maanantai 2. joulukuuta 2019

Loppuvuoden uutisia

Tulipa huonosti päiviteltyä enää syksyllä :D Juju muutti nimensä Mintuksi ja asuu nykyään sijoitusperheessä Seinäjoella. Päätin syksyn kaikkien vaiheiden jälkeen kuitenkin sijoittaa Mintun ja seurataan, mitä tuleman pitää. Minttu on aktiivisen kupliva mutta onneksi vaikuttaa hiukan ihmisläheisemmältä mitä äitinsä tuon ikäisenä joten eiköhän siitä ihan kiva tule :D Nyt hän elää valtavaa riistapupsin "apinanaamari" -vaihetta ja näyttää siltä että sen naama olis kastettu maalisankoon.

Riivan jalan kanssa ollaan hyvällä mallilla! Lämpöhoitoa viikottain ja venyttelyä päivittäin - viimeksi se ontui syyskuulla ja söi 3 pvä kipulääkettä ja meni ohi. Me lenkkeillään suht normaalisti mutta juoksulenkeille asvaltille en oo vielä uskaltanu sitä viedä. Viikko sitten mun työkaveri (Ja Piikun haltija), joka opiskelee koirahierojaksi antoi Riivalle lymfahoidon ja katsoi myös sen liikkeet (mitä ei oo monikaan edes halunnu nähdä ennen käsittelyjä? Anu Kokkolassa tsekkaa aina ennen ja jälkeen liikkeen joten tää oli kiva lisä) ja näki, että etupää tosiaan on ihan "löysä" ja kyynärpäät ilman tukea. Riiva nautti lymfasta hirveesti ja oli illalla ihanan rento ja rauhallinen <3.

Miksi lymfa? Koska se aloitti juoksunsa 2 kk etukäteen! O_O Tammikuulle odotin ja kolme viikkoa sitten aloitti... Se on ollut käsittelyssä Anulla syyskuussa ja nyt vasta alko vaikuttaan vähä jänkkiseltä tuosta etupäästään, sit alko juoksu joten kaikki rankemmat käsittelyt oli poissuljettuja.

Viikko sitten maanantaina ajeltiin ensin uros nro 4 luo (eli nro 1 oli se ylipainoinen, nro 2 on jättänyt Riivan lisäksi muitakin narttuja tyhjäksi, nro 3 ei käynyt ja nro 4 yritettiin keväällä) ja oikeastaan heti kun uros astui ovesta ulos näin Riivasta että tässä ei hyvä heilu. Mentiin aitaukseen ja tiesin progejen perusteella päivien olevan kohdillaan, Riiva antoi urokselle urakalla hammasta ja lukittui mun taakse istumaan. Siitä sitten uros nro 5 luo, 10 min pihan ympäri juoksua ja nalkissa. Ei ärinää tai hammastelua, tiistaina otettiin uusinta.

23.12 on sitten ultra jonka jälkeen julkaisen uroksen tiedot. Riivasta voi kysyä lisää sähköpostilla.

Odotettavissa harrastuspotentiaalisia, aktiivisia ja vilkkaita paimensukuisia.

Lisätietoja mailitse :)

Sijoituskoira Piiku kävi silmätarkissa Elina Pietilällä ( https://www.ennansilma.com/ ) ja terveet näkimet oli! Myös tuleva jalostuslaina narttu Riemu (Erimoone Taivaanlahja) kävi näyttämässä silmiään syksyllä ja niinikään terveet simmut. Ensimmäinen sijoitusnarttuni Erimoone Tähtitiede on sterkattu ja siirtynyt haltijansa omistukseen, kiitos Annika yhteistyöstä!




maanantai 9. syyskuuta 2019

Prinsessa Juju 4 viikkoa & Riivan kanssa Ventelällä

Juju täytti jo 4 viikkoa lauantaina :) Kävely ja juoksu luonnistuu jo hyvin ja maha on selkeästi alkanut pienentyä eli vauhti on myös kiihtynyt. Pikkuhiljaa alkaa pennun luonteenpiirteetkin paremmin tulla esille, Juju on vähän totinen torvensoittaja, rakastaa rapsutuksia ja vipsuttaa pientä pötköhäntäänsä vimmatusti! Muutama synttärikuvakin otettiin, hän rentoili sängyllä jenginsä kanssa :D

Tomera Matami.

Tono, Koko, Tite ja Päällikkö

Juju ja the most uskomattomin Erimoos-emo, Varma.


Tänään vihdoin käytiin näyttämässä tuota Riivan kipeää jalkaa Kankaanpäässä Ventelällä. Ekan ajanhan mä peruin kun oli kuukauden ontumatta ja päivää ennen kun kuvausaika olis ollu, toi alko ontua. Viimeisimmän ontuman jälkeen on ollut levossa ja nyt oon juoksuttanu Riivaa hiki hatus kolme päivää ja se ontu _vähän_ lauantaina, eilen pikkusen ku käveltii takas autolle ja tänään käytii tekees agilityä ja peltojuoksua ja ei mitää. Tietenkään.

Päästiin puol 3 paikalle ja Ventelä otti heti vastaan. Ensin katsottiin miten se kävelee siinä mattoa pitkin ja sen jälkeen lääkäri alkoi venytellä ja painella jalkaa ja aika nopsaan löytyi kyynärpään alueelta kohta, mistä se ei oikeastaan vaan naksunut vaan melkein paukkui :P Paukkuminen vaihtui naksumiseksi ja kun paukkuminen vähentyi, koirakin alkoi reagoida ja joka "kierroksella" keventäminen lisääntyi. Kipukohta paikallistui, siitä sitten koira unille.

Ehdin kaikenlaista googletella siinä odotellessa. Mulla oli Varmakin mukana et pääsen käymään sen kans vähä kävelemäs siinä odotelles mut enhän mä malttanu pitkään kävellä ku menin panikoimaan takas sisälle. Lääkäri kanto koiran suoraan toiselle pöydälle ja sano kävellessään että nivelissä ei ainakaan ole mitään huomautettavaa. HELPOTUS!

Koira oli vielä rauhoituksessa soppelisti niin lääkäri jatkoi tutkimusta. Kysyi saako leikata karvoja että näkee paremmin ja todennäköisesti syyllinen tai syyllisin näkyikin paremmin ilman karvoja.

Naksuva ja kipeä kohta on tuossa lääkärin etusormen edessä

Ilmeisesti kipua tuottava lihas on siis nimeltään pronator teres, "kyynärvarren sisäänkiertäjälihas". Sen päältä kun painoi, samalla jalkaa liikuttaen tuntuu, miten kireä lihas "pomppii" ja "rutisee" sormen alla.

"Status: Lievä spontaani ontuma. Kyynärnivelen sisäpinnalla ojennuksessa naksahdus (ilm m pronator teres). Aristaa tämän painamista kyynärnivelen tasolla värttinaluun kohdalta, alueella ehkä hieman turvotusta. Naksahdus esiin pelkän em. lihasalueen painamisella - aristus myös. Em. manipuloinnilla koiran ontuma pahenee selvästi. Rtg: ei löydöksiä"




Oon helpottunut että vika ei ollut luustossa (eikä siis nivelissä) ja onnellinen siitä että selkeä kipeä kohta löytyi eli tietää, miten koiraa saa helpotettua. Nyt viikko rennosti, jatketaan Effektriöljyn antamista 2x päivässä ja ensi viikolla venytellään ekan kerran jalkaa ja aletaan pikkuhiljaa lisätä liikuntaa (ja ensi viikon maanantaina meillä on myös aika Kokkolaan Anulle <3 Joka muuten paikallisti kesäkuus kipeän kohdan ihan prikulleen oikeaan kohtaan).
Aloitin siis effen antamisen Riivalle kesäkuun puolenvälin paikkeilla ajatuksella et ei omegojen ainakaan pahaa pitäis tehdä, oli tulehdus missä haluaa ja aivan oikeasti, muutaman päivän päästä mulla oli taas iloinen, räiskyvä tyttö! O_O Effen antamista vähensin nyt viime viikolla tätä tutkimusta nimenomaan ajatellen ja väitän, et oli kankeempi mitä öljyn kanssa.

Nyt jatketaan silllä ajatuksella et Riivasta tulee vielä ihan soiva peli <3 Joten nyt kuntoutellaan ja katsotaan, miten se lähtee etenemään !

500kg putos tänään harteilta. On ihan epätodellinen olo - mun Rakas <3


<3
PS. Ihanan perusteellinen ontumatutkimus <3 Oltiin vastaanotolla 2h ja oon varma, ettei mikään kohta jalois jääny kokeilematta. Että mä pidän Ventelän tarkasta tyylistä ja siitä, että selittää asiat omistajalle kirjaimellisesti kädestä pitäen. <3 Aivan huikeaa ammattitaitoa!! Ilomielin ajelen tästedeskin pari h / sivu Kankaanpäähän tutkimuksiin. :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

3 viikkoa nuori ja enttententten






Jujustiina Jujutsu JukranJuju täytti eilen jo kolme viikkoa! Sen kunniaksi maisteltiin tänään ekat kiinteät ja syötiin matolääke. Ruoka maistui hyvin, en muista koska olis pentu yrittäny purra sormia samalla ko vetää napaansa :D Pienet hampaanalut tuntuu jo ja matolääkekin meni sen kummempia rimpuiluja alas kanamössön välissä.

Kävely on kehittynyt aivan hurjasti ja enää tulee satunnaisia pyllähdyksiä liukkaammilla pinnoilla mutta tahto mennä eteenpäin on kova. Pentu nukkuu jopa omasta aloitteestaan kyljellään laatikossa ja takajalkojen asento on hyvä - painon nousu on ollut jokatoinen päivä 35g ja jokatoinen 65g (aiemmin se oli 65g + 85g) joten ainakin tissittelyjen säännöstely ja tämän myötä painonnousun tasaantuminen on tuonut parhaimman tuloksen, luulen. Jumppasin Jujua tiistaina pari kertaa, keskiviikkona kolme ja torstaina kerran ja lisäsin laatikkoon pitävämmän pohjan - tänään tyyppi käveli pitkin olkkarin mattoa pyllähtämättä kertaakaan!
Juttelin eläinlääkärin kanssa tuosta, laitoin kuvia ja videoita kehityksestä. Sain myös vastauksen askarruttavaan kysymykseen, mitä eroa on lattarinnalla ja uimarilla - uimari ei välttämättä ole lattarinta mutta lattarinta on aina uimari - ymmärrättekö eron? Swimmereitä on usein yli-lihavat pennut (Punke-Juju) ja usein ainokaiset jotka käytännössä syö koko pentueen edestä maitoa eivätkä joudu kisaamaan paremmista tisseistä, laiskistuvat, makaavat tissi suussa jatkuvasti syöden. Meillä tässä on vielä plussana se että Koko ei itse mene laatikon reunalle "odottamaan" pentua vaan käytännössä menee istumaan pennun eteen niin että parhaimmat tissit on heti päänojennuksen takana :D Ilman pentuesisaruksia liikkuminen ja aktivoituminen on vielä heikompaa, ei käytännössä ole mitään muuta tekemistä kuin tissi.
Videoiden ja kuvien perusteella eläinlääkäri meinasi, ettei ole ainakaan lattarinta koska rinnan malli on aivan hyvä eikä lattarinta kuntoutuisi muutamassa päivässä. Uimarin ainekset siinä kaiketi oli hyvinkin mutta koska asia on ollut mielessä ja oon seurannut tuota ton mahan kasvua extratarkasti, pääsin puuttumaan tuohon mönkimiseen ennenkuin oli liian myöhäistä.

Olin joskus katsomassa toisen rotuisia 5 viikkoisia pentuja ja ne käytännössä makas ja leikki laiskasti, olivat aika huteria kävelijöitä vielä silloinkin joten en tiedä, oonko tottunu vaan jotenkin "varhain" kypsyviin pentuihin ja siksi tää ainokainen läskilyllerö sai aikaan sydämentykytyksiä ja "se ei kävele koskaan" vainoharhailun :D Tän kanssa on vielä se hankalaa, ettei ole toista pentua verrokkina, miten se kävelisi? Ruutin, Milan ja Varman pennut on kaikki kehittyneet eri tahtia ja tää on eniten Milan (yllättäen) pentujen kaltainen lyllertäjä. Ruutin pennut oli semmosia laihoja matoja jotka juoksi ennenku avasivat silmänsä ja Varman lapset känys keskenään vaikka punkeroja olivatkin, alkoivat ilman lipsumisia (muistaakseni) kävellä. Nyt kun on vaan yksi, sitä tuijottaa silmä tarkkana et mikä siinä on vikana :D Ja yritän muistaa tän kehittymisen kanssa senkin että todennäkösesti se oli leikkaushetkellä keskonen, ainakin 3-4 päivää liian aikaisin tuli joten kehityskin todnäk tulee siksi myöhässä.

Meinasin ensin että en tuota sijoita mutta mutta... Koska kehittyminen oli näin äärettömän nopeaa ja jos homma jatkuu yhtä sutjakkaasti niin hyvin todennäköisesti sen laitan sijoitukseen, riippuen toki vielä pentutarkastuksesta. Se on Kokon eka ja vipa pentu, Kokon toinen veli on jo kastroitu ja isän toisessa pentueessa syntyi yksi ja sekin on uros. Milan sisaruksista ei ole kukaan jatkanut sukua, Milan velipuolella on kaksi pentuetta joista yhdellä on pentue ja Milan emän siskolla on yksi pentue josta yksi on jatkanut sukua. Milan emälinja on Reppulin emälinjaa vuodesta 87 eteenpäin ja mun ensimmäinen toisen polven Erimoone!
(Pandi-> Rep. Dora -> Rep. Pioni -> Rep. Polo -> Rep. Amarie -> Rep. Angervo -> Kylkimyyryn Sammalsirvikäs->Kylkimyyryn Striida->Erimoone Silmäterä->Juju). Enemmän mua harmittaa että myyn tämän ainokaisen kun se, että laitan sijoitukseen ja katson 3 vuoden päästä, miltä näyttää, Seuraavan lihavan ainokaisen kanssa hengittelen syvään, ennenku mietin pahinta. :)

Mutta jokatapauksessa - koti on hyvin suurella todennäköisyydellä löytynyt! Samaan kaupunkiin jopa mikä onkin pentuhistoriassa ensimmäinen laatuaan! Kyllä tämä tästä!

torstai 29. elokuuta 2019

Nisätulehdus ja uimaripentu

Kyllä mennään vuoristorataa. Just kun mietit että nyt tää sujuu niin eipä sujukkaan.

Maanantaina oli ensimmäinen työpäivä. Illalla kun tulin kotiin, ihmettelin läähättävää Kokoa. Käytiin ulkona ja vilkuili oudosti kylkeään. Tultiin sisälle ja istui keskellä olkkaria ja läähätti, ihan toisen asialla. Laitoin koiran kyljelleen ja tsekkasin tissit - toiseksi alimmassa nisässä vasemmalla oli tiehyeessä "patti" joka ei ollut pakkautunutta maitoa, liikkuva, kivikova klöntti. Narttu lootaan ja pentu imemään sitä tyhjäksi. Klunssi ei hävinnyt yhtään mihinkään, ehkä hiukan pehmeni. Onneksi oli kipulääkettä jäljellä leikkauksesta, annoin lääkkeen ja puolen tunnin päästä koira nukahti vihdoin.

Vaihdoin Kokolle ruoan lauantaina. Sunnuntai aamupäivällä se vähän oksensi, ajattelin johtuvan tuosta vaihdosta. Iltaruoan jälkeen oksensi ja yöllä oli yrjönnyt useamman kerran. Söi hyvällä ruokahalulla kuitenkin ja oli pirtsakka oma itsensä ja maitoa tuli hyvin (liiankin, koska punke).

Lääkärissä käytiin heti tiistai aamusta ja saatiin uusi ab kuuri, närästyslääkettä ja tissin hautominen lämpimällä 3-4 kertaa vuorokaudessa. Kahdessa päivässä patti on alkanut pehmenemään huomattavasti ja tuntuu tiehyessä enää hyvin vähän :) Ruoka pysyy sisällä ja ruokahalut on kasvanut aivan huimasti :D Maitoa ei oo pakkautunut ja itseasiassa mietin, laskeeko toi ab maidontuloa entisestään. Mutta siitä päästään seuraavaan asiaan... Meinaan, kyllä siitä läskistä pennusta sitten tuli uimari, splatti, lattarinta, you name it.

Joten sijoituskotia ei tämä pentu etsi. Jokainen kasvattaja tekee päätökset mitä tulee käyttämään jalostukseen ja minä päätin, ettei tämä pentu ainakaan minulla tule jatkamaan sukua. Mulla on ollut läskejä pentuja (Varman vauvat ruokittiin kermalla vissii) aiemminkin (Velho nosti painoa jopa 170 g päivässä), eikä kenelläkään ole ollut ongelmia kävelemisessä.

Jujun kroppa on ollut jotenkin hassun mallinen kokoajan. Ajattelin, että se johtuu vain siitä että se on paksu (ja siis johtuukin), mutta. Edelleen, on niitä läskejä ollut ennenkin, eikä tuon painon nousu ole ollut niin hermeettistä, mitä esim Varman ekapennuilla. Tuo on nostanut sellasta 40-80g päivässä.

Ehdin just pentuvälitykseen ilmoittamaan tuon pennun sijoituskotia etsiväksi ja illalla taas jälleen istuin lootan reunalla ja katselin sen "möngerrystä". Otin pentua syliin ja katselin sitä (hankalaa kun ei ole vertailukohdetta lootassa) mutta musta sen etupää on liian "levinnyt" ja kun se yrittää edetä se yrittää kyllä koukistaa takajalkaa kropan alle mutta työnnön lopuksi jalka leviää ulospäin ja varsinkin vasen jalka "yliojentuu" kun koira on selällään sylissä ja jalka on "rentona".
Kuvasin sunnuntaina kaverille ekan videon tästä "mönkimisestä", tässä vaiheessa meidän satujumppaan oli kuulunut kieriskely ja kyljelleen nukuttaminen.

Juju 15 vrk möngertää

Tätä katsellessa totesin et nyt on pakko tehdä muutakin kun nukuttaa kyljellä ja käännellä. (Mainittakoon tässä että R-pentue juoksi alle 14 vrk ikäisenä ja tosiaan Varman läskipennut on nousseet ylös ihan normaalisti). Aloin systemaattisesti kääntämään noita ulospäin leviäviä takajalkoja pennun alle ja välillä tuin pentua rinnasta ettei läskimaha paina jalkoja levälleen.
Varman kasvattajalta, Tommisen Arjalta kysyin, onko hällä ollut kampurajalkoja (epäilin ensin kampuraksi). Samassa muistin että Arjan yhdessä pentueessa oli lattarinta (joka itseasiassa on Kokolle sukua isän ja emän puolelta..) jonka Arja kuntoutti ja jumppasi ihan normaaliksi koiraksi josta ei pentutarkastuksessa oltu edes huomattu, että oli lattarinta. Puhelusta viisastuneena totesin että ei tuo toki kampura taida olla vaan kuitenkin se pelätty uimaripentu...

Juju 17 vrk möngertää

Kaikenlaisia alustoja on kokeiltu ja pitävimmäksi on todettu ihan perus jumppa-alusta ja toisena hyvänä on ollut silikoninen leivonta-alusta :D Oon yrittäny saada sen "polkemaan pyörää" mutta varsinkin tiistaina vasemman takajalan koukistus oli niin huono, ettei liikerataa pystynyt tekemään. Sain sen kerran vähän koukistumaan mutta jätin polkemisen sikseen.
Paras jumppa on ollut takajalkojen siirtely oikeisiin asentoihin ja jaloista tukeminen kun saa rintansa nostettua. Koska katsokaapa, miten iso edistyminen!

Juju 19 vrk yrittää kävellä

Tosi kivasti on kehittynyt! Joku varmasti pitää ihan "normaalina" läskin pennun kehittymisenä mutta sitäpä ei nyt tiedetä koska en halua jäädä katsomaan vierestä, miten se kehittyisi, ilman apuja. Jos sitä voi auttaa niin sen kyllä teen.

Harmittaa toki ettei Kokosta tule jatkoa. Mutta kaikkien sukujen ei ole tarkoitus jatkua ja se on vaan karu fakta. Tuo pentu on sinällään jo pieni ihme että jäi henkiin edes. Jotkut pitää uimareita ihan normaaleina mutta mun päätös kuitenkin on, ettei tuon ole tarkoitus tuosta jatkua enää. Ei tuo lattarintaisuus kuitenkaan muropaketista tule ja kissoilla on tutkittu, että on vahvasti perinnöllinen mutta mielestäni tämä keissi ei millään tavalla vaikuta Jekun eli pennun isän jatkokäyttöön.

Laitetaan muutama kuva vielä loppuun. Mulla on noi videot puhelimella kuvattuja suttuja, ei oo hirveesti kerenny kuvailemaan jostain syystä järkkärillä tässä.

Pentu ei siis etsi sijoituskotia vaan ihan lemmikkikotia. Sitä tullaan sunnuntaina katsomaan ja luulen, että oikea koti on löytynyt. Ilmoittelen täällä, jos tilanne muuttuu.

Oikea jalka ihan "normaalin" näkösesti ojennettuna

Punnaa punnaa!

Kyljellään nukuttamista

lauantai 24. elokuuta 2019

Sijoituskoti etsinnässä

10.8.2019 Syntyneelle paimensukuiselle lapinkoiranartulle.


2 viikkoa nuori







Pentueen isä: Seitavuoren Keppone "Jekku"
s. 20.3.2013

Isä: Pompparinniityn Teppana
Emä: Riihisillan Kultaneito


Terveys

Lonkat: A/A (Indeksi 117)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: Terveet (tutkimus voimassa 07/2020 saakka)
Selkä: Ei tutkittu

Geenitestit
PRA-prcd: Tulosta odotellaan Labokliniltä
Pompen-tauti: Terve, A
DM, etenevä selkäydinrappeuma: Terve, A

Yksi pentue aiemmin, emänä Puurattaren Extra Yllätys, 5u + 2n
s. 3.6.2017
Joista terveystarkastettu yksi narttu
Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet (tutkimus voimassa 04/2020 saakka)

Pentuesiskollaan todettu nuorena vesimunuainen (poistettu) ja samalla yksilöllä kinnernivel tapaturmaisesti osittain luksoitunut. 


Jekku on rauhallinen ja tasapainoinen perhekoira Pirkanmaalta. 












Pentueen emä: Erimoone Silmäterä "Koko"
s. 27.8.2014

Isä: Nutukas Skoude
Emä: Kylkimyyryn Striida


Terveys

Lonkat: C/C (Indeksi 92)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: PPM iris-iris (tutkimus voimassa 05/2020 saakka)
Selkä: LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne), VA0, SP0

Geenitestit
PRA-prcd: Terve polveutumisen perusteella, a
Pompen-tautiTerve polveutumisen perusteella, a
DM, etenevä selkäydinrappeuma: Terve polveutumisen perusteella, a

Luonnetesti: +120, laukausvarma. 

Ei aiempia pentueita.

Kokon lonkista (pentueen lonkkaindeksi 104.5) ja LTV1stä huolimatta, teetin sillä pentueen koska Koko jäi isänsä ainoaksi narttujälkeläiseksi sekä siksi että Milan narttulinja ei jatkuisi Erimoosissa muuten. Kokon toinen veli on kastroitu jo nuorena joten jatkoa tälle pentueelle ei sitäkään kautta ole tulossa, toisella veljellä Kosmolla (Sateentekijä) on vielä mahdollisuus muutaman pentueen verran lisääntyä.
Kokolla ei ole ollut elämässään mitään ongelmia vatsan tai ihon kanssa. Kaikki ruoat käy eikä se kutise, korvat töhni tmv. Kokolla on ollut normaalit juoksut ja juoksukierto on ollut tasainen kokoajan. Kokon luonteessa ja paimennustaipumuksissa on niin paljon hyvää, että halusin sille yhden pentueen. Sillä on mielettömästi moottoria harrastuksissa ja paimenessa se jaksaa toistoja ja on hyvin kiihkeä työskennellessään. Kotioloissa rauhallinen ja pienen ihmislapsen paras kaveri.





Kokon ja Jekun ainokaiselle, ensimmäiselle toisen polven Erimooselle on etsinnässä maailman paras sijoituskoti. Ainoana pentuna, Kokon ainoana pentuna se todella on Ainutlaatuinen.

Sijoituskodissa olisi hyvä olla koirakokemusta ennestään ja mielenkiintoa koiran aktivoimista kohtaan. Harrastaminen ja pennun esille tuominen esim katselmuksiin plussaa. 
Sijoituskoti etsinnässä ensisijaisesti pohjanmaalta mutta oikean ihmisen löytyessä, ei sijainnilla ole väliä.

Olisiko juuri sinusta meidän hullunkuriseen koiraperheeseen?


Koko ja veljensä Kosmo (Sateentekijä) 7 viikkoisina


Yhteydenotot ainoastaan mailitse erimoone@gmail.com.
Kerro viestissä millaiseen kotiin pentu olisi tulossa, mitä koirakokemusta on ennestään ja onko kokemusta sijoituskoirista.


keskiviikko 21. elokuuta 2019

Juju 11 vrk ja seuraavat pentuesuunnitelmat

Koko & Juju 10vrk

Ensinäkin täytyy olla hiukan ihmeissään siitä että ollaan päästy tänne saakka! Pennulla on painoa jo päälle 600g, oikein tynnyrimaha :D Maitoa riittää ja nostoa tulee 50 - 60g päivittäin eli kasvaa hyvin omalla käyrällään vaikka "normaalia" tuon ikäistä lapinkoiran pentua kevyempi onkin reilusti (Varman pennut on ollu reilusti kilosia jo tän ikäsenä :D). Mutta kasvaa se, omaan tahtiinsa.


Juju 1 vk

Ajattelin kirjoittaa vähän jotain huomioita ainoan pennun kanssa (tästäKIN löytyy huonosti tietoa netistä...). Ensinäkin isot kiitokset Puhurilaan (http://puhuripeikko.net/) Inalle joka on ollut huikean isona apuna ja "teknisenä" tukena tässä viime viikkojen aikana! Heillä oli justiinsa ainokainen pentu joten todella hyviä käytännön vinkkejä ja kokemuksia olen saanut heiltä! Olisko Juju ollut vielä viikkoakaan kun aloin katselemaan sen muotoa hiukan huolissani kun se näyttää enemmän omenalta mitä päärynältä, läskiä ei sinällään paljoakaan ollut mutta pennun maha oli lähinnä tennispallon näköinen. En ollut tajunnutkaan että "normaalilla" tavalla ruokittuna Koko heruttaa maitoa niin paljon että pentu paisuu ihan hermeettiseksi. Lisäksi pentu oli yksinoloajat lähinnä pyykkikorissa lämpöpullojen kanssa eli ei juurikaan joutunut liikkumaan ekan viikon aikana (ja Koko oli sen verran huolimaton mama aluksi että yritti peitellä pentua laatikossa tai meni reilusti makaamaan sen päälle...). Totesin et pentu on jo sen verran iso että muuttaa lootaan lelujen kanssa ja Ina neuvoi ennen ruokaa nostamaan pentua kauemmas emosta niin että "joutuu" liikkumaan tissille, tissien eteen pehmoja että joutuu niiden päällä jumppaamaan, pennun kääntelyä selälleen että punkee ittensä takasin mahalleen ja pennun nukuttamista kyljellään. Selältään kääntyy nyt 11vrk vanhana ihan hyvin ja kyljelleenkin saattaa jäädä nukkumaan ilman tukea. Onneksi hoksasin asian tässä vaiheessa ennenkuin pentu on 4 viikkoinen läski uimaripentu. Ja tosiaan, normaalisti mulla on nartut syöny tässä vaiheessa jopa neljä kertaa päivässä mutta Koko syö nyt kaksi kertaa ja molemmat on hyvässä lihassa eikä tisseihin pakkaudu maito.

Koko on toipunut leikkauksesta hyvin. Haava on siisti, viimeinen antibiootti meni maanantaina. Kipulääkkeen oon puolittanut nyt ja tuntuu kyllä, että sen verran tarvitseekin vielä. Jälkipolttoja tulee lähinnä iltaisin ja aamuisin, jälkivuoto on vähentynyt todella paljon. Koko hoitaa Jujua hyvin, vähän turhankin hyvin (= pennulla on maitobaari käytössä 24/7..........)


Juju 11 vrk

Juju ja Jujun Pilvi-sisko. Juju 11 vrk

Vattan vieres on hyvä nukkua. Juju 11 vrk

En oo vieläkään päättänyt, olisko tää J-pentue isän (Jekun) mukaan vai M-pentue isoäiti Milan mukaan. K pentuehan olis järkevin koska Koko ja Keppone mutta mutta. K-pentue on Riivan pentue, jos sellaista koskaan tulee... 

Vaihdoin blogiin bannerikuvan, Riiva ja Varma Kiilopäällä tasan kaksi vuotta sitten :) Sijoitusnarttu Tähtitiede menee sterkattavaksi ensi kuun aikana ja siirtyy sitten haltijansa omistukseen, Taivaanlahja menee uusinta silmätarkkiin 12.9 ja Riivan satunnainen ja nyt kesällä yleistynyt etupään ontuminen tutkitaan 9.9 Ventelällä. Riiva aloitti jouluna ensin etupään keventämisen, uutena vuotena oli käytännössä kolmijalkainen kun roikotti oikeaa etujalkaansa. Käytiin Anulla Kokkolassa ja Riivan ontuminen jäi sinne, kisattiin, liikuttiin ja treenattiin ihan normaalisti. Keväällä kun sitä yritettiin astuttaa, se alkoi yhtäkkiä taas ontua sitä samaa jalkaa kun tammikuussa. Ontuminen jäi levolla muutamaksi viikoksi pois ja alkoi toukokuun lopulla uudestaan mutta eihän sitä voinut hoidattaa kun ei tiennyt, tuliko se tiineeksi vai ei. Ultran jälkeen otin Anuun yhteyttä ja saatiin meille juhannuksen jälkeen maanantaille aika ja viikon meni hyvin kunnes alkoi ontua taas (tässä vaiheessa ontuminen oli siirtynyt jo oikeasta vasempaan etujalkaan). Kesäkuun lopulla käytiin Pykanilla Vaasassa ja sen jälkeen aloitettiin kipulääkekuuri mitä söi 3 viikkoa, kuurin lopulla taas Pykanilla ja tän käsittelyn jälkeen ontui 3 päivää, kuuri loppui ja ontuminen jäi siihen. Varasin sille kuitenkin silloin Ventelälle kuvausajan ja saatiin aika 21.8 eli tälle päivää - minkä ehdin siis perua viime viikolla koska koira oli ollut ontumatta kolme viikkoa (ja ontumatutkimusta on hankalaa tehdä ontumattomalle koiralle...). 
Eilen se alkoi sitten ontua :( Soitin aamusta taas Ventelälle ja saatiin uusi aika, 9.9 ja sinne mä sen vien, ontui tai ei! Risteeni ku ärsyttää, ku piti olla taas liian hyväuskonen ja perua se aika :/ Että Riivan astutuksen kokeilu riippuu ihan siitä, mitä jalasta löytyy / löytyykö mitään ja miten sen olo etenee... Mutta jos kuvissa ei näy mitään raskauttavaa ja ontuminen loppuu ja se pystyy elämään normaalia elämää niin helmikuun juoksusta kokeillaan vielä kerran astutusta, sit se on tässä. Riemu Taivaanlahja on ensimmäinen Erimoone joka jatkaa Piiparipojan Nerean narttulinjaa meillä. Olen ollut Varmaan emona niin super tyytyväinen ja toivon todella että Riemu jatkaa samalla tavalla tänä syksynä tai ensi keväänä. 
Piiku eli Tarjan ja mun yhteisomistusnarttu on pennutus vuorossa todennäköisesti ensi keväänä. Piikukin käy uusinta silmätarkissa vielä ennen mahdollista astutusta. Vielä ei ole lukkoon lyöty Piikun pentusuunnitelmia Tarjan kanssa, kenen kanssa ja missä mutta alustavia suunnitelmia on kyllä.



Toivottavasti tulevat emoutujat.

tiistai 13. elokuuta 2019

Oppia ikä kaikki.

Että semmonen synnytys tälläkertaa.

En saanut lämpöjen laskua kiinni ollenkaan. Perjantai - lauantai välisen yön Koko läähätti laatikossa ja petaili harvakseltaan, ei erityisen raivokasta petaamista. Illalla söi ruokansa vähän närppien, muuten iloinen, "tiine" itsensä.

Launtai aamuna rento, käytiin kävelemässä. Sisälle päästyä katseli takapuoltaan ja pyyhkäisin paperilla - jaha, jotain ruskeaa mönjää, tiineysvuorokaudet 61/62, ei haise erityisesti muulta kun hiukan rautaiselta.

Ensimmäinen tuotos joskus puol 3 iltapäivällä.

Soitin Seinäjoen raviradan päivystykseen 14:38. Päivystävä tuumasi nuivasti että kuulostaa normaalilta vuodolta (?). Seuraile ja soita jos tilanne muuttuu. Sanon soittavani muutaman tunnin kuluessa, jos jotain muutosta tulee. 15:58 soitan uudelleen, vuotoa tulee reilusti, väri tummempaa. Lääkäri vastaa, ettei tiennyt jäädä odottelemaan puhelua kun lupasin soittaa kahden tunnin päästä. ... ?
Oli menossa navettaan jo eikä tiennyt, koska palaa takaisin Seinäjoelle.
Nice, että good luck vaan.

Soitto Jalasjärvelle päivystykseen. Lääkäri vastaa heti ettei kuulosta oikealta eikä normaalilta, tiedostan ettei edes kuuluta alueeseen mutta lupaa ottaa vastaan (kun Seinäjoki kerran ei ota.)
Koira autoon ja muutamat pentueet kuskannut pyykkikori etupenkille. Miten musta tuntuu et tää on nähty ennenkin?
Jalasjärvellä ollaan vastassa pihalla. Lääkäri tunnustelee kohdunsuun olevan auki, ei pentua kanavassa. Ultrataan, kohdussa jotain ylimääräistä, kaksi sikiötä, ei kummallakaan sykkeitä. Lääkäri halusi kokeilla oksitosiinillä ja liikuttelulla, lähtisikö kohtu tyhjenemään kun oli niin hyvin auennut mutta vartin liikuttelu ja oksitosiini saivat ainoastaan suolen tyhjenemään mutta mitään supistuksia ei näkynyt.
Lääkäri aloitti leikkausvalmistelut, narttu tippaan ja tässä välissä lääkäri hoitaa yhden kyynpureman.

Kyynpuremassa menee ehkä vartti ja Koko tyytyväisenä tipassa jahtailee kärpäsiä. Ruskea velli tahrii lattian.

Tipassa
Lääkäri tulee takaisin, hoitelee mahdollisille pennuille kuivausvälineet, lämpömaton kopan alle, informoi mitä meidän kuuluu tehdä ja laittaa nartun uneen.

ZZZZzzz. Huomaa ryönäinen takamus (ja rasvanapa joka poistettiin samalla)

Lääkäri tekee viillon, minä ja apuihin rientänyt Tia toimitaan hoitajina kun ei muutakaan ole. Kohtu on huomattavan suuri ja näkyy heti että ihan täynnä sitä ruskeaa / mustaa mönjää. Ensimmäisenä ulos tulleesta "pennusta" näkee heti ettei mitään elvytettävää ole, tummanruskea, hädintuskin pennuksi tunnistettava pullahtaa kohdusta ensimmäisenä ulos.

Sikiö joka jostain syystä lopetti kasvamisen ja alkoi hajota kohdussa.


Vieressä on ehjä sikiöpussi jonka sisältö näyttää siltä että kannattaa yrittää elvyttää. Saan pussin käteeni ja sisältö alkaakin elämöidä suhteellisen vähällä ravistelulla ja kuivaamisella! Mustaa mönjää pumpataan käsin kohdusta pihalle ja sitähän riittää. Tia avustaa lääkäriä sillävälin kun minä herättelen pentua.

Pikku tirriäinen, kuin ihmeen kaupalla elossa

Kohtu jätetään paikoilleen, ilmeisesti niin oli parempi tässä vaiheessa. Narttu kursitaan kasaan, pennulle annetaan herätetipat kielelle (useammat, itseasiassa). Pentua tissille mutta ei jaksa eikä osaa tarttua nisään. Muutama äänekkäämpi karjasu tulee kun väenvängällä tungetaan tissiä suuhun.




Lääkekassin, nukkuvan nartun ja pennun kanssa ajetaan takasin Seinäjoelle, yritän pitää pentua lämpimänä pitäen toista kättä pyykkikorissa pennun päällä. Koko vikisee tokkuraisena häkissä.
Koko kannetaan autosta, ihan kanttuvei. Pentukin on niin tokkurassa ettei päästä paljoa ääntäkään. Yö meneekin sitten huutoa kuunnellessa ja korviketta tarjoillessa. Sunnuntai aamuna annan viimeiset korvikkeet kunnes Kokolta alkaa ilmeisesti maito vähän laskeutumaan, pentu on tyytyväinen. Nyt seuraillaan, miten tästä selvitään, vielä ei voi huokaista helpotuksesta ei pennun eikä varsinkaan nartun kohdalla...

Terkuin, koirien kasvattaminen on kivaa ja helppoa

Mulla on soinut lauantaista saakka päässä repeatilla Kelly Clarksonin Stronger. Kyllä sitä mietti lauantai-yöllä yksin lootassa puolikuolleen nartun ja heiveröisen keskosen kanssa istuskellessa, miksi tätä tekee. Tia on ollu kyllä taas huippuna apuna, tuli sunnuntai aamusta tänne niin sain nukuttua muutaman tunnin, teki mulle ruokaa ja valoi muhun roppakaupalla uskoa :D 

"What doesn't kill you makes you stronger

Stand a little taller

Doesn't mean I'm lonely when I'm alone
What doesn't kill you makes a fighter."


Juju 1 vrk



Ja joku kysyy kuitenkin - pentu ei ole varattavissa.


Tuhannet kiitokset Jalasjärvelle eläinlääkäri Jenni Marttilalle ammattitaidostasi! Homma hoitui tyynen rauhallisesti (vaikka apulaisina oli kaks toheloa :D), haava on siisti, molemmat hengissä. Hyvillä ohjeilla kotiutettiin ja <3 En voi kylliksi kiittää, ihan mahtavaa ammattitaitoa ja oikeaa halua auttaa hädässä olevaa. <3 

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ensimmäiset V-pennut paimennustaipumustestattu ja ensimmäinen luustokuvattu!

12.7 otin kyytiin sijoitusnarttuni Valontuojan eli Kainon ja meidän Dinskan (nii, eli Vilunväre :D) ja hurautettiin teiniksien kanssa Kalajoelle ihmettelemään ekaa kertaa hiekkasärkkiä.

Sisko & pikkuveli

Olihan sielä! Kesäinen +13 astetta.


Aamulla varhain startattiin aamupalan kautta Oulaisiin, Sivakan tilalle Suomen islanninlammaskoirat ryn järjestämään paimennustaipumustestaukseen johon osallistui kaikkiaan 12 koiraa joista paimensukuisia lapinkoiria viisi! :) Hieno edustus kyllä!
Tuomarina oli meille vieras Anne Ojanen.
Taipparin säännöt oli hiukan muuttuneet sitten vuoden 2016, ei mitään radikaalia sentäs mutta yllätyksekseni nuorta koiraa ei saanut aidassa tukea yhtään, sille ei siis saanut puhua lainkaan (tätä ei kyllä säännöissä kielletä...). Vinski oli toista kertaa lampailla ja ahdistui kovin siitä että pienehköön pyöröön laitettiin 10 lammasta ja koira, eikä siis alkanut millekkään. Luulen, että muutamalla kehulla koiran olisi saanut rohkaistua liikkumaan paremmin. PAIM-T p eli puutteellinen.

Kaino rämäpää veteli ennakkoluulottomasti aitaukseen, meni tasapainopisteeseen ja lähti kuljettamaan lampaita, Kaiskelle siis hyväksytty arvosanalla ERInomainen.
Katsotaan, yritetäänkö poikaköörin kanssa syksyllä vielä johonkin taippariin :)






Viikko sitten Vastakaiku otti ja käväsi emäntänsä avustuksella pienissä sievissä rtg kuvissa ja nuan vaan on jo ensimmäinen V-pentu kuvattu! :) Yllä kuvat selkärangasta, niistä tulokset VA0 ja LTV1.


Vasen kyynärnivel, tulos 0

Oikea kyynärnivel, tulos 0


Lantio, matalat lonkkamaljat mutta tiiviit ja siistit, tulos C/C

Vähän tuli yllätyksenä noinkin huono lonkkatulos,vaikkei vanhempien lonkkaindeksit mitään huippuja toki ole kummallakaan. Odotellaan ja katsellaan, mitä loput aikanaan tulevat olemaan.
Kiitos Katarinalle aktiivisuudesta! <3 Loppuun vielä Kaikun 1v synttäripose isoveljensä kanssa. :)



torstai 11. heinäkuuta 2019

Pentuja tulossa!

Koko kävi tänään Kankaanpäässä Kari Ventelän vastaanotolla tiineysultrassa. Erityisen tarkan ultraamisen jälkeen lääkäri totesi kohdussa köllivän 3 sikiötä. Kannatti täältä ajella taas, ei tarvitse pentuja sädettää kun tietää, montako on tulossa :) Kari on tähän mennessä (neljäs tiineysultra) löytänyt kaikki sikiöt yhden tarkkuudella :)

Pentueen tuleva emä on elokuussa 5 vuotta täyttävä Koko (Erimoone Silmäterä). Koko asuu samassa laumassa emänsä Milan kanssa ystäväni luona. Kun S tytöistä valikoitui Tian pentu, oli puhetta jos joskus liisaan Kokoa samalla tavalla kuin liisasin 2014 Milaa. Ja tässä sitä taas ollaan :)


Koko ja omistajansa Somerolla lammaspaimennusta harjoittelemassa.



Terveys
Silmät: PPM-rihma oikeassa silmässä [05/18]
Lonkat: C/C [indeksi 92]
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV1
Polvet: 0/0
Sydän: Ei sivuääniä
DM, PRA-prcd, pompe: terve
Leikkaava purenta, ei hammaspuutoksia
Ei allergioita, kutinoita, hormonihäiriötä tmv.
Rasvanapa - ultrattu eläinlääkärissä, alla diagnoosi navasta




Koko jäi isänsä ainoaksi narttujälkeläiseksi. Kokon isän sukua olin katsellut vuosia jo "sillä silmällä" ennenkuin saimme toteutumaan tämän Milan pentueen elokuussa 2014. Koko oli tuosta pentueesta se, jonka olisin itselleni jättänyt, jostain syystä se sykähdytti erityisen paljon. Koko on ollut tässä laumassa hoidossa useamman kerran joten voi melkein sanoa että Koko on kuin oma.


Joensuun katselmuksessa 2016
Kuva: Mika Tuohimäki


Kokon ollessa nuorempi, Tia treenasi aktiivisesti rallytokoa ja agilityä sekä paimennusta Kokkelin kanssa.
Mä jatkoin agilityn treenaamista myöhemmin ja hitsit, että on kiva koira treenata! Aina täysillä mukana, kivalla tavalla ihan kahjo koira jolla on kaasu hirttäny kiinni jo aikoja sitten :D Hyvällä tavalla urosmaisen putkiaivoinen, Tian kanssa ollaan useasti vitsailtu siitä et Kokolle olis pitäny kasvaa pippeli.
Aika ei vaan riitä kaikkeen niimpä Kokon treenaaminen jäi sitten multakin. Koko on äärettömän ihana, rauhallinen ja kärsivällinen kaiken ikäisten lasten kanssa! Tällähetkellä Tsokkeli toimittaa kotona tärkeää lapsenvahdin tehtävää ja toimii hienona karvaisena kaverina vuotiaalle ihmispennulle.

Koko sisaruksineen 7 viikkoisena & 1 vuotiaana.


Vaikka Koko on vilkas ja tekevä, siitä löytyy onneksi myös OFF-näppäin (Tai se tais alkaa toimimaan tuossa kahden vuoden iässä?). Koko on kotioloissa täydellinen kainaloinen joka nauttii rapsutuksista ja huomiosta. Tässä meidän narttuvoittoisessa laumassa se ei todellakaan ala haastamaan ketään eikä ole mikään tappelupukari. Koko ui kaikkien liiveihin, huomaamatta.
Mutta! (kumoaa edelliset lauseet) Vaikka Koko nykyään onkin kotona huoleton ja helppo, ei se ilmaiseksi noin hyvin käyttäyty. Tia on tehnyt kovan työn sen kanssa, kuskasi pentuna, harjoitteli perusasiat kuntoon ja loi pentuun tiiviin suhteen heti kun Koko muutti Tialle. Tia on kulkenut sen kanssa eri lajien koulutuksissa, eri kouluttajilla. Oon monta, monta kertaa ollut kiitollinen että just Koko meni Tialle, Tialla oli kokemusta jo Milasta joten haltsas itsepäisen ja vilkkaan pennun hienosti! Muistan kun Koko oli ehkä 11 viikkoisena mulla yhden yön hoidossa ja olin pienen pirulaisen kanssa ihan helisemässä - vahva tahto kyllä oli ja hampaat mitä käytti ihan tosissaan, tämän lisäksi se oli vielä sinnikäs :D Soitin kaverilleni et mikä tätä pentua riivaa ja hän käyttömalikka -naisena oli aivan haltioissaan miten siistin pennun olin kasvattanut. :D Tiukkana sai olla ja jos jonkun asian vaati, se oli vaadittava kunnolla ja oikeasti.

Harrastuksissa Koko halutessaan keskittyy 110%, mut aina ei pysty ja sit hirttää se kaasu kiinni. Koko palkkautuu parhaiten ruoalla ja tuon eläimen ruokahalu on käytännössä pohjaton, välillä turhankin ahne kun menee sormet mukana, Koko leikkii itsekseen leluilla mutta lelupalkkausta ei sen kummemmin ole sille yritetty rakentaa kun nameillakin toimii.

Koko kävi 2017 luonnetestissä (+120 pistettä ja laukausvarma), pisteytys ja video löytyy täältä.





Urokseksi pentueeseen valikoitui 6-vuotias Seitavuoren Keppone "Jekku". Jekku toimittaa Pirkanmaalla tärkeää kotikoiran virkaa ja vartioi omaa pihaansa. Jekku oli ensivaikutelmaltaan tyyni ja rauhallinen, juuri sellainen mitä suhteellisen kirpsakka Koko urokseksi tarvitsi :D Astutus sujui luonnollisesti ja hyvin, narttu ulos autosta, muutama rinki taloa ympäri ja se oli siinä. Astutuksen jälkeen uros oli ihanan rento ja unohti naisasiat samantein, mitäpä sitä jäädä perään vouhottamaan kun homma on jo hoidossa.

Jekku 9.6.2019


Jekulla on yksi pentue ennestään (s. 3.6.2016, 5u + 2n). Näistä yhdellä todettiin nuorena vesimunuainen, syytä vesimunuaiseen ei löydetty ja tästä seurauksena toinen munuainen poistettiin. Paimensukuinen lapinkoira ryhmän facebook sivulle koiran omistaja oli kirjoittanut myös että samalla koiralla oli tapaturmaisesti kinnernivel osittain luksoitunut. Kiitos omistajalle tiedon jakamisesta!  Kaikenlaisia kommelluksia, vahinkoja, tapaturmia, sairauksia, huonoa tuuria jne voi sattua mille tahansa koiralle eikä tässä ole tarkoitus mustamaalata mitään sukua, yksilöä, omistajaa tai kasvattajaa vaan reilusti kertoa tiedossa olevat asiat, ääneen puhuminen ei ole keneltäkään pois, päinvastoin! Jakamalla tietoa sairauksista, tapaturmista ja operaatioista viedään rodun terveystilannetta eteenpäin. :) Nämäkin molemmat voivat olla tai olla olematta perinnöllisiä mutta hyvä kuitenkin tiedostaa. Jekku itse on ollut terve koko elämänsä ja olen myös veljien omistajien kanssa ollut puheissa eikä ole mitään mainittavaa ollut.
Jekku ei ole lenkillä mikään rähinän aloittaja eikä se pihalla ollessaan rähise ohi kulkeville koirakoille. Se palkkautuu parhaiten pallo ja taisteluleikeillä, ruokahalu on ollu aina kuulemma hiukan huononpuoleinen. Eturauhasvaivoja, kutinoita, ihotulehduksia tai muuta vastaavaa ei ole koskaan ollut. Jekku ei pelkää ukkosta, ilotulitusta tai muitakaan outoja, kovia ääniä.






Terveys

Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia [07/18]
Lonkat: A/A [indeksi 117]
Kyynärät: 0/0
Selkä: Ei tutkittu
Polvet: 0/0 [vanhentunut 2018]
DM, pompe: terve
PRA-prcd: Tutkitaan 2019
Napa: Ei rasvanapa/tyrä






Yhdistelmältä toivon luonteen puolesta hyvin mukana kulkevia, reippaita ja hyvähermoisia koiria. Jekun tasapainoisuus toivonmukaan tuo Kokon lapsukaisille edes hiukan enemmän malttia, mitä äidillään. Kokon pirskahteleva luonne tuli aika yllärinä aikoinaan kun se oli super rauhallinen pentu eikä sen kumpikaan vanhemmista mun mielestä ollu erityisen vilkas. Mutta näin nää välillä menee, Koko on tuonut emänsä ja emäntänsä arkeen kivasti potkua. :D


Jekku & Koko

Kokolle oli mielestäni erityisen tärkeää löytää luonteeltaan rento ja tasapainoinen uros jolla hyvä sukupuolivietti (astuu empimättä) sekä terveeksi tutkitut kyynärät ja lonkat (Jekulla poikkeuksellisen korkea indeksiset lonkat). Yhdistelmän lonkkaindeksi on 104,5 %.

Lappalaiskoirat ryn jalostustoimikunnalta olen suosituksia kysellyt Kokolle ja kovin nihkeästi on niitä saanut, milloin HC-riskin, kilppaririskin tai epiriskin takia. Kokon emän isällä vanhuusiän kaihi ja isän velipuolella epilepsia. Kokon emän silmät tutkittiin terveiksi viimeksi kesäkuussa 2019 ja Mila on 11 -vuotias. Lisäksi Kokon selässä on pieni muutos lanneristinikamassa eli lanneristinikaman keskiharjanne ei ole yhtenäinen vaan siinä on pieni painauma eli näinollen tulos on LTV1. Koko elää aktiivista elämää ja yhtä kipukohtausta (toheloi metsässä liukkaalla polulla) lukuunottamatta selkä ei ole vaivannut. Alla Kokon selkämuutos osoitettu nuolella. Valkoisen "viivan" eli harjanteen pitäisi olla normaalisti yhteneväinen mutta Kokolla on pienen pieni painauma siinä. LTV muutoksia on 1-4, eikä LTV1 muutoksen tiedetä aiheuttaneen haittaa, ainakaan vielä nykytietämyksellä. Tarkemmat kuvaukset koirien LTV -muutoksista täältä.
Kyseisen selkämuutoksen takia jalostustoimikunta ei voi suositella Kokolle muutakuin terveeksi kuvattua urosta. Koska selkiä kuvataan vielä suomenlapinkoirilla harmittavan vähän, voitte kuvitella miten "helppoa" on löytää terveeksi tutkittu uros joka kaikilta osin sopisi Kokolle sukunsa, terveytensä ja luonteensa puolesta. 24 urosta on tutkittu terveeksi LTVn osalta ja näillä myös terveet kyynärät ja A/A lonkat - näistä paimensukuisia 13 kpl, joista minun kasvatteja 3, yksi näistä on kastroitu, muutama oli vielä liian nuoria, epilepsia riski olisi kohonnut yhden kanssa liian korkeaksi, yhden kanssa oli huomattava HC riski, yhdellä oli ppm silmissä kuten Kokollakin (ei suositella yhdistämään kahta ppm diagnoosia saanutta koiraa) ja yksi oli liian läheistä sukua ja toinen tämän poika, yhden uroksen sisaruksella oli rasvanapa kuten Kokolla ja hc riski oli liian korkea ja yhdellä oli kasvattajansa mukaan sellaisia puutteita rakenteessa, etten halunnut sitä Kokoon yhdistää.
Joten, montako terveeksi tutkittua, A/A lonkkaista ja 0/0 kyynäräistä urosta jäi? Ei yhtään.
Siispä otin tietoisen riskin ja käytin 6-vuotiasta, oireetonta hyväkuntoista urosta. Tässä selkäkuvausasiassa en voi tehdä muutakuin jatkossakin kannustaa kasvattieni omistajia tutkituttamaan selät ja saman aion tehdä Kokon tulevien jälkeläisten kanssa kun sen aika on. Selkien lausuttaminen kennelliitossahan on vielä aika tuore juttu, muistaakseni 2013 kesäkuussa tuli viralliseksi. Mila, eli Kokon emältä on Ventelällä kuvattu selkä samassa kuussa kun tuli mahdolliseksi kuvauttaa se mutta ei tajuttu asiaa silloin joten selkäkuvat otettiin vain epävirallisina ja valitettavasti kyseinen kuvalevy on Milan omistajalta hukkunut jonnekkin.




Miten mä päädyin tässä pentuesittelyssä paasaamaan taas tästä selkäasiasta :D Ah! Palatakseni jalostustoimikunnan suosittamiin yhdistelmiin - yhdistelmä Koko & Jekku on ollut 2018 kesäkuussa jalostustoimikunnan ehdottama yhdistelmä lisämaininnalla "urokselta suositellaan kuvauttamaan selkä terveeksi" Uusintakyselyä en tänä kesänä enää tehnyt, tuossa 2018 kesän suosituksessa on informaatiota riittävästi.
Alla vielä kuvakaappaus Kokon suvun terveystilanteesta sekä Jekun tiedot.


Jekun suvun terveystiedot, kesältä 2019

"Hups, mites tää tälleen?"




Kasvattaja Kokon kanssa metsässä joskus 2014 lokakuussa


Mila ja S-pennut 2014. Tuleva emä, Koko makaa Milan tassun päällä edessä.


Koska odotettavissa on pienehkö pentue, näistä ei montaa jaettavaksi jää. Kiinnostuneet, ottakaa yhteys mieluiten sähköpostilla erimoone at gmail.com. Kertokaa sähköpostissa millaiseen kotiin pentu olisi tulossa, koirataustaa jne.

Kasvatellaan kuukausi pupsuja vielä ja katsotaan ketä sieltä syntyy. :) Kahden epäonnistumisen jälkeen tämä tuntuu erityisen hyvältä!



M-pentueen isä ja emä.