Mikä dm? Miksi niitä nyt pitää kaikkia mahdollisia sairauksia koirista tutkia? Mitä sairastuneelle koiralle tapahtuu? Mikä on ennuste? Ja sanotaan tässä vaiheessa että mitä dm suomeksi tarkoittaa - etenevää selkäydinrappeumaa, sitä se tarkoittaa. Tarkoittaa, että sairastuessaan koiran takapää halvaantuu, osalla nopeampaa, osalla hitaampaa, fyysisen kunnon merkitystä ei voi vähätellä tämän(kään) sairauden kanssa.
Suomessa on tiedossa kaksi tapausta, paimensukuiset lähisukulaiset jotka lopetettiin nopeasti etenevien halvausoireiden vuoksi n. 10 vuotta sitten. Silloin harrastajilla tai lääkäreilllä ei ollut tietoa, että lapinkoirillakin on tätä sairautta kannassa. Koirat tutkittiin perinpohjin sulkemalla muita sairauksia pois ja lopulta molempien kohdalla oli lääkärit päätyneet dm -diagnoosiin, näistä toisesta oltiin otettu näyte selkäydinnesteestä josta voidaan tarkastella. Suora lainaus Kennel Lumen sivustolta "Diagnosointi jää pitkälti sen varaan, että poissuljetaan muiden sairauksien mahdollisuudet. Koiran selkärangasta otetuissa röntgenkuvissa tai varjoainekuvissa ei voida havaita mitään näkyvää vikaa, jolloin diagnosointi tapahtuu päällimmäisenä oirekuvauksen perusteella. Diagnoosille voidaan saada lisää varmuutta ottamalla selkäytimestä näyte. Näytteestä voi tosin saada selville vain sen toimivatko hermosolut normaalilla "intensiteetillä" vai onko niiden toiminta sairauden myötä hidastunut/heikentynyt." Mutta tästä sairaudesta jännän tekee se, että vaikka koira geneettisesti olisi sairas, se ei silti tarkoita, että koira sairastuisi tähän vaan saattaa elää elämänsä täysin oireetta 15 vuotiaaksi. Ilman geenitestiä, dm voidaan diagnosoida lopullisesti vasta ruumiinavauksessa.
Parit aktiivit testasivat koiransa ja ne todettiin terveiksi, mydog dna -passissa olleen bugin vuoksi terveeksi todettuja koiria löytyi vielä lisää. Jos on uskomista heidän tilastoihinsa, sairauden esiintyvyys lapinkoirissa oli päälle 20% luokkaa mikä tekee siitä yleisemmän, kuin pari vuotta sitten kuohuttaneesta pompen taudista. Pompen tautihan tappaa sairaan varmasti jo nuorena eikä siihen ole hoitoa, se on siis lihasten aineenvaihdunnallinen rappeumasairaus.
Juhannuksen jälkeen tänä kesänä, alkoi vihdoin Saksasta tulemaan tuloksia huhtikuisesta joukkonäytteenotosta. Oho, kantaja, terve, terve, kantaja jne. Oho, eihän näitä kantajia nyt... Oho miten näitä nyt näin... Eihän tätä sairautta... Oho lisää kantajia? Itse kerään paimensukuisten lehteen geenitestituloksia ja todella yllätyin minäkin, kun tuloksia alkoi sähköpostiin kilahdella. Viimeinen herätys oli, kuin Varman sukulainen todettiin kantajaksi... Ja juoksun pitäisi alkaa parin viikon kuluttua.
Olin suunnitellut testaavani Varman katselmuksessa, mutta en osannut pitää DM-testaamista tärkeänä koska hei, sairaat koirat oli jossain jenkeissä ja se sairas jonka tiesin suomesta on Varmalle jo aika kaukainen sukulainen eikä siihen mennessä tutkituista koirista sattunut kukaan olemaan kantaja.
Selvittelin asiaa vuosi sitten Varman kasvattajan kanssa, kysyin, oliko Varman emää tarkoitus tutkia. Asia jäi siihen ja otin sen puheeksi uudelleen juhannuksen jälkeen, olisiko mahdollista testata vanhemmat JOS vaikka saataisiin hyvällä tuurilla koko pentue, Varma ja sisaruksensa terveiksi varsinkin kun Varman sisaruksista veli ja sisko oli jo lisääntyneet yhden pentueen verran ja veljellekkin jo kaavailtu toista morsianta. Aikaa kun ei ollut hirveästi, päätin kuitenkin testata tälläkertaa oman koirani itse vaikka esimerkiksi Ruutin pompe statushan me saatiin hienosti silloin yhteistyöllä, kun hommasin testiin Ruutin isoisät ja isoäidin, asianosaisille siitä suuri kiitos, heidän kanssaan asiat on aina sujuneet mutkitta :)
Mentiin 9.7 meidän vakilääkärille luovuttamaan verta ja vein itse laatikon saman päivän postiin matkalle Helsinkiin ja sitä kautta Saksaan. Verinäyte oltiin kirjattu saapuneeksi 10.7 ja näytteen tulos tipahti sähköpostiin 13.7. Tilanteestahan teki suorastaan kutkuttavan jännittävän myös se, että Varmalle kaavailtu, ihana sulho oltiin testattu viikkoa aikaisemmin DM-kantajaksi. Omistajalleen suuri kiitos, kun toimit nopeasti ja testautit koirasi <3 Asia toimi, niinkuin pitikin - kysyin testausmahdollisuutta uroksesta ja jo 15 min päästä omistaja oli laittanut mailia laboklinille lisätutkimuksen osalta ja tulos oli hänellä sähköpostissa seuraavana päivänä.
Mutta takaisin Varman tulokseen. Avasin mailin ja luin
"Degenerative Myelopathy - PCR
Result: genotype N/DM (exon
Interpretation: The analysed
exon 2 of SOD1-gene that has
for the development of
passed on to the offspring
Eli Varma on myös kantaja. Tässä vaiheessa päivittelen ja kauhistelen vieläkin, miten läheltä liippasi, etten omaa tietämättömyyttäni risteyttänyt kahta kantajaa keskenään jolloin teoriassa pentueesta 25% olisi ollut dm-terveitä, 50% kantajia ja 25% sairastumisalttiita. Jos tälläinen olisi tapahtunut, olisin testannut pennut ennen luovutusta. Mitä olisin sanonut noiden sairastusmisalttiiden uusille perheille? Olisinko myynyt käytännössä sairaat pennut alemmalla hinnalla? Mitä olisin tehnyt? Onneksi tälläkertaa liippasi vain todella läheltä, eikä vahinkoa tuon sairauden osalta päässyt tässä pentueessa käymään. Ja ei, en tarkoita, että pentue olisi terveysriskitön vaikka molemmat vanhemmat olisivat terveitä pompesta, dmstä ja pra -prcdstä mutta en myöskään ymmärrä, mitkä on perusteet sille, että kantajien mahdollisia lähisukulaisia käytetään tutkimattomille koirille tutkimattomina? Noin kaksi vuotta sitten alettiin tutkimaan pompentautia lappalaiskoirista ja ainakin paimensukuisten osalta ollaan jo mielestäni aika hyvällä tolalla sairauden kanssa - polveutumisen perusteella terveitä kokonaisia pentueita alkaa olemaan jo kiitettävästi - siis miettikää, vain KAKSI vuotta myöhemmin siitä, kun tämä testaaminen kunnolla alkoi. Tähän on toki vaadittu työtä, viitseliäisyyttä ja toki, rahaa. Ja mikä testaamisessa on myös hienoa on se, että kantajuus ei poista koiraa missään nimessä jalostuksesta eikä DM-sairauden kohdalla myöskään se "pahin" eli sairasalttiuskaan - kantajat ja sairasalttiit paritetaan terveiden kanssa ja näin ollen terve x kantaja yhdistelmästä 50% on terveitä ja 50% kantajia ja sairas x terve yhdistelmästä 100% on kantajia. Toki, terve x kantaja yhdistelmässä todellinen määrä kantajien ja terveiden välillä voi olla suurempi tai pienempi mutta teoriassa noin JA todellisuutta on se, että yhdistämällä sairaan tai kantajan terveeseen, ei yksikään jälkeläinen kummastakaan yhdistelmästä sairastu tautiin. Tämä on kasvattajien hyvä muistaa, jotka jalostukseen käytettäviä, testaamattomia koiria puolustelevat sillä että kanta kapenee entisestään. Jos jalostukseen aikomasi narttu on terve, tällöin sille voi käyttää tutkimatonta urosta. Mutta kaksi tutkimatonta koiraa? Miten se on perusteltua?
Minusta on ihanaa, kun minulta pentua kyselevät ovat valveutuneita ja kiinnostuneita rodun terveystilanteesta, kiinnostuneita siitä, miksi päätin yhdistää juuri nämä koirat keskenään. Kiinnostuneita siitä, millaiset lähtökohdat kasvateilleni annan. Kiinnostuneita siitä, miten laajasti jalostukseen aiotut koirat on tutkittu. Mikä on pentueen vanhempien sisarusten terveystilanne? Tai niiden pentujen? Pennut ja pentueet koostuvat monista asioista ja seikoista, sellaisista asioista, mitä ei pennunkyselijä osaa tai pysty mistään (esim, koiranetistä) näkemään. Se kertoo vastuullisesta, mahdollisesti tulevasta koiranomistajasta, että osataan kysyä ja olla hereillä. Pidän itseäni kuitenkin vastuullisena ja rehellisenä kasvattajana ja toivon, että myös minulta pentua kyselevät ihmiset olisivat myös rehellisiä kertoessaan itsestään ja kertoessaan toiveita tulevan perheenjäsenen suhteen ja kannustan nykyisiä kasvattini omistajia olemaan aina avoimia ja rehellisiä koiriin liittyvissä asioissa, oli ne hyviä, tai huonoja. Ja nykypäivänä, kun somessa voidaan reaaliajassa keskustella rodun terveystilanteesta, on hienoa, että tulevat harrastajat osallistuvat kasvattajien ohella keskusteluihin. Missään nimessä ei lähdetä monen muun rodun tavoin siihen hyssyttelyyn, eihän? Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, ollaan suoraselkäisiä ja kannetaan vastuu senkin jälkeen kun pennut on lähteneet maailmalle.
Todella monessa rodussa kuulee, näkee ja sivusta seuraa miten asioita suoraan salataan eikä avoimuudesta ole juuri tietoa, tosin, onneksi niissäkin roduissa on vielä harrastajia ja kasvattajia, jotka ymmärtävät avoimuuden merkityksen. Moni muuta rotua harrastava ja kasvattava porukka voisi ottaa mallia lappalaiskoiraporukasta, vaikka toki, paljon on meilläkin petrattavaa.
Yhdessä harrastamassani rodussa (ei lapinkoira) huomasin, miten vähättelevä asenne tuntui olevan minun sairasta koiraa kohtaan. Rodussa ei kuulemma ole ongelmaa sydämien kanssa (omalla 2 vuotiaalla oikean kammion läpän vuoto josta kuuluu selkeä sivuääni ja ultralla löydetty vika, vuoto vielä ainakin pieni, koiran ollessa 2 vuotias, kontrolli syksyllä 2015) mutta silti jenkkiläisten julkaisuissa sydänongelmat tiedostetaan ja jalostuksen tavoiteohjelmassa sydänviat mainitaan kuolinsyiden yhteydessä. Virallisia terveystuloksia kyseisestä aiheesta ei rodulla juurikaan ole, valitettavasti. Tälläisenkin hetken kokeneena suht vieraan rodun parissa voin edelleen kuitenkin, myhäillä siitä, miten paimensukuiskasvattajilla on asiat :) Ja ei saa vaipua myöskään kantajien selvitessä synkkyyteen koska kaikki tieto on hyvästä ja tilanne voisi kuitenkin olla paljon pahempikin :) Joissain roduissa dm on jo niin pitkällä, ettei terve*terve yhdistelmiä suositella koska kantajia ja sairaita on niin paljon jo...
Varma, dm kantaja on astutettu ihanalla uroksella, joka on terve kyseisen sairauden osalta. Teoriassa Varman ja Tiitin mahdollisista pennuista 50% on terveitä ja 50% sairauden kantajia. Pennut testataan ennen luovutusta ja näinollen tiedetään ainakin lähellä luovutusikää, pentujen status dmän osalta. Näin minä kannan tämän sairauden osalta oman korteni kekoon ja toivon, että lisää jalostukseen kaavailtuja / jo käytettyjä koiria tutkittaisiin, varsinkin kun tiedetään, että kantajia tosiaan kannasta löytyy. Suurkiitos tässä vaiheessa kuuluu myös Tiitin perheelle, jotka ripeästi veivät Tiitin luovuttamaan verta tulosta varten <3 Olette kultaisia!
Viime kesän pentueen emästä, Milasta on mennyt verinäyte viime vuonna katselmuksessa saksaan pompe ja pra-prcdn tutkimista varten, Milan näytteestä laitettiin pari viikkoa sitten lisätutkintapyyntö jonka tulosta odoteltiin, kyseltiin, soitettiin, kyseltiin ja odotettiin. Milan toisen sulhon tulos putkahti viime viikolla, Walle, eli Kaukametsän Yönsilmä oli niinikään kantaja. Taas saatiin syödä kynsinauhoja pari päivää kunnes Milan tulos tuli -terve! :) Onneksi, mutta läheltä taas liippasi. Milan ja Wallen pennut tullaan testaamaan vuosirokotusten yhteydessä ja Milan toisen sulhon dm statustakin mietitään, miten se saataisiin niin että mahdollisimman moni pentue hyötyisi siitä, tästäkin yhteistyöstä jo tässä vaiheessa Eevalle :) Ruutin vanhemmista isä on tutkittu vanhasta näytteestä terveeksi ja emän uusi verinäyte lähti labolle viime viikolla, Pikin eli Ruutin emän testaaminen suoritetaan kimpassa Ruutin kahden veljen omistajien sekä kasvattajan kanssa eli toimitaan samalla tavalla mitä pompenkin kanssa :)
Mutta siis, pääpointteja tekstistä:
- Selkäydin rappeuma ei suoranaisesti tapa sairastunutta yksilöä vaan omistaja joutuu tekemään päätöksen koiran lopettamisesta takapään halvaantuessa. (Koska suomessa on onneksi maalaisjärki, eikä pyörätuoli koiralle ole vaihtoehto toisinkuin rapakon takana.)
- Vaikka koira olisi geneettisesti sairas, se ei tarkoita että sairaus puhkeaa. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa siihen, sairastuuko geneettisesti sairas koira, vai ei.
- Oli koiran DM-status mikä tahansa, se ei sulje sitä pois jalostuksesta vaan vaatii sen, että partneri on terveeksi tutkittu / polveutumisen perusteella terve.
Loppuun vielä videoklippi rapakon takaa sairastuneesta koirasta. Näin niinkuin selventääkseni, millaisesta sairaudesta on kyse. Ei, en halua lietsoa enempää paniikkia vaan rohkaista ihmisiä tutkimaan koiriaan laajemmin. :) Yhteistyöllä ja avoimuudella eteenpäin tämänkin kanssa!
Videon voit katsoa youtubesta täältä . Ja ei, en ymmärrä, miksi tuota koira-parkaa pidettiin selkeistä oireista huolimatta noin pitkään hengissä. Lohdullista tosin on se, että ainakin väitetään, ettei sairaus ole koiralle kivulias mutta varmasti hämmentävä (ja kuormittaa etuosaa tietenkin.)
Paimensukuisten sivuilla / reviirissä julkaisen minulle ilmoitetut geenitestitulokset, listan löydät täältä
Rotujärjestömme jalostustoimikunta ylläpitää myös pompesta, dm:ästä sekä pra-prdstä. Lappalaiskoirat ry:n listan löydät täältä
Geenitestituloksia saa edelleen lähettää minulle osoitteeseen erimoone at gmail.com, tulokset julkaistaan reviirissä sekä listaa testatuista / polveutumisen perusteella terveistä koirista ylläpidetään paimensukuisen lapinkoira seuran nettisivuilla. Kiitos testanneille ja tuloksia lähettäneille!
*Muokattu: Muutettu prosentit oikeiksi kantaja x terve yhdistelmistä, aiemmin 75% terveitä & 25% kantajia kun oikeat prosentit on 50% terveitä ja 50% kantajia (teoriassa, käytännön näemme myöhemmin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti