perjantai 24. huhtikuuta 2020

Piikun & Nukan pennut syntyneet 23.4.2020

Syntyneet, veitsen kautta.

Olipahan taas yhdenlainen kokemus. Piikun lämmöt laski 36.5 keskiviikko aamuna 22.4.
Päivä meni tosi rauhallisesti ja yöllä puol 1 aikaan laitoin instaan vielä kuvan missä tuleva mamma retkottaa selällään omalla pedillään. Ummistin silmät ja niinkuin arvata saattaa, siitä se sitten lähti.

Yhden, puoli kahden välillä tuli ensimmäiset nestetipat lattialle ja Piiku oli rauhattomana pentulaatikossa. Soitin Miittalle ja varttia vaille 3 tuli ensimmäiset selkeät supistukset jotka alkoi normaaleina mutta sitten pikkuhiljaa harvenivat ja heikkenivät. Piiku kävi kaivelemassa nurkkia, käveli sisällä ja käytin välillä ulkona, välillä parempia välillä laimeampia polttoja. Puoli neljän aikoihin kokeilin ettei synnytyskanavassa ollut pentua tulossa. Syötiin Miittan kanssa aikainen aamupala ja käytin Piikun ulkona. Muutama supistus tuli pihalla mutta sisällä ne loppui kokonaan - synnytyskanavassa tuntui pentu, tarkemmin pennun pää mutta ei etujalkoja. Kokeilin fergussonia - ei vastetta. En saanut pennusta millään otetta eikä supistuksia tullut enää. Soitto sovittuun päivystykseen ja päädyttiin sitten lähtemään eläinlääkärille puoli viiden aikoihin.

Lääkäri tunnusteli Piikun synnytyskanavan ja totesi saman mitä minä, piukat paikat ja pentu on todella jumissa. Ultralla tsekattiin muiden sykkeet jotka olivat jo normaalia vaisummat. Laitettiin Piiku kalkkitippaan mutta ei vastetta juurikaan - tukospentu oli kyllä tullut sen verran eteenpäin että siitä melkein jo sai otteen mutta siltikään ei saatu sitä ulos. Leikkauspöydälle Piiku joutui loppujen lopuksi puoli seiskan aikaan - Miitta valvoi Piikun unen ja minä hoidin pennut.



Ihme ja kumma, saatiin kaikki, jopa tientukko ulos elävänä! Miitta toi mulle pöydälle pentuja jatkuvasti vaan lisää ja lisää ja lisää :D Paperit mitä olin varannu loppuu melekeen heti, onneksi oli pyyhkeitä. Availin kalvot ja kuivasin kaikkia seitsemää vuorotellen ja tsekkasin että kaikki hengittää. Kun olin saanut tyypit kuiviksi ja herätteet kielelle, tsekkasin sukupuolet.
Uros
uros
uros
narttu
uros
uros
uros.

...

Voi pyhä sylyvi! Nyt kun niitä narttuja tosiaan olis useampi kaivannut ja olisi ollut kiva saada Piikun toiselle omistajalle oma sijoitusnarttu tästä. Mutta ei, toisaalta, tulipa edes yksi.

Ennen

Jälkeen
Olihan se valtavan kokonen. Pentujen ensipainot kotona oli 333-400g. Tänään oli kaikilla pikkuusen tippunut mikä on sektiopennuilla ihan normaalia. Tissillä viihtyy kaikki ja laatikossa on rauhallinen ja tunnollinen emo kera seitsemän tyytyväisen pennun. Toistaiseksi täällä kaikki hyvin vaikka surettaa toki että leikkaukseen taas jouduttiin. Takana nyt neljä sektiota: Ruutilla oli jumissa yksi pentu, mutta polttojakaan ei juuri ollut, Milan yhdeltä pennulta irtosi istukka ennen aikojaan, Kokon kohtu oli täynnä mustaa kuraa ja yksi minipieni puppy ja nyt nämä, hyvät poltot mutta iso pentu oli synnytyskanavassa jumissa eikä hievahtanutkaan.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Pentukyselyitä ja pennun kyselijöitä

Kuten jo edellisessä postauksessa lupasin, kirjoitan ajatuksia valloillaan olevasta pentukuumeesta, kyselyistä, vastauksista, odotuksista ja kuka niitä pentuja nyt sitten saa.

Onhan Suomenlapinkoirat aivan syötävän suloisia pentuina. Ymmärrän.

Kun Piikua lähdettiin astuttamaan helmikuussa (ensin kun oltiin saatu sumplittua työvuorot ja K-pennuille hoitaja kotiin sekä majoitus Rovaniemelle.), en todella arvannut, millainen kyselyrumba tästä vielä tulee. En ole ilmoittanut pennuista muutakuin blogissa, kotisivuillani, instagramissa sekä facebookissa paimensukuisten ryhmässä. Eli seuran pentuelistan skippasin kokonaan ja hyvä niin.

Osasin odottaa, että kyselyitä tulee nyt enemmän sillä pennut ovat sopivasti alkukesästä luovutuksessa. Kesä kotona pennun kanssa kuulostaakin kivalta mutta miltä kuulostaa teinipeeloilu marraskuun harmaudessa kun vettä tulee ulkona kuin saavista ja pentu pitäisi käydä liikuttamassa, ettei se hypi seinille? Luoksetuloa pitäisi treenata päivittäin, kiinnostaako se enää työpäivän jälkeen? Kesäloma pennun kanssa ajatuksena tuntuu olevan monelle mieleen. Miksi?
Itse olen valinnut Ruutista alkaen yhdistelmät, mistä haluaisin pennun. Olen seuraillut kasvattajien kotisivuja, ottanut yhteyttä ja kysellyt mitä olisi tulossa kenellekkin ja niiden perusteella valinnut, mistä pentua loppujenlopuksi kysyn. Varmasta esitin kiinnostukseni silloin, kun olin pentuetestaamassa sen emän 2008 keväällä (Ja Varma syntyi tammikuussa 2011). R-pentue sai alkunsa koska halusin Ruutista pennun ja Velho tulikin takaisin siitä riippumattomista syistä ja jäi minulle. Haave tuosta nyt 13 viikkoisesta Kiusasta on elänyt siitä saakka kuin emänsä Riiva näki päivänvalon 2013 heinäkuussa. Piikusta itsestään laitoin heti kasvattajalle viestiä kun näin kuvan onnistuneesta astutuksesta. Voin siis sanoa, että tiedän mitä pennun odottaminen on.

Ja kun kesälomapentujen odottajiin lisätään vielä korona niin syntyy todellinen kyselytulva - pahimmillaan kyselyitä on tullut 5-10 päivässä. Kaikkiin "onko pentu vapaana paljonko maksaa?" viesteihin en ole vastannut, päivittäin vastailuihin olisi mennyt liikaa aikaa joka on pois kotona olevilta koirilta.

Kun olet miettinyt, kuulostaako puuhailu teini-ikäisen raggarin kanssa kivalta ja jaksaako lähteä liikuttamaan pentua syksyllä enää töiden jälkeen ja vastaat rehellisesti kyllä, kannattaa vielä pohtia, onko Suomenlapinkoira sittenkään se oikea rotu juuri sinulle.

Valitettavasti vaikuttaa siltä suurimmalla osalla kyselijöistä tuntuu olevan hukassa se, millainen rotu Suomenlapinkoira on ja mikä on rodun historia. Moni mieltää Suomenlapinkoiran kivana ja helppona kotikoirana joka aina, kaikissa tilanteissa rakastaa lapsia ja toimii kaikkialla automaattisesti hyvin, ilman että tarvitsee itse laittaa kortta ristiin. Minä pyrin kasvattamaan hyvähermoisia, vilkkaita ja fyysisistä haasteista nauttivia koiria joilla olisi myös moottoria aktiiviseen harrastamiseen - ja jokainen varmaan ymmärtää, että sellainen koira ei sovi sohvakoristeeksi tai pihan perälle juoksunaruun? Itse en toivo että suomenlapinkoira muuttuisi täysin "joka kodin omaksi nallekarhuksi" vaan toivon jatkossakin, että rodulta löytyy moottoria ja viettejä eivätkä ne ole lähtökohtaisesti "helppoja kotikoiria".
Suomenlapinkoira (niinkuin kaikki maailman rodut) vaativat kouluttamista, aikaa ja vaivannäköä (toiset enemmän ja toiset vähemmän) että niiden kanssa arki on sujuvaa. Pahimmillaan (mun mielestä parhaimmillaan <3) lapinkoiranpennut on itsenäisiin ratkaisuihin kykeneviä, vilkkaita, taisteluhaluisia, ahneita, räyhäkkäitä jotka vaatii puuhaa pienestä pitäen. Puuhailun vastapainoksi pennut usein pitää opettaa myös erikseen rauhoittumaan. Pennuille pitää opettaa luoksetulo maailman kivoimmaksi asiaksi, palkata oma-aloitteisesta kontaktista tilanteessa kuin tilanteessa. Välillä tuntuu että alle 16 viikkoisten pentujen kanssa saisi olla silmät selässäkin ja itse tosi skarppina, että vahvistaa oikeita asioita. "Sitä saat, mitä vahvistat"
En sano, etteikö lapinkoira myös viihtyisi sielä sohvalla, tai ettei ne osaisi olla lasten kanssa - tottakai osaavat, jos ne opetetaan.
Ja koska lapinkoira on niin suosittu ja pentuja syntyy vuosittain paljon, hajontaa toki löytyy rodun sisällä paljon.

Eli, kun alatte miettiä sitä pennun hankintaa - selailkaa kasvattajien sivuja, yhdistysten sivuilta kasvattajia ja laittakaa sähköpostia ja kyselkää tulevista suunnitelmista, tutustukaa kasvattajaan ja yhdistelmään, mistä olette pentua ottamassa. Itse kun (ainakin koen) tekeväni yhdistelmieni eteen paljon töitä, turhauttaa kun laitetaan "Onko sinulla minulle narttupentu, paljonko maksaa tai koska saa varata?" kyselyitä - Kaikki koirankasvattajat eivät ole "kenneleitä" joissa pentuja tulee liukuhihnalta kokoajan ja aina on luovutusikäisiä pentuja. Suurinosa koirankasvattajista ovat tavallisia, töissäkäyviä ihmisiä jotka (toivottavasti) rakkaudesta rotuun ja kasvatteihinsa tekevät tätä, muun elämän ohella. Pennut syntyvät mun makuuhuoneessa ja hengailevat luovutusikään saakka niinkuin mun muutkin koirat. Me käydään autoajelulla metsässä, pennut saa kirmailla etupihalla aitauksessa mielinmäärin ja käydään moikkaamassa mummoa. Teen kaikkeni että meiltä lähtevillä pennuilla olis hyvät ja monipuoliset eväät annettuna matkaan. Pentuja meillä on ollut nyt 2013, 2014, 2015, 2018, 2019 ja 2020 tulee olemaan "pentutäyteisin" vuosi kun Piikun pentue tulee olemaan toinen ja syksyllä todennäköisesti kolmas ja viimeinen pentue tälle vuotta Riemulle. Tästä seuraava pentue tulee olemaan todennäköisesti 2022.

Tosi moni on myös ilmoittanut itsensä pentujonoon esittelemättä yhtään, millaiseen kotiin pentu olisi tulossa. En ota ihmisiä jonoon kahdesta syystä:
a) Vaikka narttu olisikin ultrattu tiineeksi, pentuja ei silti tule tai syntyy vähemmän tai syntyy kuolleita pentuja.
b) Hätäisimmät ilmoittavat itsensä monelle kasvattajalle jonoon ja kun ilmoitat syntyneistä pennuista jonossa ensimmäiselle, hän vastaa että on jo pennun muualta saanut jolloin minä olen ehtinyt sanoa monelle potentiaaliselle kodille ei (jolloin he ovat varanneet jo muualta pennun.)

En myöskään tee päätöksiä siitä, myynkö pennun kotiin X pelkän sähköpostin, tekstiviestin tai puhelun perusteella. Haluan tavata tulevat kotiehdokkaat kasvotusten, mieluusti ennen pentujen syntymää. Tapaamisen jälkeen molemmat voivat sanoa "ei kiitos" ja hyvä niin!

Millainen kysely sitten herättää minun mielenkiinnon kasvattajana kyselijää kohtaan?
Esittelee itsensä ja perheensä, miten asuu, kertoo koirakokemuksestaan, esittelee kotona mahdollisesti jo olevat koirat, ottaa asioista selvää, miksi päätyi paimensukuiseen lapinkoiraan, on tutustunut kasvatustyöhöni (tai vähintään edes yhdistelmään mistä pentua kysyy), miksi kyseinen pentu kyseisestä yhdistelmästä kiinnostaa, kyselee mieltä painavia asioita. Tärkeintä ei ole jotain jotain lajia aktiivisesti treenaava ja kisaava koti VAAN maalaisjärkinen, rodulle sopiva koti jotka ovat valmiita näkemään vaivaa koiransa kouluttamisen eteen.
Jos sukupuolella on väliä, miksi päädyitte juuri siihen? Ei anna hyvää kuvaa että kerrotaan "emme halua urosta koska urokset ovat kiinnostuneita nartuista" No, joo, eipä olisi jatkossa niitä pentujakaan, jos ne urokset eivät olisi kiinnostuneita niistä nartuista. ...

Ilmeisesti monella rodun kasvattajalla on tällähetkellä tilanne että kyselijöitä, renkaanpotkijoita ja potentiaalisia kotivaihtoehtoja on enemmän, mitä on tarjota. Kasvattajalle tämä on siinä mielessä hyvä että on todellakin "varaa valita", kenelle pennun myy, kenelle ei. Valitettavasti kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, hätäisimmät kyselijät ottavat yhteyttä rekisteröimättömien suomenlapinkoirien kasvattajiin eli näiden "rakkauslapsien" tai "vahinkopentujen" tehtailijoihin. Juju on siinä, ettei hätäiset pennunkyselijät jaksa ottaa selvää asioista. Ja siinä, että rekisteröimättömien kasvattajat todella osaavat "naamioida" tehtailun rakkauslapsien "kasvattamisena".
Erot rekisteröimättömän, pentutehtailun ja rekisteröidyn suomenlapinkoiran välillä karkeasti

Rekisteröimätön
- Useimmiten emo on joko nuori itsekkin (alle 2v) tai nartulla on teetetty joka juoksuun pennut eli pentuja yhdelle nartulle syntyy jopa 7 kuukauden välein.
- Uros asuu yleensä kotona mutta kuka tietää mikä uros on isä oikeasti, nartun veli? Isä?
- Vanhemmilla ei mitään terveystutkimuksia tehty, ei edes minimiä (joka on muuten lonkkakuvaus ja alle 2v vanha silmätarkastus)
- Jos paljon koiria, nartut ovat stressaantuneita, hoitavat pentunsa huonosti mikä vaikuttaa moneen asiaan pennulla, loppuelämän.
- Kasvattajalla ns "perävalotakuu", kun autosi perävalot katoavat pihasta, loppuu kasvattajan kiinnostus pentua kohtaan.
- Ostamalla rekisteröimättömän muutamaa satasta "halvemmalla" kuin rekisteröidyn, saat sekarotuisen koiran ja mahdollistat pentutehtailun jatkumisen.

Rekisteröity
- Nartun on oltava 2 vuotias ensimmäisten pentujen aikaan. Nartulla on pentueiden välillä vähintään yhdet juoksut. (poikkeusluvalla tästä voi poiketa kerran)
- Vanhemmilla vähintään lonkat kuvattu ja silmät peilattu kertaalleen. Itse tutkitutan nartuiltani lonkkien lisäksi kyynärät, selän, polvet ja sydämen, silmät mieluusti kahdesti peilattuina.
- Nartuille annetaan mahdollisuus rauhalliseen, stressittömään penikointiin. Pentuja käsitellään emon niin salliessa päivittäin.
- Kennelliiton sopimuksella, kasvattaja on velvollinen palauttamaan kivesvikaisen pennun kauppahinnasta 1/3 takaisin. Vatsaontelossa hengaileva piilokives on poistettava.
- Rekisteröity on eläinlääkärin tarkastama, tunnistusmerkitty sekä kennelliittoon rekisteröity. Pennun mukana saat rekisteripaperin mistä käy ilmi pennun vanhemmat sekä sukutaulu.


Jos rekisteröimättömän saa "nopeasti" ja se maksaa 1000 €, ja rekisteröityä joudut odottamaan kuukausia ja se maksaa 1100 €, kumman valitset? Kumpaa "kasvatustyötä" sinä haluat tukea?


En toivo näille rakkaille paloille mitään muuta kuin parhaat kodit. <3



maanantai 20. huhtikuuta 2020

Piiku 57 tiineysvuorokausi

Piiku kävi herpesrokotteella ja tiineysröntgenissä viime viikolla. Laitan ensiksi rtg kuvan

Montako näette?
Kyllähän tuo seitsemältä hyvin vahvasti näyttää. Isokokoisilta vaikuttavat, nyt toivotaan että tulevat luonnollista reittiä ulos ilman komplikaatioita.

19.4 57vrk
2018 kesällä, verokkikuva
Muutama nassuli.

ShamaaniPiikelsson. <3
Piiku on ollut päivähoidossa muutaman kerran meillä ja kerran viikonloppureissulla mukana Kerimäellä ja nyt(kin) se solahti laumaan ongelmitta. Tyyppi kerää voimia ja vetää zetaa enimmäkseen ja välillä käydään ulkona lyllertämässä.

Pennuista on tullut aivan uskomattoman paljon kyselyitä. Tämä on mun ensimmäinen pentue, joilla on luovutus kesäkuussa. Olen aina hiukan kauhulla odottanut, koska se ensimmäinen "kesäpentue" tulee ja mikä määrä on silloin kyselyitä. Lähestyvä kesäloma saa ihmiset kyselemään pentuja (miksi? siksi että ehtii olla pennun kanssa rauhassa kotona? vähintään lapset ovat kotona? mitäs sitten kun 2 kuukauden jälkeen se 4 kk termiitti yhtäkkiä jääkin ypöyksin kotiin?) mutta vielä oman "pienen" lisämausteen kyselyihin ja kyselyiden määrään tuo vallitsevat poikkeusolot eli korona. Taidan tehdä pentukyselyistä ja vallitsevista poikkeusoloista ihan erikseen päivityksen.


maanantai 13. huhtikuuta 2020

Vinski & Kiusa

Pääsiäisenä kamerakin sai ulkoilutusta kun kuvailin kotona Vinskiä (Erimoone Vilunväre) sekä niin nopeasti kasvavaa ja kehittyvää Kiusaa joka täytti perjantaina jo 11 viikkoa.

Vinskistä on kasvanut oikea kullanmuru, super kiltti uros! Se tulee toimeen ihan kenen kanssa vain, ei rähise ja kaikinpuolin aivan huippu lenkkikaveri ja ensimmäinen koira mun kaksoisveljelle. :) On kehittynyt myös fyysisesti menneen talven aikana, yhtäkkiä siitä on muka tullut ihan aikuinen uros! Ikää tulee kesäkuussa V-pennuille 2 vuotta ja heinäkuulle oli suunnitelmissa luustokuvauttaa ainakin Vilunväre, Villipeto, Vuorenvarma ja sijoitustyttö Valontuoja. Vastakaikuhan on jo kuvattu ja eiköhän se Voimavarakin kuville jossain vaiheessa mene. Ihan parasta että mulla on näin aktiivisia ja vastuuntuntoisia kasvatinomistajia!




Varma & Vinski, emä ja poika.
Hän katselee kuloa.

Tämän parempaan seisomakuvaan ei vielä pystytä.

En voi vieläkään uskoa että hän on täällä <3

Kyllä tästä emän tunnistaa. <3

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

N-pentuetta odotetaan syntyväksi 22.4.2020


Ensitapaaminen Piikun kanssa kasvattajan luona Lemmenjoella 4.4.2016

Seuraavaa pentuetta, Piikun ja Nukan N-pentuetta odotetaan syntyväksi 22.4. Piiku on Erimoosen ja Juskankankaan yhteisomistusnarttu ja saa pentueensa täällä Seinäjoella.


Piiku astutusreissulla Rovaniemellä


Ruvsuruškesmuohtu "Piiku"
vm 2016

Terveys
Silmät: Terveet [11/19]
Lonkat: B/A [indeksi 114]
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0
Sydän: Ei sivuääniä

DM, PRA-prcd, pompe: terve
Leikkaava purenta, ei hammaspuutoksia
Ei allergioita, kutinoita, hormonihäiriötä tmv.

Jalostustoimikunnan terveystiedot Piikun lähisuvusta 2020



Pentueen emänä on juuri 4 vuoden ikään tullut Piiku, Ruvsuruškesmuohtu. Piiku elää sijoituskodissa Etelä-Pohjanmaalla jonka elämää olen saanut seurata pitkäaikaisen ystäväni koirana. Piiku on muutamalla sanalla kuvailtuna avoin, herttainen ja hyvä hermoinen. Piikulta sujuu niin tallityöt kuin halikoiran virka. Sen kanssa voi huoletta mennä minne vaan eikä Piikua tunnu stressaavan mikään. Luonnetestin se tassutteli läpi tyypillisesti vaaleanpunaiset lasit silmillä, Piikun on vaikea uskoa että kukaan haluaisi tehdä sille tai mammalle pahaa. Luonnetestissä tuomareiden kommentit pimeän huoneen jälkeen olivat "Olipa se yllättävän hyvä rotuisekseen", en tiedä kertooko se enemmän rodusta, Piikusta vai testaajista... Piiku itse on koirasosiaalinen, ei todellakaan mikään rähjääjä mutta oman lauman uroskoiria osaa kyllä pompotella mielinmäärin.
Ettei pelkäksi suitsutteluksi menisi, toivoisin itse ettei Piiku olisi ihan noin ohjaajapehmeä, mitä se on. Hevosten ja koirien kanssa osaa olla raivostuttavankin kovakalloinen ja veemäinen halutessaan mutta ihmistä kohtaan ei mitään röyhkeyttä, ikinä. Toki tässäkin lantin kääntöpuolena on se, että paimennustreeneissä kun Piikulla meinaa hirttää kaasu pohjaan, sille riittää todella, todella pieni ojennus (sauvan nosto) ja se laskee kierroksia samantein - eli, paimennuksessa tuokin ominaisuus on helpottava tekijä mutta jos miettii muita harrastuksia (toko, aksa esimerkiksi) niin tuo ohjajaapehmeys voisi olla haaste, jos ahdistuu mielestään, lyö hanskat naulaan. Mutta pääsääntöisestihän paimenkoirat on nöyriä ohjaajaansa kohtaan mikä on toki kiva, mutta röyhkeyttä sais olla, jokaisessa paimensukuisessa mun mielestä. Toki, arvostan esimerkiksi hyviä hermoja röyhkeyttä korkeammalle, but you understand?




Piiku ensimmäistä kertaa uuden ihmisensä sylissä <3 Päivänä jolloin Piiku muutti Saamenmaalta Lakeurelle. 

N. 12 viikkoiselta Piikulta hoidettiin silmää pienen haavan vuoksi tipoin ja silmät on silloin tällöin punoittaneet vuosien varrella, johtuen mahdollisesti pölystä töissä takahuoneessa, katupölystä yms. Viime kesänä silmistä hoidettiin muutaman viikon tippakuurilla sidekalvontulehdus (toukokuussa, tarkastajana Elina Pietilä) ja syksyllä tarkissa silmät oli ok. Muuten Piikua ei ole lääkärissä tarvinnut käyttää kuin rokotuksilla. Piikulla ei ole ongelmia ihon kanssa, tassut ja korvat on aina olleet ok eikä ole eri ruokien kanssa ongelmia. Ainut ruokaan liittyvä ongelma on että Piiku ei ole ehkä maailman ahnein lapinkoira vaan syö elääkseen, eikä elä syödäkseen. Määrällisesti syö nappulaa vähän mutta normaalia tuhdimpaa että saa energiat täyteen pienemmällä määrällä (neiti on kova ja halukas liikkumaan, oikea muskeli mimmi!), raakoja lihoja söisi kyllä ilman maanitteluja. 





Treenatessa Piiku palkkautuu parhaiten sosiaalisella palkalla mutta treenatessa myös namit kelpaa. 

Olen saanut muutaman kerran käydä paimentamassa lampaita Piikun kanssa Kerimäellä Riitta Lumiluodon luona. Ja lampailla se sanalla sanoen on MIELETÖN! Sillä riittää moottoria, motivaatiota, se lukee laumaa hyvin, tasapainottaa hienosti ja tekee töitä, kun se itse näkee että töitä on. Se on musta huikea esimerkki siitä, mitä tarkoittaa kun koiralla on maalaisjärkeä paimennettavien kanssa - kun liikutetaan lampaita, se tekee täysillä hommia ja kun hommat on hoidettu, lampaat portin takana ja ohjaaja tyytyväinen, se toteaa et "Kiitos, hoidin hommani ja nyt heitän vapaalle". Ei tartte hötkyillä turhaan kun hötkyää silloin, kun tarvitsee. En itse ole omistanut lampaita koskaan mutta jos omistaisin, ottaisin Piikun työkaveriksi koska tahansa. Lampailla Piiku kävi ensimmäisen kerran Somerolla jo 10 viikkoisena ja pitkässä liinassa, heinikossa se paineli kulukaa niin tosissaan menemään että lampaat liikkui sille hienosti! Hän oli heti tosissaan!



Pikkupupsina Somerolla.


2017 Kerimäellä

2018 keväällä

Koira jonka sydän on täyttä kultaa.
Mielialapuntari vailla vertaa.


Piikun luonnetesti







Pentutilaus laitettu aluille! Ensikertalaiset hoitivat homman hienosti - kaksi minuuttia ja nalkissa.
Well done everyone!






Lapinmannan Kelpo Poika "Nuka"
vm 2014

Terveys
Silmät: PPM iris-iris [10/18]
Lonkat: B/B [indeksi 110]
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0
Sydän: Ei sivuääniä

DM, PRA-prcd, pompe: terve


Jalostustoimikunnan terveystiedot Nukan lähisuvusta 2020




Pentueen isäksi valikoitui Nuka, Lapinmannan Kelpo Poika. Nukan, niinkuin Piikunkin takana on minulle tuttuja sukuja (Piikun isällä on sama emä mitä Kokon isoisänemä, Piikun emällä taas samoja sukuja Ruutin kanssa) ja Nukan emän takana on samoja sukuja Riivan kanssa ja isänsä takaa tulee samoja koiria, mitä Varmalla. Eli, voisi sanoa että tässä tulee miksaus kaikkea, mitä mulla "jo on" mutta eri paketissa. On aika epätodennäköistä että meillä Nutukas Skouden pennut tai pennunpentu enää lisäätyvät ja Ruutinkin lisäätyminen jäi ainoastaan Riivan pentujen varaan. Varman eka pentueesta sijoituskoira on sterkattu, toinen uroksista kivesvikainen, tokassa pentueessa ei kovin kaksista tulosta ole lonkkien puolesta ja pitää vielä seurata, mihin niiden luonteet tulee kehittymään.

Nuka 2018. Kuva Taru Vallius


Nukaa mietin jo aiemmin Taivaanlahjalle mutta ajatus kariintui kolesterolikiteisiin silmissä - Nukalla ja Taivaanlahjan siskolla todettiin vuosi sitten samoihin aikoihin korneadystrofiat eli lipidikertymät sarveiskalvon pinnalla, vaikka vaiva on harmiton, ei suositella käytettäväksi jalostukseen kahta saman ongelmaista koiraa - en siis halunnut ottaa riskiä ja astuttaa korneadystrofia koiran tervettä siskoa koiralla, jolla sama häiriö. Tarjan kanssa keskusteltuamme sovimme, että kysymme Nukaa Piikulle. Helmikuussa alkoi Piikun juoksu ja aika ripeällä tahdilla lähdetiin astutusreissuun Miittan kanssa. Ensikertalaiset hoisivat homman kahteen kertaan. Tuhannet kiitokset Päiville vastaan ajelusta, Rovaniemellä yövyttiin Reetan luona ja Päivi ajeli meitä puoliväliin siis vastaan Sevettijärveltä! Näillä keleillä ja tällä aikataululla, ihan huikean iso kiitos kaikille <3

Katselmuksessa 2016


Nukan omistaja Päivi kirjoittaa koirastaan seuraavasti:

"Nuka on hyväntuulenpoika. Luottotyyppi, jonka kanssa saa jakaa arjen ja työn, vapaa-ajan ja harrastukset. Nukan laumaan kuuluu sen isoveli ja nuorempi neitikoira. Nuka elää isoveljensä rautaisen tassunotteen alla ja on kaiketi siksi kehittynyt aikuiseksi varsin hitaasti. Paimenkoiran tavoin se on siellä, missä sen oma ihminen on, ja on innoissaan mukana kaikessa, mitä puuhataan. Arki Nukan kanssa on varsin mutkatonta. Sen kanssa on myös helppo mennä minne vain, koska se on kotonaan paikassa kuin paikassa. Nuka on tottunut reissaaja ja pitkätkin automatkat taittuu sillä nukkuessa. Kulkee myös kelkassa, mönkijässä, veneessä. Nuka ei hätkähdä koviakaan ääniä. Nuka on ihmisiä kohtaan avoin ja ystävällinen. Nuka kulkee mukana töissä varhaiskasvatuksessa. Se on lasten luottokaveri, jonka kanssa saa leikkiä, pelata ja juosta. Jo pelkällä läsnäolollaan se luo rauhallisen ilmapiirin ja sen tilannetaju saa lapset hämmästelemään, miten viisas se on. Nukan kanssa käydään paimentamassa lampaita. Se tekee töitä hyvin intensiivisesti, kelpo työmiehen tavoin, mutta sen työnkesto ei ole kovin hyvä. Toivoisin sille lisää moottoria. Hyvää Nukassa on se, että se jaksaa tehdä ja yrittää eikä lannistu tai jätä töitä kesken, vaikkei aina onnistu. Nuka on ahne ja palkkautuu hyvin nameilla. Silti sosiaalinen palkka, kehu ja kiitos, tuntuu olevan sille kaikista mieluisinta. Nuka on perusterve koira, lukuun ottamatta pentuna ollutta korvatulehdusta ja paria virtsatieinfektiota ja anaalirauhasvaivaa aikuisena. Vuosi sitten Nukalla todettiin korneadystrofia eli lipidikertymä sarveiskalvon pintaosassa. Tämä on vaaraton muutos, ei vaivaa koiraa eikä vaadi hoitoa. Nuka on UROS ja se pullistelisi toisille uroksille oikein mielellään, jos saisi siihen luvan. Töissä ja harrastuksissa pystyy toimia toisten urosten kanssa, kunhan ne eivät tuppaa iholle. Innostuessaan ja kiihtyessään sekä toisten koirien kanssa melskatessa haukkuu. Yksin ollessaan ja ihmisten kanssa ei hauku, mutta pitää vaikka minkälaista muuta jännää ääntä. Varsinkin silloin, kun on supertyytyväinen."


Nuka paimenessa. Kuva: Taru Vallius



Nuka on käynyt paimennustaipumuskokeessa, esikokeessa sekä paimennuksen 1 ja kakkosluokassa kisaamassa. Ykkösluokasta on koulutustunnus PAIM1 arvosanalla erinomainen, kakkosluokassa pari kävi viime syksynä mutta vielä ei onnistanut koulutustunnuksen verran!
Itse tapasin Nukan lähemmin ensimmäisen kerran Liedon katselmuksessa ja ihastuin sen itsevarmaan ja rauhalliseen olemukseen sekä mahtavaan urosleimaan olematta kuitenkaan liian raskas tai turkikas makuuni. Kehässä Nukan liike oli kevyttä ja vaivatonta - enkä tuolla rakenteella muuta olettaisikkaan. Astutusviikonloppuna Nuka hoiti hommansa rauhallisen varmasti, hötkyilemättä. Se ei turhia piippaillut ja Päivi pystyi pitämään sitä täysin vieraassa paikassa vapaana pelkäämättä että koira katoaa hornan tuuttiin - ihanaa nähdä hanskassa oleva uros ja muutenkin Päivillä on kadehdittavan rauhallinen ja varma ote koiriinsa - ja koirat selkeästi nauttivat Päivin koirina olemisesta. Tuhannet kiitokset siis Päiville että saatiin Nuka käyttöön!


Nuka paimenessa. Kuva: Taru Vallius


Nuka on suorittanut paimennuskokeiden lisäksi siis palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti 2018, MH-luonnekuvaus suoritettu 2016 ja luonnetesti 2017.


Nukan luonnetesti





Nuka on käynyt myös näyttelyissä saaden sieltä laatuarvosanan erinomainen ja Paimensukuisten Katselmuksissa sijoittunut neljän parhaan joukkoon aina kun on osallistunut eli 2015, 2016, 2017, 2018.


Jalostustarkastuksessa Nuka kävi Oulussa 2018

Yleisvaikutelma: Erittäin hyvä 
Koko: 47,5cm 
Purenta: Ok 
Hampaat: Kaikki hampaat 
Kivekset: Ok 
Tyyppi: Pienehkö, vahvatyyppinen uros 
Mittasuhteet: Erinomaiset 
Sukupuolileima: Selkeä 
Kallo: Sopivan leveä, niskakyhmy löytyy 
Ilme: Lempeä, levollinen 
Kuono: Sopivan mittainen, riittävän vahva 
Kirsu: Ok, väriin sopiva, talvikirsu 
Otsapenger: Riittävä, otsauurre löytyy 
Korvat: Hyvin asettuneet, hieman pitkät, saisivat olla karvaisemmat 
Silmät: Turkin väriin sopiva väri, aavistuksen pyöreät 
Luusto: Vahva 
Ylälinja: Erinomainen 
Alalinja: Erinomainen 
Rintakehä: Leveys ja pituus ok, hieman lyhyt rintalasta 
Eturaajat: Suorat 
Eturaajojen kulmaukset: Pitkä lapa, hyvin kulmautunut 
Lanne: Hieman pitkä 
Lantio: Hieman pysty 
Takaraajat: Hieman ulkokierteiset 
Takaraajojen kulmaukset: Polvikulmaukset ok, kinnerkulmaukset niukat 
Liikunta: Liikkuu hieman lyhyellä askeleella, aavistuksen ahtaasti takaa 
Käpälät: Tiiviit Häntä: Oikean mittainen, paimenkoukku, hieman alaskiinnittynyt 
Karvapeite: Riittävän karkea 
Väri: Riistaparkki 
Yleiskunto: Erinomainen 
Luonne: Iloinen ja ystävällinen 

Hyväksytty ulkomuodon ja luonteen osalta. 

Jalostustarkastajina: Taru Vallius ja Petra Palukka



Nuka jalostustarkastuksessa. Kuva: Taru Vallius



Nuka jalostustarkastuksessa. Kuva: Taru Vallius





Pentueesta odotan leppoisia, hyvähermoisia, kaikessa mukana kulkevia, maalaisjärjellä toimivia suomalaisia paimenkoiria. Yhdistelmä, mistä tekee tiukkaa olla jättämättä pentua kotiin...

Pentukyselyt sähköpostitse erimoone at gmail.com. Koirakokemusta, maalaisjärkeä omaavat, aktiiviset ihmiset etusijalla. Tarhakoiriksi ja sohvakoristeiksi ei pennut meiltä lähde.


Yhdistelmä koiranetissä