan ja koira nakkas hanskat naulaan. Tuota fiilistä ollaan yritetty poistaa sitten useampi vuosi ja varsinkin naudoilla ollaan saatu tosi hyviä treenipätkiä ja Kerimäellä Lumiluodon Riitan opissa ollaan saatu jotain "vanhaa Riivaa" takaisin. Paimennusharrastus odottaa uutta kipinää harrastaa, juuri nyt sitä ei ole.

K-pentueen isä

Seitavuoren Keppone "Jekku"

Terveys

Silmät: Terveet [07/18]

Lonkat: A/A [indeksi 117]

Kyynärät: 0/0
Selkä: Ei tutkittu
Polvet: 0/0 [vanhentunut 2018]
DM, pompe, PRA-prcd: terve

Jekun terveystiedot 2019

Jekkua käytin viime kesänä Kokolle (Erimoone Silmäterä) mutta sieltä syntyi vain yksi narttupentu. Pidän Jekusta uroksena ja sen suvussa on paljon tuttuja koiria, esimerkiksi Jekun isoäidin isä oli aikanaan yksi hyvin vahva vaihtoehto Ruutin pentueelle isäksi ja Jekku pentuesisaruksineenhan jäi isänsä ainoaksi pentueeksi. Pidän myös Jekun liiottelemattomasta, toimivasta paimenkoiran rakenteesta sekä tietenkin siitä, että sillä on suvunjatkamisvietti kohdillaan. Muistan kun syksyllä kaverille tuumasin Kokon ja Jekun Jujusta että harmittaa, että annan sen sijoitukseen kun se oli niin kivanoloinen, täysjärkinen pentu - mutta nyt mulle on syntymässä sille sisarpuolia! Ei tarvi harmitella enää. 

Koska ilmeisesti Kokon tiineysajassa meni jotain mönkään (muut 2 pentua olivat mädäntyneet kohtuun sisälle ja Juju oli todella pieni kun leikattiin ulos), on vielä vähän mysteeri, mitä Jujusta (Mintusta) tulee ja tuleeko siitä koskaan sellaista, jota jalostukseen käyttäisi. Jekulle mulla ei tällähetkellä ole muita narttuja, jotka suvullisesti passaisi eli jos Mintusta ei sukua jatkamaan ole, on Jekulla toinenkin pentue meillä, josta mahdollisesti voisi jatkoa tulla. Riiva x Jekku yhdistelmää on jalostustoimikunnalta kysytty 2019 ja silloin suositus saatu maininnalla "Jalostustoimikunta haluaa kuitenkin huomauttaa yhdistelmässä olevan hieman epilepsiariskiä." Ja kasvattajan lisäys on että Riivan veljien kaihi ja kaihiriski kannattaa myös huomioida. Pennut tulevat käymään ennen luovutusta virallisessa silmätarkastuksessa eläinlääkäri Elina Pietilän luona sekä niistä lähetetään verinäytteet Hannes Lohen koirangeenit harmaakaihitutkimukseen.

Yhdistelmältä toivon vilkkaita mutta hyvähermoisia paimensukuisia joilla riittää rahkeet harrastamiseen tavoitteellisemminkin. Pelkiksi sohvakoristeiksi en pentuja myy nyt, enkä jatkossakaan. 

Yhteydenotot mieluiten sähköpostitse joihin vastaan kun suinkin ehdin. Olen päivät töissä joten puhelimeen en useinkaan pysty vastaamaan. Kerro sähköpostissa itsestäsi ja perheestäsi, millaiseen kotiin pentu olisi tulossa sekä mahdolliset toiveet pennun suhteen. Pelkkiin väri kyselyihin en vastaa.

Loppuvuoden uutisia

Tulipa huonosti päiviteltyä enää syksyllä :D Juju muutti nimensä Mintuksi ja asuu nykyään sijoitusperheessä Seinäjoella. Päätin syksyn kaikkien vaiheiden jälkeen kuitenkin sijoittaa Mintun ja seurataan, mitä tuleman pitää. Minttu on aktiivisen kupliva mutta onneksi vaikuttaa hiukan ihmisläheisemmältä mitä äitinsä tuon ikäisenä joten eiköhän siitä ihan kiva tule :D Nyt hän elää valtavaa riistapupsin "apinanaamari" -vaihetta ja näyttää siltä että sen naama olis kastettu maalisankoon.

Riivan jalan kanssa ollaan hyvällä mallilla! Lämpöhoitoa viikottain ja venyttelyä päivittäin - viimeksi se ontui syyskuulla ja söi 3 pvä kipulääkettä ja meni ohi. Me lenkkeillään suht normaalisti mutta juoksulenkeille asvaltille en oo vielä uskaltanu sitä viedä. Viikko sitten mun työkaveri (Ja Piikun haltija), joka opiskelee koirahierojaksi antoi Riivalle lymfahoidon ja katsoi myös sen liikkeet (mitä ei oo monikaan edes halunnu nähdä ennen käsittelyjä? Anu Kokkolassa tsekkaa aina ennen ja jälkeen liikkeen joten tää oli kiva lisä) ja näki, että etupää tosiaan on ihan "löysä" ja kyynärpäät ilman tukea. Riiva nautti lymfasta hirveesti ja oli illalla ihanan rento ja rauhallinen <3.

Miksi lymfa? Koska se aloitti juoksunsa 2 kk etukäteen! O_O Tammikuulle odotin ja kolme viikkoa sitten aloitti... Se on ollut käsittelyssä Anulla syyskuussa ja nyt vasta alko vaikuttaan vähä jänkkiseltä tuosta etupäästään, sit alko juoksu joten kaikki rankemmat käsittelyt oli poissuljettuja.

Viikko sitten maanantaina ajeltiin ensin uros nro 4 luo (eli nro 1 oli se ylipainoinen, nro 2 on jättänyt Riivan lisäksi muitakin narttuja tyhjäksi, nro 3 ei käynyt ja nro 4 yritettiin keväällä) ja oikeastaan heti kun uros astui ovesta ulos näin Riivasta että tässä ei hyvä heilu. Mentiin aitaukseen ja tiesin progejen perusteella päivien olevan kohdillaan, Riiva antoi urokselle urakalla hammasta ja lukittui mun taakse istumaan. Siitä sitten uros nro 5 luo, 10 min pihan ympäri juoksua ja nalkissa. Ei ärinää tai hammastelua, tiistaina otettiin uusinta.

23.12 on sitten ultra jonka jälkeen julkaisen uroksen tiedot. Riivasta voi kysyä lisää sähköpostilla.

Odotettavissa harrastuspotentiaalisia, aktiivisia ja vilkkaita paimensukuisia.

Lisätietoja mailitse :)

Sijoituskoira Piiku kävi silmätarkissa Elina Pietilällä ( https://www.ennansilma.com/ ) ja terveet näkimet oli! Myös tuleva jalostuslaina narttu Riemu (Erimoone Taivaanlahja) kävi näyttämässä silmiään syksyllä ja niinikään terveet simmut. Ensimmäinen sijoitusnarttuni Erimoone Tähtitiede on sterkattu ja siirtynyt haltijansa omistukseen, kiitos Annika yhteistyöstä!

Prinsessa Juju 4 viikkoa & Riivan kanssa Ventelällä

Juju täytti jo 4 viikkoa lauantaina :) Kävely ja juoksu luonnistuu jo hyvin ja maha on selkeästi alkanut pienentyä eli vauhti on myös kiihtynyt. Pikkuhiljaa alkaa pennun luonteenpiirteetkin paremmin tulla esille, Juju on vähän totinen torvensoittaja, rakastaa rapsutuksia ja vipsuttaa pientä pötköhäntäänsä vimmatusti! Muutama synttärikuvakin otettiin, hän rentoili sängyllä jenginsä kanssa :D

Tomera Matami.

Tono, Koko, Tite ja Päällikkö

Juju ja the most uskomattomin Erimoos-emo, Varma.

Tänään vihdoin käytiin näyttämässä tuota Riivan kipeää jalkaa Kankaanpäässä Ventelällä. Ekan ajanhan mä peruin kun oli kuukauden ontumatta ja päivää ennen kun kuvausaika olis ollu, toi alko ontua. Viimeisimmän ontuman jälkeen on ollut levossa ja nyt oon juoksuttanu Riivaa hiki hatus kolme päivää ja se ontu _vähän_ lauantaina, eilen pikkusen ku käveltii takas autolle ja tänään käytii tekees agilityä ja peltojuoksua ja ei mitää. Tietenkään.

Päästiin puol 3 paikalle ja Ventelä otti heti vastaan. Ensin katsottiin miten se kävelee siinä mattoa pitkin ja sen jälkeen lääkäri alkoi venytellä ja painella jalkaa ja aika nopsaan löytyi kyynärpään alueelta kohta, mistä se ei oikeastaan vaan naksunut vaan melkein paukkui :P Paukkuminen vaihtui naksumiseksi ja kun paukkuminen vähentyi, koirakin alkoi reagoida ja joka "kierroksella" keventäminen lisääntyi. Kipukohta paikallistui, siitä sitten koira unille.

Ehdin kaikenlaista googletella siinä odotellessa. Mulla oli Varmakin mukana et pääsen käymään sen kans vähä kävelemäs siinä odotelles mut enhän mä malttanu pitkään kävellä ku menin panikoimaan takas sisälle. Lääkäri kanto koiran suoraan toiselle pöydälle ja sano kävellessään että nivelissä ei ainakaan ole mitään huomautettavaa. HELPOTUS!

Koira oli vielä rauhoituksessa soppelisti niin lääkäri jatkoi tutkimusta. Kysyi saako leikata karvoja että näkee paremmin ja todennäköisesti syyllinen tai syyllisin näkyikin paremmin ilman karvoja.

Naksuva ja kipeä kohta on tuossa lääkärin etusormen edessä

Ilmeisesti kipua tuottava lihas on siis nimeltään pronator teres, "kyynärvarren sisäänkiertäjälihas". Sen päältä kun painoi, samalla jalkaa liikuttaen tuntuu, miten kireä lihas "pomppii" ja "rutisee" sormen alla.

"Status: Lievä spontaani ontuma. Kyynärnivelen sisäpinnalla ojennuksessa naksahdus (ilm m pronator teres). Aristaa tämän painamista kyynärnivelen tasolla värttinaluun kohdalta, alueella ehkä hieman turvotusta. Naksahdus esiin pelkän em. lihasalueen painamisella - aristus myös. Em. manipuloinnilla koiran ontuma pahenee selvästi. Rtg: ei löydöksiä"

Oon helpottunut että vika ei ollut luustossa (eikä siis nivelissä) ja onnellinen siitä että selkeä kipeä kohta löytyi eli tietää, miten koiraa saa helpotettua. Nyt viikko rennosti, jatketaan Effektriöljyn antamista 2x päivässä ja ensi viikolla venytellään ekan kerran jalkaa ja aletaan pikkuhiljaa lisätä liikuntaa (ja ensi viikon maanantaina meillä on myös aika Kokkolaan Anulle <3 Joka muuten paikallisti kesäkuus kipeän kohdan ihan prikulleen oikeaan kohtaan).
Aloitin siis effen antamisen Riivalle kesäkuun puolenvälin paikkeilla ajatuksella et ei omegojen ainakaan pahaa pitäis tehdä, oli tulehdus missä haluaa ja aivan oikeasti, muutaman päivän päästä mulla oli taas iloinen, räiskyvä tyttö! O_O Effen antamista vähensin nyt viime viikolla tätä tutkimusta nimenomaan ajatellen ja väitän, et oli kankeempi mitä öljyn kanssa.

Nyt jatketaan silllä ajatuksella et Riivasta tulee vielä ihan soiva peli <3 Joten nyt kuntoutellaan ja katsotaan, miten se lähtee etenemään !

500kg putos tänään harteilta. On ihan epätodellinen olo - mun Rakas <3

<3

PS. Ihanan perusteellinen ontumatutkimus <3 Oltiin vastaanotolla 2h ja oon varma, ettei mikään kohta jalois jääny kokeilematta. Että mä pidän Ventelän tarkasta tyylistä ja siitä, että selittää asiat omistajalle kirjaimellisesti kädestä pitäen. <3 Aivan huikeaa ammattitaitoa!! Ilomielin ajelen tästedeskin pari h / sivu Kankaanpäähän tutkimuksiin. :)

3 viikkoa nuori ja enttententten

Jujustiina Jujutsu JukranJuju täytti eilen jo kolme viikkoa! Sen kunniaksi maisteltiin tänään ekat kiinteät ja syötiin matolääke. Ruoka maistui hyvin, en muista koska olis pentu yrittäny purra sormia samalla ko vetää napaansa :D Pienet hampaanalut tuntuu jo ja matolääkekin meni sen kummempia rimpuiluja alas kanamössön välissä.

Kävely on kehittynyt aivan hurjasti ja enää tulee satunnaisia pyllähdyksiä liukkaammilla pinnoilla mutta tahto mennä eteenpäin on kova. Pentu nukkuu jopa omasta aloitteestaan kyljellään laatikossa ja takajalkojen asento on hyvä - painon nousu on ollut jokatoinen päivä 35g ja jokatoinen 65g (aiemmin se oli 65g + 85g) joten ainakin tissittelyjen säännöstely ja tämän myötä painonnousun tasaantuminen on tuonut parhaimman tuloksen, luulen. Jumppasin Jujua tiistaina pari kertaa, keskiviikkona kolme ja torstaina kerran ja lisäsin laatikkoon pitävämmän pohjan - tänään tyyppi käveli pitkin olkkarin mattoa pyllähtämättä kertaakaan!
Juttelin eläinlääkärin kanssa tuosta, laitoin kuvia ja videoita kehityksestä. Sain myös vastauksen askarruttavaan kysymykseen, mitä eroa on lattarinnalla ja uimarilla - uimari ei välttämättä ole lattarinta mutta lattarinta on aina uimari - ymmärrättekö eron? Swimmereitä on usein yli-lihavat pennut (Punke-Juju) ja usein ainokaiset jotka käytännössä syö koko pentueen edestä maitoa eivätkä joudu kisaamaan paremmista tisseistä, laiskistuvat, makaavat tissi suussa jatkuvasti syöden. Meillä tässä on vielä plussana se että Koko ei itse mene laatikon reunalle "odottamaan" pentua vaan käytännössä menee istumaan pennun eteen niin että parhaimmat tissit on heti päänojennuksen takana :D Ilman pentuesisaruksia liikkuminen ja aktivoituminen on vielä heikompaa, ei käytännössä ole mitään muuta tekemistä kuin tissi.
Videoiden ja kuvien perusteella eläinlääkäri meinasi, ettei ole ainakaan lattarinta koska rinnan malli on aivan hyvä eikä lattarinta kuntoutuisi muutamassa päivässä. Uimarin ainekset siinä kaiketi oli hyvinkin mutta koska asia on ollut mielessä ja oon seurannut tuota ton mahan kasvua extratarkasti, pääsin puuttumaan tuohon mönkimiseen ennenkuin oli liian myöhäistä.

Olin joskus katsomassa toisen rotuisia 5 viikkoisia pentuja ja ne käytännössä makas ja leikki laiskasti, olivat aika huteria kävelijöitä vielä silloinkin joten en tiedä, oonko tottunu vaan jotenkin "varhain" kypsyviin pentuihin ja siksi tää ainokainen läskilyllerö sai aikaan sydämentykytyksiä ja "se ei kävele koskaan" vainoharhailun :D Tän kanssa on vielä se hankalaa, ettei ole toista pentua verrokkina, miten se kävelisi? Ruutin, Milan ja Varman pennut on kaikki kehittyneet eri tahtia ja tää on eniten Milan (yllättäen) pentujen kaltainen lyllertäjä. Ruutin pennut oli semmosia laihoja matoja jotka juoksi ennenku avasivat silmänsä ja Varman lapset känys keskenään vaikka punkeroja olivatkin, alkoivat ilman lipsumisia (muistaakseni) kävellä. Nyt kun on vaan yksi, sitä tuijottaa silmä tarkkana et mikä siinä on vikana :D Ja yritän muistaa tän kehittymisen kanssa senkin että todennäkösesti se oli leikkaushetkellä keskonen, ainakin 3-4 päivää liian aikaisin tuli joten kehityskin todnäk tulee siksi myöhässä.

Meinasin ensin että en tuota sijoita mutta mutta... Koska kehittyminen oli näin äärettömän nopeaa ja jos homma jatkuu yhtä sutjakkaasti niin hyvin todennäköisesti sen laitan sijoitukseen, riippuen toki vielä pentutarkastuksesta. Se on Kokon eka ja vipa pentu, Kokon toinen veli on jo kastroitu ja isän toisessa pentueessa syntyi yksi ja sekin on uros. Milan sisaruksista ei ole kukaan jatkanut sukua, Milan velipuolella on kaksi pentuetta joista yhdellä on pentue ja Milan emän siskolla on yksi pentue josta yksi on jatkanut sukua. Milan emälinja on Reppulin emälinjaa vuodesta 87 eteenpäin ja mun ensimmäinen toisen polven Erimoone!
(Pandi-> Rep. Dora -> Rep. Pioni -> Rep. Polo -> Rep. Amarie -> Rep. Angervo -> Kylkimyyryn Sammalsirvikäs->Kylkimyyryn Striida->Erimoone Silmäterä->Juju). Enemmän mua harmittaa että myyn tämän ainokaisen kun se, että laitan sijoitukseen ja katson 3 vuoden päästä, miltä näyttää, Seuraavan lihavan ainokaisen kanssa hengittelen syvään, ennenku mietin pahinta. :)

Mutta jokatapauksessa - koti on hyvin suurella todennäköisyydellä löytynyt! Samaan kaupunkiin jopa mikä onkin pentuhistoriassa ensimmäinen laatuaan! Kyllä tämä tästä!

Nisätulehdus ja uimaripentu

Kyllä mennään vuoristorataa. Just kun mietit että nyt tää sujuu niin eipä sujukkaan.

Maanantaina oli ensimmäinen työpäivä. Illalla kun tulin kotiin, ihmettelin läähättävää Kokoa. Käytiin ulkona ja vilkuili oudosti kylkeään. Tultiin sisälle ja istui keskellä olkkaria ja läähätti, ihan toisen asialla. Laitoin koiran kyljelleen ja tsekkasin tissit - toiseksi alimmassa nisässä vasemmalla oli tiehyeessä "patti" joka ei ollut pakkautunutta maitoa, liikkuva, kivikova klöntti. Narttu lootaan ja pentu imemään sitä tyhjäksi. Klunssi ei hävinnyt yhtään mihinkään, ehkä hiukan pehmeni. Onneksi oli kipulääkettä jäljellä leikkauksesta, annoin lääkkeen ja puolen tunnin päästä koira nukahti vihdoin.

Vaihdoin Kokolle ruoan lauantaina. Sunnuntai aamupäivällä se vähän oksensi, ajattelin johtuvan tuosta vaihdosta. Iltaruoan jälkeen oksensi ja yöllä oli yrjönnyt useamman kerran. Söi hyvällä ruokahalulla kuitenkin ja oli pirtsakka oma itsensä ja maitoa tuli hyvin (liiankin, koska punke).

Lääkärissä käytiin heti tiistai aamusta ja saatiin uusi ab kuuri, närästyslääkettä ja tissin hautominen lämpimällä 3-4 kertaa vuorokaudessa. Kahdessa päivässä patti on alkanut pehmenemään huomattavasti ja tuntuu tiehyessä enää hyvin vähän :) Ruoka pysyy sisällä ja ruokahalut on kasvanut aivan huimasti :D Maitoa ei oo pakkautunut ja itseasiassa mietin, laskeeko toi ab maidontuloa entisestään. Mutta siitä päästään seuraavaan asiaan... Meinaan, kyllä siitä läskistä pennusta sitten tuli uimari, splatti, lattarinta, you name it.

Joten sijoituskotia ei tämä pentu etsi. Jokainen kasvattaja tekee päätökset mitä tulee käyttämään jalostukseen ja minä päätin, ettei tämä pentu ainakaan minulla tule jatkamaan sukua. Mulla on ollut läskejä pentuja (Varman vauvat ruokittiin kermalla vissii) aiemminkin (Velho nosti painoa jopa 170 g päivässä), eikä kenelläkään ole ollut ongelmia kävelemisessä.

Jujun kroppa on ollut jotenkin hassun mallinen kokoajan. Ajattelin, että se johtuu vain siitä että se on paksu (ja siis johtuukin), mutta. Edelleen, on niitä läskejä ollut ennenkin, eikä tuon painon nousu ole ollut niin hermeettistä, mitä esim Varman ekapennuilla. Tuo on nostanut sellasta 40-80g päivässä.

Ehdin just pentuvälitykseen ilmoittamaan tuon pennun sijoituskotia etsiväksi ja illalla taas jälleen istuin lootan reunalla ja katselin sen "möngerrystä". Otin pentua syliin ja katselin sitä (hankalaa kun ei ole vertailukohdetta lootassa) mutta musta sen etupää on liian "levinnyt" ja kun se yrittää edetä se yrittää kyllä koukistaa takajalkaa kropan alle mutta työnnön lopuksi jalka leviää ulospäin ja varsinkin vasen jalka "yliojentuu" kun koira on selällään sylissä ja jalka on "rentona".
Kuvasin sunnuntaina kaverille ekan videon tästä "mönkimisestä", tässä vaiheessa meidän satujumppaan oli kuulunut kieriskely ja kyljelleen nukuttaminen.

Juju 15 vrk möngertää

Tätä katsellessa totesin et nyt on pakko tehdä muutakin kun nukuttaa kyljellä ja käännellä. (Mainittakoon tässä että R-pentue juoksi alle 14 vrk ikäisenä ja tosiaan Varman läskipennut on nousseet ylös ihan normaalisti). Aloin systemaattisesti kääntämään noita ulospäin leviäviä takajalkoja pennun alle ja välillä tuin pentua rinnasta ettei läskimaha paina jalkoja levälleen.
Varman kasvattajalta, Tommisen Arjalta kysyin, onko hällä ollut kampurajalkoja (epäilin ensin kampuraksi). Samassa muistin että Arjan yhdessä pentueessa oli lattarinta (joka itseasiassa on Kokolle sukua isän ja emän puolelta..) jonka Arja kuntoutti ja jumppasi ihan normaaliksi koiraksi josta ei pentutarkastuksessa oltu edes huomattu, että oli lattarinta. Puhelusta viisastuneena totesin että ei tuo toki kampura taida olla vaan kuitenkin se pelätty uimaripentu...

Juju 17 vrk möngertää

Kaikenlaisia alustoja on kokeiltu ja pitävimmäksi on todettu ihan perus jumppa-alusta ja toisena hyvänä on ollut silikoninen leivonta-alusta :D Oon yrittäny saada sen "polkemaan pyörää" mutta varsinkin tiistaina vasemman takajalan koukistus oli niin huono, ettei liikerataa pystynyt tekemään. Sain sen kerran vähän koukistumaan mutta jätin polkemisen sikseen.
Paras jumppa on ollut takajalkojen siirtely oikeisiin asentoihin ja jaloista tukeminen kun saa rintansa nostettua. Koska katsokaapa, miten iso edistyminen!

Juju 19 vrk yrittää kävellä

Tosi kivasti on kehittynyt! Joku varmasti pitää ihan "normaalina" läskin pennun kehittymisenä mutta sitäpä ei nyt tiedetä koska en halua jäädä katsomaan vierestä, miten se kehittyisi, ilman apuja. Jos sitä voi auttaa niin sen kyllä teen.

Harmittaa toki ettei Kokosta tule jatkoa. Mutta kaikkien sukujen ei ole tarkoitus jatkua ja se on vaan karu fakta. Tuo pentu on sinällään jo pieni ihme että jäi henkiin edes. Jotkut pitää uimareita ihan normaaleina mutta mun päätös kuitenkin on, ettei tuon ole tarkoitus tuosta jatkua enää. Ei tuo lattarintaisuus kuitenkaan muropaketista tule ja kissoilla on tutkittu, että on vahvasti perinnöllinen mutta mielestäni tämä keissi ei millään tavalla vaikuta Jekun eli pennun isän jatkokäyttöön.

Laitetaan muutama kuva vielä loppuun. Mulla on noi videot puhelimella kuvattuja suttuja, ei oo hirveesti kerenny kuvailemaan jostain syystä järkkärillä tässä.

Pentu ei siis etsi sijoituskotia vaan ihan lemmikkikotia. Sitä tullaan sunnuntaina katsomaan ja luulen, että oikea koti on löytynyt. Ilmoittelen täällä, jos tilanne muuttuu.

Oikea jalka ihan "normaalin" näkösesti ojennettuna

Punnaa punnaa!

Kyljellään nukuttamista