tiistai 15. marraskuuta 2016

Kerran agilitykisoissa ... Pietarsaaren agit Riivan kanssa.

Oon nyt kisannut koirieni, suomenlapinkoirien kanssa enemmän ja vähemmän vuodesta 2006 lähtien. Tuiskun kanssa aloittaessani tokossa kuultiin suurimmaksi osaksi vaan positiivista - teini oli kouluttanut "hankalasta" rodusta kovinkin pätevän tottistelijan. Mulla oli hyvät opettajat ja koirakin oli hyvä, kaiketi minäkin opin jotain vuosien varrella...

Toko vaihtui agilityyn Tuiskun siirryttyä sairauden takia eläkkeelle ja Ruutin ollessa epäkypsä (tai, ohjaaja taisi olla epäkypsä) tokoon. Ruuti on siis perinteinen lapinkoira - hädintuskin maksi kokoinen joten varsinkin ylemmissä luokissa alkoi näkemään ettei fysiikka riitä ja vailinainen tekniikka hypyillä verotti vauhdista - lisäksi olin surkea ohjaamaan sitä. Niin vaan päästiin kuitenkin kolmosiin, enkä vieläkään kuullut pahaa sanaa rotuvalinnastani. Oon ylpeä koiristani ja siitä, mitä ollaan saavutettu. Välillä jo mietin, että onko tää "sulla on vaan tommonen paska lapinkoira" asenne vaan mun päässä...

Seuraavaksi alettiin kisaamaan Varman kanssa - onneksi se sitten loppujenlopuksi mitattiin mediksi. Medeissä kisaaminen on hurjan paljon rennompaa mitä makseissa (HMPHHM! Mistäköhän johtuisi...). Varma on rento kisakaveri ja kulkeekin kiitettävästi kun sille päälle sattuu ;)

Sitten. Mun jalokiveni. Riiva. Oma kasvatti, melkein yksin koulutettu alusta alkaen (ihan parhaat alkeet saatiin Niskalan Minnalta koirakoulu fiiliksessä!). Se on ihan eri maata kun muut - tekee hulluna töitä, on nopea, reagoi, jaksaa toistoja, vähän paskapää - se on mun ensimmäinen OIKEA maksikoira! Sillon hyvät hypyt ja siinon potkua vaikka ja mihin. Mua pelottaa lähinnä vain se, miten mä sen pystyn vielä pilaamaan.

Ekat kisat kisattiin Heinäkuussa Seinäjoella. Koiralla oli just juoksu loppunu ja se tosiaan oli flataanen - teki kuitenkin niin kivan avauksen et vetäsi LUVAn ekalta radaltaan. Toiselta radalta tuli rima alas. Toiset kisat oli vielä laiskemmat ja päätin pitää taukoa - kk taukoa ja sama laiska meno jatkui, totesin, että lajikuntokin on kyllä ihan nollissa. Yli kk taukoa tästä, hyvänmielen treeniä ja huomasin, miten hormoonihuurut hälvenee ja oma Riivanhenki palaa takaisin.

Kisattiin seuraavat kisat Pietarsaaressa. Puitteet oli huikeat, Pietarsaarelaiset on aina ilosia, seuraksi lähtenyt isoveli oli parasta ja italialainen tuomari Sandra Deidda oli HUIKEA! Leuka loksahti kirjaimellisesti kun hän puhuttelussaan sanoi, miten tärkeää on mennä rata loppuun asti vaikka ohjaaja sössiikin - koiralla pitää olla kivaa ja rata tehdään ilolla, koiraa ei kiinnosta tulokset - PARASTA! <3 Nimenomaan, ilon kautta. Koira ei tosiaan tiedä niitä tuloksia, jossei ohjaaja sitä sille näytä.......

Rituhan oli ekalla radalla ihan liekeissä, toisella radalla niin liekeissä et se ehti myös ihmettelemään tuomaria, kieltoja tuli varmaan 18903191. Kaarroksia tuli, sekunteja paloi, radan tekeminen yhdessä oli tosiaan aivan hukassa. :D Mutta ristus että oli KIVAA! Ihanaa että se oli noin kakkapäinen, räyhäs mulle kun mokasin, tuolta neidiltä tulee palaute ja ihan oikeissa kohdissa ;)

Olin toisen radan jälkeen katsomassa tuloksia. Naurahdin mielessäni, miten sillä järkyttävällä "oho eikun hups, tänne eiku oho" -radalla päästiin PALKINNOILLE ja näpärästi vielä ihanneaikaan :D Olin jo lähdössä tuloksilta pois kun viereen asettui kanssakilpailija joka katsoi omaa tulostaan ja totesi samaa mitä minä omasta tuloksestaan jonka jälkeen laittoi sormensa meidän ajan kohdalle

kanssakilpailija: "MITEN NOIN HUONOLLAKIN AJALLA VOI PÄÄSTÄ VIELÄ PALKINNOILLE?"
minä: "...."
kanssakilpailija: "Eiku jaa, se olikin SUOMENLAPINKOIRA, eihän niiltä voi parempaa aikaa odottaakkaan..." Hän kuittasi ja katsoi minua hymyillen, kaiketi odotti että lähtisin tähän prääsäämiseen mukaan.

Olisikinkin tajunnut lähteä! Mollannut niin paljon kun olisin osannut ja sitten mennyt sen saatanan hitaan SUOMENLAPINKOIRANI kanssa palkintojenjakoon kättelemään häntä. HARMI, etten tajunnut.
Taputin täti-ihmistä olkapäälle ja totesin "Se lapinkoira on muuten mun koira" ja lähdin kävelemään pois. Mitä tekee tämä? Huutaa mun PERÄÄN: "HEI, SEHÄN ON LAPINKOIRA, ETHÄN SÄ VOI ODOTTAA SILTÄ PAREMPAA AIKAA?". Voisitko avata seuraavan kerran suusi toisten suorituksista vaikka sen jälkeen, kun olet nähnyt heidät radalla? Kuten sanoin, aika monta kierrosta ja eipäsjuupas jumppaa sielä harjoiteltiin. Mut ainiin, sehän on ihan paska elukka koska rotu ja koska kaikki muu on paskaa paitsi kusi.

Tuli siis puolivahingossa todistettua että kyllä, niitä kakkepäitä näköjään riittää agilityssäkin - aika monta vuotta pitikin kisata ennen tätä.... Kyllä, pahoitin niin saatanasti mieleni. Kyllä, menin vuodattamaan kyyneleitä omalle paikalleni, sen niin saatanan turhan "harrastuskoirani" häkin viereen. Eihän se voi olla millään tavalla hyvä, koska se ei oo bc, aussie, kelpi.... Eikä se ainakaan voi olla nopea. Eikä hän todennäköisesti voinut ymmärtää, miksi olin sielä viemässä kaikkien muiden harrastajien kisatilaa sillä hitaalla suomenlapinkoirallani. Onneksi mukana oli tosiaan isoveikka ja puhelimessa Mötky. Silloin tarvin kyllä kaiken yksisarvisenergian ja enkelivalon... Viimeinen rata oli vielä menemättä ja täytyy sanoa, et vaikea oli lähteä... Sisuunnuin ja vetästiin päivän sujuvin rata, yhdessä. Oltiin taas palkinnoilla... Sen hitaan, turhakkeen kanssa....

Mutta kyllä mä tostakin kommentista pääsin yli - Tuollainen kommentointi ei kuitenkaan kerro musta tai mun koirasta yhtään mitään, tuo kommentointi kertoo ainoastaan siitä, jonka suusta se ulos tuli. :) Oikeasti, eihän tässä koiraharrastamisessa ole mitään väliä sillä mitä se kisakaveri susta tai sun koirasta ajattelee - tärkeintä on se, mitä se koira ajattelee susta. Siitä se kaikki alkaa ja siihen se myös loppuu. :)
Mä tiedän, mitä oon koirieni kanssa jo saavuttanut ja oon niistä jokaisesta tavattoman ylpeä. Oon ylpeä omasta rodustani ja omasta kasvatustyöstäni. Meen tästä eteenkinpäin näiden "turhien" koirien kanssa radalle sydän täynnä ylpeyttä, pää pystyssä, yhdessä. Pidetään lippu korkealla, nautitaan koiriemme kanssa harrastamisesta.
Toisen roska on toisen aarre.

Hää on 3 v. Kisaa ykkössissä. Koira on vielä ihan mölli tasoltaan. Kun kokemusta tulee lisää, vauhtiakin tulee. Musta tää näyttää ihan lupaavalta. Vielä ko ohjaaja ei sössis hyvää rataa ;)

maanantai 24. lokakuuta 2016

Agilitykisat kokkolassa 23.10

Viimemmäksi ku kävästiin Tarjan kanssa Kokkolassa kisaamassa, todettiin että lähetään lokakuussa uudestaan, mulla ko noita koiria riittää niin päästiin samoihin skaboihin vaikka Tarjan koira nousikin kakkosiin.

Varma oli ilmoitettu agiradoille, sillä oli jo LUVA hyppäriltä. Mulla tuli väsyksis joku ajatuskatkos ja vaa ihastelin muiden ratoja kunnes tajusin et sielä menee jo medit :D Äkkiä takit pois iteltä ja koiralta ja juoksin ulkokautta lähtöalueelle. Varmalla on valeraskaus nyt joten ei oikeesti ollu odotuksia, kun son lenkilläkin laamaillut ihan huolella.

Video youtubessa



Ohhoh! Se pätkähti nollavoitto, LUVA ja SERT -> kolmosluokka kutsuu! :O Oli ehkä paras fiilis radalla ikinä, tuntu niin simppeliltä, helpolta, rauhalliselta. WAU! Ei sitte menty enää toiselle radalle. :) Noi kontaktit on luokattoman huonot, ne pitää nyt vihdoin opettaa. Tuomarina radalla oli siis Petteri Kerminen, huippukivat radat oli tehnyt! :) Pienellä keppiviilaamisella ja kirittämisellä oltas päästy 4 m/s etenemään helposti!

Hyvä meidän joukkue <3

Seinäjoen Kansainvälinen koiranäyttely 22.10

Pikkusen perjantai-illalla ja varsinkin lauantai aamulla mietin, miksi. Kenen idea oli ilmoittaa koirat ahtaaseen hallinäyttelyyn? Muttakun ko halli on tuossa 5 min ajomatkan päässä. Mutta silti... silti.

Kehään oli ilmoitettu siis isän ja mun yhteisomistus keeshond Pöpö sekä Vellun pyrri Aulis.

Lyhytkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria oli ilmottu kehään huimat 2 kpl ja kuten arvata saattaa, molemmat avoluokan uroksia :D Tuomarina oli Aire-Piret Pärn Virosta.

"7v, erittäin hyväkuntoinen ja iloinen uros, rodunomainen pää ja ilme, hyvä kaula & ylälinja. Oikea asentoinen häntä, hyvä rintakehän syvyys ja pituus, hyvä liikunta"

AVO ERI, SA, AVK1, PU1, SERT, CACIB, ROP -> FI MVA

Kannatti silti herätä!

Aulis, Tottakai Pikku Pietari.


Keeshond kehä olikin reippaasti myöhässä. Kessuja oli ilmoitettu 36 ja avoimessaluokassa oli tismalleen taas samat urokset mitä Ruovedellä, järjestys tälläkertaa oli eri :)

Tuomarina Nadjia Timmermans-Kadenko, Alankomaat.

"Big size. Square body, correct upperline but could have a bit more neck. Typical head, could be a little bit more elegant. Small ears. Correct bite. Moderate angulations in front and rear. Moves with good pass but narrow behind. Quite prominent eyes."

AVO ERI, AVK3

Pöpö, Storywood Caro Nome

Nyt jäämmä tauolle ja kasvattaan uutta palttoota. :) Pöpö oli huippuhienossa kunnossa kehässä, harmi et hää oli liian iso vasikka tuomarin mielestä :'D No, onhan se iso. Ja rakas.


Lappalaiskoirien rotumestaruus toko Torniossa 8.10

Kuva Veli-Pekka Suuronen


Kyllä sitä lokakuullekkin tuli ohjelmaa vaikka ajattelin hiljaisen syyskuun jälkeen ettei kisarintamalla paljoa enää tapahdu. Mutta tapahtuuhan sielä!

7.8 suunnattiin Vellun ja koirien kanssa Kemiin yöksi hotelliin ja siitä aamusta Tornioon rotumestaruustokoihin. Meillä oli ollut "pientä" härdelliä koko viikko koirien kanssa ja perjantai aamusta oli vielä epävarmaa, lähdetäänkö edes reissuun. 
Härdellistä johtuen, meidän viimeistelytreenit oli jääneet käytännössä kokonaan pois, mikä tarkoitti sitä et käytännössä koko avo oli vielä ihan auki mutta samapa se, ja uskokaa mua, harrastaminen ja kisaaminen on paljon mukavampaa kun jättää sen kireän pipon kotiin ja menee nauttimaan yhdessä tekemisestä ja siitä, että meillä on tähän mahdollisuus.

Tuosta kokeesta alkaa olemaan jo sen verran aikaa ettei vanha muista mitään yksityiskohtaisesti :D Paikkaistumista ollaan treenattu kerran ja siihen nähden Ruu veti sen tosi hyvin, vasta viimeisten sekuntien aikana lysähti maahan "ei ny jaksa enää" :D Oltiin eka koirakko kehässä joten käytiin vähä hengittääs ulkopuolella ja takas kehään. Seuraaminen oli kelvollista, vähän semmosta semi ylivirittynyttä härppäämistä mutta oikein iloinen ja hyvä fiilis! Liikkeestä maa ok, pa vähä innokas ja vino. Luoksari ok, ruutu (OSAAMISEEN) nähden niin perfect ku olla ja voi ! Mä lähetin ennakkoluulottomasti sen ruutuun ja sinnehän se sujahti, jäi vähän reunaan mut so what. :) Merkkiä sei tahtonu kiertää, oli vähä hämärästi aseteltu koko merkki... Hypyssä kopsautti lautaan, kaukoissa istumiset ei toiminu yhtään ja liikkeestä istumisen teki maahanmenona. Nouto passeli! Fiilis loistokas! Tällä hyvänmielen räpellyksellä irtosi kuitenkin rotumestaruus avoimesta, AVO3 pistein 203/320, alla vielä pisteet

Rakkaus. Me valmistauduttiin toiseen kierrokseen :D
Kuva: Veli-Pekka Suuronen


NimiPisteetTulosMax.
Paikalla istuminen ryhmässä 1 min / Sittande i grupp 1 min ( kerroin:3 )
0
030
Seuraaminen / Fritt följ ( kerroin:3 )
10
3030
Seisominen seuraamisen yhteydessä / Ställande under gång ( kerroin:3 )
0
030
Luoksetulo / Inkallande ( kerroin:3 )
9,5
28.530
Istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä / Sättande eller läggande under gång ( kerroin:2 )
9,5
1920
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno / Sändande med läggande ( kerroin:3 )
9,5
28.530
Noutaminen / Apportering ( kerroin:4 )
10
4040
Kauko-ohjaus / Fjärrdirigering ( kerroin:3 )
5
1530
Estehyppy / Inkallande med hopp över hinder ( kerroin:3 )
8
2430
Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon / Sändande runt en kon ( kerroin:3 )
0
030
Kokonaisvaikutus / Helhetsintryck ( kerroin:2 )
9
1820
Tuomarina oli mulle ihan uusi tuttavuus, Marja-Leena Hituri. Tykkäsin todella paljon! Ei turhia jaaritellut liikkeiden välissä ja kaikki oli tosi sujuvaa :) Eniten tästä kokeesta jäi mieleen kokonaisvaikutuksen kommentit "Jos seuraavaan kokeeseen opetat noi liikkeet loppuun niin sitten se olis 10. Mutta jätetään seuraavaan kertaan vielä parannettavaa! Ohjaat koiraasi tosi kauniisti ja teillä on kivaa yhdessä" OMG <3 Tällä jaksaa taas pitkään!

Rotumestari. <3


Torniosta jatkettiin matkaa Ivaloon viettään syyslomaa. Sunnuntaina käytiin ihanasti aamupalalla Ruutin kasvattajan, Sannan luona ja vielä Siidassa kiertämässä näyttelyt ja ulkomuseo. Iltapäivällä käytiin lenkillä ja mun yksi haaveista, saada samaan kuvaan kolme narttu sukupolvea toteutui! Katsokaa näitä <3

<3 En kestä! Meleke itkettää tätä kuvaa katsoessa. Siinä ne on, Sagaberran Eahketnasti, Taikahallan Jäkälätassu ja Erimoone Riivanhenki. Isoäiti, äiti ja tytär. Paimensukuiskannassa paljon vaikuttaneen Irenen alenevaa narttulinjaa. :)


Piki oli sporttisemmassa kunnossa mitä tyttärensä :D Sielä ne kolme viilletti menemään pitkin metikköä. Ruuti on kropaltaan kyllä ihan ku emänsä!


Ivalosta jatkettiin matkaa Pelkosenniemelle, Pyhälle. Pyhällä käytiin heittämässä päivävaellus Noitatunturille ja seuraavana päivänä pitikin ajella jo takaisin kotiin. Alla pari kuvaa reissusta!

Inarissa, Tuulisjärvellä



Retkikuntamme karvakamut, Aulis, Riiva ja Ruuti

Pääsimpä kuvaamaan Ruutin vielä just tällä rannalla! Tossa Märi juoksenteli 7 viikkoisena pikkulikkana kun ajeltiin Ivalosta kotiin, <3

Sama ranta. Samat tyypit. 9 vuotta välissä. <3

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Juniorit 1v! Onnea T-pentue 1.10.2016

Tulee nyt synttäripäivitys päivän myöhässä ;)

1.10 alkuyöstä, 2-5 aikaan syntyi meidän ensimmäinen, luomupentue! Miten onnellinen olin, ettei taas tarvinnut turvautua lekuriin ja veitseen.

Pentuepäiväkirjassa lukee näin

1:00 Ekat supistukset!
1:30 No nyt polttaa!
1:45 Vedet
2:05 Pieni ruskea tyttö 280g
2:10 Iso ruskea tyttö 360g
2:47 Musta tyttö 400g
3:50 Musta poika 375g
5:00 Musta poika 320g

"Ensimmäinen, normaalisti syntynyt kasvattini. Äitinsä, Taikausvan täydellinen kopio niin käytökseltään kuin ulkonäöltään. Normaalin synnytyksen käynnistymiseen ja siihen tuskalliseen odotteluun tarvittiin aikamoinen määrä Taikauskoa.

Taikausko oli vielä matkustuskapselissaan kun perään rynni heti toinen ruskea pentu. Täyty todeta, ettei tää luonnollinen synnyttäminen vissiin olekkaan mitään Tähtitiedettä. Näimpä syntyi Erimoone Tähtitiede.

Taikauskon ja Tähtieteen nauttiessa ensimmäisinä maitobaarissa, pidettiin pikkuinen tauko ja sitten alettiin työstämään seuraavaa pentua tulevaksi. Pienen väännön jälkeen syntyi kolmas pentu, selkeästi ruskeita pentuja suurempi, musta ja hyvin pitkäkarvainen tyyppi. Tässä vaiheessa tarkistin ruskeiden sukupuolet - narttu, narttu ja tykky musta pentu - narttu. Siinä oli yhdessä pentueessa yhtä monta narttua, mitä mun kasvateissa yhteensä. Kolmas narttu tuntui jo ihan Taivaanlahjalta.

Taas hiukka hengähdystaukoa. Ikuisuudelta tuntuvat minuutit. Varma työsti kuitenkin nimelleen uskollisena pennun maailmaan varmasti, mutta ilman pientä taistelua se ei tuntunut tulevan. Ensimmäinen, iso poika. Taistelutahto.

Varma nukahti tunniksi. Katselin, että jälkipoltot ja viimeinen istukka tulossa. Ultrassa kyllä näkyi maksimissaan viisi joten... Yhtä vielä odoteltiin. Aika eleettömästi tämä viimeinen sieltä putkahti kuitenkin. Kaikki viisi oli kasassa, kaksi komeaa poikaa ja kolme kaunista tyttöä, helposti, normaalisti. Varma hoiti porukkaa niinkun olisi aina hoitanut. Pennut alkoivat heti syömään ja kaikki tuntui alkavan täydellisesti. 
Työvoitto"

Tarinat lasten virallisten nimien takana.

Onnea rakkaat Tuikku, Akka, Riemu, Vertti ja Elmo!

Kaksi uutta paimennustaipuvaista kasvattia! + treenit Kerimäellä

16.9 illasta suunnattiin Mötkyn ja koirien kanssa Varkauteen ja lauantaina aamulla jatkettiin matkaa Kerimäelle Lumiluodon Riitan oppiin. 

Treeneihin olin ilmoittanut Elmon ja Riivan. Edellisellä kerralla Riiva selkeästi jähmettyi kun oli lampaat, jotka katselivat koiria takaisinkin, huomasi taas miten pitäisi käydä eri pakoissa ja eri tyylisillä lampailla niin koira oppisi lukemaan paremmin :) Oppia ikä kaikki!

Elmolla virtaa piisasi! Somerolla kesällä se hiukka mietiskeli, mitäs nää villapyllyt onkaan mutta nyt oli eri ääni kellossa! Elmo oli vauhdikas mutta siitä huolimatta äärettömän kiltti paimennettaville! <3 Kaksi kierrosta tehtiin sille ja päästiin taas ohjaajalle opettamaan sauvan käyttöäkin :) 

Riivasta laitoin kouluttajalle piiiiitkän selostuksen, mitä ja miten ollaan treenattu ja mistä kenkä puristaa - kouluttajan on helpompi neuvoa, kun tietää, mikä mättää :) Tehtiin kolme lyhyehköä pätkää kahden pätkän sijasta - ekalla oli ihan ok juttuja, toka meni vähän huonommin ja kolmas ! AIVAN HUIKEA TREENI! Ekaa kertaa _ikinä_ paimenessa musta tuntui, että me oltiin yhdessä koiran kanssa siirtämässä lampaita aitauksesta toiseen, koira yritti, kokeili ja tarjosi asioita aktiivisesti ja mä osasin ohjata sitä just niin vähän, ku tarvi! Aivan MIELETÖN! Mä sanoinkin ukolle reenin jälkeen että tää meni niin hienosti, että voisin jättää paimennustreenit tähän :D Mutta eeeeei, jatkamma keväällä! Mä leijun tässä flowssa pitkään ;) En voi kylliksi kiittää Riittaa, ihan huikee fiilis kyllä!

Sunnuntaina jatkettiin matkaa Varkaudesta Kuopioon Vehmersalmelle, entuudestaan tuttuun paikkaan taipumustestiin :) Oli jotenkin nostalgista olla sielä "taas"! 
Arvottiin aamusta numerot - Reetta ja Riemu sai numeron 5 ja me Elmon kanssa 7. Oltiin siis "onneksi" eri ryhmissä :)

Sosiaalisuus-osiot meni kivasti molemmilta, molemmat oli kuulolla ja hanskassa. Tyypeillä oli siis pari kertaa lampaiden ihmettelyä takana ja alla meidän arvostelut!

Riemu, Erimoone Taivaanlahja

Luontaiset ominaisuudet:
Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: Erittäin hyvä - luoksepäästävä, avoin.Sosiaalisuus muita koiria kohtaan: Erittäin hyvä - sosiaalinen.Fyysinen olemus: Erittäin hyvä - valpas.Tottelevaisuus: Erittäin hyvä - tottelevainen.Asenne: Erittäin hyvä - rauhallinen, varma.

Paimennustaipumukset:Kiinnostus laumaan: Erittäin hyvä - hakeutuu lauman luo.Laumaa lähestyminen: Erittäin hyvä - rauhallinen, kiinnostunut.Lauman kohtaaminen: Erittäin hyvä - rauhallinen/varma/kiinnostunut.

Tyyli:Käyttää silmää lauman hallitsemiseen - ei lainkaan.Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen - paljon.Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan - paljon.Työskentelee haukkuen - ei lainkaan.Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena - paljon.Työskentelee keskilinjalla - paljon.Työskentelee liikkeen kautta - paljon.Yleistä/kommentteja: Hieno suoritus!


Elmo, Erimoone Työvoitto


Luontaiset ominaisuudet: Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: Erittäin hyvä - luoksepäästävä, avoin. Sosiaalisuus muita koiria kohtaan: Erittäin hyvä - sosiaalinen. Fyysinen olemus: Erittäin hyvä - valpas. Tottelevaisuus: Erittäin hyvä – valpas, tottelevainen Asenne: Erittäin hyvä - varma.
Paimennustaipumukset: Kiinnostus laumaan: Erittäin hyvä - hakeutuu lauman luo. Laumaa lähestyminen: Hyvä - Huomioiva Lauman kohtaaminen: Erittäin hyvä - rauhallinen/varma/kiinnostunut.
Tyyli: Käyttää silmää lauman hallitsemiseen - ei lainkaan. Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen - vähän Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan - vähän Työskentelee haukkuen - ei lainkaan.
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena - vähän Työskentelee keskilinjalla - vähän Työskentelee liikkeen kautta - paljon Yleistä/kommentteja: Lisää harjoitusta!

Nuan vaan,näinollen hyväksytysti testattuihin kasvatteihin saadaan kaksi lisää!

PAIM-T Erimoone Ruutitynnyti
PAIM-T Erimoone Riivanhenki
PAIM-T Erimoone Taistelutahto
PAIM-T Erimoone Taivaanlahja
PAIM-T Erimoone Työvoitto

Kiitos ihanat, aktiiviset kasvatinomistajat ! :) Jatkamme harjoituksia taas ensi keväänä!



torstai 8. syyskuuta 2016

Luonnetesti Ikaalinen 28.8.2016

Tälläkertaa luonnettaan pääsivät testaamaan R-pentueen Ristiriita eli Pyry sekä isäni ja minun yhteisomistus Keeshond Pöpö (Storywood Caro Nome).

Tuomareina Pirjo Kelloperä & Katri Leikola.

Pöpöllähän ei tulevaisuutta ole jalostuskoirana koska terveys (polvet, kyynärä, sydän, erinäiset ongelmat ruokavalion ja ihokutinoiden kanssa) on mitä on. Ihan vaan mielenkiinnosta ajattelin viedä, saadaampa rodulle taas uutta informaatiota luonnetestin näkökulmasta.

Suuria yllätyksiä ei testissä tullut - Pöpö selvitti testin alusta loppuun rimaa hipoen, tuomarit kyllä tynnyrin jälkeen ehdottivat testin keskeyttämistä mutta annoin luvan jatkaa loppuun saakka. Testaajista täytyy kyllä sanoa, että antoivat meillekkin aikaa palautua "liikkeiden" välissä ja yllättävän hyvin nuo urokset saa koipea nostamalla itsevarmuutta lisää ;) Tuomarit kysyi arvostelussa, "tuliko yllätyksiä vai oliko oma tuttu koira testissä?" ja totesin että ihan tutulta vaikutti (toki, täytyy myöntää että olin yllättynyt että päästiin sirkushuvi loppuun saakka). Alla pisteet osa-alueittain.

I Toimintakyky Kerroin 15
-1 Pieni
-15
  II Terävyys Kerroin 1
+1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
1
  III Puolustushalu Kerroin 1
+1 Pieni
1
  IV Taisteluhalu Kerroin 10
-1 Pieni
-10
  V Hermorakenne Kerroin 35
-1 Vähän hermostunut
-35
  VI Temperamentti Kerroin 15
+3 Vilkas
45
  VII Kovuus Kerroin 8
-2 Pehmeä
-16
  VIII Luoksepäästävyys Kerroin 15
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
45
  Laukaisuvarmuus
++ Laukauskokematon
Yhteensä:16 / 300

Pisteiden, tai osa-alueiden valossa jos ajattelee testiä niin eihän siinä ole hälyttävintä "muuta kuin" hermot. Jos tuolla koiralla olis hermot ja toimintakykyä, testistä olisi tullut jo aivan toisenlainen kokonaisuus. :) Mutta kun ei ole hermoja, eikä toimintakykyä niin sitten räpiköidään. 
Muistan joskus katsoneeni Suomen Keeshond RYn jalostuksen tavoiteohjelmaa ja sieltä, mitä luonnetestistä sanotaan ja itseasiassa, Pöpön pisterivissä kaikki muu on toivottavaa tai hyväksyttäviä paitsi hermorakenne (toivottu olisi +2 tai jopa +3, mutta onko tämmösiä kessuja?? Äkkiseltään koiranetistä en löytänyt yhtään +2 tai +3 hermoilla olevaa?) Eli rodullisesti voidaan aatella et meni ihan letkuun kaiketi :)
Kessujen JTO täällä


Ja sitten estradille pääsi kasvattajamamman herttainen mussukkainen, Pyry. Tuo poika, jonka kyl periaatteessakin olis pitäny vaan jäädä kotiin :D Hänhän etti kotia jopa 12 viikkoiseksi saakka ja muutti sitte naapuripitäjään toisen paimensukuisen kaveriksi. Pyry on kastroitu viime kesänä eli jalostusoikeusuros se ei enää ole.

I Toimintakyky Kerroin 15
-1 Pieni
-15
  II Terävyys Kerroin 1
+1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
1
  III Puolustushalu Kerroin 1
-1 Haluton
-1
  IV Taisteluhalu Kerroin 10
-2 Riittämätön
-20
  V Hermorakenne Kerroin 35
+1b Hermostunein pyrkimyksin
35
  VI Temperamentti Kerroin 15
+2 Kohtuullisen vilkas
30
  VII Kovuus Kerroin 8
+1 Hieman pehmeä
8
  VIII Luoksepäästävyys Kerroin 15
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
45
  Laukaisuvarmuus
++ Laukauskokematon
Yhteensä:83 / 300
Semmoset loppupisteet sieltä. Testaajan kanssa puhuttiinkin, miten jännittävää on seurata näitä nyt kun pentueen molemmat vanhemmat on testattu (+61 & +171) ja nyt 4/6 on testattu (+80, +83, +97, +172)
Pyry oli semmonen tissinvälipoika, mitä aattelinkin. Ei mikään itsevarmuuden perikuva ja vähän semmonen (niinku veljensä Rajatapaus) että "hoidelkaa te noi vorot niin mä istun täsä". Mutta hienosti se kuitenkin sen suurempia hötkyilyjä pääsi testin alusta loppuun omin jaloin eikä tarvinnut mitään "helpotuksiakaan". Itsevarmuuden puute näkyy puolustushalussa ja toimintakyvyssä sekä oikeestaan myös tuola taisteluhalussa (kelkkaa kohtaan) mikä oli kyllä samantyylistä lässyttelyä, mitä siskollaan.
Mutta hermot kuitenkin plussalla! Siitä oon yllättynyt (VARSINKIN TÄMÄN kohdalla) että vilkkaus oli "vaan" kohtuullisen vilkas - tästäkin oli tuomarin kanssa puhetta, että vaatii tietenkin myös sitä "munaa" (no heh, kirjaimellisesti kastroidun uroksen kanssa :PP) olla suurieleinen, nopea reagoimaan kun jännittää ja ollaan vieraassa ympäristössä - totta. Ja toisaalta taas veljensä Ruutitynnyri (+172) oli testissä myös todella paljon rauhallisempi, mitä "kotioloissa". Suomenlapinkoirien jalostuksen tavoiteohjelmassa lukee seuraavaa
"Suomenlapinkoiran toimintakyky on kohtuullinen tai pieni. Terävyys on pieni eli koira tarvitsee paljon ärsytystä ennen kuin reagoi aggressiivisesti. Jäljellejäävää hyökkäyshalua ei saa esiintyä. Puolustushalu on kohtuullinen, hillitty tai pieni. Taisteluhalu kohtuullinen tai pieni. Suomenlapinkoiran hermorakenteen pitää olla suhteellisen rauhallinen tai hieman rauhaton, ei hermostunut. Temperamentti on kohtuullisen vilkas. Kovuudeltaan koira on työtehtävää suorittaessaan kohtuullisen kova ja ihmistä kohtaan hieman pehmeä. Koiran tulee olla laukauspeloton"
Koko jalostuksen tavoiteohjelma lapinkoirien osalta löytyy täältä .
Eli hermot, taisteluhalu ja toimintakyky tuntuu tämän pentueen osalla olevan se, mikä prakaa eniten. Taisteluhalusta testissä en ole niin huolissani mutta toki hermot on sellainen asia, mille pitää yrittää jatkossa tehdä jotain :)

Eli kaks alle 90 pisteen, kaks aavistuksen pidättyväistä, kaks laukausvarmaa ja kaks laukauskokematonta. HUISIN siistiä kattoa näitä pisteitä ja vertailla. :) Kiitos Miralle kun toit Pyryn testattavaksi! :)

Poikien videot kokonaisuudessaan youtubessa, linkit alla
Pöpö https://www.youtube.com/watch?v=VMZ3-AUuWMI
Pyry https://www.youtube.com/watch?v=zPuxBLMTlkI

sunnuntai 21. elokuuta 2016

BH-koe 18.8 & Ruoveden ryhmänäyttely 21.8

Sellainen viikko tälläkertaa! Ilmoitin Ruutin pari viikkoa sitten varalle kahteen BH-kokeeseen ja yllätykseni olikin suuri kun viikko sitten sunnuntaina tuli viesti että olis paikka jos otetaan se vastaan. Kyllä siinä sitten kuitenkin piti miettiä, ottaisko vaiko eikö paikkaa vastaan - soitto kaverille ja sen jälkeen varmistusviestiä järjestäjälle.

No mutta enhän mä ollu yhtään varautunut koko kokeeseen :D Oikeasti, 4 päivää aikaa. Hups, BH-koehan on käyttäytymisosioltaan käytännössä yks pitkä liike jossa kaksi laahustavaa seuraamista, siihen päälle kaksi liikettä vielä. Henkilöryhmää ei olla treenattu ikinä. Paikallamakuuta ei ollu tehny kertaakaan noin pitkänä ja "yksin" kentänlaidassa kun toinen suorittaa. Mut. Se on semmosta, kokeillaan! Hyvällä mielellä ees :D Ja kyllä mä luotin siihen tuossa paikallamakuussa, miksi se ei pysyisi? :)

Saatiin arvonnassa numero nelonen joka tarkoitti tietty sitä, että meille oli ekana nakkina paikallamakuu ja sen jälkeen vasta yksilöliikkeet - BLA! Just se huonompi vaihtoehto, ei saa sparrattua yhtään siihen seuraamiseen . :P Mutta silleppä ei voi tietenkään ite mitään joten näillä mentiin. :)

Paikallamakuu ok niinkun ajattelin. Taluttimella seuraamista ollaan TREENATTU viimeksi 2009 ( :DD ) ja tiistaina vetästiin yks kaavio läpi - yllättävän hyvin! Pirteenä alusta, lopussa vähän läsähti joten ei sitten ihme että seuraaminen nro kaks oli vielä laiskempi - jätätti vähän ja annoin pari lisäkäskyä, varsinkin hlöryhmät ihmetytti sitä. Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo OK. Kaikista muista liikkeistä eri tai eh, vapaanaseuraaminen t. Tuomarina siis Mikael Kallio, tykkäsin kyllä sen asenteesta - sano ennen kokeen alkua että bh kokeessa hän kattoo lähinnä sen, että koirat on hanskassa ja ne tekee mielellään hommia (ei siis mitään överi pilkunpiippaamista mitä mun ja Tuiskun BH-kokeessa 2008, eri tuomarilla siis.)

A-osuus lävitte ja kaupungilla nyt ei mitään ihmeellistä ollut joten Ruuti on täten BH TK1 Taikahallan Jäkälätassu. :)

IHAN pakko vielä kommentoida. En oo ollu PK-porukoissa viiteen vuoteen. Muistelisin että Lapualla 2008 järkätyssä BH-kokeessa ei hirveemmin rotua tuijoteltu ja tuomarikin erikseen kommentoi, miten hienoa tottista mun puudelilappalainen tekee. Okei, mun lappalainen ei kyllä tosiaan tehny ihan niin hienoa seuraamista mitä Tui aikoinaan MUTTA - Jos mahdollista, niin nyt oli kyllä tätä tuttua "roturasismia" havaittavissa - eihän oo mitään muuta oikeaa rotua, kun Saksanpaimenkoira. Ei tietenkään.
BH-koe on kuitenkin KAIKILLE, jokaiselle REKISTERÖIDYLLE (kyllä, myös sekarotuiset saa osallistua jos ne on rekattu FIXiin) avoin käyttäytymiskoe. Jos sen suorittaa hyväksytysti läpi joku muu kuin saksanpaimen, belggari, rotikka tai dobberi niin keneltä "oikealta" harrastajalta se on pois? :) Mekin tultiin vielä varasijalta kokeeseen "täyttökoirakoksi" joten ei edes viety oikean rotuiselta koepaikkaa. :)
Päivän paras kommentti oli ehdottomasti meidän läpäistyn B-osuuden jälkeen, vielä perään huudettuna: "SIITÄ SITTEN VAAN IPOA, SIIS SUOJELUA HARRASTAMAAN JA KISAAMAAN!". Elämänkokemusta tälläkin henkilöllä kaiketi pitäis olla, mutta tuollainen perään huutelu on ihan suoraan ala-aste kamaa - jajuu, annoin mennä kovaa ohi. :) Mä olen ylpeä mun hienosta, suomalaisesta, alkukantaisesta paimenkoirasta. Me ollaan kuljettu PITKÄ matka että päästiin BH läpi, olen mielestäni onnistunut kuitenkin tuon koiran kanssa vaikka aikaa siihen kuluikin :)
Ja hei, olettekos muuten tietoisia että sielä PK puolella oli muitakin lajeja kuin suojelu? ;) Ootteko koskaan kuulleet? Tiesittekö, että aika monella rodulla on oikeus kisata niissä lajeissa? Muunmuassa Suomenlapinkoiralla.

Mietin tuossa, että kyllä, jos vaan mahdollista niin meen yhä uudestaan ja uudestaan järkyttämään ihmisten koiraharrastusta BH-kokeen merkeissä näiden nuorempien lappalaisteni kanssa, ihan vaan koska mä voin. Ja ihan vaan siksi, että meillä on kivaa. :)

Henkilöryhmässä.
Kuva Teresa Rosenlund
 

Olempa vihuisen näköinen! Perusilme kaiketi ;D
Kuva Teresa Rosenlund

Tänään aamulla suunnistettiin vuorostaan Pöpön kanssa näyttelyyn Ruovedelle. Viimeksi koira oli Turun KVssa kehässä tammikuussa kasvattajansa kanssa ja mun kanssa seinäjoen kvssa :D Aika menee niin nopsaan ja tuntuu että koira on aina kalju sillon ku itellä olis aikaa ja mahiksia mennä näyttelyyn sen kanssa...

Avoimessa oli uroksia jopa neljä joten pienimuotoista kilpailuakin saatiin aikaan :) Alla arvostelu


Ruovesi RN 21.8.2016

Storywood Caro Nome 3v 3kk

"Erinomaiset rungon mittasuhteet omaava hyvänkokoinen uros. Selvä sukupuolileima, hyvä pää ja ilme, hyvin kulmautunut edestä, tilava runko, hyvä väritys, häntä ja takaraajat. Hyvä ryhti, liikkuu tasapainoisesti."

AVO ERI1, SA, PU2, SERT
Tuomari: Tanya Ahlman-Stockmari 



Nuan vaan! Valiouros oli ykkönen joten ei huonolle hävitty! Sertiä lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Pikkuisen vaan mietittyttää, mitä on tässä välissä tapahtunut - Pöpö on aina ollut tosi helppo ja huoleton esitettävä mutta tänään reagoi vahvemmin muihin koiriin kuin ennen eikä suostunut syömään ihan jokaista namia kehässäkään :( Onneksi kuitenkin suostui esittämään itsensä hyvin mutta tarvitsee kaiketi mätsäreissä alkaa käymään sen kanssa muistin virkistämiseksi. Ei oo kivaa käydä kehässä jos koiralla on ihan paskafiilis - ja toki seuraavissa karkeloissa alan automaattisesti jännittämään, jänittääkö koira. :P No, eiköhän tämä tästä kuitenni :)

Alla isäni ottama "sertikuva" Pöpöstä. Hää toimi ekaa kertaa kuvaajana ja täytyy sanoa että siihen nähden onnistui loistavasti <3 Tarttee varmaan alkaa raahaamaan sitä näyttelyissä mukana kuvaamassa, mun koirista kun harvemmin kenenkään kameraan kuvia tarttuu :)

Kuva: S. Rinne

torstai 28. heinäkuuta 2016

LAGUn iltakisat 27.7. & 28.7

Eilen ja tänään ahkeroitiin agilitykisoissa - eilen kolme starttia kakkosissa Varman kanssa ja tänään jatkettiin kahden startin verran ykkösissä Riivan kanssa.

Tuomarina Varmalla Mikkilän Sari joka oli kyllä tehny hauskat radat! :D
Ekalta radalta voitto ja eka LUVA! Toiselle valmistauduin huonosti ja ihme sekoilu renkaalla -> 15vp ja viimeiseltä, hyppyradalta paukahti seuraava voitto ja toinen LUVA :) Se olis Varma yhtä vaille kolmosissa!! Uskomatonta :D

Koira kulki tosi kivasti, sen sai helposti nostettua oikeaan moodiin mutta ne hypyt - mä oon ihan surkea ohjaaja tuolle! Niin myöhässä kokoajan, kaaaaaaarrokset on pitkiä ja syö ihan turhia sekunteja! Mutta mä LIIKUIN radalla, se näyttää siltä jopa videolla :D Tiedä koska sitäkään on viimeksi tapahtunut :)

Videot
A-rata
B-rata
C-rata

Kiitos videoista ratamestarille, Riika-Maria Kivisaarelle!

Tänään jatkoimma Riivan ekoilla virallisilla starteilla. Meillähän on viidet epikset alla eikä yhtään tulosta joten tästä asetelmasta oli aika rentoa lähteä kisoihin :) Riivan juoksu on just loppunut joten se ei oo reeneissäkään ollut todellakaan normaali oma ittensä, onneksi pikkusen täksi päiväksi viileni niin ei ollu niin tuskaisen kuuma! Meidän päätavoite oli korkata viralliset kisat ja pitää hauskaa ja ihan hyvin onnistuttiin - ekalta radalta nolla ja sijotus kolmas! Ensimmäinen LUVA napsahti ekasta startista!!! Aivan uskomattoman siistiä! Toisaalta oli siis "hyvä" että koira laamaili - ehdimpä sen mukaan ihan eri tavalla ko normaalisti :'D Toiselta radalta kolmosrima alas kipeen näkösesti, siitä yhden putkikiellon kautta maaliin, toivottavasti ei käyny pahasti!! Onneksi meillä on Anulle aika ens kuussa <3 Nyt back on trackia vaan ja seurailua, kävikö mitään. Huono ohjaus ja kokematon koira niin hyppäs pituuden jälkeen suoraan rimalle...
Mutta korkattu mikä korkattu! Siitä lähti sitte Jyväskylään 7.8 seuraavat ilmot molemmilta ja samalla Pöpölle toinen näyttely tälle vuotta :D

Riivan radat videoituna alla
A-rata
B-rata

En oikein osaa sanoa mitään tän viikon jälkeen! :D Paljon hienoja tuloksia ERI koirien kanssa! Oon ylpeä koiristani ja itestäni. Kyllä se treenaaminen tuottaa tulosta :)

Ruu 9v & TOKO SM 2016

21.7 oli Ruutin yhdeksännet synttärit. <3 Mamma on elämänsä kunnossa, mieli on virkeä ja se muuttuu hassummaksi vuosi vuodelta. Maailman hyväntuulisin koira, rakas Ruuti. <3 Alla pari synttärikuvaa.






23.7 eli viime lauantaina kisattiin TOKOn suomenmestaruuksista Laukaassa. (Vai Laukaalla? :D) lauantaina oli joukkuekilpailu ja sunnuntaina yksilöt ja me saatiin Ruutin kanssa kunnia osallistua rotujärjestön joukkueessa alokkaassa toisena koirakkona toisen lapinkoiran kanssa, yhteensä meitä oli hurjat neljä koirakkoa ja joukkue oli HIENOSTI sijalla 20/43 tms, useimmissa joukkueissa oli kuitenkin kuusi varsinaista kisaajaa joten HYVÄ meidän tiimi :)

SM karkelot oli meille ja mulle ensimmäinen laatuaan. Vähän tihkasevat järjestelyt mutta niiden ei kannata antaa lannistaa koska niille ei voi mitään itse kisaajana :) Paikallamakuussa oltiin just siinä "pelätyimmässä" kohtaa eli mentiin vipana maahan ja ekana ylös, arvatkaapa oonko koskaan reenannut tuota jälkimmäistä osiota? En.
Koira reippaalla mielellä, ekalla maahan ja pysy hyvin, ei ongelmaa. Nousi nätisti MUTTA! Alko kärkkymään palkkaa ennenko liike loppu mutta tätä ei tuomari nähnyt joten 10 napsahti sieltä.
Kehät meni reippaasti eteenpäin, seuraavassa oli seuraaminen, luoksetulo ja kapulanpito. Seuraaminen oli tosi hyvää enkä oikeestaan ees jännittäny sitä :D Mikä on outoa... Viimenen perusasento jäi vajaaksi mutta ysi silti. Luoksetulo 10, kapulanpito 10. Kolmannessa kehässä mummo oli vähän yli-virittynyt ja alkoi hiukka pyllyillä :D <3 Ennakoi perusasentoja ja muuta häröä, hypystä 9 (en tiedä mistä lähti piste?), liikkeestä maa 7 (ennakoi pa) ja kaket 8, ennakoi pa taas. Kokonaisvaikutus 9-10-8, yhteensä 183 eli ALO1, Kunniapalkinto ja koulutustunnus TK1 ! Aika todella huima eka kerta ässämmissä :) Voi kumpa olisin tämänkin kristallipallosta nähnyt 8 v sitten.... Pari Vellun ottamaa kuvaa kisoista alla.





Oon liikuttunut ku katon tätä kuvaa. Moni ei tiedä, miten pitkä matka me kuljettiin tähän.
Ja tässä me ollaan, yhdessä. <3 Kiitos Ruuti <3





Luustotuloksia kesältä

Läpivalaisussa on kesän aikana käyneet Rajatapaus ja Ruosterikko sekä minun ja isän yhteisomistus Pöpö.

Rajatapaus lonkat A/A, kyynärät 0/0, SP0, VA0, LTV1
Ruosterikko lonkat A/B, kyynärät 0/0, SP0, LTV0

Rajatapauksen ltv1 lausuntoa ei kennelliitosta ole tullut vielä joten odotamme, mikä sielä mätti, laittelen tänne jahka saamma lisätietoa.
Ruosterikko meni kuville oikeastaan ontumisen takia joka alkoi juhannuksena yhtäkkiä ja parani levolla + kipulääkkeellä mutta palasi lääkkeen loputtua. Kuvista ei löytynyt syytä ontumalle ja lääkäri epäilikin täten pehmytkudosvauriota, fyssari oli löytänyt toisesta takajalasta kremppaa mutta hieronnalla oli saanut koiran venyttämään kipeääkin jalkaa - laserointia, lepoa, lääkettä ja venyttelyä. Toivotaan että huolellisella hoidolla kipeä jalka saadaan kuntoon!

Storywood Caro Nome "Pöpö" lonkat A/A, kyynärät 0/1, SP0, VA0, LTV0. Lääkärissä ei ollut mitään puhetta tuosta ykkösen kyynärästä joten en tiedä, miksi ykkönen enkä kesäaikaan ole suoraansanottuna jaksanut soittaa kennelliittoon kysyäkseni :D Ykkönen ku ykkönen silti. Jalostuskoirahan Pöpö ei luonnollisesti ole sydämen sivuäänten ja polviensa takia mutta toivotaan että menee oireetta vanhuuteen saakka!


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Ärrät 3 v

12.7.2013 oli perjantai, valvottuja tunteja takana liian monta. Kahdentoista aikaan päivällä pitkän odottelun ja monien yrityksien jälkeen Ruuti jäi leikkuriin ja minä lähdin lääkäriltä käymään kaupassa ja yritin rauhoittua, lääkäriltä luvattiin soittaa JOS jotain tulee, muuten saisin mennä puoli kahdelta takaisin. Puhelimeeni oli soitettu yhden aikaan, puhelin oli jostain syystä jäänyt äänettömälle. Muistan kun cittarin pihalla pidin puhelinta kädessä ja tuijotin "vastaamaton puhelu" tekstiä. Tärisevin käsin painoin soita takaisin ja odotin...

"Kaikki on hyvin, pennut on hengissä ja Ruutia kursitaan kasaan"
Tässä vaiheessa taisi päästä ensimmäinen iso, helpotuksen huokaus.
"Pennut on virkeitä ja äänekkäitä" (taustalta kuului JÄRKYTTVÄ pentujen huutokuoro)
"Viisi urosta..." (voi paska, totesin mielessäni)
"... ja yksi erittäin äänekäs ja tarmokas neiti" (MUN PRINSESSA!)

Tuosta päivästä tuli kuluneeksi tänään kolme vuotta. Muistan tuon päivän varmaan ikuisesti, elävästi. Hirveä väsymys, tietämättömyys, rakkaus niitä kuutta kiljuvaa, mustaa matoa (ne oli enemmä matoja ku marsuja :D) kohtaan. Järkyttävä kiitollisuus Ruutia, pentuja ja mua hoitanutta klinikkaa kohtaan ja vielä suurempi kiitollisuus niitä paria tosi ystävää, jotka auttoi läheltä ja kaukaa, Jonna ja Katja paikanpäällä ja Kati etänä puhelimessa. <3 En koskaan, ikinä unohda sitä. Enkä voi KOSKAAN kiittää teitä tarpeeksi siitä mitä teiltä sain. Me kaikki säilyttiin hengissä ja tänään saadaan juhlia noiden rakkaiden esikoisten kolmatta syntymäpäivää. Toivottavasti mun rakkaat pojat on saaneet synttärilahjaksi extraherkut. <3

Riiva Ruutin pääpuolessa, ruokailemassa vasemmalta oikealle
 Ristiriita, Raudanluja, Ruosterikko, Ruutitynnyri, Rajatapaus





Tytär ja äiti. 3v ja lähes 9v.



Kiitos Ruuti & Remu täydellisimmästä Riivasta. <3

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kesäloman niputtaminen

Kesäloma aloitettiin paimentelun parissa Somerolla, josta kirjoitin jo edellisessä postauksessa. Samalla reissulla käytiin Raaseporissa Puhurilassa tsekkaamassa Ruutin isoäidin sisko, Pippurimuori ja lauman muut jäsenet. Kiitos Mira ja Ina kun saatiin käydä! <3 Hirmuisesti samaa olemusta Ruutissa ja Pippurissa, hassua :)


Supersymppis Muu, josta tuli yksi tähtitaivaan kirkkaimmista tähdistä. <3

Hämäävän paljon samaa näköä Ruutin kanssa :) Pippuripeikko, Ruutin isotäti

Liikuttavat mummukat kotipihallaan :) Akka & Pippuri

Someron jälkeen pakkasin autoon omat koirat ja poikani Auliksen. Vellu jäi Ellan kanssa mökille viettään laatuaikaa.
Ja mä aksasin ekaa kertaa pyreneläisen kanssa! VITSIT miten huippua oli! Aulis on ihan sairaan hienosti opetettu ja se menee niinku juna eteenpäin, ei mitään "tästäkötästäkö" vaan siitä se menee :D Saa itekki JUOSTA eikä tarvi hipsutella perässä. Tehtiin ekaa kertaa rallytokossa 6 kyltin rataa kaverin ohjeistuksella ja se olikin yllättävän hauskaa :) Sopiva laji Varmalle ja ehkä myös Riivalle myöhemmin.

22.6 pakattiin aamusta autoon tavarat, Aulis & Riiva ja suunnattiin nokkamme kohti Pohjoista. Torniosta yli ja siitä pitkin ruotsia Abiskoon, teltta yöllä lähes auringonpaisteessa pystyyn ja järripeipon sirraamiseen heräten aamulla. Aamupalaa, Torniojärven ihastelua ja suunta kohti Norjan rajaa ja Lofootteja. Kun saan Vellulta reissukuvat, voisin tehdä ihan oman päivityksen norjasta :)

Viime viikolla Varma kävi vetääs kaksi agirataa ja yhden hyppärin Vöyrillä ja niin tuli korkattua kakkoset :) Hilpi oli tehny aivan huippu ihanat radat meille, tosi kivaa putkibaanaa! Oli semmoset radat mitä Tainille just tarvittiinkin. Hyvää mieltä ja x 3 HYL oli tuloksena :D Laitan linkit ratoihin alle.

A-agirata
B-agirata
C-hyppyrata

Ovat suoritusjärjestyksessä samalla. Sillon kun ei ole valeraskaus ja Varma kulkee niin kohtaloksi koituu nuo väärät putken päät (heittäisin että 95% meidän hyllyistä on nimenomaan näitä). Hypyissä on tekemistä, kepit on kesken. Eilen käytiin hallilla tekemässä keppejä eikä mitään ongelmaa, kummastakaan kulmasta suoraan lähestyttäessä :P Kisoissa teen jotain, mikä saa sen epävarmaksi.
Oma liikkuminen on aivan järkyttävän näköstä! Apua mitä hipsuttelua :( Ei se sitten ehkä taaskaan kulkenut niin hyvin, miltä se tuntui? Viime vuoden kisavideoita ku tsekkasin niin menihän (ja mä) se sielä ihan eri vauhtia.Mutta... Tulipa korkattua :) Ja huomattua että se vanha vauhti alkaa sieltä pikkuhiljaa taas hilautumaan nopeammaksi, toivottavasti ainakin...

Viime viikolla käytiin somerolla vuorostaan ratatreeneissä Riivan kanssa, jälleen Tuijan opissa. Meillä olikin ratareeneissä (yllättävää! ;)) ihan oikea esikoe / 1 rata joka piti ensin suorittaa kokeenomaisesti ja sit tsekkauskierros. No, yllättäen, kun en oo koskaan moista tehny, en tajunnu yhtään mitään, lampaat karkas ja pakka hajos siinä vaiheessa. Eka kierros oli aikamoista säätöä ja huokaisin helpotuksesta ku eka kierros meidän kohdalta oli ohi :D Tia oli S-pentujen emän, Milan kanssa kolmatta kertaa lampailla ja Mila teki huippuhienosti hommia!! :) Kokkeli osallistui kans mutta oli myös vähän kuutamolla koko hommasta kun ei tiennyt, mitä siltä haluttiin. Toinen kierros meni jo paremmin kun saatiin vaan kuljetella ja tehdä radasta ne osuudet jotka tuntu siltä että osataan. Lampaat karkas tässäkin kerran, haettiin ne yhdes ja sitten aitaukseen. Toka kierros oli ehdottomasti siis mulle rennompi!
Elokuussa jatkamma harjoituksia Kerimäellä :) Mukana myös useampi kasvatti ja meille tuntematon paikka muuten, saas nähdä miten homma sielä sujuu! Ajattelin ottaa Ruutin ja Varman mukaan myös. Lokakuussa sitten vielä yhdet treenit Somerolla ja sitte talvitaukoa.

Totomets on parasta. <3


Viimeinen keäslomaviikko menikin kalastellessa, saunoessa, sateisesta kesästä nauttien, turun linnaa ihmetellessä ja koiria reenatessa :) Huomenna sitten paluu arkeen... Eli töitä ja samaa ku kesälomalla, mitä töiden jälkeen jaksaa :D


torstai 16. kesäkuuta 2016

Nauta & lammaspaimennusta harjoittelemassa Somerolla.

Erimoosten perinteinen kesäpaimennus oli viime viikonloppuna tuttuun tyyliin Tuija Vahlroosin opissa Somerolla. Mukana oli Ruutitynnyri, Riivanhenki, Silmäterä, Shokkihoito, Työvoitto, Taivaanlahja ja Tähtitiede sekä sijoitustyttö Piiku

Naudoilla aloitettiin, nautoja kaitsemassa oli R-pentueen Riiva & Luka sekä S-pentueen Koko. Tyypithän kävi vuosi sitten ekan kerran naudoilla ja viime vuoteen verraten oli koko porukka kyllä pääkopallisesti kovin paljon kehittyneet! :) Koko käytti ääntään paljon vähemmän ja maltillisemmin mitä vuos sitten, Riiva ja Luka oli musta aika samantyylisiä kaikenkaikkiaan. Laitan alle pari kuvaa kuljettamisesta

Koko.  Kuva Veli-Pekka Suuronen

Luka.

Riiva.  Kuva Veli-Pekka Suuronen

Sunnuntaina jatkettiin lampailla. Päivän aloitti meidän pikku-Piiku 13 viikkoa jonka piti vaan tutustua lampaisiin, mitä vielä! Tyyppi meni aitaan ja lähti kuljettamaan ku vanha tekijä :D Pyrki pysäyttämään ja kääntämään lambeja ja kuljetteli tosi maltillisesti. Aika super huikea nappula!!




katse lampaisiin!

Late, Shokkihoito oli niinikään ensimmäistä kertaa lampailla. Todella paljon puolisiskonsa / äitinsä elkeitä tuntui olevan tällä pojalla lampailla :)

Hurjan komea. <3

Riivan kanssa kuljetusta isolla pellolla.  Kuva Veli-Pekka Suuronen

Näin hän kiertää eteen!  Kuva Veli-Pekka Suuronen

Riemu Taivaanlahja. Hän oli NIIN tiitteränä ettette usko! Hänen henkinen egonsa kasvoi ainakin 2 m kun huomasi että HÄN pystyy liikuttamaan lampaita! Aivan mahdottoman ihana :)

Akassa (Tähtitiede) oli paljon samaa mitä siskossaan ja toisaalta, näen niissä molemmissa emoaan Varmaa! Rauhallisia, kilttejä ja tasaisia, hyvin kiinnostuneita eläimistä. Tässä Akka testailee, mitä tapahtuu jos hän pysähtyy ja jää tuijottamaan lampaita :)

Riemu toisella kierroksella. Nää tytöt oli hauskoja kun selkeästi aktiivisesti hakivat eri toimintatapoja miten lampaat voisivat toimia :)

Riiva lähdössä kääntämään.  Kuva Jonna Löytynoja

On se paimenkoirakin sielä, soluttautuu vaan niin hyvin :) Kuva Jonna Löytynoja


Suurkiitokset taas kaikille osallistuneille. <3 Seuraavaksi on sitten elokuussa paimentelut Kerimäellä ja jatketaan Somerolla vielä ennen talvitaukoa lokakuussa! Toivottavasti saadaan taas paljon erimoosia mukaan! Kiitos <3