perjantai 13. toukokuuta 2022

Ei pentuja tällä hetkellä!

 Nyt kun kesä ja kesälomat uhkaavasti lähestyvät, lisääntyy taas pentukyselyt. Muutama vinkki:


Varaa aikaa sinulle sopivan kasvattajan löytymiseen ja sen jälkeen jää odottelemaan sopivaa pentuetta ja sen jälkeen pentua. Pentumarkkinat käy kuumina ja rekisteröimättömistä, "nopeasti saatavista" lapinkoiran pennuista pyydetään jopa enemmän mitä rekisteröidyistä (rekisteröidyt 1000-1400 €, rekisteröimättömät 800-1600 €. 

Rekisteröity pentu on muutakin kuin paperinpala ja siru niskassa, en silti myöskään sano, että rekisteripaperi olisi suoraan oikotie onneen.

Rekisteröidyn pennun kasvattaja on velvollinen teettämään nartulleen minimi PEVISA-tarkastukset (Silmäpeilaus joka on voimassa 2v, pitää olla voimassa astutus hetkellä sekä lonkkakuvaus). Liian nuorena astutetun nartun pentuja ei rekisteröidä muutakuin "ei jalostukseen" rekisteriin. Yli 8-vuotiaalla nartulla tulee olla eläinlääkärin todistus ennen astutusta, onko se fyysisesti kykenevä enää hoitamaan pentuetta. 

Rekisteröimättömiä tehtaillaan ihan häikäilemättömästi raha mielessä. Koirilla ei ole minkäänlaisia terveystarkastuksia tehtynä, isä astuu tyttärensä, veli siskonsa jne. Näitä kaupitellaan usein "rakkauslapsina" joka tarkoittaa sitä että koirat elävät keskenään sekaisin eikä kukaan tiedä kuka on kenen pentu, eikä ketään kiinnostakkaan. Terveydestä jos kysytään "on aina ollut terve" - niin kauan on terve kun ei tutkimustuloksia ole (kyllähän ne väittää brakyrotujakin terveeksi, en vain ymmärrä miten). 

Jokainen varmaan jo näistä kahdesta esimerkistä ymmärtää, kumpaa tehdään rodun hyväksi ja kumpaa rahaa koirien hyvinvoinnin kustannuksella että tilille kilahtelee euroja?

Ja kuten yllä kirjoitin, ei ne paperitkaan tietenkään takaa, että koirilla olisi hyvät oltavat. Mua on ihmetyttänyt, miten monet pennunkyselijät yhdistää kennelnimen siihen että mulla on kennelrakennus missä mä tehtailen näitä - ei, kennelnimi ei tarkoita sitä. Kennelnimi eli kasvattajanimi on liite mikä lisätään sun kasvattamien koiries nimen eteen, nimi mitä pitää hakea FCIltä (The Fédération Cynologique Internationale), jonka saamiseksi sun on tarvinnut käydä viikonloppukurssi ja maksaa siitä + nimestä 250 €. Suurinosa suomen koirankasvattajista on myös allekirjoittaneet kennelliiton kasvattajasitoumuksen jonka voit käydä lukemassa täältä . Kennelnimi ei siis tarkoita että ihminen omistaisi kennelin ja kasvattaisi koiria työkseen, ei, vaan kennelnimi kertoo ainoastaan sen että olet tai olet harkinnut olevasi joskus koirankasvattaja. On ihmisiä toki, jotka kennelnimellään kasvattavat koiria työkseen enkä mene siihen sen enempää tässä vaiheessa.

Minä olen koiraharrastaja joka on oppinsa ammattiinsa (eläintenhoitaja) saanut Kannuksen kennellinjalta. Ei, kennellinjalta ei valmistu pentutehtailijoita vaan eläintenhoitajia. Olen haaveillut koiranpentujen kasvattamisesta lapsesta saakka ja kannuksessa haaveet vahvistuivat kunnes 2007 tentin koirankasvattajan peruskurssin ja 2012 hain kasvattajanimeäni, 2013 syntyi hartaasti haaveillut, odotetut, ensimmäiset Erimooset. 

Ensin toki ajeltiin Kirkkonummelle ja haettiin uros meille viikoksi hoitoon, onnistuneita nalkkeja 2 ja sit ajelin takasin Kirkkonummelle. Tyhjäksi jäi. Seuraavaan reissuun lähdettiin tasan 9 v sitten 11.5 Tuusniemelle jossa vastassa oli yli 30kg uros, jonka väitettiin vuosi aiemmin astuneen nartun luomuna - eipä astunut. Uros vaihtoehto B astui ja muutaman yön ja päivän valvomisen jälkeen saatiin sektiolla maailmaan ekat Erimooset 12.7.2013. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei mennyt ihan letkuun. Ja jokainen toivottavasti ymmärtää, kun tuollaisen jälkeen laitetaan sähköpostia vaan _tietyn värisestä_ koirasta, voi olla, ettei pentua ole saatavilla.

En tiedä, miksi aloin tätä taas kirjoittamaan kun 90% ihmisistä ei _jaksa_ lukea kahta lausetta pidemmälle. En ole mikään tarinaniskijä että teksti ei välttis oo kiinnostavaa seurattavaa. MUTTA, oon kasannut esim kotisivuilleni järkyn määrän tekstiä ja tietoa, se on saatavilla sieltä! Silti viikottain tulee kyselyjä, onko vapaita pentuja. Mun pentueet on harkittuja, mä annan niille ihan kaikkeni ja yritän olla mahdollisimman paljon tukena (kuitenkaan tunkeilematta) kasvattieni elämässä mukana, näitä ei synny ihan jatkuvasti. Lisäksi nää on rahallisesti oikeasti aika iso ponnistus tälläselle kaupan alalla työskentelevän kukkarolle ja ei näistä kyllä käteen mitään jää ELI kasvatan näitä 

1. ensisijaisesti siksi että pysyn itse kivoissa koirissa joilla harrastaa 

2. on mielenkiintoista yhdistellä erilaisia koirayksilöitä ja sukuja toisiinsa ja katsoa onnistuuko tavoitteissaan jalostuksessa vai ei. Aina ei onnistu ja yksikään pentue ei oo täydellinen

3. koirien kasvattaminen on ensisijaisesti harrastus siinä missä agility ja paimennus.


Sinä pennun kyselijä, joka haluat pennun tänään tai viimeistään ensi viikolla ja suutut, kun sinulle vastataan ettei ole vapaita pentuja niin osaatko ajatella asian näin:

Henkilö A ottaa yhteyttä 2015 ja tulee katsomaan pentuja - hän ilmoittaa heti, ettei aio ottaa pentua vielä mutta pentue, joka minulla oli silloin kasvamassa oli hänestä mielenkiintoinen. Kun hän oli lähdössä, hän sanoi että jos jollekkin pentueen nartuista tulee joskus pentue, hän on kiinnostunut ottamaan pennun. Kun 2015 vuonna syntyneelle nartulle oli tulossa pentue hän otti uudelleen yhteyttä ja kertoi että on edelleen kiinnostunut pennusta. Pennut syntyivät ja tiesin että jos pennut hengissä pysyvät, myyn hänelle pennun. 
Henkilö B ottaa yhteyttä kun pennut ovat 5 viikon ikäisiä. Hänen edellinen koira on lopetettu edellisenä päivänä ja hän haluaa uuden koiran. Sanon, ettei pentuja ole vapaana. Kyselijä vastausviestissään joko sanoo ettei olisi pentua minulta ostanutkaan TAI että hän on jo pennun löytänyt TAI ruinaa, enkö voisi perua toisen pennun varausta että hän saisi lohdutuspennun. 
Olisiko tässä tilanteessa oikein sanoa henkilölle A etten aio myydä hänelle 5 vuotta odottamaansa pentua siksi, että 2 päivää pentua odottanut haluaa pennun enemmäin kuin hän? 
Tilanne on btw ihan todellinen ja tosi.

Edelleenkään ihmiset eivät tajua sitä että kasvattajat ei ole mitään kauppoja, joilla on eri värisiä pentuja koreissa mistä voi sitten valita mieleisen. Me ei voida vaikuttaa narttujen kiimojen ajankohtaan (eli ei auta että laitat viestiä tammikuussa "mun kesäloma alkaa heinäkuun 3 päivä niin olis sillon kiva saada se pentu", tämä on myös tosi ja toistunut useasti), jos meillä on kriteerinä väriä korkeammalla esim terveys tai luonne niin et saa tilattua haluamaasi väriä pennulla. Ja kaiken tän lisäksi olisi kiva jos "saisin sellaisen rauhallisen pennun" ja siinä vaihees räjähtää jo aivoni seinille. Turhauttaa kun haluaa kasvattaa harrastuspotentiaalisia suomalaisia paimenkoiria ja sitten niitä kysellään sohvalle lihomaan ja remmilenkkiä kiertämään korttelin ympäri (ja sitten ihmetellään miksi sillä on ongelmakäytöstä...). Nojoo, ehkä menen nukkumaan niin jaksan taas yhden työpäivän. 



Herkku 10 viikkoa, my thoughts exactly.



torstai 12. toukokuuta 2022

H-pennut 7 viikkoa

Huomenna 13.5 pennut täyttävät tosin jo 13 viikkoa mutta jotenkin jäi tämä blogin päivittäminen pentujen aikaan, olipa hulinaa! Instagramia päivittelin suht ahkeraan pentujen aikaan niin jäi tämä kokonaan + olin tietty ihan täyspäiväsesti kaiken päälle töissä -_- Ei enää edes naurata se sanonta että haudassa voi sitten nukkua, voin myöntää olevani todella, todella väsynyt. 

Mutta laitellaas nyt edes pentujen viimeiset viikko poseeraukset virallisine nimineen, syntymäjärjestyksessä:


Iivo, Erimoone Hyökyaalto "Kamu"
Esikoisen nimi syntymästä samalla tavalla kuin Kepulikonsti K pennuissa. Tuli ko hyökyaalto!
Lempeä jättiläinen muutti Tampereelle Nyrkkisäännön pikkuveljeksi <3



Kerttu, Erimoone Henkiparantaja "Herja"
Henki -teema jatkuu. Jos poika olisi jäänyt, siitä olisi tullut Henkivartija. En tiedä miksei se sopinut narttupennulle ja tarvin enemmän parantajaa kuin vartijaa xD
Herkku jäi kotiin <3




Pikkutyttö Kaisa, Erimoone Hikipinko "Alva"
Kaisan virallinen nimi tulee sen tavasta toimia - se tekee kaiken tarkasti ja on Ritun lapseksi uskomattoman kiltti - etupenkin oppilas
Kaisan oli alunperin tarkoitus lähteä ruotsiin agilitykoiraksi mutta totesin sen olevan temperamentiltään sen verran rauhallinen ja "tasainen" etten uskaltanut myydä sitä tavoitteelliseksi harrastuskoiraksi. Alva asuu Laatuajan kanssa samassa perheessä samassa kaupungissa.



Ilja, Erimoone Hankikanto "Levi"
Hanki-alku tulee Ruutin isältä, pentujen isoäidin isältä (Taikahallan Hankien Hurmuri)
Levi pieni fidgetspinner otti ja lähti Viroon! Onneksi nähdään varmasti jo tulevana kesänä <3



Ebba, Erimoone Haloilmiö "Nani"
Ainut kermanvärinen pentu, olihan se viimeisenä syntyessään aikamoinen ilmiö. Tuleva sijoituskoti ja hänen kanssa käydyt miljoonat luontokeskustelut innoitti tätä suuresti.
Nani muutti sijoitukseen Rovaniemelle Taikauskon kanssa samaan laumaan <3




On uskomatonta, että tää kuva on mahdollinen! Erimoone Riivanhenki, tytär Erimoone Kiusanhenki ja nuorempi tytär, Erimoone Henkiparantaja


lauantai 12. helmikuuta 2022

RiivaKaikut 1vrk + työnimet

Toissapäiväisen naisten 10km hiihdon hopea ja pronssimitalistit sekä eilisen miesten 15km voittajan innoittamana - Erimooset Hiihtäjät!

 

Esikoispoika Iivo 1vrk, syntymäpaino 273g

Ykköstyttö Kerttu 1vrk, syntymäpaino 300g


Kakkostyttö, pieni ja tyytyväinen Kaisa 1vrk, syntyessään 260g


Kakkospoika Ilja 1vrk, painoa syntyessä 290g


Ja hännänhuippuna kermapossu siis neiti3 Ebba 1vrk, 310g nöf


Riivan & Kaikun pennut syntyneet 11.2.2022 - yksi narttu vapaana sijoitukseen!

 





Kuvissa Riiva ja uunituoreet Erimooset ! 


Pitkä avautumisvaihe oli niinkuin viimeksikin ja voin kertoa et usko meinaa loppua ku lämmöt on alhaalla 34 h ja narttu makaa sängyn alla kuorsaten xD Viimeksi sain lämmön nousun kiinni ja sit alko tapahtua mut nyt kävi pieni haukkumisäksidentti ku lämmöt oli alhaalla ja lorahti pentuvedet ku Riiva nousi sängyn alta haukkumaan muun lauman säestyksellä... Aattelin et noni, nyt tuli lähtö päivystykseen mut siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi työstämään! Pieneltä näytti supistukset tälläkertaa (vs viimeksi kun selkä kaarella työnsi) mutta nyt lähinnä halusi olla istualtaan ja haki musta tosi paljon turvaa ku viimeksi en merkannu sille mitään! Varmalla meni ekas ja tokas just toisinpäin. Puol ysiltä meni tosiaan vedestä osa, ysiltä taas vähän lisää ja puol kymmeneltä alko supistukset oleen jo tosi vahvat ja kymmeneltä yllätyksekseni näkyikin jo pienet tassulit ulkopuolella ... Ihan samalla tavalla ku Kepulikonstin kanssa tammikuussa 2020. 

Ensimmäinen pentu kirjattiin syntyneeksi 22:10, uros, parkki merkein, valkoiset tassut niinkuin Riivalla (ja edellisellä esikoisella), painoa 273g
22:30 tuli seuraava aika pienellä työstämisellä, narttu, musta merkein, valkoinen kaulus ja punertavat merkit, 300g
22:46 kirjataan seuraava syntyneeksi mutta nyt on erikoista - narttu, musta merkein, pienempi ja "nokiset" tassut 260g
Ok, Riiva teki poikkeuksen sääntöön! Sitten vedettiin powernapit ja seuraava tuli ilman kalvoja huutavana pihalle xD 23:23, uros, parkki merkein, ei valkoista tassuissa 290g
ja siitä muutaman minuutin päästä, niinikään ilman kalvoja se kerma narttu minkä mä tiesin tulevan, painoa 310g. Riiva hoitaa pentujaan tarkasti mutta rennosti! Ulkona ei vielä pitkään viihdy mutta ruoka maittaa erinomaisesti!

Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyssä että kaikista pienistä pupseista kasvaa isoja ja vahvoja <3

Yksi narttu mahdollisesti vapaana sijoitukseen! Lue tarkempi esittely yhdistelmästä ensin täältä blogista, sitten tämä http://erimoone.com/sijoituskoira.htm ja jos vielä ajattelet että sijoitusnarttu voisi olla sun juttu niin laita viestiä!


Yritän illan aikana vielä päivittää pennuista 1vrk kuvat työnimineen!

tiistai 8. helmikuuta 2022

Ruuti 21.7.2007 - 19.1.2022

 


Tästä se alkoi 7.9.2007

14 vuotta 21.7.2021
Viimeinen syntymän juhlapäivä


Ruutin viimeisestä päivästä tulee huomenna kuluneeksi kolme viikkoa ja tämän kirjoittaminen on ihan helvetin vaikeaa. Ei ymmärrä itekkään vielä ettei mun maailman iloisinta ja hyväntahtoisinta mummokoiraa enää ole muutakuin muistoissa, tassunjälkenä kehyksissä, sydänuurnassa odottamassa viimeistä vapautusta. Ja tietenkin kuutena jälkeläisenä ja neljänä jälkeläisenjälkeläisenä.


Kolme sukupolvea. Emä, tytär ja tyttärentytär. Ruuti, Riiva ja Kiusa.
16.1.2021

 

Vuosi sitten Ruuti oli vielä niin rautaisessa kunnossa että mietin hallilla et sen vois ilmoittaa tokokokeeseen kun niin innoissaan teki hommia ja muisti kaiken eikä ikä näkynyt mitenkään! Muutaman kuukauden päästä Ruutille tuli niin paha virtsarakon tulehdus että se pissasi tipoittain silkkaa verta mutta selvittiin kipulääkkeellä ja abllä. Kontrollissa kaikki oli ok mutta Ruutista jäi ns "höperö" ja fyysinen kunto meni pikkuhiljaa alaspäin ja kesällä kontrolloitiin virtsa ja verikokeet eikä niissä ollut mitään erikoista, loppukesästä käytiin vielä Hautalan Marialla Evidensiassa ja vatsan tunnustelua hiukan jännitti, muuten ei mitään ihmeellistä. Lääkäri sanoi että voidaan ultrata kasvainten varalta mutta totesin että mennään olon mukaan. 

Syksy meni mun mielestä ihan hyvin mutta joulun aikoihin alkoi yöt olla välillä hankalia - levottomuutta, veden juontia, aamuyöstä pakko päästä ulos, iltaruoan jälkeen närästystä välillä ja itkeskelyä, ruoan vaihtaminen / antepsin ei helpottanut oireita eikä tätä ollut kokoaikaa. Jouluna katselin kun Ruuti sisällä käveli heikentyneen takaosansa kanssa ja totesin mielessäni ettei Ruutilla ole enää paljoa aikaa. Yhden tosi hankalan yön päätteeksi päätin aloittaa sille metacamin auttaisiko se ramppaamiseen ja piippaamiseen ja jos auttaa, varaan samantein lopetusajan - ja se auttoi, Ruuti nukkui muutaman yön todella hyvin kipulääkityksen alettua. 


Viimeisellä pidemmällä metsälenkillä marraskuussa. 

16.1.2022
Kuva: Kari Rinne


Ihmismieli on tällaisessa ihana, jossitteluja tulee heti kun ei ole enää mahdollista tehdä mitään. Olisinko voinut tehdä jotain enemmän? Olisinko voinut tutkia enemmän? Kärsikö Ruuti jo? 

Tosiasiahan on se että Ruuti ei enää olisi nuortunut tuosta. Lihakset oli lähteneet suurimmaksi osaksi ja ne ruokailujen jälkeiset levottomuudet oli tosi vaikeita välillä katsoa kun selkeesti se hämmensi Ruutiakin. Mutta vapaana ulkona se juoksenteli vielä tyytyväisenä ja lopettamispäivä oli ihan super hyvä, se söi pitkästä aikaa niskajännettä ja leikki Pulman kanssa aamuruoan jälkeen. Jotenkin sairasta että musta tuntuu että mä jollain tavalla petin sen luottamuksen kun en yrittänyt enempää ja päätin sen toisen puolesta koska elämä on kuljettu loppuun. Mutta kuten kasvatinomistaja Tiina kuvausreissulla Ventelälle sanoi, pitää miettiä ennemminkin niin päin että tein sen viimeisen palveluksen Ruutille, sen palveluksen minkä lupasin tehdä sille silloin kun lupasin pitää siitä pienestä ruskeasta nyytistä maailman parasta huolta koko eliniän. Ja toi ajatus helpotti asian käsittelyssä kyllä paljon, ihan niinku tää ei olis jo tarpeeksi raskasta muutenkin. Mutta on muka helpompaa syyttää itseään kun kiittää että sain tehtyä päätöksen siinä vaiheessa kun koira vielä itse kävelee omin jaloin lääkäriin.


Varma & Ruuti
Maaliskuussa 2011



Varma & Ruuti
Tammikuussa 2022

Maailman nopein kielareiden antaja (kyllä, Ruuti oli lähinnä semmonen kieliassasin et tiskirätti oli naamassa ennenku ehdit sanoa Ruutia ruskeaksi koiraksi ja varsinkin kun tiesi ettei niin oo soveliasta tehdä niin se teki sen vaan nopeammin ettei ehtiny kieltää xD), polvitaipeessa nukkuja, maailman iloisin ja positiivisin koira joka ei koskaan halunnut kenellekkään pahaa. Super-äiti, Riivan tuki ja turva (myöhemmin toisinpäin). Mä nään vaan silmät sulkiessani sen eteisen lasioven takana ilohytkyvän pitkäjalkaisen koiranpennun jolle laulettiin aina "Sella, saanko sua ajatella, saanko sinut kuvitella, saanko tulla käymään" ja sit Ruu twistas sen mukana. Mun rakas Ripurapu, rapukävelyn mestari. Niin paljon puuttuu kun sua ei enää ole.


Tuntuu et just haettiin pieni ruskea prinsessa Ivalosta Seinäjoelle ja seuraavassa silmänräpäyksessä istutaan auton takapenkillä viimeisellä matkalla. 


Kiitos Ruuti vuosista, opetit paljon. <3

Kiitos Sanna että sain Ruutin elämääni <3

Kiitos Riivasta <3

Toivottavasti en pettänyt sun luottamusta. 

Mutta nyt sä nukut taas yöt hyvin, painit nuoruuden innolla Tuiskun kanssa ja kerjäät iskältä kahvipullaa. 




Piskuisin Ruu. <3




Ruuti synnyinkodissaan.
Kuva: Ritva Karhula


sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Pentuja odotettavissa Riivalle & Kaikulle helmikuun alkupuolella 2022

 

Tuleva yhdistelmä pähkinänkuoressa

LISÄTTY TIETO 21.1.2022

Riiva pyöristyy lupaavasti ja ultrassa näkyi 5-6 sikiötä (varmistetaan vielä röntgenissä viimeisellä tiineysviikolla) eli muutama pentu saattaisi etsiä harrastavaa, rodusta kokemusta omaavaa kotia jossa ymmärretään, ettei tämä tyydy korttelin ympäri hihnalenkitykseen vaan vaativat fyysistä ja henkistä aktiviteettia ollakseen kivoja koiria sielä sohvalla. Vaikka olen lisännyt kaikkialle tiedon että näitä ei myydä ensikoiriksi, niin silti 99% kyselyistä on niitä ensikoiraa etsiviä. Myös moni etsii ennemmin rauhallista kuin vilkasta pentua ja silloin tämä ei ole oikea yhdistelmä. Eikä välttämättä kasvattini ylipäänsä.

Jos koet että vilkas, aktiivinen ja tarmokas paimensukuinen olisi sinulle mieluinen, laita esittely itsestäsi, millaista pentua etsit ja mitä sinulla on pennulle tarjota.


Olin ajatellut että jos Riivaa käytän jalostukseen, se saa yhdet pennut vähän vanhempana mutta kun K-pentujen isällä todettiin kaihi 2020 kesällä aloin miettiä, kokeilisinko toisen uroksen kanssa vielä ettei jäisi jatko taas yhden nartun / yhden pentueen varaan. 

Riivan kiimaväli on ollut aina 10 kk joten tämän ikäisenä (8v 5kk) ei montaa juoksua odotella ja katsella. Odotin Riivan juoksuja helmikuun alkupuolelle jolloin olisi ollut Kiusanhenki ja Konnankoukku jo luustokuvattu mutta luonto päätti toisin - Riiva aloitti juoksun 2 kk etuajassa, joulukuun alussa Pulman vanavedessä. 

Oli kaikenlaista muutakin ajateltavaa siinä - itellä oli just ollu jalka niin kipeä että jouduin rtg lonkan nivelrikko -epäilyn vuoksi ja tästä muutaman päivän päästä rakas Keeshondimme Pöpö päätti hormonihuuruissaan purra mua niin että sen illan istuin päivystyksessä ja viikko meni turvotuksen leviämistä seuratessa ja tässä huomasin että Riivalla on juoksu alkanut. Mietin että seuraava juoksu on ensi syksynä jolloin Riiva on 9v ja 3 kk... Urosta olin kysellyt jo aiemmin mutta soudin ja huopasin noiden keuhkokuvien takia et astutanko enää. Riivahan alkoi yskiä viime pentujen jälkeen hammasoperaation jälkeen ja kuukauden päästä siitä oli niin huonossa hapessa kovan kuumeen ja yskän takia et olin varma et se kuolee käsiin. Lääkärissä todettiin sit et sen ristarit on menossa (????) mutta ab ja kipulääke puri ja kesä sujui hyvin, vuoden päästä yskä alko uudestaan ja todettiin keuhkoissa bronkiitti muutoksia ja lääkäri totesi että se pentujen jälkeen ollut yskä olikin todennäköisesti keuhkoputkentulehdus / keuhkokuume jota ei toisessa lääkärissä koskaan osattu / haluttu tutkia. Ja toisaalta kuulin että "keuhkokuume tulee helposti jos ei tiedä mitä tekee hampaiden ja anestestian kanssa, noin niin kuin yleisesti", tuo kommentti oli oikeastaan vipa naula siihen arkkuun että kokeilen vielä Riivan astuttamista jos keuhkokuvat on ok / eivät oo pahentuneet.


Riiva joulukuussa 2021



Ensin mentiin Rintasalon Jarmolle (ortopedi) tsekkaan niiden ristareiden tilanne - napakat ja siistit polvet, ei arkonut mitään taivutuksia. Vetolaatikkotesti negatiivinen, ei turvotusta.
Siitä sitten silmätarkkiin jossa Rantalan Miia totesi silmien olevan terveet, iän tuomaa samentumaa oli nyt (helmikuussa ei vielä ollut), sydän ja keuhkoäänet ok ja otettiin keuhkoista kontrollikuva ja näytti käytännös samalta ku elokuussa eli vähäisiä bronkiittimuutoksia jotka voi myös olla ns "normaaleja" muutoksia tän ikäisellä koiralla.

Samalla reissulla otettiin jo eka proge ja todettiin juoksun olevan vielä alussa ja varattiin seuraava aika torstai aamulle ja vielä perjantaina varmistettiin (to 10.59nmol/L ja perjantaina 17.83nmol/L) ja perjantaina iltapäivästä lähdin ajamaan Vantaalle, taas jäätävässä lumisateessa niinku sillon marraskuussa 2019. Molemmilla oli kiinnostusta, Riiva enimmäkseen juoksutti Kaikua Kaikun kasvattajalta lainattua takapihaa ympäri ja kun lähdin vessaan ja astuin takasin pihalle niin äänistä päättelin koirien olevan nalkissa - ja niin olivat! Vartin verran taisivat olla ja sit höpöhöpöt ja takasin Seinäjoelle, yhdentoista aikoihin olin "jo" kotona ja aamuksi töihin - voin kertoa et taas mietti tän harrastuksen järkiperäisyyttä.

Lauantaina pidettiin välipäivä koska olin tosiaan töissä eikä ajelu työpäivän jälkeen enää huvittanut joten sunnuntaina aamusta auton nokka taas kohti Vantaata ja 13 aikoihin taisin olla hoodeilla. Toisella kerralla Riiva tarjos itteään hanakammin ja seiso paremmin mut Kaiku oli vähä sen olonen et tuo narttu on jo astuttu joten ei tartte enää. Juotiin siinä kahvit ja Heli (Kaikun omistaja) jo muutamaan kertaan sano et "Meenny Kaiku hoitaan homma vielä" ja niin se meni ja taas vartin nalkki.

15 vrk toisesta nalkista Riiva alko vuotamaan ruskeaa puuroa joten kipin kapin tsekkaan ultraan onko kohdussa märkää - ei ollut mutta otettiin CRP ja varuuksi ab jos tuo kura on nousemassa sinne kohtuun / liian hyvä kasvualusta bakteereille. Vuoto loppu ja eilen käytiin kontrollissa (tokasta 24 vrk) ja kohtu edelleen siisti ja kolme alkiota näkyi heti kelluvan! Kaksi sikiöpussia löyty näiden lisäksi mutta niissä ei ainakaan vielä ollut alkiota paikalla, tiedä tuleekokaan. Enää ei kuitenkaan tiineysultraan mennä koska sielä on ainakin ollut alkioita ja lopullinen määrä tsekataan sitten rtgssä ja ultraan mennään tarvittaessa jos se alkaa valuttamaan jotain epämääräistä.


Riiva astutuspäivänä



Kaiku


Yhdistelmällä ei ole jalostustoimikunnan suositusta koska eivät yli 8v nartuille suosituksia anna mutta 2017 olen saanut hyväksynnän Riivalle ja Kaikun veljelle joten oletan siitä, ettei yhdistelmälle jtkn puolelta olisi mitään rajoitetta.


Ja sitten tiedossa oleviin suvun terveysrasitteisiin. Jalostustoimikunnalta on tänään tullut molemmista koirista tämän hetken se tieto, mitä jalostustoimikunnalle on annettu, kaikkea tietoahan sielä ei ole, eikä sitä ole kasvattajillakaan vaan usein iso osa terveydestä jää jonnekkin välille, valitettavasti. Tässä on kuitenkin siitä erikoinen yhdistelmä että molempien vanhempien suvuista on dataa ja siitä on kiittäminen Kaikun kasvattajaa, joka avoimesti on kertonut kasvattiensa terveysasioista mutta käydään ensin Riivan tiedot (ja kaikille vielä tiedoksi, että meillä on rodulla käytettävissä kaksi terveystietokantaa mistä löytyy vielä lisätietoja! Minä en valitettavasti ole periytymisen ja sen sellaisen ammattilainen vaan ihan tavallinen koirankasvattaja ja eläintenhoitaja joten en voi kertoa / tietää, miten mikäkin sairaus periytyy. Pystyn ainoastaan olemaan rehellinen siitä mitä tiedossa suvuissa on, en pysty lupaamaan loppuelämäksi tervettä koiraa, valitettavasti.)


Riivan isä Remu (Kukkipuun Barju) 13v ja Riiva 8v


Molemmilla koirilla on yhdet pennut, Riivalla (isänä Seitavuoren Keppone) 3u+1n ja Kaikulla (emänä Huskullan Stella) 3u+3n. Riivan ensimmäisistä pennuista Kiusa jäi kotiin joka minun makuuni on liian äkkipikainen ja riitaa haastava narttu laumassa, lisäksi se on lähestulkoon obsessoitunut minun seurastani ja yksinolot ovat ihan pienestä pennusta saakka olleet sille vaikeita. 6 kk iässä, ensimmäisen pesemisen jälkeen se raapi kaulansa verille mihin auttoi sitten lopuksi essentials sarjan iholle laitettavat kosteutustipat. Kiusa on pudonnut puolen metrin korkeudelta pentuna lantio edellä maahan mikä todennäköisesti on aiheuttanut jotain ongelmia otj SI-nivelessä mutta tätä jumpataan viikottain ja mulla on apuna huippuhyvät käsittelijät että saadaan paikkoja kuntoutumaan - normaalissa elämässä tuo ei näy Kiusassa mitenkään muuten kuin ravaamisen vähyytenä. 
Kiusan veljellä Kommervenkillä todettiin vuosikkaana hammaskiilteessä vikaa ja hampaat on nyt Jyväskylässä kertaalleen pinnoitettu uudestaan - tätä meidän eläinlääkärin mukaan esiintyy paljon labradorinnoutajilla? Rexistä on verinäyte lähetetty Hannes Lohen tutkimusryhmälle siihen akitojen hammaskiille projektiin mutta sieltä ei mitään ole sitten kuulunut, RTG kuvissa hampaat näytti kuitenkin normaaleilta. Muutaman lääkärin kanssa tästä olen keskustellut ja Riivan / Kiusan käyttöä miettiessä ja kaikki ovat sanoneet ettei tuollaisesta viasta voi varmuudella sanoa, mistä ja miten se tulee - sikiöaikainen feelu? Muilla pennuilla ei ole eikä tuokaan Rexin arkea haittaa.
Kepulikonstilla oli ennen luovutusta jo syöminen huonoa - söi, mutta närppien. Vanhemmiten alkoi syödä paremmin mutta heinäkuussa (kun pennut olivat 6kk) kuulin että pentua on närästänyt jo pidemmän aikaa ja kertoman perusteella varsin kivuliaita maha-oireiluja. Tätä sitten tutkittiin täällä Seinäjoella ties minä allergiana kunnes tähystyksessä todettiin mahdollinen IBD. Ukko on syönyt RCn hypo ja an-allergenic ruokia ja on ruokintaterapeutin ohjeilla nyt hyvässä kunnossa. Nyt viimeisin tieto on, että IBDtä tämä ei olisi ollut vaan SIBO joka on siis bakteerien liikakasvu ohutsuolessa. Todennäköisesti Ukolle tullaan jossain vaiheessa tekemään ulosteensiirto, minkä pitäisi auttaa närästystä ja huonoa ruokahalua. Ukko on kooltaan pieni (niinkuin on Riivan kaksi veljeäkin) mutta on alkanut saamaan massaa kun näin sitä paimennuspäivässä marraskuussa.
Konnankoukku Ketku on säästynyt kaikelta ja porskuttaa isoveljen kanssa menemään Vaasassa.


Ketku Konnankoukku on nuoresta iästään huolimatta kisannut rallyssä puolitoistavuotiaasta saakka! Plakkarissa jo hyväksytty tulos voittajasta


Kaikun pennuista yhdellä on luonnontöpö (EJ-rekisterissä) mutta muita tietoja omistajalla ei pentueesta ollut joten oletan, ettei mitään sen ihmeellisempää niissä ole ollut - yksi näistä nartuista asuu Kaikun kaverina ja oli kyllä pirtsakka ja ystävällinen narttu!

Riivan veljillä kahdella on harmaakaihi, toiselta kaihi on leikattu 2015 keväällä kun tyypit oli 1,5v. Kyseessä oli vielä onneksi harvinaisempi totaalikatarakta mihin hoitona on ainoastaan leikkaus, kaihilinssit pois ja keinolinssit tilalle. Luka (Ruutitynnyri) toipui leikkauksesta hyvin. Samaisella koiralla on ollut haimatulehdus 2018 keväällä, ei ole erikoisruokavaliolla eikä ole vaivannut tämän jälkeen.
Riivan kaikilla veljillä on normaalit kivekset mutta näistä on kastroitu (ei terveydellisistä syistä) kaikki muut Rajatapausta ja Ruutitynnyriä lukuunottamatta - Rajatapaus olisi siis mahdollisesti jalostukseen käytettävissä, HC-riskittömälle nartulle jolla terveeksi tutkittu selkä sillä Sisulla on ltv1. Kaikki Riivan veljet on terveystutkittu ja luonnetestattu, suurinosa on myös käynyt lampailla ja kaikilla on ollut ainakin iso kiinnostus eläimiä kohtaan! Ruutitynnyri ja Riiva on paimennustaipumustestattu 2014 Vehmersalmella.

Riivan emä Ruuti on minun koirani myös ja vielä porskuttaa mukana 14v 5kk iässä! Vähän alkaa takapää olemaan heikko ja pää ei pelaa ihan satasella mutta vielä vuosi sitten mummo oli niin pirteässä kunnossa että mietin sen ilmoittamista tokokokeeseen! Mutta sitten maaliskuussa se sai todella ärhäkän pissatulehduksen ja sen jälkeen on voinnissa pikkuhiljaa menty takapakkia. Mutta vielä kesällä käytiin yhdessä mätsärissä ja hienosti mumma jaksoi! Joka aamu pitää vielä tuon nuorimmaisen, Pulman kanssa vähän painia ja hammastella <3 
Ruutin molemmat siskot on menehtyneet syöpään, Jadeneito 10 vuotiaana kilpirauhasessa olevaan kasvaimeen ja Jokaillantähti keuhkosyöpään. Veli Jänkien Hurmuri lopetettiin takapään pettämisen vuoksi 11v iässä, Jämy Jätkä 13v iässä hengitystiesairauden vuoksi. Ruutin emä eli 12 vuotiaaksi ja isä 14v 5kk. R-pentueen isää Remua (Kukkipuun Barju) käytiin moikkaamassa Joensuussa viime kesänä ja niin kevyesti nousi 13 vuotiaalla jalka, ihan mielettömässä kunnossa oleva veteraani!


R-pentueen isä Kukkipuun Barju 2021 elokuussa








Jalostustoimikunnalta saatu tämänhetkinen terveysotanta Riivan suvusta.
Riivan lähisuvun isoin ongelma on harmaakaihi sekä vanhemmiten emän puolelta ainakin tuleva syöpärasite (mutta, miten paljon ravinto, ympäristö jne vaikuttaa, ei voi täysin poissulkea). Tiedän Riivan suvussa olevan myös epilepsiaa, allergiaa, munuaisten vajaatoiminnan vuoksi lopetetun koiran. Emän veljenpennulta on molemmat ristarit operoitu (tällä myös pentue jolla tietääkseni ristarit kunnossa). 



Kaikun emän veljellä oli kilpirauhasen vajaatoiminta (Villi-Joikhu Super-Poweri), ja Kaikun emän kahdella siskolla on ollut oireiluja ihon kanssa, toisesta otettiin kilppariarvotkin ja ne oli kunnossa.  Kaikun veljen pentu on lopetettu veriripulista johtuvaan monielinsairauteen (koiranet), siskonpennulla on paimensukuisten terveystietokannan mukaan allergiaa. Kaikun yhdellä veljellä on kivesvika sekä olkanivelen OCD ja siskolla satunnaisia iho-oireluja. Kaikun siskon tyttärentyttärellä oli molemmissa kyynärnivelissä OCD muutokset (operoitu) ja vasemmassa olkanivelessä myös muutos, ei operoitu. Ja jos ei joku tiedä mikä on OC tai OCD niin se on siis nivelen kasvuhäiriö. 


Riiva on elänyt aktiivista harrastuskoiran elämää ja on vaatinut myös huoltoa - jäsenkorjaajalla käydään kolmesti vuodessa / tarvittaessa ja hierojalla muutamia kertoja vuodessa. Riivan lihaksisto sai viimeksi hierojalta kehuja, miten näin "vanha" on hyvässä lihaskunnossa. Riivassahan ei ikä näy mitenkään eikä kahdeksan vuotiaassa lapinkoirassa mielestäni kuulukkaan näkyä. 

Riiva alkoi ontua oikeaa etujalkaansa 2019 uutenavuotena ja tammikuussa jäsenkorjaaja sai sen oireettomaksi kunnes toukokuussa oireilut palasivat ja kerralla rajumpina. Koko kesä meni kuntoutuessa, kipulääkettä syödessä ja kaikenmaailman käsittelyissä rampaten. Kun OEJ meni paremmaksi, VEJ tippui pois pelistä ylirasityksen vuoksi. Parhaimman avun sain Riivalle silloin kesällä jäsenkorjauksesta ja effektri öljystä. Syyskuussa vihdoin päästiin Ventelälle tutkimuksiin ja Riivan etuosa ja selkä kuvattiin - ei mitään feelua nivelissä mutta ontumisen aiheutti todennäköisimmin pronator teres niminen jänne / lihas kainalossa joka siis kiertää etujalkaa. Saatiin jumppaohjeet ja kipulääkkeet ja sinne jäi ontumiset! Agilityä ollaan tänä syksynä vasta aloiteltu uudelleen koska kunnon kohottaminen on ollut hiukan kysymysmerkki keuhkojen tilanteen vuoksi. Agilityt on kestänyt hyvin ja saatiin jo vähän lajikuntoakin nostettua! 

Kaiku on elänyt elämänsä ilman mitään suurempia haavereita, nuorempana sillä on ollut muutama silmätulehdus, muuten lääkärillä on käyty vain rokotuksilla.






Entäpä ne luonteet? Riiva on ainakin eka pentujen jälkeen jotenkin "aikuistunut" ja pehmentynyt, tai sitten se vain tuntuu siltä kun täällä härvää tuo sen tytärkin :D 


Kaikusta omistaja Heli kirjoittaa näin:


"Kaiku asuu Espoossa luhtitalossa laumassa, johon kuuluu kaksi muutakin lapinkoiraa: Kaikun 1,5 vuotias tytär ja arviolta seitsemän vuotias leikattu narttu. 

Nuorempana Kaiku oli haastava ja teetti töitä vilkkautensa vuoksi. Kaiku on vaatinut paljon aktiviteetteja ja pelkät pitkät lenkit tai metsälenkit irti juosten eivät väsyttäneet Kaikua, vaan on vaatinut myös ”aivojumppaa”. Kotona Kaiku on aina ollut hiljainen, eikä tee itsestään numeroa, mutta innostuessaan ulkona tai treeneissä käyttää ääntään. Korkeassa viretilassa malttia ja itsehillintää vaativissa tehtävissä ns. vuotaa.
Kaiku oppii itselleen motivoivaksi kokemansa asiat nopeasti ja onkin ollut oiva kaveri pelastuskoiraharrastuksessa.  Kaikun kanssa on harrastettu sekä pelastushakua että raunioita. Nuorempana tehtiin jonkin verran jälkeä. Kaikulla löytyy sitkeyttä, josta on hyötyä työskentelyssä pekotreeneissä. Tämä sitkeys kääntyy joissakin tilanteissa myös haasteeksi, kun esimerkiksi ympäristön häiriöistä on vaikea luopua. Kaiku pystyy keskittymään hyvin myös korkeassa viretilassa, vaikka silloin tosiaan joissakin tehtävissä ääni "vuotaa". 

Riistan perään Kaiku lähtee ja nostaa myös esim. peuran jäljet. Tämä on ollut haaste jo nuoresta, koska mikään palkka ei ole toiminut vastaehdollistamisessa. Palkkauksen kanssa saa noin muutenkin edelleen olla itse tarkkana, jotta Kaiku oikeasti palkkautuu. Ruokapalkka on toimivin. Kaiku oivaltaa helposti asioita ja etenkin nenän käyttöön liittyvät tehtävät oppii kuin itsestään. Kaiku on vaatinut paljon työtä ja toistoja hallittavuuden osalta ja niissä tehtävissä, jotka eivät ole koiralle itselleen palkitsevia. Kuten MH-kuvauksessa sanottiin, Kaiku on ristiriitainen: toisaalta rohkea, innokas ja motivoitunut, toisaalta herkkä, varautunut ja "nopeasti syttyvä". Kaiku on aina ilolla ja innoissaan tekemässä hommia. Kaikussa on myös "vakavaa työmiestä", hommat hoidetaan aina. Sellaista säätä ei ole, ettei Kaiku olisi lähdössä mukaan lenkille!




Kaiku ei ole kovin ihmissosiaalinen koira, tykkää kyllä ihmisistä ja on lähestyttäessä avoin ja positiivinen. Antaa vieraiden rapsutella, mutta haluaa itse määritellä, milloin ja kuinka kauan. Vaikka kotona ei ole lapsia, Kaiku on lasten kanssa luotettava ja kiltti. Kotona Kaiku on aina siellä, missä omat ihmisetkin. Esimerkiksi ihmisten ollessa sohvalla Kaikun löytää sohvan vierestä makoilemasta (tai jos on hyvää syötävää, sohvalta vierestä). 

Muiden koirien kanssa Kaiku on herkkä. Toisen koiran eleet voivat saada Kaikun provosoitumaan ja aloittamaan rähinän. Nykyään koirista päästään lenkeillä vaivattomasti ohi, muutamia "arkivihollisia" lukuunottamatta. Kaikun kaveripiiriin kuuluu niin leikattuja kuin leikkaamattomia uroksia ja narttuja.

Kaiku on ollut mulle just täydellinen harrastuskoira, jonka kanssa on ollut energistä ja mukavaa harrastaa!"






Mun ensivaikutelma Kaikusta joulukuussa oli, ettei siinä näy kyllä ikä mitenkään! 9 vuotias uros ja paremmassa kunnossa mitä moni reilusti nuorempi uros! Nauroinkin että tässä nyt oikein mumma ja faari asialla :D Elinvoimaa ainakin on mikä on mielestäni rotumme yksi tärkeimpiä asioita! Kaiku ei ollut mikään säheltäjä vaan narttua kohtaan hyvin kohtelias ja vähä-eleinen, hommien jälkeen eniten kiinnosti kasvattaja-Petran taskussa tuoksuvat namit joita hyvin ponnekkaasti sieltä osattiin vaatia. Hyväntuulinen, hyvä kuntoinen veteraani. 


Ja mitäs Riivasta? Ajatuksia Riivasta voi lukea myös täältä, linkki vie K-pentujen esittelypostaukseen enkä usko että fiilikseni Riivasta ovat muuttuneet kahdessa vuodessa. Riiva on reaktiivinen, terävä ja vilkas - se siis huomaa kaiken ympärillään ja reagoi asioihin, nopeasti. Semmoinen tyyppi että teen ensin ja ajattelen ehkä sitten. Ja nämä piirteet on periytyneet jokaiselle K-pennulle, toisille enemmän kuin toisille mutta jokaisen kanssa on tehty töitä sen eteen että lenkit taajamassa sujuvat ongelmitta eikä ne esim mulla ja Kiusalla suju vieläkään ihan kuin oppikirjasta. Mutta jokaisen olen nähnyt lampailla ja ne kaikki ovat osoittaneet hienoja paimennustaipumuksia ja ihan mieletöntä paimennusälyä! Kun näin vielä viimeisetkin (Ukko & Rexi) lampailla marraskuussa ja kun kouluttajan kanssa juttelin niistä ja Riivan periyttämistä taipumuksista, Outi (Pähkähullun paimennus) totesi että hän ainakin käyttäisi Riivaa toistamiseen, sen pennut on niin siistejä paimenessa. Joten tästä sitten tuumasta toimeen!


Kuva: Elina Seppänen



Paimennuksesta sopivana aasinsiltana se, että Riiva on mun ensimmäinen harrastekoira paimennuksessa ja sen kanssa on tehty enemmän virheitä, kuin hyviä juttuja ja se näkyy koiran itseluottamuksessa - Riiva on jo vuosia ollut jonkinlaisessa "henkisessä" lukossa ja kulkee pitkälti käsijarru päällä. Kerimäellä Lumiluodon Riitta on auttanut meitä ehdottomasti eniten paimennuksessa ja ilman Riittaa, olisi Riivan esikoe jäänyt käymättä. Taipparin lisäksi Riiva suoritti tänä syksynä paimennuksen esikokeen hyväksytysti läpi arvosanalla hyvä. Kiusassa on todella paljon samoja piirteitä paimenessa mitä äidillään, nyt vaan yritän olla sille reilu ja antaa sen kokeilla ja yritän kannustaa ja palkata oikeista jutuista - enkä yritä jarruttaa ja kieltää sitä kaikesta niinkuin äitiänsä nuorempana. 


Riivan kanssa Kerimäellä treeneissä elokuussa, tässä laidunnetaan ja ohjaaja miettii että mitäs sitte


 
Lyhyesti: Riiva on mun mielestä täydellisin tyyppi, mitä maa päällään kantaa. Se on mun sielun puolikas, mun elämäni valo, rakkain otus päällä maan. Ulkoisen kauneutensa lisäksi sen luonne on just mulle sopiva - Se on aina valmis kaikkeen ja tekee aina parhaansa. Vaikka se paimenessa on usein ahdistunut, se silti lähtee joka kerta yhtä innokkaana mun kanssa laitumelle. Mä olen kaikissa tilanteissa aina sen saatavilla ja se mun. Sitä on vaikea kuvailla mitä tuntee tuota, elämän koiraa kohtaan <3 Tiedän että kun aika tulee ja joudun hyvästelemään Riivan, se tulee tuntumaan siltä kun mun elämästä vietäisiin puolet. Niin Rakas se on <3.




Mutta tiedän, että todella moni ihminen ei haluaisi tuollaista koiraa itselleen mitä Riiva on. Moni ei ymmärrä, mitä niin hienoa siinä on. Mitä hienoa on terävässä, vilkkaassa ja reaktiivisessa koirassa? Tosi moni ei oikeasti ymmärrä, että tuollainen koira ja tuollaisen pennut ei tule tyytyväisiksi hihnalenkillä korttelin ympäri 2 kertaa päivässä. Moni ei ymmärrä, miten paljon eforttia ne vaatii että niistä saa järkeviä koiria kaupunkiympäristöön. Moni ei ymmärrä, miten paljon vaatii suhteen kehittäminen ja esimerkiksi vapaanapidon opettaminen vilkkaalle, kaiken näkevälle pennulle joka myös nauttii liikkumisesta ja fyysisistä haasteista. Se ei oo useinkaan helppoa, se ei oo aina kivaa mutta tulevat pennut vaativat paljon aikaa, jaksamista ja ymmärrystä - nämä pennut myydään ainoastaan koteihin, jotka arvostavat vilkkaita sähikäisiä. Näitä ei olla myymässä ensikoiriksi. 



Kolme sukupolvea - Ruuti, Riiva ja Kiusa

Pennuista odotan vilkkaita, harrastuspotentiaalisia sähikäisiä, en usko että nämä on ensikoiriksi hyvä ratkaisu. Paimennusominaisuuksia oletan sukujen puolesta olevan ja Riivan edellisten pentujen perusteella mitään "kivoja, hajuttomia ja mauttomia" kotikoiria näistä tuskin on tulossa. 

Semmoista! Jos jotain kysyttävää jäi niin voi laittaa sähköpostia erimoone at gmail.com , tällä hetkellä on ota pentuekyselyitä tästä pentueesta vastaan sillä iäkkäämpänä narttuna, en usko että sieltä montaa syntyy kun edellisiäkin tuli vain 4. Instagramissa / täällä / kotisivuilla ilmoittelen, mikäli pentuja tulee enemmän.

Loppuun vielä linkit vanhempien luonnetestivideoihin, olkaa hyvä!





Kaiku



Riiva