Kuulumisia vuodelta 2024 ja katse ensi vuoden suunnitelmiin

 Eipä ole tullut tätä tai kotisivuja päiviteltyä vuoteen - koska ei ole ollut mitään akuuttia päiviteltävää. Pentueita on yritetty saada aluilleen jo lukuisat kerrat mutta ei vaan natsaa.

Riemu & Sisu - kolmena päivänä yritettiin, yksi nalkki -> kolme pentua, jej!

Kainoa yritettiin astuttaa viime vuonna kahdesti kahdella eri uroksella ja vielä tänä keväänä kolmannella uroksella. Ensimmäinen astui ja olivat nalkissa kerran mutta Kaino jäi tyhjäksi. Seuraavien urosten se ei enää antanut astua. Kaino siirtyi lähes 6 vuotiaana vihdoin Reettan omaksi koiraksi, kiitos Reetta yhteistyöstä Kainonkin osalta!

Helyä on käytetty nyt vuoden aikana kolmesta eri kiimasta neljällä eri uroksella. Ensimmäinen oli vanhempi, poikkeuslupa -uros mutta joko Hely ei ollut kunnolla kiimassa kun käytiin uroksella tai vanha uros ei enää tajunnut hormoni implantin jälkeen nartuista mitään. Seuraavalla uroksella oli yritystä seuraavana päivänä mutta Hely antoi käsilaukkua. Vielä kolmannen kanssa yritettiin mutta uros ei jaksanut astua "loppuun saakka". Keväälle vaihdettiin urosta ja meidän harmiksi uroksella oli ollut naisvieraita jo edellisinä päivinä joten kokematon vanhempi uros oli aivan loppu jo kun me sinne lopulta mentiin - urheasti yritti mutta neljänä päivänä ei saatu valmista. Eilen ajeltiin tämän uroksen luo jälleen ja nyt oli jo paljon paremman näköistä hommaa mutta nalkkia ei saatu aikaiseksi. Ihan pienen pieni toivonkipinä on toki että jotain tavaraa olisi oikeassa paikassa mutta en pidättelisi hengitystä. Helyn sijoitussopimushan on mennyt jo umpeen mutta eilen kotimatkalla päätettiin vielä kerran kokeilla - ensi keväänä viimeisen kerran ja urokseksi valikoituu sellainen, jolla on jo pentue / pari. 

Erimoone Nauruterapia "Hely"
(Isä: Lapinmannan Kelpo Poika, emä: Ruvsuruskesmuohtu)

s. 23.4.2020

Lonkat: B/B (indeksi 108)
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0 (voimassa)
Sydän: Ei sivuääniä (kuunneltu 06/2023)
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia (voimassa 06/2025-> päivitetään keväällä 2025)

Paimennustaipumustestattu arvosanalla erinomainen (Tuomari Riika Kivirinta)
Luonnetestattu +83 laukausvarma 
*Hely luonnetestivideo* 
Näyttelyistä arvosana hyvä (Tapio Kakko)

Hely 2024 huhtikuussa

Hely on ihana pieni taskuraketti! Äitinsä helmoissa kasvanut pieni prinsessa on meidän reissulla ollut reipas omilla tassuillaan vahvasti seisova narttu. Se on herkästi vaatimattoman yleisvaikutelman antava mutta vaatimattoman olemuksen alla kytee kyllä aikamoinen tulisielu! Narttujen kanssa Helyä en ole uskaltanut laskea kotona varauksetta mutta urosten kanssa on tullut meillä ollessaan hyvin toimeen! Vieraita ihmisiä kohtaan Hely on kohteliaan kiinnostunut mutta esimerkiksi minä sain hänessä eilen aikaan kunnon ulvomiskonsertton, kai se jo yhdistää minut näihin riiuu reissuihin :D

Sen lisäksi että Hely on sopiva taskuraketti, se on ihan jumalattoman kaunis! Se on tasapainoinen rakenteeltaan, liioittelematon kaikiltaosin. Hely liikkuu vaivattomasti (ja käyttää mielellään kroppaansa) Olen onnellinen että sain tehdä yhteistyötä entisen koulu ja työkaverini Miittan kanssa ensin Piikun ja nyt jatkaa tätä vielä Helyn kanssa! Nyt vaan laitamma vähän mietintämyssyä päähän. Olisi kiva löytää Helylle uros joka on: Hiukan vanhempi (yli 7v), tuoreella puhtaalla silmätarkilla (Helyn isällä todettiin kaihi pentujen ollessa 10kk ikäisiä), A-lonkkainen / (B-lonkkainen korkeilla indekseillä), pentue / kaksi jälkeläisiä joista olisi terveysdataa tiedossa. Uroksen veljillä / jälkeläisillä ei mieluusti kivesvikaa sillä Helyn kahdella veljellä on. Autoimmuunisairauksia ei saisi olla lähisuvussa uroksella sillä Helyn emän veljentyttärellä on addisonintauti. Että siitä sitten etsimään ja valkkaamaan uroksia :)

No, eihän ne epäonnistumiset ja ajelut tietenkään vielä tähän lopu! Kiusan kanssa halusin kokeilla myös vanhempaa urosta mutta valitettavasti tulosta ei tullut vaikka Kiusa seisoi kun tatti, uros oli jo sen verran vanha ja huonohkossa kunnossa ettei saanut hommaa loppuun saakka. Sitten jalostuslainaan tulevan Laatuajan astutus oli jo sovittu viikonlopulle kun selvisi siskopuolen Riemuvoiton CDDY-geenilöydös eikä Riemu emon tulos ehtinyt tulla ennen viikonloppua joten siirrettiin se syksylle - nyt syksyllä oli taas sovittu astutus uroksen omistajan kanssa niin selvisi päivää ennen astutusta että uroksen jälkeläisellä oli todettu 2 vuotiaana kaihi. Joten ne nyt niistä haaveista sitten. Neljä narttua, kuusi eri urosta ja ei tuu valamista. Näitä lukuja ja tilanteita juuri viime viikolla mietin ja saa nähdä, mikä on mun tulevaisuus paimensukuisten kasvattamisen kanssa - kun uroksia ei vaan löydy tai sitten joutuisit joustamaan terveyden tai luonteen osalta liian paljosta. Mä tiedän että kivoja, terveitä uroksia olisi mutta ne ei ole missään esillä joten niitä on mahdotonta löytää. Rotuunototkaan ei juuri lämmitä jos yksi ja sama rotuunotettu löytyy 5vuoden päästä jokaisen uroksen takaa. Turhauttaa.

Entäpä tulevaisuuden suunnitelmat muuten? Kiusan (E. Kiusanhenki) käyttöä olen miettinyt paljon ja joku voisi toki sanoa jo että jos sitä joutuu miettiä, sitä ei kannata silloin käyttää. Kiusalla oli hankala pentuaika / lapsuus yksinolojen mahdottomuuden takia, samaa "vaivaa" oli veljellään Kepulikonstilla joka korjaantui digitaldogsitterin avulla. Kiusa on myös laumassa välillä haastava resurssiaggressiivisuuden ja nopeiden reaktioidensa kanssa eli suomeksi on käyttänyt herkästi hampaita muihin koiriin pienestä pitäen, aikuisena rauhoittunut tästä. Kiusa toimii muuten arjessa hyvin ja esim ainoana koirana olisi varmasti leppoisampi. Sillä ei ole riistaviettiä, ihmistä kohtaan kuuliainen, ei jännitä uusia paikkoja tai ihmisiä, palkkautuu tekemisestä, on ahne ja leikkiikin hyvin. Valeraskaana harrastuksissa herkästi mielensäpahoittaja mutta ilman hormoneja soiva peli. Vaikka Kiusassa on omat haasteensa, ei tiedä mitä se itsestään periyttää. (Ennenkuin kokeilee)

Erimoone Kiusanhenki "Kiusa"
(Isä: Seitavuoren Keppone, emä: Erimoone Riivanhenki)

s. 24.1.2020

Lonkat: A/A (indeksi 119)
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV1
Polvet: 0/0 
Sydän: Ei sivuääniä (kuunneltu 02/2024)
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
 (voimassa 02/2026-> päivitetään ennen mahdollista astutusta)

Kisaa perinteisen paimennuksen 1-luokassa (3xEH)
Paimennuksen esikoe hyväksytty pistein 87/100
Paimennustaipumustestattu arvosanalla erinomainen (Tuomari Anne Ojanen)
Luonnetestattu +140, laukausvarma 
*Kiusa luonnetestivideo*
Näyttelyistä arvosana hyvä (Sakari Poti)
Rallytoko ALOHYV x 2
Ensimmäiset agility epikset

Kiusan kanssa Kerimäellä Riittan luona treenaamassa
Kuva Terhi Honkonen

Pulma ja siskonsa Unna olisi myös vuorossa ensi vuonna, sanoisin että Unna ensin kevään juoksusta ja Pulma syksyn juoksusta - tyttöjen veljellä on C/D lonkat joten hyväindeksiset AA lonkkaiset urokset etsinnässä niillekkin - lisäksi Loppusilaus on pidemmän aikaa syönyt todennäköisimmin LTV4/LTV3 aiheuttamiin selkävaivoihin gabapentiniä ja keväästä saakka myös veli Läpimurto on syönyt samaa lääkettä selkävaivoihin joiden lopullinen syy ei ole tiedossa mutta epäily että yhdessä nikamavälissä olisi alkava silloittuma eli spondyloosi (TAI normaalia kapeampi nikamaväli aiheuttaa kipuilua ja altistaa spondarin kehittymiselle). Oli miten oli, Pulman selkä kuvataan ennen pentuesuunnitelmien etenemistä uudelleen. 

Erimoone Laatuaika "Unna"
(Isä: Tessu, emä: Erimoone Taivaanlahja)

s. 6.11.2020

Lonkat: B/A (indeksi 110)
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV1
Polvet: 0/0 (voimassa 2025)
Sydän: Ei sivuääniä (kuunneltu 06/2023)
Silmät: Puutteellinen kyynelkanavan aukko todettu
 (voimassa 06/2025-> päivitetään keväällä 2025)

Paimennustaipumustestattu arvosanalla hyvä (Tuomari Maija-Liisa Pasanen)
Luonnetestattu +123 laukausvarma 
*Unna luonnetestivideo*
Näyttelyistä arvosana erittäin hyvä (Sakari Poti)

Unna on kiltti ja supervilkas pieni pyörremyrsky joka on täynnä suuria tunteita! Agilitystä on muodostunut sille intohimo ja Unna alkaa olla pian kisavalmis. Rallytokossa intoääntely on vielä kitkennän ja rentoutumisen alla mutta Unna ei voi kyetä ymmärtämään MIKSEI KOKOAJAN VOIDA MENNÄ KOVAA JA TÄYSIÄ ja juosta lelu suussa hulluna tapporavistellen :D Unna ei ole mikään maailman kovin koira mutta sen vilkkaus ajaa kaikesta yli eikä sitä tunnu hetkauttavan mikään (paitsi se että joutuu esim hallilla odottamaan omaa vuoroaan hetken). Näen siinä kovasti sitä samaa intohimoa tehdä mitä enossaan Velhossa sekä emässään Riemussa - Unna on aivan I H A N A työmyyrä! Paimennuksessa vauhdikas ja kiltti, olisipa itsellä aikaa niin treenailis sitä hommaa (tämänkin) kanssa. Unnalle oli alunperin ajatuksissa tuota vilkkautta tasapainottava uros mutta nyt kun näin tämän viimeksi muutama viikko sitten hallilla tekemässä aksaa niin mietin että tämän yhdistäminen johonkin virrakkaaseen urokseen voisikin olla ihan kiva ratkaisu - voivat sitten kaikki jäädä mulle (ja Anniinalle xD ja tietty Reettalle!)

Look how cute she was !! Now and then.

Ja sitten vielä meidän maailman herttaisin Pulma, Erimoone Luonnonlahja. Pulmalla on taito tehdä salamurhaajakieliblehm hyökkäyksiä salamaakin nopeammin, poistaa aamulla ilmat keuhkoista heittäytymällä vauhdilla keuhkojeni päälle, se rakastaa koko maailmaa ja samalla haluaa olla yksin sängyn alla. Se on perinyt isoäidiltään kenkien kantamisen jalon taidon SEKÄ tuon oudon mölinän mitä Varma on täällä pitänyt :D Ulrika Eleonora Von Pullensdorff on siskonsa tavoin harrastuksissa yritteliäs ja kohtuullisen kiihkeä tapaus, vinkupallon tai herkkujen eteen voi tehdä mitä tahansa ja välillä rallyssä on vaikea pysyä nahoissaan (ja hiljaa....) kun on vaan niin super siistiä. Agility on yhtä juhlaa Pulman kanssa, se oppii nopeasti, on ollut "automaattisesti" hyvin estehakuinen ja irtoava eikä ihan kaikista pienimmistä mokista mene kellariin. Pulman ainoa huono puoli on sen C/C lonkat jos jotain huonoa on sanottava (C/C lonkkien syy matalat lonkkamaljat). Toivon että päästään agilityssä kisaamaan ensi vuonna!

Erimoone Luonnonlahja "Pulma"
(Isä: Tessu, emä: Erimoone Taivaanlahja)

s. 6.11.2020

Lonkat: C/C (indeksi 100)
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0 (voimassa 2025)
Sydän: Ei sivuääniä (kuunneltu 03/2024)
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (03/2025, päivitetään keväällä 2025)
 

Kisaa perinteisen paimennuksen kakkosluokassa
Perinteisen paimennuksen esikoe suoritettu pistein 88/100
Paimennustaipumustestattu arvosanalla hyvä (Tuomari Maija-Liisa Pasanen)
Luonnetestattu +123 laukauskokematon 
*Pulma luonnetestivideo*
Rallytoko ALOHYV x 2
Näyttelyistä arvosana erittäin hyvä (Jari Fors)
Ensimmäiset agilityepikset 

Ja sitten on vielä tulevaisuuden toivot Henkiparantaja, Haloilmiö, Hikipinko sekä Riemuvoitto. H-pentujen pentueita mietitään aikaisintaan 2026, Riemuvoitto menee ensi syksynä 2-vuotta täytettyään kuville ja sen pentuja mietitään 2027-2028 jos kaikki on ok.

Henkiparantaja 2,5v

Haloilmiö 2,5v

Hikipinko 1v

Riemuvoitto 10kk

2024 Pentuesuunnitelmat

 Yllättäen aika haipakkaan menee aika ja vähän tulee mitään päiviteltyä. Ajankohtaisimmat jutut löydät mun instasta joka löytyy erimoosia käyttäjänimen takaa, sitä tulee päiviteltyä reaaliajassa.

R2-pentueen viimeinen villahousu Rauno lähti sitten kohti uusia tuulia jo marraskuun lopulla. Uudessa kodissa pikkuveljeä odotti ihmisten lisäksi jämpti Seita ja on ollut ihana nähdä miten äärimmäisen tärkeä uusi kaveri on ollut Seitalle <3 Ihmisistä puhumattakaan! Koskaan ei oo noin koville ottanut pennun luovutus ja samalla hyvältä - RoihuRaunon edeltäjä Hussa oli jouduttu lopettamaan pernakasvaimen vuoksi lokakuussa ja kodissa tosiaan oli lapinkoiratyhjiö. Vaan nyt pieni reipas poikani on sielä tuomassa iloa ja onnea <3

Roihu & ihmisensä lähtöpäivänä <3

Tänä vuonna kokeilen vielä kerran Kainon astutusta, jälleen uudella uroksella. Jos ei tästä nyt tärppää niin sitten totean ettei V-pentueen ollut tarkoitus jatkua. Kainolle on juoksu odotettavissa tammi-helmikuussa.

Huhtikuussa odottelen juoksua sijoitusnartulleni Helylle (Nauruterapia). Helylle on sulhanen valmiiksi katseltuna ja nyt odotamme juoksua alkavaksi!

Uroksista enemmän mikäli tiineksi tulevat! Molemmat sovitut urokset ovat ensikertalaisia.

Erimoone Valontuoja "Kaino"
Liehkun Korvenkaiku x Nereaneidon Taikausva

Erimoone Valontuoja 

Lonkat: B/B (indeksi 103)
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne)
Polvet: 0/0 (ei voimassa)
Sydän: Ei sivuääniä (kuunneltu 09/2020)
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia (vanhenee 02/2024, menossa uusintapeiliin)

Paimennustaipumustestattu arvosanalla erinomainen (Tuomari Anne Ojanen)
Luonnetestattu +68, laukauskokematon 

Erimoone Nauruterapia "Hely"
Lapinmannan Kelpo Poika x Ruvsuruskesmuohtu

Erimoone Nauruterapia

Lonkat: B/B (indeksi 108)
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0 (voimassa)
Sydän: Ei sivuääniä (kuunneltu 06/2023)
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia (voimassa 06/2025)

Paimennustaipumustestattu arvosanalla erinomainen (Tuomari Riika Kivirinta)
Luonnetestattu +83 laukausvarma 

Kyselyitä tulevista pentueista ja suunnitelmista voi laitella sähköpostiin erimoone at gmail.com, kannattaa myös käydä lukemassa kotisivut ajatuksella läpi ennen viestiä :)

Urospentu vapaana!

 

Tuntuu että aika pentueiden kanssa kuluu jatkuvasti nopeammin ja nopeammin. 

Tässä nyt kuitenkin pikainen päivitys - Risto ja Sorja ovat muuttaneet jo omiin koteihinsa mutta peruutuksen vuoksi vapaalla jalalla olisi Rauno.

Rauno eli Erimoone Rimakauhu on eläinlääkärin tarkastama (ei moitteita, kiveksetkin on paikoillaan), tunnistusmerkitty ja rekisteröity Suomen kennelliittoon https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI47655/23&R=189. 

Rauno täyttää huomenna 13.11 vasta 8 viikkoa eli missään pakkomyynnissä se ei ole eikä kodin löytymisellä ole kiire.

Raunolle etsin yhteistyöhaluista, harrastamisesta kiinnostunutta, esille tuovaa kotia. Rauno tuntuu olevan pohjattoman ahne, oppii todella nopeasti ja kokee myös sosiaalisen palkan palkitsevana. Vetoleikkejä leikkii yksin, muiden koirien kanssa ja ihmisten kanssa mutta siihen ei olla ehditty sen ihmeemmin vielä paneutumaan. Lampaita ollaan käyty ihmettelemässä viikko sitten, pennut eivät olleet mitään "tyhmän rohkeita" vaan rauhassa ensin tutustuivat hajuihin ja kun karitsat otettiin samaan aitaukseen niin polleana ne pentuporukalla lähti lampaisiin vaikuttamaan! Saatiin tosi kiva ensikokemus pennuille lampaista.

Agilityhallilla ei olla vielä käyty mutta tarkoitus oli tulevalla viikolla piipahtaa katsomassa miten sujuu.

Näkisin Raunon kodissa jossa on aiempaa koirakokemusta ja mieluusti kokemusta entuudestaan lapinkoirista. Kodissa, jossa on kokemusta koirien kouluttamisesta positiivisin menetelmin. Kodissa, jossa pentua arvostetaan sellaisena kuin se on. Kodissa joka ei ole ensimmäisenä ajattelemassa kastraatiota, varsinkin kun Rauno saattaa olla pentueen ainut uros jolla kivekset laskeutuvat. 

Pitäisin Raunon ehdottomasti itse mutta 1 seniori, 2 aktiivista senioria ja kolme nuorta koiraa samassa laumassa eivät kovin tue tätä mun halua pitää tätä pentua. Sydän itkee verta mutta uskon, että joku jossain haluaa juuri Raunon ja tarjoaa sille minua aktiivisemman kodin.

Yhteydenotot mailitse erimoone at gmail.com

Riemun ja Sisun pennut syntyneet 18.9

Tuntuu että kerta kerralta aika ultrasta synnytyspäivään kuluu nopeammin ja nopeammin - just ultrattiin ja sitten pitikin varata jo röntgen ja hakea samalla viimeinen herpesrokote.

Synnytys käynnistyi Riemulla ihan samalla kaavalla kuin viimeksi - nukkuu sängyn alla täysin rentona, ei mitään merkkejä synnytyksestä. Lähdettiin muiden kanssa käymään tuossa lähipellolla ja metsässä ja 20 min päästä ku tultiin takaisin niin Riemu läähättää sängyn alla. Vedet meni 16:05 ja työllä ja todellisella tuskalla saatiin ensimmäinen ulos 18:05, musta uros, painoa 405g. Ensimmäisellä pojalla rinnassa valkoinen laikku. 

Hetken Riemu hoiti ensimmäistä kunnes alkoi työntää seuraavaa, ähräämisen jälkeen 19:05 syntyi seuraava, niinikään musta, 405g painava uros. Tällä pennulla oli rinnassa pystypäin valkoinen ! merkki.

Tässä kohtaa mietin että nytkö tuli se ensimmäinen pentue, ettei tullut lainkaan narttuja ja kohta laatikossa on Hupu, Tupu ja Lupu. Muutamalla laiskanpulskealla ponnasulla 19:37 plopsahti viimeinen jota ensin katsoin että onkohan kuollut kun väri oli mennyt jo vähän huonoksi kunnes tajusin että sieltähän tuli (taas!) se sininen narttu! Viimeksi syntyi Riemulle siis kaksi sinistä pentua joista narttu oli tosiaan menehtynyt. Nartulla painoa 375g, pienen kuivaamisen ja napanuoran pätkäsemisen jälkeen yritin etsiä sille hyvää nisää mistä hörpätä ja ei kelvannu yksikään mun tarjoama hana vaan hänen piti itse saada etsiä ja löytää. xD 

Ja tätä kirjoittaessa ikää on lapsille tullut jo 1 viikko! Lähestulkoon tuplatut syntymäpainot, pääasiallisesti hiljaisia ja lungeja tyyppejä (tai sit nää on edellisiin verrattuna vaan normaaleja pentuja xD)

Risto-Pietari 1vrk

Rauno-Ilmari 1vrk

Sorja-Inkeri 1vrk

Laitetaan samalla jo 1 viikkoiskuvat:

Risto 1 viikkoa nuori

Rauno 1 viikko takana

Soikkuli 1 viikko

Paimennuskoe Lopella 3.10

Alkuvuosi ja kesä treenattiin Lappalaiskoirien rotumestaruuksia silmällä pitäen ja sain viikonlopun 6 tavoittelemasta (4 lauantaille, 2 sunnuntaille) paikasta yhden joten vuoden päätapahtuma jäi meiltä väliin.

Sain vihiä että samalle viikonlopulle mahtuu vielä Lopelle Tuulentuvan tilalle kisaamaan joten tuumasta toimeen ja ilmoittautumiset sunnuntaille menemään ja kaikki saivat paikat! Kiusa ja Pulma ykkösiin, Velhon kanssa revanssi viime syksyn farssista kun unohdin radalta yhden tehtävän vallan. Tuomarina kokeessa oli iki-ihana Riika Kivirinta joten meille uuden kisapaikan korkkaus ei tuntunut aivan niin valtavan pelottavalta.

Aamun alkajaisiksi arvoin numerot Kiusalle ja Pulmalle - 1 ja 6 eli eka ja vipa xD Kysyttiin, kumpi menee ekana ja normaaleista rutiineistani poiketen sanoin että Pulma menee ensin (vaikka Kiusa on aina ollu eka). 

Rataantutustumisen jälkeen otin Kiusan autosta ja käytiin pikkusen kävelemässä ja siitä pellolle. Jätin Kiusan istumaan vetopaikan ja lampaiden väliin ja otin lampaat alkuhäkistä. Vähän samaa "ongelmaa" mitä aikaisemminkin, Kiusa menee ihan sata lasissa TAI sitten härvääntyy jonnekki ottamaan omaa aikaa. Semmosta kumilankakuljetusta minkä toki ymmärrän koska tasapainokuljetus on Kiusasta tylysintä ikinä. 

EHn verran saatiin raavittua kasaan. En uskaltanu laidunnuksesta laittaa nostamaan ollenkaan kun pelkäsin että lähtee Kiusa ja lampaat maata kiertävälle radalle joten otin varman päälle ja jätin nostamatta. Kuljetuksesta ja käyttäytymisestä lähti just sen verran että jäi se ERI taas saamatta. Mun tavoite oli, etten huuda ihan hirveästi ja rumasti koirille ja kannustan raivoamisen sijaan (viime syksyn kokeet meni ihan häneksi kun olin niin turhautunut kaikkeen). Ja siihen päästiin! Muutaman kerran sanoin rumemmin Kiusalle et ottaa kaasua pois, muuten mentiin silleen yllättävän seesteisesti (VARSINKIN kun kisapaikka oli myös koiralle täysin uusi) joten tap tap Kiusa ja MINÄ!

Siinä sitten hengittelin hetken ja kun meidän tuloslappua kuskannut henkilö vei lapun toimistoon se katsoi että "Niin onko tuo Pulma vai Kiusa?" jolloin välähti et voi perkele xD Lupasin mennä Pulman kanssa ensin. No, onneksi tuomari oli niin kuusalla että oikean koiran tulos tuli oikeaan lappuseen ja mentiin sitten Pulman kanssa viimeisenä.  (Voi luoja xD)

Pulman kanssa lähti heti rauhallisemmin mutta laidunnusalueelle siirryttäessä huomasin että porukassa on yks lammas joka jää häntäänsä heiluttelemaan ja Pulmahan nuoleskeli sen arsea tietysti... Sanoin Pulmalle et pistä vauhtia ja muutamalla haukulla se sai jumittajan siirtyyn meidän kans ja laidunnus onnistui ihan kivasti, nosto oli huono mutta eipä sitä Pulman kanssa ole taidettu edes treenata. Jumittajalammas jäi porukasta taas laidunnuksen jälkeen kun mentiin pujotteluun ja enää se ei nostanu vauhtia Pulman haukusta vaan jäi tuijottelemaan (ja heiluttamaan häntäänsä). Osaavammat osasivat yleisöstä kertoa että lammas ei liiku siksi kun mun koira haukkuu niille liikaa. Ennen tätä oltiin naureskeltu miten "lampaat ei ota noista lapinkoirista mitään painetta". 

NO, tämä "kokoajan haukkuva" ja koira "joka ei vaikuta lampaisiin" sai kuitenkin ihan mukavan lippulappusen radasta:

Muutaman kerran näin Pulman ottavan hajua (xD) itseensä. Pysyttiin aivan mielettömän kivasti omassa kuplassa ja pysähdyksen jälkeinen osio olis pitäny saada videolle, vähintään nauhalle - Ennen suoritusta sanoin Pulmalle et annan sen tehdä ratkaisuja ja luotan (ja tiedän!) että se osaa mua paremmin.

Olin ohjaamassa Pulmaa taakse oikealta ja koira jumittu siihen eteen ja tuijotti - sanoin uudestaan että mene ja näytin suunnan ja koira vaan jumitti. Kunnes totesin et "No mee mistä haluat, sä tiedät paremmin" ja Pulma meni just toiselta puolelta taakse mikä oli paljon parempi ratkasu mitä mun osoittama. 

Että semmonen, lampaisiin vaikuttamaton pieni koira minulla. Mä en ymmärrä, edelleenkään, miten se on keneltäkään pois että lapinkoirien kanssa harrastaa mitään lajia? Rallytoko tuntuu olevan ainut missä tätä dissaamista ei vielä niin paljoa ole mutta pakko oli negatiivisesti yllättyä heti kun kisaa jossain muualla kuin lappalaiskoirien kokeessa. Agilitystä puhumattakaan.

Siinäpä ne, lampaisiin vaikuttamattomat lapinkoirat sitten. 
Pulma PAIM1-ERI 95/100
Kiusa PAIM1-EH 87/100

No sitten kakkosluokka. Kiva rata muutama kohta mikä vähän epäilytti. Otin jonku tsemppi fiiliksen Velhonki kans ja se oli alusta alkaen TODELLA rauhoitteleva ja jotenkin todella pihalla. Mitä enemmän se hyyty, sen enemmän kannustin (ja sitä ei oo tarvinnu koskaan kannustaa). Metsäkuljetuksessa se vasta heräsi mutta suoritukseen nähden liian myöhään eikä avohäkki työntönä onnistunut. Huono pysähdys, huonoa kuljettamista, ihan ihme höttöä. Ei ollut kyllä mitenkään meidän päivä mutta pysyin positiivisena mutta toki huolettaa onko Velholla kaikki hyvin ja missä mättää. Pitäis käydä treenaamassa vähän ja katsomas onko nyt joku henkinen ahdistus vai mikä.

Yritin saada koepaikkoja Lopelle lokakuulle mutta yks paikka oltais saatu joten totesin ettei maksa vaivaa ajaa 700km yhden startin takia. Kiusa on nyt ilmotettu Seinäjoelle kokeeseen, toivottavasti vielä jonnekki saatais Pulmalle ja Velhollekki tälle vuotta paikat.

Riemun & Sisun R2-pentue

Kuvasta kiitos Ida Rimminen
insta tiimi_makee

21.8 käytiin kaverin kanssa moikkaamassa Riemua kun hällä on kätevä pieni kannettava ultra katsomassa, onko kohdussa ketään. Ensiksi täytyy sanoa että kävin vrk 26 katsomassa Riemua ja totesin ettei juurikaan näytä "miltään" mutta kohtu tuntui hiukan suurentuneelta ja sanoinkin Reettalle ettei varmaan tarvitse pentulaatikkoa kasata tänä syksynä kun 2020 Riemu oli vuorokaudella 29 ihan selvästi tiine ja pyöristynyt. Kun maanantaina mentiin ja leikkasin karvat mahasta niin huomasin nisien pullottavan aika tavalla ja ultraajakin sanoi että tiinehän se on :D Anturi vatsalle ja sielähän niitä kölli! Isoa pentuetta tuskin tulee, ultran perusteella sanoisin 3-4. Mutta jee! Ihan huippua ja parasta, jotain kivaa tähän vuoteen! (tää on ollut tähän mennessä inhottava vuosi monella tapaa).

Tällä kertaa en löytänyt urosta katselmuksesta vaan nykyaikaisesti somesta, tarkemmin instagramista . Tarkalleen en muista koska ollaan toisiamme alettu seuraamaan mutta 2020 on ainakin kommentointia ja 2021 kesäkuussa olen kysynyt reilusti "Heissan! Onko Sisulla vielä pallit?" xD Ja koska vastaus oli myöntävä, jatkoin heti että oletko miettinyt olisiko siitä mahdollisesti jalostuskoiraksi ja siitä se ajatus sitten lähti! Lupasin auttaa mitä pystyn terveystarkkien ja geenitestien kanssa ja 2021 loppuvuodesta Sisu kävi luustokuvilla ja luonnetestissä, tammikuussa 2022 silmätarkissa. Muutama narttu tässä vuoden aikana on Sisulla käynyt kylässä mutta ollut huonoa tuuria matkassa eikä astumiset ole tuottaneet nalkkia eikä sen myötä pentujakaan (juu, tiedän ettei siihen nalkkia tarvita). Riemu aloitti tosiaan juoksun hiukan etukäteen joten onneksi saatiin astutuskuviot natsaamaan ja päästiin Sisua tapaamaan.

Ensimmäisenä iltana Riemu seisoo mutta Sisu hätäili ja tuli kesken alas selästä. Olin aika varma ettei seuraavan päivän treffit tuota sen kummallisempaa tulosta mutta istahdin kahvipöytää ja otin palan suklaata ja Sisun omistaja Tanja katsoo ulos ja sanoo epäuskoisena "Ne on nalkissa?"

Siinähän sitä sitten oltiin! 20min nalkki ja homma paketissa. Päätin vielä seuraavana päivänä ajella e-suomeen mutta yrityksistä huolimatta ei enää onnistunut.

Aina näitä seksekuvia

Yhdistelmästä:

Riemun ensimmäisten pentujen lonkka ja selkätulosten vuoksi halusin Riemulle A-lonkkaisen, terveselkäisen uroksen ja tietysti Riemun pra ja dm kantajuudetkin vielä seuloo vaihtoehtoja pienemmäksi sillä pra statuksia ei läheskään kaikilta löydy.

A-lonkkaisuuden ja selkätutkimusten lisäksi toivoin löytäväni uroksen joka on luonnetestattu (mieluusti toimintakykyinen. vilkas, taisteluhaluinen, luoksepäästävä ja laukausvarma) ja Sisussahan ne oli kaikki. Kaiken muun päälle Sisu on rakenteeltaan aivan urosmainen olematta kokoa Goljat, liikuu upeasti ja on rakenteeltaan kompakti, sopusuhtainen pakkaus.

Sisu, Hymysuu
(Reppulin Sorontil x Juskankankaan Sulotar)

Sisu otti minut lungisti vastaan kun marssin sisälle. Riemua kohtaan se oli kohtelias mutta varsinkin ensimmäisenä iltana astuessaan hiukan hätäinen ja tuli pois selästä just kun oli pääsemässä itse asiaan. Seuraavana aamuna Riemu seisoikin vielä paremmin ja muutaman rundin jälkeen nalkki onnistui! Seuraavana päivänä kokeiltiin vielä mutta hommat meni kirjaimellisesti reisille - onneksi yksi kerta riitti! Niinkuin yleensä riittää jos progeja on yhtään seurattu.

Otettiin muutamia rakennekuvia nalkin jälkeen ja Sisu on just samanlainen kuin Riemu, ei paljoa tarvi asetella ja veivata et saa näyttämään kivalta - se vaan on ja näyttää hyvältä!

Sisun suvun terveystiedot 2021

Sisun luonnetestivideo - Liikuttavan ihana suhtautuminen vieraaseen tuossa alussa! Tyyppi on niin reipas

Pyysin Sisun omistajaa kirjoittamaan Sisusta ja Tanja kertoo koirastaan näin:

"SISU, virall. Hymysuu, on lähes 6-vuotias lapinkoirapoika, joka asustelee perheen ainoana koirana

rivitalokodissa Hyvinkäällä. Sisu on kiltti koko perheen koira, mutta on vahvasti leimautunut

emäntäänsä. Sisu viihtyy ihmisten vierellä ja on mielellään mukana niin pyykkihuollossa kuin

keittiöhommissa, se pystyy kuitenkin viettämään aikaa nukkuen omissa oloissaankin. Pölynimuri ei

ole paras kaveri, vaan mieluummin Sisu väistää sen sohvalle. Sisu rakastaa rapsuttelua ja ohjaa

tassullaan rapsutukset juuri oikeaan kohtaan tai pitää tassua rapsuttavan käden päällä muuten vaan.

Se tykkää vetoleikeistä ja ottaa mielellään kiinni heitettyä palloa. Sisu on pystynyt olemaan yksin

kotona tuhoamatta paikkoja työpäivien ajan jo pennusta saakka.

Sisu on luonteeltaan vilkas, valpas ja itsevarma. Se oppii melko helposti uusia temppuja. Sisun kanssa

ei olla harrastettu mitään. Kertaalleen käytiin lampailla ja Sisu olisi mahdollisesti lisäkoulutuksella

paimennustaipuvainen.

Sisu viettää aikaa vapaana mökillä ollessa. Se lähtee riistan perään sekä näkö- että hajuhavainnon

saatuaan. Enimmillään on ollut porojen perässä noin 20min, ja palaillut sieltä itsekseen.

Normaalitilanteessa vapaana viihtyy mökin pihapiirissä seuraillen tapahtumia ja mukana touhuten.

Metsässä kulkiessa pysyy näköyhteyden päässä ja tulee luo kutsusta.

Turkki on pehmeä, sileä ja helppo hoitoinen. Pohjavillan irrotessa vaatii pohjavillaharan käyttöä.

Pesua tarvitsee vain näkyvään likaan tai karvan irrotessa nopeuttamaan pohjavillan irtoamista.

Ulkoillessa Sisu isottelee osalle uroksista, narttujen kanssa tykkää olla. Ei välitä mitään

vastaantulevista pyöräilijöistä, pyörätuolihenkilöistä, rullaluistelijoista, lastenvaunuista tms.

Epäilyttävästi käyttäytyvät/liikkuvat ihmiset (päihteiden vaikutuksen alaisena olevat) saavat

osakseen haukun. Sisu tykkää sekä lapsista että aikuisista.

Sisu on vähän herkkä vatsainen, esim. raaka jauheliha isompina annoksina päivittäin annosteltuna

aiheuttaa ripulia samoin raakaluut. Kuivaruokamerkkien vaihtaminen ei ole aiheuttanut

vatsaongelmaa."

Sisu paimensukuisten katselmuksessa 2022
AVO2 urosten toinen
Kuva: Marja Koskio

Riemu paimensukuisten katselmuksessa 2022
AVO3 narttujen neljäs

Kuka olisi arvannut että 1.10.2015 kello 2:47, 400g painanut, pentueen kolmantena narttuna ja kolmantena syntynyt pentu olisi pentueestaan ainut, joka sukuaan jatkaa. Riemu oli pennuista silloin se, jonka olisin jostain syystä jättänyt kotiin, jos mahdollisuus olisi ollut. Syntyessään pentueen isoin, ainut musta tyttö, hiljainen ja tyytyväinen Tykky. 

Sijoituskoiraa en tuosta pentueesta käyttänyt koskaan vaan Akka (Tähtitiede) sterkattiin epämääräisen lyhyen kiimakierron vuoksi. Taikauskon häntä luutui mutkalle alle vuosikkaana vaikka pentutarkissa olikin ok ja myös Tuitui sterkattiin. Jäljelle jäi siis Riemu jonka sain Reettalta käyttööni ensimmäisen kerran 2020, kun olin keväästä 2019 saakka siirtänyt Riemun astutusta.

Ensimmäisessä pentueessa isänä oli Sevettijärvellä asunut Tessu ja kahdeksan pentua syntyi - valitettavasti sininen ja musta narttupentu kuolivat / syntyivät kuolleena mutta 6 potraa ja elämänvirtaista pentua jäi henkiin, kolme tyttöä, kolme poikaa.

Pentueesta jätin itselleni narttupennun vaikka edellinen pentuni oli vasta 10kk vanha eikä mikään "hajuton ja mauton" tapaus. Ja Pulman jätin itselleni koska halusin Riemun pennun eikä silloin ollut vielä tietoa, tuleeko toista pentuetta koskaan.

Pulma on osoittautunut juuri täydelliseksi kaveriksi Kiusalle. Se lukee muita koiria todella taitavasti, sillä on hyvät "laumahermot" eli ei provosoidu eikä sillä jää mitään hampaankoloon (lenkille lähtiessä kyllä jaksaa piipittää ja vuotaa)

Se on uskomattoman pitkäpinnainen ja oikeudenmukainen pentujen kanssa, se sanoo asiasta ja pennut, jopa vähän reippaammatkin uskoo sitä. Se on semmonen tunteiden tulkki, sisar hento valkoinen joka on aina valmis auttamaan ja olemaan muiden tukena.

Harrastuksissa se on nimensä veroinen Luonnonlahja - Pulma oppii nopeasti ja pystyy keskittymään tekemiseen täysin. Palkkaantuu leluilla, herkuilla, kehuilla, tekemisellä. Paimentaessa se osaa lukea lampaiden vetopaikkoja todella tarkasti, huolehtii kaikki lampaat aina mukaan ja liikkuu todella hyvin. Pulman vahvuus onkin lauman luku ja peruskuljetus, vartioinnit ja lampaiden kohtaaminen edestä on sille vielä haastavaa. Ottaisin itselleni laumaan toisen Riemun pennun aivan koska tahansa mutta mulla ei riitä aika enää viidennelle aktiiviselle harrastuskoiralle, mitenkään.

Riemun edellisistä pennuista on kaikki luustokuvattu ja silmät on tarkastamatta enää kahdelta. Laatuaika ja Luonnonlahja kävivät keväällä luonnetestissä saaden molemmat 123 pistettä. 5/6 on suorittaneet paimennustaipumustestin hyväksytysti ja yksi on vielä testaamatta.

Riemu tiineenä 2023

Riemun oma ihminen Reetta kirjoittaa Riemusta:

"Riemu on ensimmäinen oma koirani, ja parempaa parasta kaveria en olisi osannut toivoa. Siinä missä Riemu rakastaa kaikkia, myös kaikki rakastavat Riemua. Se on sulattanut paatuneimpienkin koirienvihaajien sydämet ja osannut uskomattomalla, rauhallisen mutkattomalla tavallaan kohdata myös ihmiset, jotka ovat koiria koko ikänsä pelänneet. Juuri Riemun kyky lukea ihmisiä ja tilanteita on se, jota jaksan ihastella uudestaan ja uudestaan.

Arki Riemun kanssa sujuu mukavasti. Riemu on paikalla, muttei koskaan tiellä. Sen voi huoletta ottaa mukaan melkeinpä minne vain; Riemun periaate on, että aina on hyvä aika pötkötellä. Jos paikasta löytyy sänky tai nojatuoli, minkä alle (tai päälle) voi mennä, niin aina parempi. Riemu on hiukan introvertti, joten kaipaa välillä omaa rauhaa, vaikka seurasta ja rapsutuksista suuresti nauttiikin. Kolmevuotiaana Riemun (ja emännän) elämä mullistuikin, kun talouteen tuli Riemun siskopuoli. Mullistus taisi kuitenkin olla positiivinen, sillä vaikka Riemu välillä isosiskomaisesti silmiään siskon riekkumisille pyöritteleekin, innostuu se kuitenkin aina leikkiin mukaan.

Leikkiä Riemu jaksaisikin, vaikka maailman tappiin asti. Se on myös rajattoman ahne. Riemu on myös ohjaajapehmeä, mikä aiheutti itselleni päänvaivaa Riemun ollessa pieni. Kuitenkin oivallus siitä, että ohjaajapehmeällä koiralla ei voi olla koirapehmeää ohjaajaa, on ollut merkittävä meidän yhteistyön kannalta. Myös Minnan "läps perseelle ja elämä jatkuu"-ajatusmalli on ollut toimiva, Riemu hyötyy itsevarmasta ohjaajasta enemmän kuin silkkihansikkaisesta. Tuon oivalluksen jälkeen ei yhdessä tekemisessä ole ollut haasteita.

Ensimmäisen koiran roolissa Riemu on päässyt kokeilemaan vähän eri lajeja, ja se tekee mielellään ihmisen kanssa töitä. Riemun kanssa ollaan kokeiltu tokoa, agilitya, noseworkia ja paimennusta. Näistä Riemulle ja minulle mieluisimpia lajeja on olleet toko ja nosework, niitä ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenailtu. Kisattu ei olla, mutta en ole toistaiseksi kokonaan sulkenut kisa-ajatuksia poiskaan. Koirasta siihen varmasti olisi, itsestäni en ole niin varma.

Lyhyesti sanottuna Riemu on koira, jonka ottaisin koska vain uudestaan. Hiukan vakavamielinen, mutta kuitenkin niin rakas ja höpsö. Riemu on mun Taivaanlahja."

Reetta ja Riemu rallytokoilemassa

Jalostustoimikunnan tiedot Riemun terveydestä 2020
Puuttuu: Jälkeläisen häntämutka + sivuääni sydämessä (kammioväliseinämäreikä, ultrattu kahdesti)
Veljen kilpirauhasen vajaatoiminta, todettu 2021
Isän siskon kilpirauhasen vajaatoiminta

Riemun esikoistytär, Erimoone Lapinnoita "Noita" katselmuksessa 2023

Riemun ja Sisun pennuista odotan ystävällisiä, aktiivisia ja vilkkaita paimensukuisia. Kauniisti liikkuvia ja hyvin rakentuneita, oikein motivoituina kelpoja harrastekavereita.

Yhteydenotot: erimoone at gmail.com

Riemu 2020

Pentuesuunnitelmia syksylle 2023

 

Riemu, Erimoone Taivaanlahja

Ajatus Riemun toisesta pentueesta syntyi minulle oikeastaan heti ensimmäisten lennettyä pesästä, toki riippuen pentujen terveystarkastuksista ja terveydentilasta muuten. Ensimmäinen kuvattu jälkeläinen olikin yllätykseksi C/D lonkkainen joten aika jännittävissä tunnelmissa oltiin. Onneksi D-lonkkia ei enempää ollut ja Pulman CC lonkkia ja Loppusilauksen LTV4 luustot olikin kaikiltaosin kunnossa!

Riemun omistajalle Reetalle esitin kiinnostuksen kun pentuja oli enemmän kuvattu, saatesanoilla että ymmärrän mikäli et Riemua halua enää antaa uudelleen lainaan. Ensin Reetta oli kallistumassa ei toista pentuetta puoleen mutta päätti sitten kuitenkin antaa Riemun käyttöön, sillä ehdolla että tämä tuleva kesän juoksu on pentujen jälkeen eka ja vipa kerta kun kokeillaan. 

Riemu paimensukuisen lapinkoiraseuran katselmuksessa 2022
AVO3 narttujen 4

Miksi toinen pentue, varsinkin kun pennulla CD lonkat, yhdellä häntämutka ja veljellä kilpirauhasen vajaatoiminta? Ihan puhtaasti siitä syystä, että tykkään meidän Pulmasta niin ääripaljon, sekä Riemusta itsestään ja Riemun veljestä. Tyypit on harrastuksissa äärimmäisen helposti motivoitavissa ja ne rakastaa tehdä ihmisen kanssa. Riemu itse on agilityssä ihan luonnonlahjakkuus ja on ihan täysin kisavalmis keppejä ja kontakteja lukuunottamatta (ja mulla olis ollut mahdollisuus ottaa se kisattavaksi mutta ei kerkiä). Luonnetestistä Riemulla on pentueensa parhaat loppupisteet +168, sen astuttaminen sujui helposti ja ensimmäinen synnytys oli mallia pikavauhti ja kahta kuollutta pentua lukuunottamatta täydellinen. Se hoiti pennut esimerkillisesti ja rennosti. Arjessa Riemu on kaikinpuolin lungi tyyppi. Riemulla ei ole muutamaa hotspottia lukuunottamatta ollut terveyshuolia kohta 8 vuoden aikana ja ensimmäisistä pennuista se palautui loistavasti. T-pentue on luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan olleet sellaisia mistä pidän kovasti ja Velhon kilppari harmittaa kovasti sillä en koskaan saanut täydellisimmän uroksen jälkeläistä itselleni joten en voi olla muutakuin äärimmäisen kiitollinen että sain Riemua toiseenkin pentueeseen käyttöön!

12.7 Reetta ilmoitti huomanneensa juoksun alkaneen - odottelin itse juoksua alkavaksi elokuun loppupuolelle xD NO, ei muutakuin tuumasta toimeen ja ensimmäisenä laittamaan laboklinille testauspyyntöä IFT122-prasta - Riemun siskopuoli Kaino ja tytär Pulma on terveeksi aiemmin testattu. Riemun testitulos on kantaja, uros terve.

Riemu rallytokoilemassa 2021

Hain Riemun ja Kainon hoitoon meille omistajan lomamatkan ajaksi ja totesin juoksun olevan pidemmällä kun alle viikko, sen verran oli turvoksissa jo. Tiistaina aamulla proge näytti 23.5nmol/l ja keskiviikko iltana kokeiltiin ensimmäisen kerran astutusta mutta ei onnistunut, Riemu kyllä seisoi kun sahapukki mutta nalkki ei onnistunut.

Ajelin illalla kaverin luo Tampereen kupeeseen ja ajattelin käydä kokeilemassa vielä uudestaan torstaina aamusta ja sitten ajelen kotiin. Ei kieltämättä ollut odotukset ihan hirveän korkealla kokemattoman uroksen kanssa mutta yön asiaa pohdittuani totesin, etten myöskään varaurokselle lähde, jos astutus ei tämän uroksen kanssa onnistu niin sitten niin oli tarkoittettu eikä Riemulle tule toista pentuetta.

Päästettiin koirat takapihalle, istahdin kahvipöytään ja uroksen omistaja kurkkaa mitä sielä tapahtuu - ja iloiseksi yllätykseksi koirat oli nalkissa!! Päätin vielä seuraavana päivänä ajella uudestaan kokeilemaan mutta ei onnistunut enää toista kertaa joten toivotaan että onnistui kerrasta! 

Kaino, Erimoone Valontuoja

Koska Riemu ja Kaino elävät samassa laumassa, niiden juoksut on kutakuin samoihin aikoihin. Riemun astutuksen jälkeisenä maanantaina aamusta käytiin ekassa progessa 6.1nmol/l (Evidensian pikaproge)

Keskiviikko aamulla 16.3nmol/l ja torstaina illalla ensimmäinen yritys ja sama juttu kun viimeksi toisena päivänä, ei antanut uroksen astua. Mielenrauhan vuoksi (ja koska niin moni kommentoi että oltiinko liian aikaisin liikkeellä) käytin Kainon vielä perjantaina progessa ja arvo oli yli 63nmol/l. Tästä ja edelliseltä kerralta olemme oppineet sen, että Kaino on todella tarkka oikeasta ajankohdasta ja aika ikkuna kun se sallii uroksen astua on tyyliin 6-12h. Eli note to self - jos ensi keväänä vielä kokeilen Kainoa astuttaa. reissuun pitää lähteä heti kun arvo on ylittänyt 15 koska siitä näemmä nousee kohisten. Eli MAHDOLLISESTI kokeilen Kainon kanssa vielä kerran ensi kevään juoksusta astuttaa.

Kaino keväällä 2023

Lokakuussa olisi odotettavissa sijoitusnartulleni Nauruterapialle juoksu. IFT122-PRA status selvitetään nyt ensimmäisenä ja sitten mietitään jatkoa.

Erimoone Nauruterapia "Hely"