sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Pentuja odotettavissa Riivalle & Kaikulle helmikuun alkupuolella 2022

 

Tuleva yhdistelmä pähkinänkuoressa

LISÄTTY TIETO 10.1

Riivan ja Kaikun pennuista en ota vastaan pentukyselyitä enempää. Uskon, että iäkkäämmän puoleinen narttu ei montaa pentua ole saamassa. Mikäli pentuja tulisi enemmän kuin 4, muutama pentu saattaisi etsiä harrastavaa, rodusta kokemusta omaavaa kotia jossa ymmärretään, ettei tämä tyydy korttelin ympäri hihnalenkitykseen vaan vaativat fyysistä ja henkistä aktiviteettia ollakseen kivoja koiria sielä sohvalla. Vaikka olen lisännyt kaikkialle tiedon että näitä ei myydä ensikoiriksi, niin silti 99% kyselyistä on niitä ensikoiraa etsiviä. Myös moni etsii ennemmin rauhallista kuin vilkasta pentua ja silloin tämä ei ole oikea yhdistelmä. Eikä välttämättä kasvattini ylipäänsä.


Valitettavasti kyselyitä tulee nyt päivittäin ja en pysty vastaamaan niihin reaaliaikaisesti ja jos kyselyiden määrä kaikista varoitteluista huolimatta kasvaa vielä, joudun jättää vastaamiset kokonaan. 


Olin ajatellut että jos Riivaa käytän jalostukseen, se saa yhdet pennut vähän vanhempana mutta kun K-pentujen isällä todettiin kaihi 2020 kesällä aloin miettiä, kokeilisinko toisen uroksen kanssa vielä ettei jäisi jatko taas yhden nartun / yhden pentueen varaan. 

Riivan kiimaväli on ollut aina 10 kk joten tämän ikäisenä (8v 5kk) ei montaa juoksua odotella ja katsella. Odotin Riivan juoksuja helmikuun alkupuolelle jolloin olisi ollut Kiusanhenki ja Konnankoukku jo luustokuvattu mutta luonto päätti toisin - Riiva aloitti juoksun 2 kk etuajassa, joulukuun alussa Pulman vanavedessä. 

Oli kaikenlaista muutakin ajateltavaa siinä - itellä oli just ollu jalka niin kipeä että jouduin rtg lonkan nivelrikko -epäilyn vuoksi ja tästä muutaman päivän päästä rakas Keeshondimme Pöpö päätti hormonihuuruissaan purra mua niin että sen illan istuin päivystyksessä ja viikko meni turvotuksen leviämistä seuratessa ja tässä huomasin että Riivalla on juoksu alkanut. Mietin että seuraava juoksu on ensi syksynä jolloin Riiva on 9v ja 3 kk... Urosta olin kysellyt jo aiemmin mutta soudin ja huopasin noiden keuhkokuvien takia et astutanko enää. Riivahan alkoi yskiä viime pentujen jälkeen hammasoperaation jälkeen ja kuukauden päästä siitä oli niin huonossa hapessa kovan kuumeen ja yskän takia et olin varma et se kuolee käsiin. Lääkärissä todettiin sit et sen ristarit on menossa (????) mutta ab ja kipulääke puri ja kesä sujui hyvin, vuoden päästä yskä alko uudestaan ja todettiin keuhkoissa bronkiitti muutoksia ja lääkäri totesi että se pentujen jälkeen ollut yskä olikin todennäköisesti keuhkoputkentulehdus / keuhkokuume jota ei toisessa lääkärissä koskaan osattu / haluttu tutkia. Ja toisaalta kuulin että "keuhkokuume tulee helposti jos ei tiedä mitä tekee hampaiden ja anestestian kanssa, noin niin kuin yleisesti", tuo kommentti oli oikeastaan vipa naula siihen arkkuun että kokeilen vielä Riivan astuttamista jos keuhkokuvat on ok / eivät oo pahentuneet.


Riiva joulukuussa 2021



Ensin mentiin Rintasalon Jarmolle (ortopedi) tsekkaan niiden ristareiden tilanne - napakat ja siistit polvet, ei arkonut mitään taivutuksia. Vetolaatikkotesti negatiivinen, ei turvotusta.
Siitä sitten silmätarkkiin jossa Rantalan Miia totesi silmien olevan terveet, iän tuomaa samentumaa oli nyt (helmikuussa ei vielä ollut), sydän ja keuhkoäänet ok ja otettiin keuhkoista kontrollikuva ja näytti käytännös samalta ku elokuussa eli vähäisiä bronkiittimuutoksia jotka voi myös olla ns "normaaleja" muutoksia tän ikäisellä koiralla.

Samalla reissulla otettiin jo eka proge ja todettiin juoksun olevan vielä alussa ja varattiin seuraava aika torstai aamulle ja vielä perjantaina varmistettiin (to 10.59nmol/L ja perjantaina 17.83nmol/L) ja perjantaina iltapäivästä lähdin ajamaan Vantaalle, taas jäätävässä lumisateessa niinku sillon marraskuussa 2019. Molemmilla oli kiinnostusta, Riiva enimmäkseen juoksutti Kaikua Kaikun kasvattajalta lainattua takapihaa ympäri ja kun lähdin vessaan ja astuin takasin pihalle niin äänistä päättelin koirien olevan nalkissa - ja niin olivat! Vartin verran taisivat olla ja sit höpöhöpöt ja takasin Seinäjoelle, yhdentoista aikoihin olin "jo" kotona ja aamuksi töihin - voin kertoa et taas mietti tän harrastuksen järkiperäisyyttä.

Lauantaina pidettiin välipäivä koska olin tosiaan töissä eikä ajelu työpäivän jälkeen enää huvittanut joten sunnuntaina aamusta auton nokka taas kohti Vantaata ja 13 aikoihin taisin olla hoodeilla. Toisella kerralla Riiva tarjos itteään hanakammin ja seiso paremmin mut Kaiku oli vähä sen olonen et tuo narttu on jo astuttu joten ei tartte enää. Juotiin siinä kahvit ja Heli (Kaikun omistaja) jo muutamaan kertaan sano et "Meenny Kaiku hoitaan homma vielä" ja niin se meni ja taas vartin nalkki.

15 vrk toisesta nalkista Riiva alko vuotamaan ruskeaa puuroa joten kipin kapin tsekkaan ultraan onko kohdussa märkää - ei ollut mutta otettiin CRP ja varuuksi ab jos tuo kura on nousemassa sinne kohtuun / liian hyvä kasvualusta bakteereille. Vuoto loppu ja eilen käytiin kontrollissa (tokasta 24 vrk) ja kohtu edelleen siisti ja kolme alkiota näkyi heti kelluvan! Kaksi sikiöpussia löyty näiden lisäksi mutta niissä ei ainakaan vielä ollut alkiota paikalla, tiedä tuleekokaan. Enää ei kuitenkaan tiineysultraan mennä koska sielä on ainakin ollut alkioita ja lopullinen määrä tsekataan sitten rtgssä ja ultraan mennään tarvittaessa jos se alkaa valuttamaan jotain epämääräistä.


Riiva astutuspäivänä



Kaiku


Yhdistelmällä ei ole jalostustoimikunnan suositusta koska eivät yli 8v nartuille suosituksia anna mutta 2017 olen saanut hyväksynnän Riivalle ja Kaikun veljelle joten oletan siitä, ettei yhdistelmälle jtkn puolelta olisi mitään rajoitetta.


Ja sitten tiedossa oleviin suvun terveysrasitteisiin. Jalostustoimikunnalta on tänään tullut molemmista koirista tämän hetken se tieto, mitä jalostustoimikunnalle on annettu, kaikkea tietoahan sielä ei ole, eikä sitä ole kasvattajillakaan vaan usein iso osa terveydestä jää jonnekkin välille, valitettavasti. Tässä on kuitenkin siitä erikoinen yhdistelmä että molempien vanhempien suvuista on dataa ja siitä on kiittäminen Kaikun kasvattajaa, joka avoimesti on kertonut kasvattiensa terveysasioista mutta käydään ensin Riivan tiedot (ja kaikille vielä tiedoksi, että meillä on rodulla käytettävissä kaksi terveystietokantaa mistä löytyy vielä lisätietoja! Minä en valitettavasti ole periytymisen ja sen sellaisen ammattilainen vaan ihan tavallinen koirankasvattaja ja eläintenhoitaja joten en voi kertoa / tietää, miten mikäkin sairaus periytyy. Pystyn ainoastaan olemaan rehellinen siitä mitä tiedossa suvuissa on, en pysty lupaamaan loppuelämäksi tervettä koiraa, valitettavasti.)


Riivan isä Remu (Kukkipuun Barju) 13v ja Riiva 8v


Molemmilla koirilla on yhdet pennut, Riivalla (isänä Seitavuoren Keppone) 3u+1n ja Kaikulla (emänä Huskullan Stella) 3u+3n. Riivan ensimmäisistä pennuista Kiusa jäi kotiin joka minun makuuni on liian äkkipikainen ja riitaa haastava narttu laumassa, lisäksi se on lähestulkoon obsessoitunut minun seurastani ja yksinolot ovat ihan pienestä pennusta saakka olleet sille vaikeita. 6 kk iässä, ensimmäisen pesemisen jälkeen se raapi kaulansa verille mihin auttoi sitten lopuksi essentials sarjan iholle laitettavat kosteutustipat. Kiusa on pudonnut puolen metrin korkeudelta pentuna lantio edellä maahan mikä todennäköisesti on aiheuttanut jotain ongelmia otj SI-nivelessä mutta tätä jumpataan viikottain ja mulla on apuna huippuhyvät käsittelijät että saadaan paikkoja kuntoutumaan - normaalissa elämässä tuo ei näy Kiusassa mitenkään muuten kuin ravaamisen vähyytenä. 
Kiusan veljellä Kommervenkillä todettiin vuosikkaana hammaskiilteessä vikaa ja hampaat on nyt Jyväskylässä kertaalleen pinnoitettu uudestaan - tätä meidän eläinlääkärin mukaan esiintyy paljon labradorinnoutajilla? Rexistä on verinäyte lähetetty Hannes Lohen tutkimusryhmälle siihen akitojen hammaskiille projektiin mutta sieltä ei mitään ole sitten kuulunut, RTG kuvissa hampaat näytti kuitenkin normaaleilta. Muutaman lääkärin kanssa tästä olen keskustellut ja Riivan / Kiusan käyttöä miettiessä ja kaikki ovat sanoneet ettei tuollaisesta viasta voi varmuudella sanoa, mistä ja miten se tulee - sikiöaikainen feelu? Muilla pennuilla ei ole eikä tuokaan Rexin arkea haittaa.
Kepulikonstilla oli ennen luovutusta jo syöminen huonoa - söi, mutta närppien. Vanhemmiten alkoi syödä paremmin mutta heinäkuussa (kun pennut olivat 6kk) kuulin että pentua on närästänyt jo pidemmän aikaa ja kertoman perusteella varsin kivuliaita maha-oireiluja. Tätä sitten tutkittiin täällä Seinäjoella ties minä allergiana kunnes tähystyksessä todettiin mahdollinen IBD. Ukko on syönyt RCn hypo ja an-allergenic ruokia ja on ruokintaterapeutin ohjeilla nyt hyvässä kunnossa. Nyt viimeisin tieto on, että IBDtä tämä ei olisi ollut vaan SIBO joka on siis bakteerien liikakasvu ohutsuolessa. Todennäköisesti Ukolle tullaan jossain vaiheessa tekemään ulosteensiirto, minkä pitäisi auttaa närästystä ja huonoa ruokahalua. Ukko on kooltaan pieni (niinkuin on Riivan kaksi veljeäkin) mutta on alkanut saamaan massaa kun näin sitä paimennuspäivässä marraskuussa.
Konnankoukku Ketku on säästynyt kaikelta ja porskuttaa isoveljen kanssa menemään Vaasassa.


Ketku Konnankoukku on nuoresta iästään huolimatta kisannut rallyssä puolitoistavuotiaasta saakka! Plakkarissa jo hyväksytty tulos voittajasta


Kaikun pennuista yhdellä on luonnontöpö (EJ-rekisterissä) mutta muita tietoja omistajalla ei pentueesta ollut joten oletan, ettei mitään sen ihmeellisempää niissä ole ollut - yksi näistä nartuista asuu Kaikun kaverina ja oli kyllä pirtsakka ja ystävällinen narttu!

Riivan veljillä kahdella on harmaakaihi, toiselta kaihi on leikattu 2015 keväällä kun tyypit oli 1,5v. Kyseessä oli vielä onneksi harvinaisempi totaalikatarakta mihin hoitona on ainoastaan leikkaus, kaihilinssit pois ja keinolinssit tilalle. Luka (Ruutitynnyri) toipui leikkauksesta hyvin. Samaisella koiralla on ollut haimatulehdus 2018 keväällä, ei ole erikoisruokavaliolla eikä ole vaivannut tämän jälkeen.
Riivan kaikilla veljillä on normaalit kivekset mutta näistä on kastroitu (ei terveydellisistä syistä) kaikki muut Rajatapausta ja Ruutitynnyriä lukuunottamatta - Rajatapaus olisi siis mahdollisesti jalostukseen käytettävissä, HC-riskittömälle nartulle jolla terveeksi tutkittu selkä sillä Sisulla on ltv1. Kaikki Riivan veljet on terveystutkittu ja luonnetestattu, suurinosa on myös käynyt lampailla ja kaikilla on ollut ainakin iso kiinnostus eläimiä kohtaan! Ruutitynnyri ja Riiva on paimennustaipumustestattu 2014 Vehmersalmella.

Riivan emä Ruuti on minun koirani myös ja vielä porskuttaa mukana 14v 5kk iässä! Vähän alkaa takapää olemaan heikko ja pää ei pelaa ihan satasella mutta vielä vuosi sitten mummo oli niin pirteässä kunnossa että mietin sen ilmoittamista tokokokeeseen! Mutta sitten maaliskuussa se sai todella ärhäkän pissatulehduksen ja sen jälkeen on voinnissa pikkuhiljaa menty takapakkia. Mutta vielä kesällä käytiin yhdessä mätsärissä ja hienosti mumma jaksoi! Joka aamu pitää vielä tuon nuorimmaisen, Pulman kanssa vähän painia ja hammastella <3 
Ruutin molemmat siskot on menehtyneet syöpään, Jadeneito 10 vuotiaana kilpirauhasessa olevaan kasvaimeen ja Jokaillantähti keuhkosyöpään. Veli Jänkien Hurmuri lopetettiin takapään pettämisen vuoksi 11v iässä, Jämy Jätkä 13v iässä hengitystiesairauden vuoksi. Ruutin emä eli 12 vuotiaaksi ja isä 14v 5kk. R-pentueen isää Remua (Kukkipuun Barju) käytiin moikkaamassa Joensuussa viime kesänä ja niin kevyesti nousi 13 vuotiaalla jalka, ihan mielettömässä kunnossa oleva veteraani!


R-pentueen isä Kukkipuun Barju 2021 elokuussa








Jalostustoimikunnalta saatu tämänhetkinen terveysotanta Riivan suvusta.
Riivan lähisuvun isoin ongelma on harmaakaihi sekä vanhemmiten emän puolelta ainakin tuleva syöpärasite (mutta, miten paljon ravinto, ympäristö jne vaikuttaa, ei voi täysin poissulkea). Tiedän Riivan suvussa olevan myös epilepsiaa, allergiaa, munuaisten vajaatoiminnan vuoksi lopetetun koiran. Emän veljenpennulta on molemmat ristarit operoitu (tällä myös pentue jolla tietääkseni ristarit kunnossa). 



Kaikun emän veljellä oli kilpirauhasen vajaatoiminta (Villi-Joikhu Super-Poweri), ja Kaikun emän kahdella siskolla on ollut oireiluja ihon kanssa, toisesta otettiin kilppariarvotkin ja ne oli kunnossa.  Kaikun veljen pentu on lopetettu veriripulista johtuvaan monielinsairauteen (koiranet), siskonpennulla on paimensukuisten terveystietokannan mukaan allergiaa. Kaikun yhdellä veljellä on kivesvika sekä olkanivelen OCD ja siskolla satunnaisia iho-oireluja. Kaikun siskon tyttärentyttärellä oli molemmissa kyynärnivelissä OCD muutokset (operoitu) ja vasemmassa olkanivelessä myös muutos, ei operoitu. Ja jos ei joku tiedä mikä on OC tai OCD niin se on siis nivelen kasvuhäiriö. 


Riiva on elänyt aktiivista harrastuskoiran elämää ja on vaatinut myös huoltoa - jäsenkorjaajalla käydään kolmesti vuodessa / tarvittaessa ja hierojalla muutamia kertoja vuodessa. Riivan lihaksisto sai viimeksi hierojalta kehuja, miten näin "vanha" on hyvässä lihaskunnossa. Riivassahan ei ikä näy mitenkään eikä kahdeksan vuotiaassa lapinkoirassa mielestäni kuulukkaan näkyä. 

Riiva alkoi ontua oikeaa etujalkaansa 2019 uutenavuotena ja tammikuussa jäsenkorjaaja sai sen oireettomaksi kunnes toukokuussa oireilut palasivat ja kerralla rajumpina. Koko kesä meni kuntoutuessa, kipulääkettä syödessä ja kaikenmaailman käsittelyissä rampaten. Kun OEJ meni paremmaksi, VEJ tippui pois pelistä ylirasityksen vuoksi. Parhaimman avun sain Riivalle silloin kesällä jäsenkorjauksesta ja effektri öljystä. Syyskuussa vihdoin päästiin Ventelälle tutkimuksiin ja Riivan etuosa ja selkä kuvattiin - ei mitään feelua nivelissä mutta ontumisen aiheutti todennäköisimmin pronator teres niminen jänne / lihas kainalossa joka siis kiertää etujalkaa. Saatiin jumppaohjeet ja kipulääkkeet ja sinne jäi ontumiset! Agilityä ollaan tänä syksynä vasta aloiteltu uudelleen koska kunnon kohottaminen on ollut hiukan kysymysmerkki keuhkojen tilanteen vuoksi. Agilityt on kestänyt hyvin ja saatiin jo vähän lajikuntoakin nostettua! 

Kaiku on elänyt elämänsä ilman mitään suurempia haavereita, nuorempana sillä on ollut muutama silmätulehdus, muuten lääkärillä on käyty vain rokotuksilla.






Entäpä ne luonteet? Riiva on ainakin eka pentujen jälkeen jotenkin "aikuistunut" ja pehmentynyt, tai sitten se vain tuntuu siltä kun täällä härvää tuo sen tytärkin :D 


Kaikusta omistaja Heli kirjoittaa näin:


"Kaiku asuu Espoossa luhtitalossa laumassa, johon kuuluu kaksi muutakin lapinkoiraa: Kaikun 1,5 vuotias tytär ja arviolta seitsemän vuotias leikattu narttu. 

Nuorempana Kaiku oli haastava ja teetti töitä vilkkautensa vuoksi. Kaiku on vaatinut paljon aktiviteetteja ja pelkät pitkät lenkit tai metsälenkit irti juosten eivät väsyttäneet Kaikua, vaan on vaatinut myös ”aivojumppaa”. Kotona Kaiku on aina ollut hiljainen, eikä tee itsestään numeroa, mutta innostuessaan ulkona tai treeneissä käyttää ääntään. Korkeassa viretilassa malttia ja itsehillintää vaativissa tehtävissä ns. vuotaa.
Kaiku oppii itselleen motivoivaksi kokemansa asiat nopeasti ja onkin ollut oiva kaveri pelastuskoiraharrastuksessa.  Kaikun kanssa on harrastettu sekä pelastushakua että raunioita. Nuorempana tehtiin jonkin verran jälkeä. Kaikulla löytyy sitkeyttä, josta on hyötyä työskentelyssä pekotreeneissä. Tämä sitkeys kääntyy joissakin tilanteissa myös haasteeksi, kun esimerkiksi ympäristön häiriöistä on vaikea luopua. Kaiku pystyy keskittymään hyvin myös korkeassa viretilassa, vaikka silloin tosiaan joissakin tehtävissä ääni "vuotaa". 

Riistan perään Kaiku lähtee ja nostaa myös esim. peuran jäljet. Tämä on ollut haaste jo nuoresta, koska mikään palkka ei ole toiminut vastaehdollistamisessa. Palkkauksen kanssa saa noin muutenkin edelleen olla itse tarkkana, jotta Kaiku oikeasti palkkautuu. Ruokapalkka on toimivin. Kaiku oivaltaa helposti asioita ja etenkin nenän käyttöön liittyvät tehtävät oppii kuin itsestään. Kaiku on vaatinut paljon työtä ja toistoja hallittavuuden osalta ja niissä tehtävissä, jotka eivät ole koiralle itselleen palkitsevia. Kuten MH-kuvauksessa sanottiin, Kaiku on ristiriitainen: toisaalta rohkea, innokas ja motivoitunut, toisaalta herkkä, varautunut ja "nopeasti syttyvä". Kaiku on aina ilolla ja innoissaan tekemässä hommia. Kaikussa on myös "vakavaa työmiestä", hommat hoidetaan aina. Sellaista säätä ei ole, ettei Kaiku olisi lähdössä mukaan lenkille!




Kaiku ei ole kovin ihmissosiaalinen koira, tykkää kyllä ihmisistä ja on lähestyttäessä avoin ja positiivinen. Antaa vieraiden rapsutella, mutta haluaa itse määritellä, milloin ja kuinka kauan. Vaikka kotona ei ole lapsia, Kaiku on lasten kanssa luotettava ja kiltti. Kotona Kaiku on aina siellä, missä omat ihmisetkin. Esimerkiksi ihmisten ollessa sohvalla Kaikun löytää sohvan vierestä makoilemasta (tai jos on hyvää syötävää, sohvalta vierestä). 

Muiden koirien kanssa Kaiku on herkkä. Toisen koiran eleet voivat saada Kaikun provosoitumaan ja aloittamaan rähinän. Nykyään koirista päästään lenkeillä vaivattomasti ohi, muutamia "arkivihollisia" lukuunottamatta. Kaikun kaveripiiriin kuuluu niin leikattuja kuin leikkaamattomia uroksia ja narttuja.

Kaiku on ollut mulle just täydellinen harrastuskoira, jonka kanssa on ollut energistä ja mukavaa harrastaa!"






Mun ensivaikutelma Kaikusta joulukuussa oli, ettei siinä näy kyllä ikä mitenkään! 9 vuotias uros ja paremmassa kunnossa mitä moni reilusti nuorempi uros! Nauroinkin että tässä nyt oikein mumma ja faari asialla :D Elinvoimaa ainakin on mikä on mielestäni rotumme yksi tärkeimpiä asioita! Kaiku ei ollut mikään säheltäjä vaan narttua kohtaan hyvin kohtelias ja vähä-eleinen, hommien jälkeen eniten kiinnosti kasvattaja-Petran taskussa tuoksuvat namit joita hyvin ponnekkaasti sieltä osattiin vaatia. Hyväntuulinen, hyvä kuntoinen veteraani. 


Ja mitäs Riivasta? Ajatuksia Riivasta voi lukea myös täältä, linkki vie K-pentujen esittelypostaukseen enkä usko että fiilikseni Riivasta ovat muuttuneet kahdessa vuodessa. Riiva on reaktiivinen, terävä ja vilkas - se siis huomaa kaiken ympärillään ja reagoi asioihin, nopeasti. Semmoinen tyyppi että teen ensin ja ajattelen ehkä sitten. Ja nämä piirteet on periytyneet jokaiselle K-pennulle, toisille enemmän kuin toisille mutta jokaisen kanssa on tehty töitä sen eteen että lenkit taajamassa sujuvat ongelmitta eikä ne esim mulla ja Kiusalla suju vieläkään ihan kuin oppikirjasta. Mutta jokaisen olen nähnyt lampailla ja ne kaikki ovat osoittaneet hienoja paimennustaipumuksia ja ihan mieletöntä paimennusälyä! Kun näin vielä viimeisetkin (Ukko & Rexi) lampailla marraskuussa ja kun kouluttajan kanssa juttelin niistä ja Riivan periyttämistä taipumuksista, Outi (Pähkähullun paimennus) totesi että hän ainakin käyttäisi Riivaa toistamiseen, sen pennut on niin siistejä paimenessa. Joten tästä sitten tuumasta toimeen!


Kuva: Elina Seppänen



Paimennuksesta sopivana aasinsiltana se, että Riiva on mun ensimmäinen harrastekoira paimennuksessa ja sen kanssa on tehty enemmän virheitä, kuin hyviä juttuja ja se näkyy koiran itseluottamuksessa - Riiva on jo vuosia ollut jonkinlaisessa "henkisessä" lukossa ja kulkee pitkälti käsijarru päällä. Kerimäellä Lumiluodon Riitta on auttanut meitä ehdottomasti eniten paimennuksessa ja ilman Riittaa, olisi Riivan esikoe jäänyt käymättä. Taipparin lisäksi Riiva suoritti tänä syksynä paimennuksen esikokeen hyväksytysti läpi arvosanalla hyvä. Kiusassa on todella paljon samoja piirteitä paimenessa mitä äidillään, nyt vaan yritän olla sille reilu ja antaa sen kokeilla ja yritän kannustaa ja palkata oikeista jutuista - enkä yritä jarruttaa ja kieltää sitä kaikesta niinkuin äitiänsä nuorempana. 


Riivan kanssa Kerimäellä treeneissä elokuussa, tässä laidunnetaan ja ohjaaja miettii että mitäs sitte


 
Lyhyesti: Riiva on mun mielestä täydellisin tyyppi, mitä maa päällään kantaa. Se on mun sielun puolikas, mun elämäni valo, rakkain otus päällä maan. Ulkoisen kauneutensa lisäksi sen luonne on just mulle sopiva - Se on aina valmis kaikkeen ja tekee aina parhaansa. Vaikka se paimenessa on usein ahdistunut, se silti lähtee joka kerta yhtä innokkaana mun kanssa laitumelle. Mä olen kaikissa tilanteissa aina sen saatavilla ja se mun. Sitä on vaikea kuvailla mitä tuntee tuota, elämän koiraa kohtaan <3 Tiedän että kun aika tulee ja joudun hyvästelemään Riivan, se tulee tuntumaan siltä kun mun elämästä vietäisiin puolet. Niin Rakas se on <3.




Mutta tiedän, että todella moni ihminen ei haluaisi tuollaista koiraa itselleen mitä Riiva on. Moni ei ymmärrä, mitä niin hienoa siinä on. Mitä hienoa on terävässä, vilkkaassa ja reaktiivisessa koirassa? Tosi moni ei oikeasti ymmärrä, että tuollainen koira ja tuollaisen pennut ei tule tyytyväisiksi hihnalenkillä korttelin ympäri 2 kertaa päivässä. Moni ei ymmärrä, miten paljon eforttia ne vaatii että niistä saa järkeviä koiria kaupunkiympäristöön. Moni ei ymmärrä, miten paljon vaatii suhteen kehittäminen ja esimerkiksi vapaanapidon opettaminen vilkkaalle, kaiken näkevälle pennulle joka myös nauttii liikkumisesta ja fyysisistä haasteista. Se ei oo useinkaan helppoa, se ei oo aina kivaa mutta tulevat pennut vaativat paljon aikaa, jaksamista ja ymmärrystä - nämä pennut myydään ainoastaan koteihin, jotka arvostavat vilkkaita sähikäisiä. Näitä ei olla myymässä ensikoiriksi. 



Kolme sukupolvea - Ruuti, Riiva ja Kiusa

Pennuista odotan vilkkaita, harrastuspotentiaalisia sähikäisiä, en usko että nämä on ensikoiriksi hyvä ratkaisu. Paimennusominaisuuksia oletan sukujen puolesta olevan ja Riivan edellisten pentujen perusteella mitään "kivoja, hajuttomia ja mauttomia" kotikoiria näistä tuskin on tulossa. 

Semmoista! Jos jotain kysyttävää jäi niin voi laittaa sähköpostia erimoone at gmail.com , tällä hetkellä on ota pentuekyselyitä tästä pentueesta vastaan sillä iäkkäämpänä narttuna, en usko että sieltä montaa syntyy kun edellisiäkin tuli vain 4. Instagramissa / täällä / kotisivuilla ilmoittelen, mikäli pentuja tulee enemmän.

Loppuun vielä linkit vanhempien luonnetestivideoihin, olkaa hyvä!





Kaiku



Riiva


perjantai 29. lokakuuta 2021

Lappalaiskoirat ryn järjestämä paimennuskoe viikonloppu Kerimäellä 16.-17.10.2021

 Elokuun alkupuolella kun Kerimäeltä ajelin treeneistä kotiin, soitin kaverille ja kysyin missä järjestetään esikokeita syksyllä. Lappalaiskoirat ryn testi Kerimäellä valikoitui ja elokuun lopulla valvottiin useamman Erimoosen voimin puolilleöin ja ilmottiin aika määrä koiria testiin - taippariin Unna Laatuaika, Pulma Luonnonlahja, Töötti Laumavietti, Ketki Nokkapokka sekä Koda Nyrkkisääntö JA esikokeeseen ilmoitin samoilla lämpimillä kaksi koiraa, Riiva Riivanhenki ja Velho Työvoitto. Kieltämättä aamulla kun tuli tieto että päästiin mukaan, hiipi kevyt paniikki ja teki mieli perua koko esikokeeseen osallistuminen :D Syyskuun alussa käytiin kaks päivää treenaamassa Riittan luona ja syyskuun loppupuolella viimeisteltiin Kätkäpaimenella Tervolassa - syteen tai saveen, se on vaan yks koe muiden mukana! Isoin voitto on jo siinä että ylipäänsä uskalsin ilmoittaa koirat esikokeeseen, tuloksesta viis! Kunhan ohjaaja pystyy jotenkin ohjaamaan eikä saa paniikkikohtausta.

Ettei olis taas ollut liian helppoa niin päivää ennen reissua selvis, että mun autosta on toinen etujousi poikki ja toinen lähes poikki. :D Ja uusia jousia ei tietty koko suomes, viikko meni niidenki saamiseen. Ei muutako isoveljen Kia alle, hyvin mahtu neljä lapinkoiraa! Ja tosiaan koiria oli mukana neljä ja ihmisiä yksi, Unnan omistaja sairastu niin kävin nappaamassa vaan koiran matkaani.
Tottakai sato koko perhanan matkan vettä! Ja pimiää tietty mut ei onneksi liukasta. Perillä majapaikassa (Wanhan Apteekin Majatalo, 6/5, suosittelen!) vasta kymmenen jälkeen, sielä oli "mun" huoneessa valot valmiiksi päällä ja omistaja ottamassa vastaan ja kyselemässä mihin aikaan haluan aamupalan <3 Tuntuu ihan ku kotia tulis, toki kotona ei oo noin hyvä palvelu xD

Aamupalan jälkeen sit ilmottautumaan, onneksi majapaikasta ei oo ku 6min matka perille. Unnalle arpoutui numero 2 ja Pulmalle 11 eli sain soppelisti puppyt omiin ryhmiin. Sosiaalisuus osio meni kaikilla viidellä hyvin, innokkaita mutta ei mitään rähisemistä muille tms. Itse paimennusosioita en nähnyt muutakuin toki Unnan ja Pulman osalta - kovin oli tuomari pojista tykännyt, jopa niin että sielä oltiin alettu treenaamaan xD Sanoisin että vauhdikkain pojista oli Koda ja tytöistä Unna. Unna oli tosi rohkea ja aktiivinen kokoajan, ei mitään jännityksiä ja oli ihan kotonaan! Tuomari ei halunnut arvottaa läpi menneitä testejä joten kaikki sai hyvän riippumatta siitä miten ne teki mutta ainakin mun mielestä Unna sai henkisen erinomaisen, Pulma oli vähän ihmeissään kun oli vieras täti lampailla ja äite seisoo tumput suorina portilla :D Mutta hyvin sekin lampaita liikutteli, oli keskittynyt ja tuttuun tyyliinsä super kiltti <3


Kaikki viisi suorittivat taipumustestin hyväksytysti läpi! Edeltävänä viikonloppuna Lohjalla taippariin osallistui kaksi Erimoosta, Läpimurto ja Voimavara joista Läpimurto suoriutui hyväksytysti arvosanalla Erinomainen (Ojanen) ja Voimavara ei kiinnostunut joten puutteellinen.


Tänä vuonna taippareissa on käynyt

Elokuussa (Ojanen)
Konnankoukku PAIM-T puutteellinen (kk päästä tästä paimensi Kerimäellä lampaita niinku vanha tekijä, mutta minkäs teet kun ei koiralle saa puhua eikä edes sanoa "vapaa")
Kiusanhenki PAIM-T erinomainen
Näppituntuma PAIM-T hyvä

Syyskuussa (Kansanaho-Palonen)
Napapiiri PAIM-T hyvä

Lokakuussa, Lohja (Ojanen)
Läpimurto PAIM-T erinomainen
Voimavara PAIM-T puutteellinen (enkä siis usko, etteikö tämä paimentaisi kun sille annettaisiin aikaa hoksata)

Lokakuussa, Kerimäki (Pasanen)
Laatuaika PAIM-T hyvä
Laumavietti PAIM-T hyvä
Luonnonlahja PAIM-T hyvä
Nokkapokka PAIM-T hyvä
Nyrkkisääntö PAIM-T hyvä


Kiitos kaikille testeihin osallistuneille! Ihan huikeaa että olen saanut ympärille tällaisen porukan jotka harrastaa, kokeillee ja tuo koiriaan esille! Ilman teitä tää koko kasvatushomma olis ihan meaningless. 


Kuvat Kerimäen osallistujista vielä:


Erimoone Laatuaika "Unna"

Erimoone Luonnonlahja "Pulma"

Erimoone Laumavietti "Töötti"

Erimoone Nyrkkisääntö "Koda"

Erimoone Nokkapokka "Ketki"


Ja sitten sunnuntai! O-ou! Yön nukuin yllättävän levollisesti (vaikka katoinkin kauhuelokuvan ennen silmien ummistamista xD) ja aamulla reippaana taas aamupalalle ja pystyin jopa syömään - olo oli oikeestaan aika rauhallinen! Sunnuntai olikin paljon kylmempi päivä mitä lauantai niin piti varustautua niinku naparetkelle ja silti mulla tuli kolmosten rataantutustumises kylmä. Olin jättäny kisakirjat jo valmiiksi lauantaina järjestäjälle ja kivasti meille oli sit jääneet numerot 1 ja 2 xD Sain onneksi vaihdettua toisen esikokeeseen osallistuvan kanssa niin oltiin sit 2 & 4, valitsin mennä Riivan kanssa eka, se kuitenkin oli mulle lähtökohtaisesti "tärkeämpi" ja samalla ahdistavampi niin vetästään se sieltä ensin alta pois.

Ensin oli tosiaan muutama kolmosluokan koirakko ja päästiin muutkin tutustumaan kolmosten rataan ja tehtäviin - mielessäni iloitsin et esikoe on tän jälkeen ihan lasten leikkiä, hengästytti pelkästään se rataantutustuminen :D Kolmosten jälkeen olikin esikoe. Rataantutustumisessa tuli paljon sellaista asiaa, mitä en ollut aiemmin kuullut tai en ollut mistään lukenut xD Mm se että jos vie (niinku suunnittelin) koiran hihnassa pyörölle niin siitä menee pisteitä! Kokeen jälkeen siis löysin semmoset pidemmät ohjeet esikokeeseen jotka olis kannattanu lukea ennen koetta - oppia ikä kaikki!

Lyhykäisyydessään - lampaat pois pyöröstä, portti kiinni, lampaat toiselle pellolle, käännös, pysähdys (tien ylitys), laidunnus, takasin pikkupellolle ja häkitys, portti kiinni, kiitos. 
Otin Ritun irti heti kun mentiin ekasta portista sisään. Otin sen lähelle hallintaan KOSKA en halunnu sen juoksevan täysiä lampaille huutamaan ettei meillä ole kohta lampaat hornan tuutissa. Kiltisti se tuli tokavipan portin jälkeen vieressä ja sitten se pikkuhiljaa irtos sinne pyörölle, teki semmosen pikasen juoksupyrähdyksen samalla lampaita katsoen ja lampaat kiinnitti huomion "oho, se juoksi" tyylisesti. Normaalistihan olisin huutanut jo jotain "Lopeta" tai "ei" tai muuta "järkevää" mutta nyt jännitykseltä tilanne oli niin nopea ja nopeasti ohi etten ehtinyt ONNEKSI reagoida koska luulen, että lampaat ei todella olisi liikkuneet mihinkään sielä isolla pellolla, jos Riiva ei olis näyttänyt tuota "täältä pesee tarvittaessa" pyrähdystä. Se ON pienestä kiinni. Luota koiraan.

Jätin koiran pyörön ulkopuolelle ja lampaat tuli aikalailla rauhassa ja itsenäisesti ulos. Portti kiinni, koira matkaan ja tehtiin pieni tutustumiskävely ennen toiselle pellolle siirtymistä. Portilla tuntu et lampaat menee ohi ja Riiva painaa liian lähellä ja siitä alkokin se mun ja koiran pienoinen luottamuspula, "linja on huono, en kuule sua"-meininki. Useampaan kertaan sanoin Riivalle "odota odota" vaikka koira tuli ihan nätisti, siispä se aloitti rauhoittelun eli paskan syömisen ja maan haistelun jonka jälkeen sain alkaa huutelemaan sitä muutamaan kertaan mukaani. Käännös meni hyvin, tien ylityksen mokasin ite huolella, liian myöhään otin koiran eteen ja se jäi vielä sivuun ja lampaat rynni mun mukana tielle ja paskat, en jääny hinkkaamaan ja siitä -10p. 

Laidunnus ihan huippu kiva ja rauhallinen! Vaikka melkein sössin senkin ja annoin koiran valua melkein alueelle ennenku tajusin karjasta että odota xD Laidunnuksesta lähteminen oli ihan mega kiva, tuomarikin erikseen mainitti miten seesteinen ja rauhallinen lähtö! 
Siitä kuljetusta takasin pienemmälle pellolle ja lopussa meinas usko, voima ja kantti loppua ihan tyystin, Ritu parka! Lampaat jummittu syömään ja Ritu oli vähä kysymysmerkkinä mut sain innostettua sen taakse ja saatiinki laumaan liikettä! Loppuhäkitykses ei ihmeempää, käskin koiran odottaan, avasin portin ja lampaat meni sisälle, tuomari oli kommentoinut että "kuka teki" eli 3/5 pistettä siitä. 

Riivan pisteet siis
Häkki 15/15
Pysähdys 5/15 "Huono pysähdys"
Laidunnus 20/20 "Hyvä lähtö!"
Uudelleenhäkitys 3/5 "Kuka teki?"
Kuljetus 20/30 "koira jäi murkuttamaan (?)", en oo ihan varma tosta vipasta sanasta :D
Käyttäytyminen 13/15

76/100, aika 6min 7s
Paimennuksen esikoe - hyväksytty arvosanalla hyvä!

Tuomari kannusti ehdottomasti jatkamaan harjoituksia ja surkutteli, miksen luota koiraani. Helppo kysymys johon ei ole vielä vastausta.



Riiva ensimmäisissä treeneissään Somerolla 2014 toukokuussa, ikää 10kk


HUH! Olipa siinä kokemus! Ihan turha pistemenetys tuossa pysähdyksessä mutta minkäs teet, läpi mikä läpi eikä edes rimaa hipoen! Minä jännitykselläni pilasin osiltaan ja meidän paimennusluottamuksen puute puolin ja toisin näkyy. Niinkuin Kätkäpaimenella puhuttiin, se Riivan sisäinen lapsi joka uskaltaa kokeilla, uskaltaa tehdä virheitä pitäis saada kaivettua jotenkin esille. En tiedä jääkö haaveeksi mutta yritetään! Olen niin ylpeä että uskalsin lähteä, uskalsin tehdä sen mikä vielä 4 vuotta sitten tuntui utopialta. 5 vuotta sitten pelkkä esikoe sana sai itkun kurkkuun. Ja siinä se on, mun ensimmäinen paimennuskaveri ja ensimmäinen PAIM-E hyväksytysti läpäissyt koirani <3

Sitten Velho, josta tuomari heti kun mentiin aitaan ja päästin sen irti "sä oot ihan erilainen tämän kanssa". Kyllä, koska olemme yhteisessä paimenkuplassa missä minä luotan koiraan ja koira luottaa minuun, suurimmaksi osaksi. Tonan kanssa mentiin pyörölle rennoin askelin, heinänkorsi suussa, käskin koiran odottamaan portilla ja avasin portin, lampaat tuli ulos, portti kiinni ja kierros pellolla - mutta Velhopa jäikin istumaan sinne portille, kilttinä poikana xD Sit ku sille sano et juu tuu vaan niin sit se tulee ihan täpöllä "Ei noin kovaa!" ja vähän oli hektiset ajat siinä pikkupellolla ja olin ihan satavarma et isolla pellolla ne varmasti lähtee :D Sama juttu ku Riivan kans, useamman kerran sanoin "odota" tai "rauhassa" ja se vähän söi motia mutta osas jättäytyä kauemmas! Ja silti lampaat liikku, aivan hyvin xD Kulmas ei muuten mitään erikoista mutta tietenki jännäkakan piti iskeä. Heti ku aloin kaivaa pussia niin kakkahätä tietty katosi ja jatkettiin sitten pysäytykseen ja samalla kärppä kurkistelee kolosta :D Velho kiersi hyvin eteen ja saikin pidettyä lampaat mun takana niin että ehdin hätäisesti tsekkaan tien ja päästiin jatkamaan. Laidunnus ok, loppukuljetus ok, häkitys tosi hyvä! Ei mitään ihmeempää siis, olis ollu rennompaa ilman sitä perinteistä jännäkakkaa vaan minkäs teet.

Pisteet
Häkki 15/15
Pysähdys 12/15
Laidunnus 20/20
Uudelleenhäkitys 5/5
Kuljetus 27/30
Käyttäytyminen 15/15

94/100, aika 5min 59s
Paimennuksen esikoe - hyväksytty arvosanalla erinomainen!

Tuomari piti Velhostakin ja arvostelulappua täyttäessä "mistäköhän täältä nyt näitä pisteitä sitten ottaisi pois" xD Kehui yhteistyötä ja koiran motivaatiota ja voimankäyttöä ja ehdottomasti pitäisi jatkaa koeluokkiin!


Velhon kanssa toisissa yhteisissä treeneissä 2017 Somerolla




Että semmoinen tehoviikonloppu! Kaksi viikkoa oon nyt yrittänyt palautua tästä ja vieläkään ei oikein tunnu palautuneelta - eikä vieläkään meinaa uskoa että me tehtiin se x 2! Niin kiitollinen tän syksyn treeneistä teille Riitta & Marjo <3 Ja niin onnellinen että mä tein sen, kaikista epäilijöistä huolimatta <3 Ihan huippua! Kiitos vielä henkisestä tuesta koepaikalla Jessika! Ihanaa että mulla on sunlainen ystävä <3



Olette täydelliset <3

torstai 28. lokakuuta 2021

Syksyn menot

Kesällä postasin, mihin Erimooset on menos syksyllä kokeisiin yms! Aktiivisia kasvatinomistajia on niin monta etten tosiaan enää pysy mukana kuka tekee mitäki ja menee minnekkin että jos joku on tästä nyt jäänyt niin pahoittelen, valaiskaa mua!



7.8. Oulainen
Paimennustaipumustesti, PAIM-T
Anne Ojanen


Kiusanhenki - PAIM-T ERI

Konnankoukku - PAIM-T P
Näppituntuma - PAIM-T H

15.8. Seinäjoki
Luonnetesti
Vuorisalo & Puputti


Taikausko +95, laukausvarma
Valontuoja +68, laukauskokematon

(videot tulossa! Teen oman postauksen Varman jälkikasvun luonnetesteistä!)


21.8 Vöyri
Rallytoko

Koe peruttiin.


ALO
Taikausko?
Taivaanlahja?

AVO
Konnankoukku
Työvoitto? (jos saa paikan!)
Vuorenvarma


22.8. Kauhava

Ryhmänäyttely 
Mari Pajaskoski

Urokset
- JUN Näppituntuma
- NUO Konnankoukku
- AVO Vuorenvarma
(Velho ja Vinski kaljuuntuivat, eivät osallistu :( )

Nartut
- JUN Laatuaika
- JUN Luonnonlahja
- NUO Kiusanhenki
- AVO Taikausko
- AVO Taivaanlahja
- VET Riivanhenki
- VET Nereaneidon Taikausva

Ennalta ilmoittamaton tuomarimuutos joten peruttiin osallistuminen tänne ja ilmoitettiin kööri Sjoelle rallyilemaan.

22.8 Seinäjoki
Rallytoko

ALO
Taikausko - ALOHYV 79 + tuomaripalkinto
Taivaanlahja - ALOHYV 96

AVO
Konnankoukku - AVOHYV 88
Työvoitto - AVOHYV84 + RTK2
Vuorenvarma - AVOHYL (ohjaaja poistui vahingossa kehänauhan ulkopuolelle)


Syksylle taippareihin tarkoitus

- Naamaraja?
- Nyrkkisääntö
- Niskalenkki?
- Napapiiri
- Nokkapokka
- Laatuaika
- Laumavietti
- Luonnonlahja
- Läpimurto
- Voimavara



7.11 Seinäjoki
Lammaspaimennusta
Pähkähullun paimennus & Outi Vataja





perjantai 17. syyskuuta 2021

2021 Luonnetestejä videoin ja vähän sanoin

Toukokuussa järjestettiin Isossakyrössä samassa paikassa luonnetesti missä Työvoitto, Taivaanlahja ja Tähtitiede kävivät Puputin ja Vuorisalon testattavina. Samoille tuomareille pääsivät/joutuivat testattavaksi tälläkertaa Varman kolme V-poikaa, Villipeto, Vilunväre ja Vuorenvarma.


Ihan aluksi täytyy tähän sanoa, että olen pettynyt V-pentujen luonteisiin, ennenkuin yhdenkään luonnetta oltiin testattu. Osalla tuntuis olevan paukkuja vauhdikkaampiinkiin lajeihin esim agility mutta sitten koira menee kuitenkin vähän käsijarru päällä ja käsijarruun voi vaikuttaa niinkin pieni asia kun ohjaajan kosketus kylkeen kesken "tekemisen". Paimennustaipumustesteissä nää oli Kainoa lukuunottamatta semmosia "hiljasia hissukoita" jotka olisivat vaatineet todella paljon rohkaisua vieraassa tilanteessa (nyt aikuisempana yhden paim-t puutteellinen arvosanan saaneen koiran lampailla nähneenä totesin, että ihanaa kun ohjaaja antoi sille mahdollisuuden kunnolla aikuisena, rauhassa tutustua lampaisiin ja sieltähän kuoriutui liikuttavan pollea, lampaita liikutteleva jätkä!). Luonnetestit meni pisteiden valossa (ja oikeastikkin) parhaiten niillä, joilla on kivat rakenteet mutta mädät lonkat. Ne joilla on paperilla lähes terveet nivelet veti huonommin. Ja vaikka olen pettynyt luonteisiin, se ei tarkoita sitä etteikö ne olisi mulle kaikki tärkeitä ja rakkaita mutta musta on tärkeää, että kasvattaja osaa katsoa kasvatustyötään muutenkin kuin vaaleanpunaisten lasien läpi. Ihmiset pärjää vielä näiden kanssa, onneksi. Ne vaan ei ole luonteeltaan sellaisia, mitä haluaisin mitenkään erityisesti lisätä populaatioon.

Mutta se on positiivista, että laukauksia ei pelkää kukaan että vaikka esimerkiksi vieraat ihmiset saa nää säpsähtelemään ja osan kanssa on enemmänkin tehty töitä että voi sietää vieraiden läsnäoloa. Tällähetkellä tuntuu että vieraiden kanssa on eniten sinut Vyyhti Voimavara (joka tais muutenkin saada koko pentueen moottorin) ja vähiten meidän Vinski (Vilunväre). Villipedon kanssa tiedän että vieraiden sietämiseen on nähty pentuaikana paljon vaivaa. Ja mä tässä edelleen tappelen itseni kanssa, onko tuollaisesta pentueesta kenestäkään jalostuskoiraksi, onko luonteissa liikaa yleisesti moitittavaa ettei millään partnerilla voi saada "parempaa" aikaiseksi? Ihanaahan olis jos löytäisi vanhemman uroksen jolla kivaluonteisia jälkeläisiä. A/A lonkat hyvillä indekseillä, mieluusti selkätutkittu. Ei kilpparia lähisuvussa. Paimennusominaisuuksista olisi hyvä olla jotain tietoa/näyttöä. Tosi helppoa.

Mutta joo, sen enemmittä jaaritteluitta ne linkit videoihin joista suuren suuri kiitos Elinalle <3 Mun iphone pystyi yhdistämään videot ja tekemään "alkutekstit" mutta lopputeksteihin se ei enää kyennyt :D 


Villipeto +140, laukausvarma VIDEO

Vilunväre +70, laukausvarma VIDEO

Vuorenvarma +140, laukauskokematon VIDEO


Vuorenvarmalla ja Villipedolla samat osa-aluepisteet (hermorakenne toisella +1a ja toisella +1b), Vinskin ero toimintakyky -15pistettä ja taisteluhalu -20pistettä. Kaikille yhteistä se että vieraat ihmiset kuormittaa niitä mutta koska huonompi toimintakyky, Vinskiä ne kuormittaa eniten.

Huhtikuussa oli alunperin tarkoitus testata Valontuoja samojen tuomareiden testissä mutta koska korona, testi siirtyi kesäkuulle? mutta koska korona niin testi siirtyi elokuulle ja 15.8 päästiin testiin vihdoin! Nyt myös aikataulut natsas niin soppelisti että Valontuojan siskopuoli Taikausko pääsi myös testiin joten T-pentue yhtä lukuunottamatta testattiin samojen tuomareiden puolesta, how cool is that?!

Kaino oli testissä ekana ja mentiin samalla kaavalla mitä Vinskin kanssa mutta mun mielestä Kaino ehkä pikkuisen helpommin pääsi tilanteista yli mitä Vinski. Tuomarin pakkolääpintä hyökkäyksen jälkeen oli Kainolle selkeesti se kovin paikka eli silläkin sama, vieraat pakosti iholle tunkevat ihmiset on perseintä paskaa. Missä ei mun mielestä ole mitään väärää, en itekkää tykkää koirista jotka avoimesti rakastaa koko maailmaa mutta emmä arkojakaan halua lisätä. Kyllä, pohdinnat Kainon käyttämisestä on edelleen kesken. Varmaan vielä jonkin aikaa... Mutta joo, mä odotin kaiken perusteella ehkä eniten sitä, että Kaino oliskin vetäny potin kotiin kun se on ollu jotenkin "tasasimman" oloinen tästä pentueesta mutta ei se sit ollutkaan niin.

Valontuoja +68, laukauskokematon VIDEO

Se pitää tässä välissä sanoa että KIITOS kaikki mun "luonnetestitalkoisiin" osallistuneet kasvatinomistajat! Kaikki informaatio tärkeää ja tervetullutta! Enkä ole pelkästään luonnetestin loppupisteiden varjolla tekemässä päätöksiä mutta on hienoa, että kaikki saadaan testeihin mukaan! Kiitos <3

Siskopuoli Taikausko veteli sitten iloisen letkeästi huvitteluradan läpi, ei olisi uskonut sukulaisiksi! Se moikkas tuomarit mennen tullen ja sen mielestä kaikki oli vähä hassua mut kaikesta selvittiin. Kelkalla Tui oli ennemminkin sitä mieltä että mamma hoitaa tämmöset tilanteet eikä hänen tarvi osallistua jännien juttujen selvittämiseen - toisaalta siis ihanaa että luottaa mamman hoitavan mutta semmonen sitten myös syö niitä loppupisteitä kun esim kelkalla kestää kauan ennenkuin koira tulee katsomaan lähestynyttä uhkaa.

Taikausko +95, laukausvarma VIDEO

Varman 11 jälkeläisestä ainoastaan kaksi urosta on luonnetestaamatta enää! Toiveissa olisi että molemmat pääsisivät vielä tämän vuoden puolella käymään testissä ja osiltaan nekin tulokset vaikuttavat siihen, mitä Kainon kanssa tehdään. 


Kiitos vielä kaikille tähän mennessä testanneille kasvattien omistajille ja kiitos etukäteen te, jotka koette nämä asiat tärkeänä ja mahdollistatte tämän! KIITOS <3


Loppuun vielä kuva Valontuojasta ja siitä Kainon Thö ihmisestä treenien lomassa. 
Tämä hetki ja fiilis on tärkeämpää kuin yhdetkään luonnetestipisteet 
tai taipumustestin tulokset. Kiitos Reetta että Kaino saa olla just niin Kaino sun luona <3


tiistai 14. syyskuuta 2021

Paimennustaipumuskoe Oulainen 7.8

 Perinteisesti perjantaina ajeltiin jo valmiiksi Kalajoelle ja yövyttiin Tiinan kanssa rantakallassa. Soppelisti oli ihan super lämmin ilta ja suht vähän porukkaa liikkeellä joten koirat sai käydä rannalla aika vapaasti. 


Kekku "nöönnööö"




Ennen taipparia aamusta löysät pois :D

Testiin saatiin myös kolmas Erimoone kun ensimmäinen N-pentu myös tuli testattavaksi! Oli ihanaa nähdä Ruuta (Näppituntuma) toista kertaa luovutuksen jälkeen ja voi jestas miten super avoin ja iloinen teinipoika <3 


Näppituntuma 1v 4kk

Näppituntuma 1v 4kk

Näppituntuma 1v 4kk

Sosiaalisuusosion pääsi kaikki kolme läpi, ei mitään ongelmia. Ekana vuorossa oli Ketku.

Testissähän on säännöt muuttuneet niin että enää ei koiraa saa kehua tai rohkaista kiinnittämään huomiota lampaisiin. Testipäivän aluksi tuomari Anne Ojanen painotti, että hän arvostelee sen koiran taipumuksia SIINÄ hetkessä kun koira hihnassa tulee kohti pyöröaitausta ja mitä se tekee kun hihnasta lasketaan irti (vink, opettakaa koirat kulkemaan liinassa niin että liina tulee perässä laahaten!). Mutta joo, Ketku meni Tiinan kanssa pellolle sellaisellla "jaha, tehdään rallyä" -asenteella ja teki hienoa seuraamista ison häiriön eli lampaiden ohi (Hmm, miten olen nähnyt juuri saman tilanteen erään isoäitikoiran kanssa Vuotsossa poropaimennustaipumustestissä?) eikä Ketku ihan hoksannut, miksi niihin lampaisiin olisi pitänyt kiinnittää huomiota kun ne on aitauksen sisäpuolella (eli hallinnassa). OK, koirat toimii eri tavalla mutta en ymmärrä että ihminen ajaa testiin 300km suunta ja maksaa siitä rahaa eikä anneta käytännössä edes tilaisuutta? Ketku ei siis päässyt edes aitauksen sisälle, missä se todennäköisesti olisi hoksannut että ok, tätä tässä haettiin. Mutta tuloksena PAIM-T puutteellinen koska ei kiinnostu lampaista (ja mä oon nähnyt ton jätkän ihan pikkupuppynä lampailla ja on kokoajan ollut kiinnostunut niistä, eli tulos ei tosiaan kerro tuosta yksilöstä mitään paimenkoirana.)


Sitten vuoroon Ruu joka oli just ennen mua ja Kiusaa. 
"Ottaa kontaktia laumaan jo kaukaa ja pitää sen. Kontrolloi laumaa haukulla, ei hakeudu tasapainoon"

Pyörö oli sen verran kaukana etten nähnyt kenenkään suorituksia tarkasti (Ketkun oman näin kaukaa) ja tosiaan me odoteltiin ku Ruu oli vuorossa. Tuloksena Ruulle PAIM-T läpäisty arvosanalla Hyvä. Ruusta näin mettäpaimenesta videota muutamaa viikkoa ennen testiä ja näytti kyllä tosi kivalta, kiitos Kirsi kun osallistuitte ja kiitos Ruun treenistä Kätkäpaimen <3

Kun Kiusan kanssa ooteltiin vuoroamme mä tuttuun tyyliini pidin sitä kokoajan käskyn alla ettei se kupli. "Istu ja odota, älä piippaa, koitappa nyt rauhottua" ja mun jälkeen vuorossa ollut Pumiohjaaja tsemppasi ku mietin ettei Kiusa varmaan pääse läpi että vapauta se koira ja innosta sitä ennenku meette sinne - tein työtä käskettyä! Ja Kiks oli ihan liekeissä lampaista :D 
"Ottaa kontaktia jo kaukaa ja pitää sen. Kontroloi haukkuen mutta hakeutuu myös tasapainoon"
PAIM-T läpäisty arvosanalla Erinomainen.
Suomeksi, Kiusa kiskoi liina tiukalla lampaille, kun käveltiin ohi se tuijotti niitä ja kun päästin liinasta irti se juos samantein pyörimään siihen pyörön ympärille samalla haukkuen.
Ja nyt - oliko Kiusa parempi paimenkoira mitä veljensä? Kumman mä mieluummin ottaisin itselleni koekoiraksi? Ketkun. Miksi? Ketku on niin super tottelevainen viilipytty ettei tarvi olla silmiä selässäkin kun sen kanssa treenaa. Kiusa taas sinkoaa pienimmästäkin. MUTTA, kuten todettua - se oli se, mitä ne koirat näytti itsestään siinä hetkessä. Tän paasauksen idea oli siis se, että jos koira saa testistä PAIM-T puutteellinen niin sillä ei aina ole tekemistä koiran ominaisuuksien kanssa. Mähän totesin testipaikalla Tiinalle et "Ei huolta, te lähdette meidän kans Kerimäelle reeneihin ja me aletaan treenaamaan Ketkulle esikoetta" xD Ei saa jäädä tuleen makaamaan.


Seuraava testattava onkin Napapiiri syyskuun loppupuolella Oulaisissa ja Kerimäellä meitä onkin Erimoosia aika liuta taipumustestissä JA esikokeessa ;)


Ketku Kerimäellä Riittan opissa 3.9


Kiukku Kerimäellä 3.9
Kuva: Tiina Jokinen


22.8.2021 Rallytokon superpäivä Seinäjoella

 Meidän oli ihan ensimmääseksi tarkootus tehdä Erimoos-invaasio Kauhavan ryhmänäyttelyyn 22.8 mutta tuli ennaltailmoittamaton tuomarimuutos joten peruttiin sitten kymmenen koiran osallistuminen niistä bileistä ja suunnattiinkin Seinäjoelle rallytokoilemaan! Tiina on kesän aikana motivoinu mua poikiensa (Vuorenvarma & Konnankoukku) kanssa rallyilemaan ja sain ylipuhuttua Reettan ilmoittamaan Riemun ku kehuin että Elina ja Tuituikin osallistuu ekaa kertaa alokkaaseen! Ja lupasin ilmoittaa Velhon yrittämään viimeistä hyväksyttyä tulosta avoimesta.


Elina ja Tuitui (Taikausko) avasivat koko kisat! Ei mikään helppo paikka, ensimmäiset kisat ja heti ekana radalle aamusta :D Vaan sepä ei lannistanut ja Elina ohjasi Tuituita hienosti, yks väärä kyltti vahingossa ja yhdessä eka seisominen meni istumiseksi mutta ihanan iloista, positiivistä ja reipasta menoa! Elinan ja Tuituin eka virallinen rallystartti löytyy täältä, tulos siis ALOHYV 79/100 ja tuomaripalkinto <3

Viimeisten joukossa radalle starttasi Riemu, jonka on Reettan kanssa ahkerasti käynyt reeneissä syksyllä. Aimmin jo facessa hehkutin miten super ihanan näköistä näiden kahden yhteistyö on niin se oli kyllä ihan sitä samaa myös kisoissa! Ja huomasin, että "ketynä" tai "kemana" eli kennelmammana oleminen kisoissa on ihan sairaan paljon kuluttavampaa ku ite kisoissa käydessä :D Jumaleissön mua jännitti likkojen puolesta (ja hyvä LUOJA miten ylpeä mä olin kaikista neljästä tytöstä! <3) Reettan ja Riemun ALOHYV 96/100 rata löytyy täältä .


RatkiRiemukkaat sisarukset omistajineen / ohjaajineen <3


Avoimessa meitä kisasi kolme Erimoosta - Työvoitto, Vuorenvarma ja Konnankoukku. Nuorin aloitti ja 1v 7kk ikäinen teinijätkä veti ihan super hienosti radan <3 AVOHYV 88/100, rata löytyy täältä . On ihan mielettömän siistiä miten eri tahtiin saman pentueen koirat kehittyy! Ketku on semmonen lungi viilipytty ja pystyy kisaamaan tuosta noin vaan kun siskonsa syö hiekkaa ja pystyy keskittymään kerralla muutaman minuutin treeneissä, toki, Tiina on tavoitteellisesti treenannut Ketkua alusta saakka ja treenaaminen näkyy koirassa varmuutena! Kikki joutui vähän paitsioon ensin N-pentujen ajaksi ja lopulta L-pentujen ajaksi ja siitä vielä Pulman pikkupentuaikana jäi vähän vähälle huomiolle - vaan eipä tuo sitä itteään haittaa.


Toisena Erimoosena avoimeen startattiin me Velhon kanssa. Mietin pitkään kun ei oo mitään kisarutiinia alla että otanko sen hengailemaan pidemmäksi aikaa ennen omaa suoritusta vai vähän semikylmiltään (niinku treeneissä, hyi minä) ja päädyin hengailuun mikä nostikin sen virettä turhan korkealle kun ei selkeästi tajunnut että ollaan menossa halliin tekemään vaan rallyä, ei agilityä. Seli seli, treenin puute näky molemmissa!
Rata tuntui ihan järkyttävän paljon huonommalta mitä se näytti, epäilin jopa saadaanko ees tulosta :D Kuitenkin AVOHYV 84/100 ja rata on nähtävillä täältä.


Viimeisenä Vuorenvarma Diisseli (kaikella Rakkaudella Welmu) joka tasaiseen tyyliinsä teki kaikki kyltit niinkuin piti, Tiina uusi yhden kyltin (muistaakseni saman käännöksen mikä me uusittiin?) ja Tiina innoissaan lähti vähän hakemaan Welmuun vauhtia edellisen kyltin kohdilta ja bling, koira ja ohjaaja ulos kehästä vahingos ja HYL. Siihen saakka oli 90 pisteen rata vauhdista huolimatta mutta näin tällä kertaa! Nään Welmussa kyllä niin paljon samaa "hankaluutta" mitä emässään - fiiliksen ja tähtien täytyy olla tasan tarkkaan kohdillaan että homma toimii vauhdikkaammin! Jos epäilyttää tai fiilis ei jostain syystä oo jommalla kummalla hyvä, homma menee tervaksi. Welmu sentään tekee kaiken mutta Varmahan osasi nuorena lyödä hanskat ihan totaalisesti tiskiin et reenaa ämmä ite paremmin. Welmun ja Tiinan rata täällä.


Vasemmalta Konnankoukku ja Varman jälkikasvu: Vuorenvarma, Taikausko, Taivaanlahja ja Työvoitto.


Kiitos Elina, Reetta ja Tiina kun osallistuitte ja teitte mun päivästä unohtumattoman <3 On niin siistiä nähdä omat kasvatit nauttimassa tekemisestä omien ihmistensä kanssa <3



Nyt pitäis alkaa sitten treenaamaan nuorisoa alokkaaseen ja vanhempia voittajaan! Ruuti ei enää kisaa kun kevään virtsatulehdus haperoitti sen pään toiminnan aikalailla mutta Varman, Velhon ja Riivan kanssa olisi tarkoitus keväällä startata voittajassa! Josko samoissa kisoissa sitten jungsterit eli Vinski, Kiusa ja Pulma starttaisi alokkaassa! Eli multa tulis jo pelkästään viisi Erimoosta helmikuun kisoihin, mites Reetta, Tiina, Anniina, Satu? :D


Mielenrauhan luustokuvat 31.8

Minttu Mielenrauha kävi riipaisemassa elämänsä kännit Ventelällä Kankaanpäässä. Mintulta kuvattiin koko paketti, myös ensimmäisenä Erimoosena olkanivelistä otettiin kuvat kennelliiton lausuttaviksi.



Kyynärnivel oikea = 0

Kyynärnivel vasen = 0



Olkanivel oikea = terve



Olkanivel vasen = terve


Kaularanka OK

Rintaranka OK

Lanneranka OK

Selkä: SP0, VA0, LTV0 = Terve selkä


Lonkat: D/D :(


Harmittaa Mintun ja Satun puolesta. Kokolle kun urosta valkkasin pidin yhtenä tärkeimpänä kriteerinä että uroksella olisi hyväindeksiset AA lonkat. Mutta ei näemmä riittänyt nämä A/A (indeksi tekohetkellä 117) lonkat yhdistettynä Kokon huonoindeksisiin C/C (91) lonkkiin :( Syynä D/D lonkkiin siis ihan supermatalat maljat ja molemmissa myös löysyyttä, rikkoa ei (vielä) ole. Onneksi muu kroppa oli priimaa kun pahimmassa tapauksessa niissä(kin) olisi voinut olla sanomista, kun Kokolla on LTV1 ja isää ei ole tutkittu sen osalta. Agilityyn kisakoiraa ei Mintusta tule mutta onneksi on kroppaa vähemmänkin kuormittavia lajeja olemassa ja onneksi Minttu on kooltaan pieni ja kevyehkö! Nyt varmuudeksi nivelravinteet käyttöön, extra tarkkana ettei ole ylipainoa JA monipuolista liikuntaa ja lihashuoltoa! Onneksi Mintun luotto-oikojiin on alusta saakka kuulunut Virkkalan Anu joten luotan, että Anun avulla Minttu pötkii menemään noilla maljoilla pois tiehensä!


Kiitos Satulle kun veit Mintun tutkimuksiin! <3



Minttu rallytokotreeneissä elokuussa