Erimooset
pohdintaa yhdistelmästä & vanhemmista
En oikein osannut päättää, kirjoitanko nettisivuille megasepustuksen pentueesta, kirjoitanko sen vasta pentuoppaaseen vai kirjoitanko sen jokaiselle erikseen sähköpostilla... Päätin kirjoittaa kotisivuille ne "yleiset" tiedot, mitä koiranetistäkin löytyy ja tänne sitten hieman pidemmästi omia ajatuksiani yhdistelmästä. Kaikki tieto, mitä tulevan pentueen vanhempien ja vanhempien sukulaisten sairauksista tai vioista täällä kirjoitan, on virallista tietoa, kasvattajien kertomaa, nettisivuilta löydettävissä tms, kunhan hiukan asiaan perehtyy.
En missään nimessä halua "painaa päätäni puskaan" yhdistelmän riskeistä tai suvusta löytyvistä mahdollisista riskeistä. On reilua, tulevaa pennunomistajaa kohtaan olla rehellinen, kerätä tietoa, tutustua valitsemaansa yhdistelmään, olla tietoinen mahdollisista viosta ja sairauksista sekä jakaa tietoisuutta eteenpäin. Tämä saarna ei tarkoita sitä että olisin maan päällä ainut joka näin tekisi, valveutuneita kasvattajia löytyy paimensukuisista kyllä!
Tulen jatkossakin kertomaan yhdistelmieni taustat mahdollisimman hyvin. Tästä huolimatta, sairauksia saattaa puhjeta koiralle koska tahansa ja olemalla itse rehellinen toivon myös kasvattieni tulevien omistajien jatkavan samalla linjalla... Toivottavasti en pelottanut pentukuumeesta kärsiviä heti tiehensä! ;)
Kaikki kommentit, kysymykset, ihmettelyt jne voitte kirjoittaa erimoone (at) gmail.com.
Yhdistelmän riskeihin perehtyminen on vähintä, mitä kasvattaja voi tehdä.
Täysin terveitä, riskittömiä ja täydellisiä yhdistelmiä ei ole olemassakaan, aina löytyy jotain. Kasvattajan päätäntävallan alla on, mitkä riskit on valmis ottamaan, missä voi joustaa tai mistä ei tingitä mistään hinnasta.
Ja tähän loppuun vielä tää perus pohojalaane "Hyvää yritetähä mutta priimaa pakkaa tulemaha" ;) Ja näiden sanojen jälkeen ekapentueesta tulee katastrofi? ;)
Hyvä me, hyvä meidän joukkue <3
Kuva: Jonna Löytynoja
En oikein osannut päättää, kirjoitanko nettisivuille megasepustuksen pentueesta, kirjoitanko sen vasta pentuoppaaseen vai kirjoitanko sen jokaiselle erikseen sähköpostilla... Päätin kirjoittaa kotisivuille ne "yleiset" tiedot, mitä koiranetistäkin löytyy ja tänne sitten hieman pidemmästi omia ajatuksiani yhdistelmästä. Kaikki tieto, mitä tulevan pentueen vanhempien ja vanhempien sukulaisten sairauksista tai vioista täällä kirjoitan, on virallista tietoa, kasvattajien kertomaa, nettisivuilta löydettävissä tms, kunhan hiukan asiaan perehtyy.
En missään nimessä halua "painaa päätäni puskaan" yhdistelmän riskeistä tai suvusta löytyvistä mahdollisista riskeistä. On reilua, tulevaa pennunomistajaa kohtaan olla rehellinen, kerätä tietoa, tutustua valitsemaansa yhdistelmään, olla tietoinen mahdollisista viosta ja sairauksista sekä jakaa tietoisuutta eteenpäin. Tämä saarna ei tarkoita sitä että olisin maan päällä ainut joka näin tekisi, valveutuneita kasvattajia löytyy paimensukuisista kyllä!
Tulen jatkossakin kertomaan yhdistelmieni taustat mahdollisimman hyvin. Tästä huolimatta, sairauksia saattaa puhjeta koiralle koska tahansa ja olemalla itse rehellinen toivon myös kasvattieni tulevien omistajien jatkavan samalla linjalla... Toivottavasti en pelottanut pentukuumeesta kärsiviä heti tiehensä! ;)
Kaikki kommentit, kysymykset, ihmettelyt jne voitte kirjoittaa erimoone (at) gmail.com.
Yhdistelmän riskeihin perehtyminen on vähintä, mitä kasvattaja voi tehdä.
Täysin terveitä, riskittömiä ja täydellisiä yhdistelmiä ei ole olemassakaan, aina löytyy jotain. Kasvattajan päätäntävallan alla on, mitkä riskit on valmis ottamaan, missä voi joustaa tai mistä ei tingitä mistään hinnasta.
Ja tähän loppuun vielä tää perus pohojalaane "Hyvää yritetähä mutta priimaa pakkaa tulemaha" ;) Ja näiden sanojen jälkeen ekapentueesta tulee katastrofi? ;)
Pentueen emä
Ruuti
Ruuti
Ruuti 7 vkoa
Kuva: Jari Sandelin
Kuva: Jari Sandelin
Ostin Sannalta aikoinaan itselleni harrastuskaverin, en jalostuskoiraa. Mutta mitä jos jalostuskoira ja harrastuskoira onkin samassa paketissa? Siitä se ajatus on pikkuhiljaa kytenyt ja nyt, kypsällä iällä mun agilitykaveri on hankkiutunut ansaitulle mammalomalle vatsaansa kasvattelemaan. Miksi pentue Ruutille? Yksinkertaisesta syystä - Ruuti on sellainen koira, josta haluan itselleni pennun, mahdollista jatkoa kasvatukseen, haluan Ruutin löytyvän 20 vuoden päästä kasvattamieni koirien sukutauluista. Eikös jokaisen yhdistelmän pitäisi olla sellainen, josta kasvattaja voi käsi sydämellä sanoa että voisi koiran yhdistelmästä kotiin jättää?
Kesäkuussa 2012, Ruuti perässä ja Varma edellä. Nää ne jaksaa painattaa ja leikkiä!
TERVEYS
luusto, silmät
luusto, silmät
Ruuti on pentujen syntymän aikaan lähes 6 vuotias. Silmät peilattu kerta vuoteen, viimeisin lokakuussa 2012, eläinlääkäri kehui vielä "erikseen" kuinka noin "vanhalla" koiralla oli vielä niiin kirkkaat näkimet :) Lonkat, kyynärät, selkä ja polvet tutkittu Kari Ventelällä 2009 syksyllä, lonkat lähti B/Bnä (matalat lonkkamaljat) ja tulivat kennelliitosta takaisin A/Ana. Kyynärät 0/0 lähtiessä ja tullessa, polvet kopeloitu Heikki Nurmen toimesta ensimmäisen silmätarkin yhteydessä 0/0. PRA-prcd (verkkokalvon etenevä surkastuma) osalta Ruuti on terve vanhempiensa tulosten perusteella, samoin pompentaudin eli etenevän glykogeeniaineenvaihdunnan osalta terve, näinollen Ruutin pennut eivät tule kumpaankaan perinnölliseen sairauteen sairastumaan. Ruutin emän emällä on todettu harmaakaihi Riskun ollessa 6-vuotias, mummeli painelee harmaakaihistaan huolimatta täyttä vauhtia ollessaan nyt 12-vuotias. Tämä on yksi syy siihen, miksi halusin Ruutin pennutusta siirtää "vanhemmalle" iälle, halusin silmätarkastuslausunnon yli 5 vuotiaasta, tosin, rinsessa on ollut niin kovin hitaasti kehittyvä mentaalisesti että nyt vasta voi sen sanoa olevan lähes aikuinen ;) Ruutin emän veljellä, Sagaberran Eahketbiegalla on ollut epileptistyyppinen kohtaus kesällä 2012, klassinen epilepsiakohtaus. Kohtauksia on ollut tähän mennessä (asiaa omistajalta kysytty 06/13) vain yksi eli diagnoosia epilepsiasta ei ole tehty.
Ruuti 19 viikkoa. Ei ne aina pentuina oo nättejä! ;D
TERVEYS
iho, silmä / korvatulehdukset yms
iho, silmä / korvatulehdukset yms
Ruutilla on ollut elämänsä aikana yksi korvatulehdus (liian "vahva" nappula, Happy Dog sport, bakteerinen tulehdus), yksi silmätulehdus, johtuen tukkeutuneista kyynelkanavista, pariin kertaan hotspotteja eli märkiviä ihotulehduksia. Sekä tukkeutuneet kyynelkanavat että hotspotit ovat mielestäni olleet selkeästi yhteydessä hormoonitoimintaan - hotspotit ennen juoksua, silmätulehdus juoksun jälkeen. Lisäksi Ruutin tiivis, pehmeä turkki ja uiminen edesauttavat vielä hotspottien syntymistä. Ruuti ui mielellään kesäisin ja olen todella laiska kuivailemaan koiriani, ne ainoat ihotulehdukset ovat tulleet siis juoksujen aikaan. Kaikki edellä mainitut lekurikäynnit on olleet silloin kun koira on ollut 2-4 vuotias
Yksissä agilitykisoissa lensi A:n harjanteelta täydestä vauhdista alas, seurauksena siitä hermotusongelmaa etuosassa ja helposti lukottava rintaranka - onneksi pohjanmaalla on pätevistä pätevin osteopaattinen hieroja ja Ruuti pysyy hyvässä kunnossa :) Ruutin emällä "puhkesi" jonkinsortin kutiaminen pentujen jälkeen, Sannan sivuilla löytyy Pikin kutinasta enemmän . Olen aikuisena nähnyt kaikki Ruutin sisarukset, parilla punottaa tassut Ruutin tavoin varsinkin keväällä, yhden korvatulehduksen tiedän yhdellä olleen, muuten en ainakaan ole kuullut että olisi ihon kanssa ollut ongelmia kesällä tai talvellakaan. Ruutin tassupunotus ei ole furunkuloosia, onneksi. Minusta tassujen "pyöreä" muoto tekee anturan välit niin tiiviiksi että kosteus jää helposti muhimaan mikä aiheuttaa punotuksen, koiraa ei liiemmin ole anturat vaivanneet.
Juoksuista vielä sen verran että ensimmäinen alkoi 11 kk ikäisenä ja seuraava tuli normaalisti 7 kk jälkeen. Valeraskauksia alkoi tulemaan vahvemmin vasta myöhemmällä iällä, 3 vuodesta eteenpäin. Molemmat astutukset ovat olleet simppeleitä ja Ruutilla on kyllä kovasti ne vaistot tallella, helppo narttu astuttaa eikä ole kertaakaan nalkissa mennyt paniikkiin tai muuten rimpuillut. Suvunjatkamisvietti on ainakin kova ;)
Tuossa näkyy se kyynelkanavien tukkeutuminen. Hoitona silmätippakuuri ja pattien hieromista. Viikossa vaiva ohi.
Yksissä agilitykisoissa lensi A:n harjanteelta täydestä vauhdista alas, seurauksena siitä hermotusongelmaa etuosassa ja helposti lukottava rintaranka - onneksi pohjanmaalla on pätevistä pätevin osteopaattinen hieroja ja Ruuti pysyy hyvässä kunnossa :) Ruutin emällä "puhkesi" jonkinsortin kutiaminen pentujen jälkeen, Sannan sivuilla löytyy Pikin kutinasta enemmän . Olen aikuisena nähnyt kaikki Ruutin sisarukset, parilla punottaa tassut Ruutin tavoin varsinkin keväällä, yhden korvatulehduksen tiedän yhdellä olleen, muuten en ainakaan ole kuullut että olisi ihon kanssa ollut ongelmia kesällä tai talvellakaan. Ruutin tassupunotus ei ole furunkuloosia, onneksi. Minusta tassujen "pyöreä" muoto tekee anturan välit niin tiiviiksi että kosteus jää helposti muhimaan mikä aiheuttaa punotuksen, koiraa ei liiemmin ole anturat vaivanneet.
Juoksuista vielä sen verran että ensimmäinen alkoi 11 kk ikäisenä ja seuraava tuli normaalisti 7 kk jälkeen. Valeraskauksia alkoi tulemaan vahvemmin vasta myöhemmällä iällä, 3 vuodesta eteenpäin. Molemmat astutukset ovat olleet simppeleitä ja Ruutilla on kyllä kovasti ne vaistot tallella, helppo narttu astuttaa eikä ole kertaakaan nalkissa mennyt paniikkiin tai muuten rimpuillut. Suvunjatkamisvietti on ainakin kova ;)
Ruuti ja 8 viikkoinen Varma maaliskuussa 2011. Hieno leikkitäti pennulle <3
Kuten jo aiemmin kirjoitin, turkinlaatu on minusta liian pehmeä ja lyhyt lapinkoiralle, paimensukuisellekkin. "Ei se määrä vaan se laatu" voisi olla monessakin asiassa mun motto mutta ainakin turkin kanssa - turkkia ei tarvitse olla paljon, jos se vähä on hyvälaatuista, tarpeeksi karkeaa ja säältä suojaavaa. Ruutilla saisi mielestäni olla siis hiukka pidempi päällikarva ja huomattavasti karkeampi. Ruutilla on kaunis vankka raajaluusto, mutta selän pituudessa on sanomista - rintaranka on lyhyt suhteutettuna lanne-osaan joka on taas pidempi. Ruuti on mielestäni tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkeessä tuo Ruutin lyhyehkö rintaranka tulee esiin ristiinastumisena, kas näin:
Lappalaiskoirien erikoisnäyttelystä 2011, Ruuti oli avoimenluokan neljäs 27 osallistujasta. Jussi Liimatainen tuomaroi.
Kuva: Miitta Renkola
Turun elonäyttelystä 2011 napattu seisomiskuva.
Kuva: Nita Mäntylä
LUONNE
lt-pohdintoja
Siinä on pintaraapaisu nartun ulkonäöllisistä ja terveydellisistä asioista. Luonne? Itsenäinen, fyysinen, iloinen, avoin, suht terävä, vahtitaipumusta, koirasosiaalinen, herkkusuu. Ruuti on ihana :) Luonnestin osa-alueet oli ohjaajalle kyllä totaalinen yllätys! Ruutin kanssa elämisestä löytyy myös meidän kotisivuilta eli täältä
Arvo | Osasuoritus | Tulos | Pisteet | |
---|---|---|---|---|
1 | -1 | Toimintakyky | Pieni | -15 |
2 | +1 | Terävyys | Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua | 1 |
3 | +1 | Puolustushalu | Pieni | 1 |
4 | -2 | Taisteluhalu | Riittämätön | -20 |
5 | +1 | Hermorakenne | Hieman rauhaton | 35 |
6 | +2 | Temperamentti | Kohtuullisen vilkas | 30 |
7 | -2 | Kovuus | Pehmeä | -16 |
8 | +3 | Luoksepäästävyys | Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin | 45 |
9 | ++ | Laukauspelottomuus | Laukauskokematon | |
Yhteensä | 61 |
Tuomarit taas loppusepustuksessaan sanoivat Ruutin olevan "perinteinen" lauman nuorimmainen - virallinen hälyyttäjä ja kun vanhemmat saapuu paikalle, nuorimmainen väistää takavasemmalle. Minua huolestuttavin kohta tuossa on tuo toimintakyky ja hermot, hermot ei kestä noin paljoa, noin "jänniä" ärsykkeitä jolloin kerää testin alusta saakka "painetta" eikä saa hermojensa takia paikattua pakkaa kasaan (vrt tätinsä joka suhtautui kaikkeen ensin et ?? ja sen jälkeen "ai tää oli tälläinen juttu, jatketaanko?") Pehmeys ja puolustushalu ei sinällään ihmetytä tai huoleta. Luonnetesti kuitenkin on todella "tekaistu" tilanne, huonoa toimintakykyä uusissa tai vähän vaativimmissa asioissa ei näy, Ruuti suhtautuu kaikken minusta järkevästi. "Huonot" pisteet eivät siis arkielämässä minusta näy koirasta...
Ruuti kirmailemassa hangilla kavrujen kanssa 2013 maaliskuussa
Ruuti on kyllä vilkas, ilmoittaa pimeällä "oudot" liikkujat ja huomaa asioita. Ei se mikään kova koira ole, muistaa kyllä negatiiviset asiat seuraavana päivänä mutta ei jää päälle, onneksi. Toimintakykyä olisin eniten tuohon toivonut mutta näin silloin, Ruuti oli testissä himpun alle 3 vuotta. Itsenäisyytensä vuoksi se on koiristani kuitenkin kovimman oloinen, maalaisjärjen omaava lapinkoira. Suurin puute tai vika Ruutissa taitaa olla pieni paukkuarkuus (kuulostaapa heti pahalta!). Ruuti on siis pennusta asti treenannut ampumaradan lähettyvillä aseiden paukkuessa - ei mitään ongelmaa koskaan. Ukkoset, ilotulitukset - ei mitään ongelmaa. Mutta luonnetestin jälkeen, kun koira kuunteli autosta koko päivän starttipistoolia, on selkeästi juuri tuon kaltaisten laukausten sietoon tullut muutosta. Edelleenkään ei ukkonen tai ilotulitus haittaa mutta starttipistooli saa aikaiseksi sen että koira mieluusti hakeutuu auton taakse oottamaan, pääsiskö tilanteesta pois - pystyy kuitenkin toimimaan paukun jälkeenkin kun vaan sanotaan että nyt tehdään ja toimitaan. Sisällä, treeneissä, lenkillä tms ei reagoi paukahduksiin millään tavalla... Haulikkoa tai pistoolia en oo nyt hetkeen päässy kokeilemaan, mitä tuumais niiden äänistä, metsälenkillä ei ainakaan syksyllä piitannu kauempaa kuuluvista paukuista mitään. Mene ja tiedä, mitä tuo sitten on. Vanhin lapinkoira taas pelkää ukkosta, ilotulitusta, aseita, ovikelloa telkkarista, palovarotinta yms, siihen nähden Ruuti ei pelkää mitään :P Tuota pitäisi vaan treenata enemmän mutta ei oo agissa koitunu vielä ainakaan minkäänlaiseksi ongelmaksi tuo starttipistoolin kummeksunta joten ei oo tullu treenattuakaan...
Porukassa on kivaa nukkua. Mun tytöt tammikuussa 2013
Olen tavannut livenä liudan Ruutin sukulaisia - kaikki sisarukset, sisarusten pentuja eri yhdistelmistä, isän, isän sisaruksia, emän, emän sisaruksia, isän emän, isän isän, emän isän, emän emän, isän isänisän. Kaikki ystävällisiä, iloisia, täyspäisen oloisia koiria, osa tavattu kotioloissa, osa katselmuksissa, osa poropaimennustapahtumassa. 2011 kesällä tein pienen Lapinreissun Ruutin kasvattajan luo, Sannalla siis kotona Ruutin isoäiti ja siskontytär - molemmat narttuni solahtivat 5 nartun laumaan aivan muita mukisematta, kenelläkään ei hammasta jäänyt kolottamaan :) Ruutin sisko, joka asuu yksinään ilman toisen koiran seuraa, oli heti niinkuin olisi aina tuntenut Ruutin. Päästin koirani pois autosta Riitun pihalle ja meni kutakuinkin näin "Moi, kuka oot, ai oot mun sisko, selvä... leikitäänkö? Joo, leikitään" :D Ihania! Ovat siis todella mielyttäviä koirapersoonia jokainen! :)
Kolme sukupolvea parkkeja Ivalossa kesällä 2011. Vasemmalta oikealle isoäiti Ruska (Tsabba), Ruuti ja siskontyttö Tuli (Taikahallan Orvokki Tummasilmä)
Ruuti ja toinen isoäitinsä Risku (Minttumaahinen) samaisella reissulla 2011
Kauniit siskokset 2011, Ruuti vasemmalla ja Riitu (Taikahallan Jadeneito) oikealla.
HARRASTUKSET
Ruuti 2012 Seinäjoella kisaamassa.
Kuva: Kati Kuuttila
Ruuti on päässyt kokeilemaan lajeja laidasta laitaan. Agia, tokoa, ihmishakua raunioilla, rakennuksissa ja metsässä, jälkeä, veri ja PK-jälkeä, esineruutua, viestiä. Kaikki toimii kivasti, mikään tykki se ei mielestäni ole missään (tykki-bortsu) eikä pidäkkään olla :) Itsenäisyys ja luotto omaan nenään näkyy niin hakumetsällä kun jälkipellollakin, Ruuti arrrvostaa! :) Mitkään agi tai tokotreenit ei koskaan saa siihen sellaista paloa silmiin kuin hakuliivit ja lähtö hakualueelle :) Uskoisin että Ruutilla riittäisi rahkeita sillä saralla pitkällekkin mutta ohjaajalla loppuu aika kesken... Ruuti ei koskaan ole ollut pinnoilla arka, pennusta pitäen oikein hakemalla hakeutunut erilaisille alustoille, toimii jokapaikassa yhtä hyvin, raunoilla liikkuu kevyesti, itsevarmasti ja ketterästi maalimiehiä etsien, ei ongelmia. Esineruutua ja jälkeä ollaan tehty paljon vähemmän mutta pari - kolme kertaa vuodessa riittää kertomaan ainakin sen että sillä on perus ajatus molemmista hanskassa ja nokka toimii, esineet tuodaan käteen ja jälki ajetaan loppuun. Viestiä ollaan treenattu omaksi iloksi pari syksyä, kovin on duracell siinäkin tomerana! Tokokoiraksi minä sen aikoinaan halusin ja tekniikkahinkkaaminen aloitettiin heti 7 viikkoisena, ilo ja se, miksi tokoa on kiva reenata katosi aika pian, siispä siirryttiin agin pariin Ruutin ollessa 3 vuotias ja siitähän se sitten ajatus lähti... Ja lähti tyystin lapasesta ;D Agi sai mut koukuttumaan kovasti ja Ruutin kanssa ollaankin päästy nousemaan korkeimpaan luokkaan maaliskuussa 2013, katsotaan miten pitkään kisaillaan kuninkuusluokassa ennenkun siirrytään agista eläkkeelle - ja jatketaan sitä tokoa sitten ;) Metsästyskoirien jäljestämiskoe ja verijäljen treenaaminen on myös monesti ollut mielessä mutta on vaan aina jäänyt ja jäänyt. Ruuti on helposti motivoitavissa nameilla mutta lapinkoiran tyylille uskollisena omistaa aikalailla terveen maalaisjärjen ja silloin tällöin saan nuolla näppejäni hävitessäni sille treeneissä ;) Mutta hei, se tekee tästä paljon mielenkiintoisempaa! Ruutin kanssa myös naksutellaan paljon erilaisia temppuja, paikkoihin siirtymistä jne, se jaksaa yrittää naksautuksen ja palkan saamista pitkän aikaa, keskittyy ja oikeasti miettii, mistä se palkka tulee. Siinä taas yksi asia, jolla saa Ruutin silmät loistamaan, itsenäistä ajattelua ja miettimistä!
Ruuti agiratojen välissä lepäilemässä Lempäälässä 2013. Seuraavien ratojen odottelu sujuu rattoisasti rauhallisesti nukkuen ja voimia keräten :)
Ruutissa harrastuskoirana ehdottomasti parasta on se, miten se suhtautuu vaihtuviin kisakavereihin, miten helppo se on reissuilla mukana ja miten huoleton se on itse kisapaikalla, kisa-aamuina on ihanaa herätä kun tietää, ettei koira minun jännittämisistä piitaa tai että miten se tälläkertaa toimii. Vanhin koirani, Tuisku jonka kanssa kisasimme neljä vuotta tokossa, oli aivan päinvastainen - hirveä jännittämään ja kokeet meni aina miten sattui menemään, millä päällä koira milloinkin oli.
Ruuti tiineenä, aikamoinen pentutankki.
Kuva: Jonna Löytynoja
Ruuti on käynyt poropaimennustestissä Vuomatselän aidalla 2012 - 2 min tuomarit jaksoi katsella kun koira sijaistoiminolle siirryttyään heitteli papanoita ilmaan onnellisena jonka jälkeen testi keskeytettiin - hylätty. Ruuti kävi saman vuoden kesällä lampailla, pienessä pyöröaitassa - ei mitään, käveli lampaiden perässä. Käytiin pellolla ja sielä välillä tuli sellaisia ahaa-elämyksiä kun lampaat viiletti ohi, irtos paimenhaukku ja hetken neiti oli aivan tilanteen tasalla ja sitten taas meni sijaistoiminnolle ja jatkoi papanoiden tutkiskelua... Kyllä se taipumus sielä on, ihan varmasti, vaatisi vaan enemmän aikaa ja ohjaajalta enemmän osaamista... 2013-2014 on suunniteltu jo matkaa pohjoiseen katsomaan poroja - ja ihan oppiin! :) Ruutin isä on poropaimennustestin suorittanut 10 kk ikäisenä ja Ruutin veli osallistui tänä vuonna kisaankin, on työkoirana Savukoskella :) Oli hienoa nähdä ko koirakon työskentelyä kisa-aitassa!
Ruutin sukulaisista on monikin päätynyt harrastaviin koteihin, isän veli, Taikahallan Hankien Hurma "Nuka" on saavuttanut agilityvalion tittelin kartturinsa Marian kanssa, toisena paimensukuisena Suomessa (ja koko maailmassa!).
Ruutin kisavideoita agilitystä pääset katselemaan täältä.
Ruuti tokotreeneissä 2013.
Kuva: Jonna Löytynoja
Jälkeä haistelemassa 2012 syksyllä.
Kuva: Jenni Lohikoski
|
Pentueen isä, Remu
TERVEYS
Remu on vuosimallia 2008 joka asustelee lapsiperheen koirana yhdessä toisen paimensukuisen kanssa. Remu on läpivalaistu 2 vuoden iässä - Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet (syyskuu2012). PRA-prcd:n osalta Remu on terve polveutumisen perusteella eli pennut tulevat olemaan automaattisesti myös terveitä koska molemmat vanhemmat ovat terveitä. Pompentaudin statusta vielä odotellaan mutta sieltäkään tuskin on mitään mörköä tulossa koska Remun isä, Ikimuiston Eversti Könönen on terveeksi todettu. Remun kanssa ei ole tarvinnut lääkärillä käydä kuin rokotukset hakemassa. Iho-ongelmia en tiedä suvussa ainakaan lähellä olevan, aavistukseni vahvisti vielä Remun kasvattajakin. Remulla on yksi pentue Pilvipolun Nalla-Cugun kanssa, 5 pentua syntyi 2011, näistä on yksi käynyt hiljattain luustokuvilla, jäädään odottelemaan mitä kennelliitossa niistä sanotaan mutta hyvältä näytti! :)
Remun näin ensimmäisen kerran Paimensukuisten katselmuksessa Kolilla 2010. Tarkemmin pääsin herraa katselemaan nyt toukokuussa. Ystävällinen, iloinen, nopea liikkeissään. Astumisessa ei ollut ongelmia, oli kyllä ajan hermolla molemmilla kerroilla ja astui itsevarmasti. Toisen nalkin jälkeen treenaili tokoa ihan muina miehinä isäntänsä kanssa vaikka narttu oli oven takana "nää bisnekset on nyt hoidettu, nyt voidaa tehdä tottista" :) Ei kyllä huonot hermot ollenkaan! :) Palloleikit sujuivat myös, kovin innoissaan kantoi ja esitteli palloaan takapihalla auringonpaisteessa. Ruuti on suhteellisen liukas liikkeissään mutta mitä vielä, Remu ei kyllä liikkeissään jäänyt yhtään toiseksi!
REMUN SUKU
Remun emä, Piitu Kolin katselmuksessa 2010.
Remu on käynyt kerran näyttelyissä saaden arvosanan tyydyttävän Marja Talvitieltä, suurimmat moitteet oli tulleet kevyehköstä päästä ja kevyestä alaleuasta. Remulla on mielestäni ihan emänsä, Kukkipuun Varrin "Piitun" pään malli ja ilme, Piitun emänä taas on todella kaunis Huhtun Gaissa. Pentueen isoäiti asuu Tiinan, Ettäänperän kennelin emännän luona. Tiina kirjoittaa koirastaan näin:
"Piitu on terve narttu, lääkärissä ollaan käyty vain rokotuksilla ja yhden korvatulehduksen takia. Piitu on kova juttelemaan ja kertoo kaikki päivän tapahtumat meidän tullessa kotiin, lisäksi pitää aina ottaa suuhun jotain kannettavaa. Piitu on aina ollut sellainen, joka seuraa tarkasti mitä tehdään, mutta se osaa tehdä seuraamisen vaivihkaa. Lisäksi se osaa näytellä hyvin, etenkin jos sitä komentaa niin se kovin loukkaantunut. Se osaa myös tarvittaessa olla kovaluontoinen. Piitu komentaa topakasti nuorempia koiria ja laittaa ne järjestykseen, vieraat koirat meidän pihan lähellä on punainen vaate. Lapsilta se sietää paljon, saa retuuttaa ja taluttaa.". Piitu on käynyt poropaimennustestissä Sallassa 2004 ja läpäisi testin. Remun siskoon, Kukkipuun Jeagiliin ihastuin Kolin katselmuksessa, siinä vasta varsin kaunisilmeinen narttu! Niin lungisti silloin 2 vuotias tyttönen seuraili kehän laidalla muiden menoa. Remun isä asui täällä Pohjanmaalla myös, yhden viikonlopun verran pääsin tähänkin koiraan lähemmin tutustumaan, oikein valloittava herrasmies Rexikin oli.
RAKENNE
Remun sisko, Lempi, Kolin katselmuksessa 2010
RAKENNE
Rakenteeltaan Remu on mielestäni kovin tasapainoinen. Voisi olla pidempi selkäisempi mutta harvemmin urokset mitään "tavarajuna" malleja ovatkaan, pääsääntöisesti hiukka lyhkäsempiä ja "massiivisempia" mitä nartut, luonnollisesti. Kulmaukset kohdillaan, kaulaa on. Turkki oli aivan älyttömän karhea ja ihanan tuntuinen! Voi kumpa edes yksi pennuista perisi isänsä turkinlaadun, olisin ikionnellinen :) Liikkeet näyttivät vaivattomilta, kaunista ravia. Ainut "todellinen" puute mielestäni Remun rakenteessa on hieman ulospäin kääntyvät takajalat, ahtautta ei takana kuitenkaan ollut, mikä on harmittavan yleistä jo... Ranteet ovat hyvän malliset eikä raajaluustoa ole "liikaa". Remulla on todella kaunis uroksen ilme! Tässäpä Remu vielä ryhtymässä poseeraushommiin!
LUONNETESTI
Arvo | Osasuoritus | Tulos | Pisteet | |
---|---|---|---|---|
1 | +1 | Toimintakyky | Kohtuullinen | 15 |
2 | +1 | Terävyys | Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua | 1 |
3 | +1 | Puolustushalu | Pieni | 1 |
4 | +2 | Taisteluhalu | Kohtuullinen | 20 |
5 | +1 | Hermorakenne | Hieman rauhaton | 35 |
6 | +2 | Temperamentti | Kohtuullisen vilkas | 30 |
7 | +3 | Kovuus | Kohtuullisen kova | 24 |
8 | +3 | Luoksepäästävyys | Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin | 45 |
9 | +++ | Laukauspelottomuus | Laukausvarma | |
Yhteensä | 171 |
Tuossapa vielä nuo Remun luonnetestipisteet. En osaa sen kummemmin parin tunnin perusteella sanoa, miten pitää paikkansa. Remu oli testipäivänä 3 vuotta ja 8 kuukautta. Vilkas se ainakin oli, hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin, taisteluhalua tuntui olevan het paljon enemmän mitä Ruutissa...
Pennuista odotan kasvavan vilkkaita, huoletta mukana kulkevia koirakansalaisia. Avoimia ja ystävällisiä. Harrastuspotentiaalisia jos ohjaajalla tarpeeksi huumorintajua ;) Rakenteeltaan odotan yksinkertaisen tasapainoisia kavereita, ainahan sitä ainakin kuvittelee että pariskunta paikkaa toistensa virheitä, eikö? ;) Turkkia tuskin tulee olemaan mitään ylettömiä määriä ja laadun toivon periytyvän enimmäkseen Remun puolelta. Raajaluustoa odotan näille maltillisesti, ihan noin vankkaa ei tarvitsisi tulla, mitä emällään on, onneksi isä ei ole mikään "mörssäri". Uroksen emän takaa löytyy hienosti poropaimennuskisoissa pärjänneitä koiria. Isä ei itse ole käynyt porotestissä mutta ainakin oman pentuni kanssa lähden katsomaan lampaita ja poroja ja selvittämään, onko sielä mitään taipumuksia. Paimennusominaisuuksien säilyttämisestä on tullut itselle tärkempää näiden "pororeissujen" jälkeen, harmi kun en ole Ruutia osannut kuskata pennusta saakka paimennettavilla elukoilla tai osannut vahvistaa oikeita asioita. Kun vein sen lopulta extempore testiin lähes 5 vuotiaana, neidin ilme oli aika kysyvä kun yhtäkkiä olisi pitänyt laukata porojen perään ja haukkua vaikkei minkään jahtaaminen tai haukkuminen ole ollut normaalisti sallittua! Yhdistelmän suvuista löytyy paimentavia koiria, en usko että tästä yhdistelmästä täysin paimenvietittömiä tulisi... Katsotaan!
Harmiksi lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunta ei tällähetkellä laske epilepsialukua yhdistelmille tai yksilöille, Ruutin viimeisin luku oli rodun keski-arvon luokkaa, Remun luvusta en osaa sanoa mutta suoranaisia epileptikkoja sielä ei tietääkseni ole, koiria joilla on epilepsia sairaita jälkeläisiä sieltä löytyy, Remun lähisuvussa ei tällätietoa epileptikkoja ei ole. Ruutin veljissä ei ole kivesvikaisia, Remulla niitä on 1 kpl. Ruutin isän veljissä ei ole yhtään kivesvikaista, eikä myöskään emän veljissä. Ruutin serkulla ja serkun pojalla (isän puolelta serkkuja) on kivesvikaa. Remun veljellä on yksi pentue jossa molemmilla uroksilla on kivekset oikealla paikalla. :) Häntämutkia en tiedä olevan kummallakaan puolella...
Ruutille urosten löytyminen ja kysely on ollut todella työn ja tuskan takana, havittelin sille ensin vaan vanhoja, käyttämättömiä uroksia. Innostusta terveystarkkeihin ei oikein ole, urokset on kastroitu tai eivät ole astuneet edellistäkään narttua, ovat kuolleet tai muuta vastaavaa. Remuun päädyin Silvan (Kennel Soutajan) ehdotuksesta ja asiaa pohdittuani ja sukutauluja selaillessani meitin, miksei. Remuhan oli tähän juoksuun vasta kakkosvaihtoehto, ensimmäisen uroksen ollessa sen verran ylipainoinen ja vanha ettei astumisesta tullut mitään eikä keinosiementämäänkään viitsitty lähteä. Tästäeteenpäin aion pitää kakkosvaihtoehdon narttua astuttaessani hollilla, soitellen sotaan ei kannata! :)
Suurimmat "mutat" Ruutissa on tuo ihon reagoiminen hormonitoimintaan tai hormoonien reagoiminen ihon kanssa. Päätin kuitenkin ottaa riskin sen suhteen, Ruutin luonne ja harrastusominaisuudet ovat kuitenkin minulle painavampia asioita kuin pari hotspottia elämän aikana. Ruuti syö kuivanappulana mitä milloinkin eläinkaupasta saatavaa laadukasta ruokaa sekä raakoja lihoja. Koskaan en ole huomannut niiden aiheuttavan kutinaa, rapsuttelua tai ripulia, neiti on oikea teräsvatsa! Kuten ystävä minulle sanoikin, mua olisi harmittanut paljon enemmän Ruutin steriloiminen kuin se, että teetän sillä yhden pentueen ja näen, mitä se eteenpäin jälkeläisilleen itsestään periyttää, varsinkin kun itse haluan Ruutista pennun. Isän lähisuvusta, nartuista varsinkaan ei löydy tälläisiä "hormonikutisevia" koiria. Ruutin luonnetestistä saama starttipistooli/paukkuarkuus on mietittänyt myös... Arjessa eikä agi tai tokossa ei ole paukkuarkuus näkynyt sen kummemmin, koiraa, joka pelkää mm kaikkia kovia ääniä en käyttäisi jalostuksessa, ellei yksilössä jostain kumman syystä olisi jotain todella erityislaatuisen hyvää, miksi pitäisi käyttää. Ruutin sisarusten en ole kuullut pelkäävän uutena vuotena raketteja tai kesäisin ukkosta, emänsä veli, Eahketbiegga läähättelee ukonilmoilla mutta ei joudu paniikkiin.
Kaikesta huolimatta Ruuti on mulle harrastus ja kotikoirana todella käteen sopiva, kaikissa on omat puutteensa minusta aina, siksi pitäisi oppia välillä näkemään ne hyvätkin puolet :) (tässä mm minulla opeteltavaa!). Kasvattamisen ei pitäisi olla mitään tähtitiedettä vaikka annan ummikkona vielä sellaisen kuvan ;D Ruuti on perusterve ja järkevä koira jolla todentotta on lisääntymiseen suuri into - jalostuskoiran tärkeimpiä ominaisuuksia, mitäs teet kasvatuksessa sellaisella koiralla joka ei astu tai anna astua? Eipä hirveästi... Toivotaan että into periytyy jälkipolvillekkin :)
Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 8 polvella laskettuna 3,92 (Suurimman prosentin tuo Peski Koira 0,8485% ja toisena Irene, Pilvipolun kantanarttu 0,6042%)
Sukukatokerroin 8 polvella laskettuna 0,47.
Ruutin kanssa ei meinannut millään löytyä urosta jonka kanssa olisi päästy sukukatokertoimessa edes 0,45, saati lähemmäs 0,50. Sukukatokerroinhan auttaa selvittämään yhdistelmän tai yksilön geneettisen vaihtelun määrää, mitä isompi luku, sen parempi. Pelkkä lukujen tuijottaminen yksin ei kuitenkaan riitä, missään yhdistelmässä.
Harmiksi lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunta ei tällähetkellä laske epilepsialukua yhdistelmille tai yksilöille, Ruutin viimeisin luku oli rodun keski-arvon luokkaa, Remun luvusta en osaa sanoa mutta suoranaisia epileptikkoja sielä ei tietääkseni ole, koiria joilla on epilepsia sairaita jälkeläisiä sieltä löytyy, Remun lähisuvussa ei tällätietoa epileptikkoja ei ole. Ruutin veljissä ei ole kivesvikaisia, Remulla niitä on 1 kpl. Ruutin isän veljissä ei ole yhtään kivesvikaista, eikä myöskään emän veljissä. Ruutin serkulla ja serkun pojalla (isän puolelta serkkuja) on kivesvikaa. Remun veljellä on yksi pentue jossa molemmilla uroksilla on kivekset oikealla paikalla. :) Häntämutkia en tiedä olevan kummallakaan puolella...
Ruuti ei varmaan koskaan kasva aikuiseksi ja hyvä niin. Kävyt on yks parhaista jutuista!
Ruutille urosten löytyminen ja kysely on ollut todella työn ja tuskan takana, havittelin sille ensin vaan vanhoja, käyttämättömiä uroksia. Innostusta terveystarkkeihin ei oikein ole, urokset on kastroitu tai eivät ole astuneet edellistäkään narttua, ovat kuolleet tai muuta vastaavaa. Remuun päädyin Silvan (Kennel Soutajan) ehdotuksesta ja asiaa pohdittuani ja sukutauluja selaillessani meitin, miksei. Remuhan oli tähän juoksuun vasta kakkosvaihtoehto, ensimmäisen uroksen ollessa sen verran ylipainoinen ja vanha ettei astumisesta tullut mitään eikä keinosiementämäänkään viitsitty lähteä. Tästäeteenpäin aion pitää kakkosvaihtoehdon narttua astuttaessani hollilla, soitellen sotaan ei kannata! :)
Varma, Tuisku ja Ruuti toukokuussa 2013
Suurimmat "mutat" Ruutissa on tuo ihon reagoiminen hormonitoimintaan tai hormoonien reagoiminen ihon kanssa. Päätin kuitenkin ottaa riskin sen suhteen, Ruutin luonne ja harrastusominaisuudet ovat kuitenkin minulle painavampia asioita kuin pari hotspottia elämän aikana. Ruuti syö kuivanappulana mitä milloinkin eläinkaupasta saatavaa laadukasta ruokaa sekä raakoja lihoja. Koskaan en ole huomannut niiden aiheuttavan kutinaa, rapsuttelua tai ripulia, neiti on oikea teräsvatsa! Kuten ystävä minulle sanoikin, mua olisi harmittanut paljon enemmän Ruutin steriloiminen kuin se, että teetän sillä yhden pentueen ja näen, mitä se eteenpäin jälkeläisilleen itsestään periyttää, varsinkin kun itse haluan Ruutista pennun. Isän lähisuvusta, nartuista varsinkaan ei löydy tälläisiä "hormonikutisevia" koiria. Ruutin luonnetestistä saama starttipistooli/paukkuarkuus on mietittänyt myös... Arjessa eikä agi tai tokossa ei ole paukkuarkuus näkynyt sen kummemmin, koiraa, joka pelkää mm kaikkia kovia ääniä en käyttäisi jalostuksessa, ellei yksilössä jostain kumman syystä olisi jotain todella erityislaatuisen hyvää, miksi pitäisi käyttää. Ruutin sisarusten en ole kuullut pelkäävän uutena vuotena raketteja tai kesäisin ukkosta, emänsä veli, Eahketbiegga läähättelee ukonilmoilla mutta ei joudu paniikkiin.
Kaikesta huolimatta Ruuti on mulle harrastus ja kotikoirana todella käteen sopiva, kaikissa on omat puutteensa minusta aina, siksi pitäisi oppia välillä näkemään ne hyvätkin puolet :) (tässä mm minulla opeteltavaa!). Kasvattamisen ei pitäisi olla mitään tähtitiedettä vaikka annan ummikkona vielä sellaisen kuvan ;D Ruuti on perusterve ja järkevä koira jolla todentotta on lisääntymiseen suuri into - jalostuskoiran tärkeimpiä ominaisuuksia, mitäs teet kasvatuksessa sellaisella koiralla joka ei astu tai anna astua? Eipä hirveästi... Toivotaan että into periytyy jälkipolvillekkin :)
Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 8 polvella laskettuna 3,92 (Suurimman prosentin tuo Peski Koira 0,8485% ja toisena Irene, Pilvipolun kantanarttu 0,6042%)
Sukukatokerroin 8 polvella laskettuna 0,47.
Ruutin kanssa ei meinannut millään löytyä urosta jonka kanssa olisi päästy sukukatokertoimessa edes 0,45, saati lähemmäs 0,50. Sukukatokerroinhan auttaa selvittämään yhdistelmän tai yksilön geneettisen vaihtelun määrää, mitä isompi luku, sen parempi. Pelkkä lukujen tuijottaminen yksin ei kuitenkaan riitä, missään yhdistelmässä.
Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnan suositusta yhdistelmä ei saanut Ruutin isoäidin harmaakaihin ja Remun siskopuolen (isän kautta) harmaakaihin vuoksi.
Jalostustoimikunta on vastannut lokakuussa 2012 kun kysyin koirani terveystietoja seuraavasti:
"Addison: 1 jälkeläinen
Epilepsia: 10 jälkeläistä (näistä 4 yhdellä koiralla)
Kilpirauhasen vajaatoiminta: 4 jälkeläistä (näistä 2 yhdellä koiralla)
Allergiat/ihottumat: 3 jälkeläistä
Kivesviat: 10 jälkeläistä
Muut: 1 maksasairas + 1 jälkeläinen, 1 sydänsairas, 2 polvivikaista"
Edellämainituista sairastapauksista olen saanut internetin ihmeellisen maailman avustuksella jäljitettyä lähestulkoon kaikki koirat. Lähin pöpö on se emän veljen epikohtaus joka tuohon on käsittääkseni laskettu ja serkun kivesvika. Muut löytyy sitten kauempaa sukutaulusta.
Kaunein <3
Vieläkö kiinnostaa? Siinä tapauksessa täytyy laittaa rohkiasti mailia tulemahan täti erimooselle ;) Tän kirjoittamiseen meni 3 tuntia vaikka ajattelin et täähän tulee kirjoitettua nopeasti mutta vähän karkas mopo käsistä. Varmasti vielä tälläistä ensimmäisen pentueen kasvattamisen iloa ja innostuneisuutta että jaksan kirjoitella kaikille nähtäväksi pitkät liirumlaarumit mutta asioiden selvittäminen ja yhdistelmiin tutustumista en aio siltikään lopettaa!
Kysymykset, pohdinnat, lisätiedot ynnä muu sellainen on tervetullutta vaikka mailiin, osoitteeseen erimoone (at) gmail.com .
Ootta te aika sissejä jokka jaksoo tämän loppuhun asti plärätä! Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä, kielioppivirheitä ynnä muita virheitä, mä kirjootin tän niin tohkeessani ;)
Kysymykset, pohdinnat, lisätiedot ynnä muu sellainen on tervetullutta vaikka mailiin, osoitteeseen erimoone (at) gmail.com .
Ootta te aika sissejä jokka jaksoo tämän loppuhun asti plärätä! Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä, kielioppivirheitä ynnä muita virheitä, mä kirjootin tän niin tohkeessani ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti