torstai 27. elokuuta 2015

S-pentujen ensimmäinen syntymäpäivä 27.8

Mun rakkaat pillipiiparit näki päivänvalonsa vuosi sitten, sektiolla vauhdilla ulos, "kiitos" Shokkihoidon joka oli päättänyt tulla maailmaan kylki edellä ja irroitti istukkansa ennenkuin mamma oli ehtinyt valmistelemaan synnytyskanavaa ponnistusta varten.

Nopeasti meni näin kasviksenkin näkökulmasta ässien eka vuosi. Lapsukaiset kävi vähän katselmuksessa, paimentamassa, agilityssä, rallytokossa ja ties missä :) Jos ens vuodelle kattelis pari näyttelyä ;) Ja terveystarkkeihin ainakin Kokon kanssa vuoden päästä.

Kiitos kaikille yhdessä ja erikseen. <3 Parasta synttäriä Late, Kosmo, Sisu, Koko ja Nita.


tiistai 25. elokuuta 2015

Seinäjoki RN 22.8.2015

Kuvan taiteili Kati Laaksonen, kiitos! <3 Klikkaa kuva suuremmaksi!


Arvostelu

" Hyvä koko & mittasuhteet. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä ilme. Erittäin hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Riittävän tiivis etuosan rakenne. Hyvä rintakehän malli, lanneosa voisi olla lyhyempi. Riittävä raajaluusto. Rodunomaiset kulmaukset. Kevyt, vaivaton liikunta.Riittävän karkea turkki, kauniit värin vaihtelut. "

ERI, SA, AVK1, PU1, SERT, ROP. <3 Tuhannet kiitokset Pirrelle Pöpön handlaamisesta ja kuskaamisesta näyttelyyn <3 Mun eka koira, jolla on serti näyttelyistä! Woop woop :) !!


maanantai 10. elokuuta 2015

Degeneratiivinen Myelopatia eli DM ja geenitestauksista

Viime aikoina lapinkoira ja varsinkin paimensukuispiireissä aihe on puhuttanut paljon. Ensimmäisen kerranhan Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunta ilmoitti sairastapauksista australiassa ja jenkeissä jo huhtikuussa 2014, eli mikään tämän kesän juttu tämä ei ole kuitenkaan.

Mikä dm? Miksi niitä nyt pitää kaikkia mahdollisia sairauksia koirista tutkia? Mitä sairastuneelle koiralle tapahtuu? Mikä on ennuste? Ja sanotaan tässä vaiheessa että mitä dm suomeksi tarkoittaa - etenevää selkäydinrappeumaa, sitä se tarkoittaa. Tarkoittaa, että sairastuessaan koiran takapää halvaantuu, osalla nopeampaa, osalla hitaampaa, fyysisen kunnon merkitystä ei voi vähätellä tämän(kään) sairauden kanssa.

Suomessa on tiedossa kaksi tapausta, paimensukuiset lähisukulaiset jotka lopetettiin nopeasti etenevien halvausoireiden vuoksi n. 10 vuotta sitten. Silloin  harrastajilla tai lääkäreilllä ei ollut tietoa, että lapinkoirillakin on tätä sairautta kannassa. Koirat tutkittiin perinpohjin sulkemalla muita sairauksia pois ja lopulta molempien kohdalla oli lääkärit päätyneet dm -diagnoosiin, näistä toisesta oltiin otettu näyte selkäydinnesteestä josta voidaan tarkastella. Suora lainaus Kennel Lumen sivustolta "Diagnosointi jää pitkälti sen varaan, että poissuljetaan muiden sairauksien mahdollisuudet. Koiran selkärangasta otetuissa röntgenkuvissa tai varjoainekuvissa ei voida havaita mitään näkyvää vikaa, jolloin diagnosointi tapahtuu päällimmäisenä oirekuvauksen perusteella. Diagnoosille voidaan saada lisää varmuutta ottamalla selkäytimestä näyte. Näytteestä voi tosin saada selville vain sen toimivatko hermosolut normaalilla "intensiteetillä" vai onko niiden toiminta sairauden myötä hidastunut/heikentynyt." Mutta tästä sairaudesta jännän tekee se, että vaikka koira geneettisesti olisi sairas, se ei silti tarkoita, että koira sairastuisi tähän vaan saattaa elää elämänsä täysin oireetta 15 vuotiaaksi. Ilman geenitestiä, dm voidaan diagnosoida lopullisesti vasta ruumiinavauksessa.

Parit aktiivit testasivat koiransa ja ne todettiin terveiksi, mydog dna -passissa olleen bugin vuoksi terveeksi todettuja koiria löytyi vielä lisää. Jos on uskomista heidän tilastoihinsa, sairauden esiintyvyys lapinkoirissa oli päälle 20% luokkaa mikä tekee siitä yleisemmän, kuin pari vuotta sitten kuohuttaneesta pompen taudista. Pompen tautihan tappaa sairaan varmasti jo nuorena eikä siihen ole hoitoa, se on siis lihasten aineenvaihdunnallinen rappeumasairaus.

Juhannuksen jälkeen tänä kesänä, alkoi vihdoin Saksasta tulemaan tuloksia huhtikuisesta joukkonäytteenotosta. Oho, kantaja, terve, terve, kantaja jne. Oho, eihän näitä kantajia nyt... Oho miten näitä nyt näin... Eihän tätä sairautta... Oho lisää kantajia? Itse kerään paimensukuisten lehteen geenitestituloksia ja todella yllätyin minäkin, kun tuloksia alkoi sähköpostiin kilahdella. Viimeinen herätys oli, kuin Varman sukulainen todettiin kantajaksi... Ja juoksun pitäisi alkaa parin viikon kuluttua.

Olin suunnitellut testaavani Varman katselmuksessa, mutta en osannut pitää DM-testaamista tärkeänä koska hei, sairaat koirat oli jossain jenkeissä ja se sairas jonka tiesin suomesta on Varmalle jo aika kaukainen sukulainen eikä siihen mennessä tutkituista koirista sattunut kukaan olemaan kantaja.
Selvittelin asiaa vuosi sitten Varman kasvattajan kanssa, kysyin, oliko Varman emää tarkoitus tutkia. Asia jäi siihen ja otin sen puheeksi uudelleen juhannuksen jälkeen, olisiko mahdollista testata vanhemmat JOS vaikka saataisiin hyvällä tuurilla koko pentue, Varma ja sisaruksensa terveiksi varsinkin kun Varman sisaruksista veli ja sisko oli jo lisääntyneet yhden pentueen verran ja veljellekkin jo kaavailtu toista morsianta. Aikaa kun ei ollut hirveästi, päätin kuitenkin testata tälläkertaa oman koirani itse vaikka esimerkiksi Ruutin pompe statushan me saatiin hienosti silloin yhteistyöllä, kun hommasin testiin Ruutin isoisät ja isoäidin, asianosaisille siitä suuri kiitos, heidän kanssaan asiat on aina sujuneet mutkitta :)
Mentiin 9.7 meidän vakilääkärille luovuttamaan verta ja vein itse laatikon saman päivän postiin matkalle Helsinkiin ja sitä kautta Saksaan. Verinäyte oltiin kirjattu saapuneeksi 10.7 ja näytteen tulos tipahti sähköpostiin 13.7. Tilanteestahan teki suorastaan kutkuttavan jännittävän myös se, että Varmalle kaavailtu, ihana sulho oltiin testattu viikkoa aikaisemmin DM-kantajaksi. Omistajalleen suuri kiitos, kun toimit nopeasti ja testautit koirasi <3 Asia toimi, niinkuin pitikin - kysyin testausmahdollisuutta uroksesta ja jo 15 min päästä omistaja oli laittanut mailia laboklinille lisätutkimuksen osalta ja tulos oli hänellä sähköpostissa seuraavana päivänä.
Mutta takaisin Varman tulokseen. Avasin mailin ja luin

"Degenerative Myelopathy - PCR

 Result: genotype N/DM (exon 2)

 Interpretation: The analysed dog is a carrier of the mutation in
 exon 2 of SOD1-gene that has been suggested to be a major risk factor
 for the development of Degenerative Myelopathy. The mutation will be
 passed on to the offspring with a probability of 50%."


Eli Varma on myös kantaja. Tässä vaiheessa päivittelen ja kauhistelen vieläkin, miten läheltä liippasi, etten omaa tietämättömyyttäni risteyttänyt kahta kantajaa keskenään jolloin teoriassa pentueesta 25% olisi ollut dm-terveitä, 50% kantajia ja 25% sairastumisalttiita. Jos tälläinen olisi tapahtunut, olisin testannut pennut ennen luovutusta. Mitä olisin sanonut noiden sairastusmisalttiiden uusille perheille? Olisinko myynyt käytännössä sairaat pennut alemmalla hinnalla? Mitä olisin tehnyt? Onneksi tälläkertaa liippasi vain todella läheltä, eikä vahinkoa tuon sairauden osalta päässyt tässä pentueessa käymään. Ja ei, en tarkoita, että pentue olisi terveysriskitön vaikka molemmat vanhemmat olisivat terveitä pompesta, dmstä ja pra -prcdstä mutta en myöskään ymmärrä, mitkä on perusteet sille, että kantajien mahdollisia lähisukulaisia käytetään tutkimattomille koirille tutkimattomina? Noin kaksi vuotta sitten alettiin tutkimaan pompentautia lappalaiskoirista ja ainakin paimensukuisten osalta ollaan jo mielestäni aika hyvällä tolalla sairauden kanssa - polveutumisen perusteella terveitä kokonaisia pentueita alkaa olemaan jo kiitettävästi - siis miettikää, vain KAKSI vuotta myöhemmin siitä, kun tämä testaaminen kunnolla alkoi. Tähän on toki vaadittu työtä, viitseliäisyyttä ja toki, rahaa. Ja mikä testaamisessa on myös hienoa on se, että kantajuus ei poista koiraa missään nimessä jalostuksesta eikä DM-sairauden kohdalla myöskään se "pahin" eli sairasalttiuskaan - kantajat ja sairasalttiit paritetaan terveiden kanssa ja näin ollen terve x kantaja yhdistelmästä 50% on terveitä ja 50% kantajia ja sairas x terve yhdistelmästä 100% on kantajia. Toki, terve x kantaja yhdistelmässä todellinen määrä kantajien ja terveiden välillä voi olla suurempi tai pienempi mutta teoriassa noin JA todellisuutta on se, että yhdistämällä sairaan tai kantajan terveeseen, ei yksikään jälkeläinen kummastakaan yhdistelmästä sairastu tautiin. Tämä on kasvattajien hyvä muistaa, jotka jalostukseen käytettäviä, testaamattomia koiria puolustelevat sillä että kanta kapenee entisestään. Jos jalostukseen aikomasi narttu on terve, tällöin sille voi käyttää tutkimatonta urosta. Mutta kaksi tutkimatonta koiraa? Miten se on perusteltua?

Minusta on ihanaa, kun minulta pentua kyselevät ovat valveutuneita ja kiinnostuneita rodun terveystilanteesta, kiinnostuneita siitä, miksi päätin yhdistää juuri nämä koirat keskenään. Kiinnostuneita siitä, millaiset lähtökohdat kasvateilleni annan. Kiinnostuneita siitä, miten laajasti jalostukseen aiotut koirat on tutkittu. Mikä on pentueen vanhempien sisarusten terveystilanne? Tai niiden pentujen? Pennut ja pentueet koostuvat monista asioista ja seikoista, sellaisista asioista, mitä ei pennunkyselijä osaa tai pysty mistään (esim, koiranetistä) näkemään. Se kertoo vastuullisesta, mahdollisesti tulevasta koiranomistajasta, että osataan kysyä ja olla hereillä. Pidän itseäni kuitenkin vastuullisena ja rehellisenä kasvattajana ja toivon, että myös minulta pentua kyselevät ihmiset olisivat myös rehellisiä kertoessaan itsestään ja kertoessaan toiveita tulevan perheenjäsenen suhteen ja kannustan nykyisiä kasvattini omistajia olemaan aina avoimia ja rehellisiä koiriin liittyvissä asioissa, oli ne hyviä, tai huonoja. Ja nykypäivänä, kun somessa voidaan reaaliajassa keskustella rodun terveystilanteesta, on hienoa, että tulevat harrastajat osallistuvat kasvattajien ohella keskusteluihin. Missään nimessä ei lähdetä monen muun rodun tavoin siihen hyssyttelyyn, eihän? Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, ollaan suoraselkäisiä ja kannetaan vastuu senkin jälkeen kun pennut on lähteneet maailmalle.

Todella monessa rodussa kuulee, näkee ja sivusta seuraa miten asioita suoraan salataan eikä avoimuudesta ole juuri tietoa, tosin, onneksi niissäkin roduissa on vielä harrastajia ja kasvattajia, jotka ymmärtävät avoimuuden merkityksen. Moni muuta rotua harrastava ja kasvattava porukka voisi ottaa mallia lappalaiskoiraporukasta, vaikka toki, paljon on meilläkin petrattavaa.
Yhdessä harrastamassani rodussa (ei lapinkoira) huomasin, miten vähättelevä asenne tuntui olevan minun sairasta koiraa kohtaan. Rodussa ei kuulemma ole ongelmaa sydämien kanssa (omalla 2 vuotiaalla oikean kammion läpän vuoto josta kuuluu selkeä sivuääni ja ultralla löydetty vika, vuoto vielä ainakin pieni, koiran ollessa 2 vuotias, kontrolli syksyllä 2015) mutta silti jenkkiläisten julkaisuissa sydänongelmat tiedostetaan ja jalostuksen tavoiteohjelmassa sydänviat mainitaan kuolinsyiden yhteydessä. Virallisia terveystuloksia kyseisestä aiheesta ei rodulla juurikaan ole, valitettavasti. Tälläisenkin hetken kokeneena suht vieraan rodun parissa voin edelleen kuitenkin, myhäillä siitä, miten paimensukuiskasvattajilla on asiat :) Ja ei saa vaipua myöskään kantajien selvitessä synkkyyteen koska kaikki tieto on hyvästä ja tilanne voisi kuitenkin olla paljon pahempikin :) Joissain roduissa dm on jo niin pitkällä, ettei terve*terve yhdistelmiä suositella koska kantajia ja sairaita on niin paljon jo...

Varma, dm kantaja on astutettu ihanalla uroksella, joka on terve kyseisen sairauden osalta. Teoriassa Varman ja Tiitin mahdollisista pennuista 50% on terveitä ja 50% sairauden kantajia. Pennut testataan ennen luovutusta ja näinollen tiedetään ainakin lähellä luovutusikää, pentujen status dmän osalta. Näin minä kannan tämän sairauden osalta oman korteni kekoon ja toivon, että lisää jalostukseen kaavailtuja / jo käytettyjä koiria tutkittaisiin, varsinkin kun tiedetään, että kantajia tosiaan kannasta löytyy. Suurkiitos tässä vaiheessa kuuluu myös Tiitin perheelle, jotka ripeästi veivät Tiitin luovuttamaan verta tulosta varten <3 Olette kultaisia!

Viime kesän pentueen emästä, Milasta on mennyt verinäyte viime vuonna katselmuksessa saksaan pompe ja pra-prcdn tutkimista varten, Milan näytteestä laitettiin pari viikkoa sitten lisätutkintapyyntö jonka tulosta odoteltiin, kyseltiin, soitettiin, kyseltiin ja odotettiin. Milan toisen sulhon tulos putkahti viime viikolla, Walle, eli Kaukametsän Yönsilmä oli niinikään kantaja. Taas saatiin syödä kynsinauhoja pari päivää kunnes Milan tulos tuli -terve! :) Onneksi, mutta läheltä taas liippasi. Milan ja Wallen pennut tullaan testaamaan vuosirokotusten yhteydessä ja Milan toisen sulhon dm statustakin mietitään, miten se saataisiin niin että mahdollisimman moni pentue hyötyisi siitä, tästäkin yhteistyöstä jo tässä vaiheessa Eevalle :) Ruutin vanhemmista isä on tutkittu vanhasta näytteestä terveeksi ja emän uusi verinäyte lähti labolle viime viikolla, Pikin eli Ruutin emän testaaminen suoritetaan kimpassa Ruutin kahden veljen omistajien sekä kasvattajan kanssa eli toimitaan samalla tavalla mitä pompenkin kanssa :)

Mutta siis, pääpointteja tekstistä:

- Selkäydin rappeuma ei suoranaisesti tapa sairastunutta yksilöä vaan omistaja joutuu tekemään päätöksen koiran lopettamisesta takapään halvaantuessa. (Koska suomessa on onneksi maalaisjärki, eikä pyörätuoli koiralle ole vaihtoehto toisinkuin rapakon takana.)
- Vaikka koira olisi geneettisesti sairas, se ei tarkoita että sairaus puhkeaa. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa siihen, sairastuuko geneettisesti sairas koira, vai ei.
- Oli koiran DM-status mikä tahansa, se ei sulje sitä pois jalostuksesta vaan vaatii sen, että partneri on terveeksi tutkittu / polveutumisen perusteella terve.

Loppuun vielä videoklippi rapakon takaa sairastuneesta koirasta. Näin niinkuin selventääkseni, millaisesta sairaudesta on kyse. Ei, en halua lietsoa enempää paniikkia vaan rohkaista ihmisiä tutkimaan koiriaan laajemmin. :) Yhteistyöllä ja avoimuudella eteenpäin tämänkin kanssa!

Videon voit katsoa youtubesta täältä . Ja ei, en ymmärrä, miksi tuota koira-parkaa pidettiin selkeistä oireista huolimatta noin pitkään hengissä. Lohdullista tosin on se, että ainakin väitetään, ettei sairaus ole koiralle kivulias mutta varmasti hämmentävä (ja kuormittaa etuosaa tietenkin.)

Paimensukuisten sivuilla / reviirissä julkaisen minulle ilmoitetut geenitestitulokset, listan löydät täältä
Rotujärjestömme jalostustoimikunta ylläpitää myös pompesta, dm:ästä sekä pra-prdstä. Lappalaiskoirat ry:n listan löydät täältä
Geenitestituloksia saa edelleen lähettää minulle osoitteeseen erimoone at gmail.com, tulokset julkaistaan reviirissä sekä listaa testatuista / polveutumisen perusteella terveistä koirista ylläpidetään paimensukuisen lapinkoira seuran nettisivuilla. Kiitos testanneille ja tuloksia lähettäneille!


*Muokattu: Muutettu prosentit oikeiksi kantaja x terve yhdistelmistä, aiemmin 75% terveitä & 25% kantajia kun oikeat prosentit on 50% terveitä ja 50% kantajia (teoriassa, käytännön näemme myöhemmin)


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Mahdollinen T-pentue pikaesittelyssä

"Tanssi mun kanssa, tanssi tiukemmin niin kuin Pulp Fictionissa, mutta hurjemmin.
Mä oon Uma, sä oot John, tää liike on levoton mutta olkoon. Tanssin sun kanssa, vielä seuraavan
niin kun Greasessa mut sitten katoan. Mä oon Olivia, sä oot John, tää elämä on levoton mutta olkoon"


Jos kaikki menee niinkun pitää, seuraava pentue syntyy meille viikolla 40. Varmalle on varattu tiineysultra 26.8 jolloin selviää, tuottiko viime viikonlopun heilastelu tulosta!

Viime viikolla käytiin kolmesti progessa ja perjantaina alkoi näyttämään siltä, että voisi alkaa kokeilemaan astutusta. Koira autoon ja auton nokka kohti Oulua :) 350 km myöhemmin ajoin pihaan, nappasin Elinan ja Tiitin autoon ja ajettiin nuoren parin kanssa metsään - koirat vapaaksi ja n. 15 min päästä olivat ensimmäistä kertaa nalkissa, sama toistettiin lauantaina ja sunnuntaina eli juoksupäivinä 14, 15 ja 16. Luulis noista pentuja tulevan jos on tullakseen :) Koirat hoiti homman alusta loppuun ite, pätevät ensikertalaiset! Luomu on luomua :)

Urokseksi siis valikoitui 6vuotias herrakoira pohjoisesta, Tiiti eli viralliselta nimeltään Wagner. Oli kiva päästä tutustumaan tähän urokseen pidennetyn viikonlopun verran, kovasti tykästyin mm siihen, miten lungisti ensikertalainen suhtautui sisällä tärppinarttuun jonka se oli astunut :) Ei mitään ylimääräisiä hötkyilyä ja sitten kun homma hoidettiin niin hoidettiin sitten kunnolla :D

Tiiti elokuussa 2015

Wagner "Tiiti"
vm 2009

Lonkat: B/B (indeksi 109)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: OK (peilattu 10/2014)
Pompe geenitesti: terve
DM geenitesti: terve
Pentue on Tiitille ensimmäinen.

Tiitillä ei ole ollut asiaa lääkärille muutakuin rokotuksilla. Se elää lapsiperheessä ja sen etälaumaan kuuluu samanikäinen paimensukuisnarttu. Tiiti on vilkas ja fiksu poika jonka toivon tuovan Varmaan tiettyä "potkua" jota Varmassa saisi mielestäni olla enemmän :) Rakenteeltaan Tiiti on kaikinpuolin oikein mukava enkä kriittiselläkään silmälläni pahoja virheitä rakenteesta löydä. Tiitin liikkuminen on sulavaa ja vaivattoman näköistä joka kertoo myös siitä, että rakenne on kohdillaan.

Tiitistä voitte lukea vielä lisää omasta blogista eli täältä .


Kuva Elina Seppänen, kevät 2015

Pentueen emäkokelas on meidän hiukka introverttityylinen Varma.  Varma on kaikille ihmisille ystävällinen, iloinen ja avoin sekä todella tunnettu laajasta ääniskaalastaan innostuessaan ;D Varma ei sinällään oikeastaan juurikaan hauku (toki, puutun haukkumiseen sisällä heti pentuna) mutta kaikenmaailman ääniä osaa kyllä päästää varsinkin jos joku tuttu tulee kylään ja saa napattua jonkun kengän suuhunsa ;D Toivon todella, että tuo herttainen piirre periytyisi jälkipolville, Varmalle se on suoraan periytynyt äidiltään Adjalta. Varmaa pystyy huoletta laskemaan vapaaksi vieraidenkin koirien kanssa, se ei ole riidanhaastaja missään nimessä - toki, Varma on myös todella huolellisesti sosiaalistettu aikoinaan :)

Varma heilastelureissulla Oulussa.

Nereaneidon Taikausva "Varma"
vm 2011

Lonkat: B/B (indeksi 105)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0 (myös kuvattu, OK)
Sydän: OK, ei sivuääniä (09/12)
Silmät: OK (04/2014)
Pompe geenitesti: terve
DM geenitesti: kantaja
PRA-prcd geenitesti: terve


Varman kanssa on kokeiltu koiraharrastulajeja laidasta laitaan. Se on taitava nenänkäyttäjä ja etsii mielellään maalimiehiä niin raunioilla, sisätiloissa kuin metsässäkin. Pari verijälkeäkin on kokeilumielessä vedetty ja täysin ennakkoluulottomasti se jäljesti innokkaasti mutta tarkasti molemmat jäljet alusta loppuun, suht vaikeassa ryteikössä :D Tässä on laji, mitä tullaan todennäköisesti kisaamaan myöhemmin, senverran vakuuttavaa työtä tää pikkutyyppi tekee!
Varma luonnetestattiin vuosi sitten pistein +172, laukauskokematon. Koko luonnetesti löytyy pätkittynä täältä, käykää ihmeessä katsomassa! Eniten pidän ehdottomasti tuosta, miten se hanakasti puolustaa mutta palautuu silmänräpäyksessä kun tuomari lopettaa uhan. 
Varma palkkautuu leluilla sekä nameilla, vanhemmiten on alkanut namitkin kelpaamaan, nuorempana ainoastaan ketunhäntä sai silmät syttymään ;) Varma tekee paljon asioita ns "pikkusievästi" joten uroksia miettiessä halusin, että herrassa olisi pikkusen potkua Varmaa täydentämään. 
Varma olisi vanhoilla tokosäännöillä koevalmis mutta ohjaajalla on pienoinen motivaatiopula kyseisen lajin kanssa, useamman vuoden kestävä ;) Agilityssä startattiin heinäkuussa ja vaikka keppien opettaminen on ihan lapsen kengissä vielä, on Varmalla neljästä startista jo yksi LUVA plakkarissa :) Onneksi Varma mitattiin kolmannella mittauksella mediksi, olisi agilityn kisaaminen todennäköisesti jäänyt jos se olisi mitattu maksiksi. Varman kaksi ensimmäistä starttia löytyy videolta täältä .
Näyttelyistä Varmalla parhaimpana tuloksena ERInomainen maailmanvoittajanäyttelystä 2014, tuomarina Tuula Savolainen. Paimensukuisten katselmuksessa se sijoittui avo2 narttujen kolmanneksi 2015. 

Varma katselmuksessa 2015.
Kuva Tia Lummi

Pentueesta odotan syntyvän vilkkaita, ystävällisiä, avoimia ja kaunisrakenteisia paimensukuisia lapinkoiria. Vanhempien tulosten perusteella pennut eivät tule sairastumaan pompetautiin vaan ovat perimänsä perusteella terveitä, degeneratiivinen myelopatian osalta pennut tulevat olemaan korkeintaan kantajia, isän ollessa terve ja emän ollessa kantaja. PRA-prcdn puolesta pennut ovat korkeintaan kantajia emän ollessa terve ja Tiitin tulosta (vielä) tietämättä :)  Ja koska värit kiinnostaa aina kaikkia niin yhdistelmästä on odotettavissa mustia ja ruskeita merkein. :)

Yhdistelmällä on rotujärjestömme Lappalaiskoirat ryn jalostustoimikunnan suositus.

Yhdistelmä koiranetissä

Nyt peukut pystyyn että natsasi :) Asialliset kyselyt ensisijaisesti mailitse erimoone at gmail.com tai iltaisin puhelimitse 0400-809082.

Pennut myydään yhteistyöhaluisiin, koirakokemusta omaaviin ja aktiivisiin perheisiin .