maanantai 12. syyskuuta 2022

Näyttelyviikonloppu Ähtärissä & Kihniöllä 3.-4.9

Ei liian usein käydä koiranäyttelyissä mutta sitten kun käydään niin käydäänkin kahtena peräkkäisenä päivänä xD


Ähtäriin Jari Forsille ilmoitin Vinskin (Vilunväre), Pulman (Luonnonlahja) ja Varman (Nereaneidon Taikausva)


Vinski, Erimoone Vilunväre, urokset avoin luokka

Kuva: IG life.of.fluffy.pack

"4v, pienikokoinen, musta vaalein merkein, sukupuolileima saisi olla selvempi, kevyt, lähes oikealinjainen pää, kookkaat korvat, hyvä kaula & selkälinja, kevyt runko, kokonaisuuteen sopiva raajaluusto, riittävä häntä, kesäturkissa, hyvä sivuliike, takaa ahdas, luonne rauhallinen."

AVO H (eli hyvä)


Kuva: IG life.of.fluffy.pack


Näyttelyyn lauantaina ajellessa tajusin, että Vinski on ollut 2 kertaa elämässä kehässä ja molemmilla kerroilla naistuomarilla. Vinski ällöää vieraita ihmisiä lähtökohtaisesti ja nyt olin viemässä sen kehään 3v tauon jälkeen ja vielä miestuomarille xD Noooo, mitä pienistä, ei nekään meistä.

Mutta kehässä meni super hyvin! Vinski oli keskittynyt minuun, sillä oli jopa hauskaa! Namit kelpasi ja kenellekkään ei tarvinnut isotella vaan tyyppi käveli hienosti omin jaloin itsevarmasti! Tuomarin käpälöinnistä se ei muuten piitannut mitään mutta kiveksiä tunnustellessa jätkä laittoi istumaan mutta sekin homma saatiin sujumaan ongelmitta. Aka olen todella positiivisesti yllättynyt Vinskin käytöksestä!


Nuorissa nartuissa näyttelydepyytin teki Pulma Riemuntytär eli E. Luonnonlahja.

Pulma on käynyt niin monissa mätsäreissä että itse esiintyminen ei jännittänyt mua lainkaan. Pesin sen muutama viikko sitten (kesän kaikki uimareissut ja paimennusreissut ja..) ja tokihan siitä lähti ihan reilusti pohjavillaa föönatessa, how unlucky. No, ajattelin että jos se Hn saa niin hyvä! Pulma oli elokuun alussa ihan megahyvässä kunnossa, niin turkillisesti kuin kropallisesti mutta lähestyvä "synnytys" on saanut takaosan jumiin eikä takajalat millään meinaa asettua "rennosti" vaan pyöristää lannetta ja takajalat on kropan alla :( Vaan minkäpä sillekkään mahtaa, just käytiin jäsenkorjaajalla ja tähän tilaan ei nyt muutenkaan auta kuin aika.



Pulma, Erimoone Luonnonlahja, nartut nuorten luokka

Kuva: IG life.of.fluffy.pack

"1v 7 kk, tumma parkki vaalein merkein, keskikokoinen, hieman kapea, oikealinjainen pää, hyvät korvat, erinomainen kaula, riittävä rungon vahvuus, hyvät raajat, liian korkea hännänasento (??????), kesäturkissa, kevyt liike, luonne oikea."

NUO EH (erittäin hyvä) NUK3 (kilpailuluokan 3)


Kovasti tuomari kehui että on porokoiran näköinen seistessä mutta ei haittaa kun on kuitenkin sukulaisrotu - ja ei siis pitäisikkään haitata! Tätä ei moni tuomari tunnu tajuavan. Liian korkeaa hännänasentoa vähän mietin mitä tarkoitettiin mutta who knows. Tavoite kuitenkin saavutettu ja jos kerran pyörähtäis kehässä ennen veteraaneja.



Ja viimeisimpänä esiintyi Varma, ensimmäistä kertaa veteraaneissa! Ikää nyt 11v 8kk joten olihan se nyt aikakin jo korkata! Veteraanisertien toivossa lähdettiin kokeilemaan kun ilmaiseksi pääsi nuorison rinnalla mutta...



Varma, Nereaneidon Taikausva nartut veteraaniluokka



"Lähes 12v, tumma parkki vaalein merkein, keskikokoinen, oikealinjainen pää, hyvät korvat, erinomainen kaula, hyvä runko & raajat, häntä saisi nousta liikkeessä enemmän, oikea turkinlaatu, antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman, luonne oikea"

VET EH, VEK1



No vmp! Tommoses kunnos oleva mummo ja sit haukutaan mäyräkoiraksi. Tässä vaiheessa olin ihan valmis jättämään Kihniön väliin mutta onneksi Kati sai pään kääntymään ja sunnuntaina ajeltiin aamusta sitten vuorostaan Kihniölle ryhmänäyttelyyn. Tuomarina meillä piti olla Tapio Kakko (kasvattajatuomari) mutta perjantaina tulikin viime hetken tuomarimuutos ja meille vaihtui Maarit Hassinen, kehään olin ilmoittanut Varman lisäksi Riivan ja Velhon joille en sinällään edes tarvitse näyttelyistä mitään mutta onhan se välillä hyvä viedä paimensukuisiakin piristämään kehää!




Velho, Erimoone Työvoitto, urokset avoin luokka


Kuva: Elina Männikkö


"Hieman kevytluustoinen ja tiivis mutta kapearunkoinen uros jolla kevytpiirteinen pää, kapea kallo. Hyvät silmät ja korvien asento. Hyvä kaula. Suora selkä. Varsin tasapainoiset kulmaukset. Oikea peitinkarvan laatu, tällä hetkellä niukasti pohjavillaa"

AVO EH AVK2




Riivan ilmoitin avoimeen vielä kun ei se nyt niin mummokaan vielä ole ja vaikea esittää kaksi narttua samassa luokassa :D Riiva on vetänyt kesän juoksun jälkeen kropan ihan tilttiin ja sitä on nyt hoidettu Juulin (koirahieroja Juuli) ja Anun toimesta mutta ei ihan täysin saatu kuntoon vielä näyttelyihin mutta rutkasti paremmaksi!



Riiva, Erimoone Riivanhenki, nartut avoin luokka


Kuva: Elina Männikkö


"Hyväkuntoinen 9-vuotias narttu jolla kapeapiirteinen pää. Hyvät korvat & silmät. Kevyt kuono-osa. Hyvä kaula & etuosan rakenne. Kovin jyrkkä lantio ja lanneosa köyristyy liikkeessä & seistessä. Liikkuu yhdensuuntaisesti, tällä hetkellä karva laadultaan melko pehmeää. Miellyttävä käytös"

AVO EH AVK3



Varma, Nereaneidon Taikausva, nartut veteraaniluokka

Kuva: Elina Männikkö



"Erinomaisessa kunnossa esitetty mittasuhteiltaan oikea, hyvin feminiininen narttu, joka on rakentunut varsin tasapainoisesti. Oikea rungon muoto & kulmaukset. Oikea kallon malli mutta melko pitkä, loiva otsapenger häiritsee ilmettä. Hyvät korvat ja hieman pienet silmät. Liikkuu kevyesti, hieman kapeasti takaa. Kauniisti hoidettu karva"

VET ERI SA VEK1 PN4 VSP-VET VSERT



Kuva: Elina Männikkö


Joten tulihan se vetskuserti! Seuraavaan näyttelyyn ilmoitin, josko ensi vuodelle saataisiin ensimmäinen paimensukuinen veteraanivalio lapinkoira! <3




Kyllä tällaista mummoikoiraa kehtaa esitelläkkin <3


lauantai 20. elokuuta 2022

Luonnetesti 14.8 Seinäjoella

Seinäjoella testattiin kaksi ensimmäistä toisen polven Erimoosta Vuorisalon ja Puputin toimesta. Mielenkiintoista tästä tekee se, että Vuorisalo ja Puputti ovat myöskin testanneet näiden emän, Riivan eli juurikaan tämän vertailukelpoisammaksi ei enää tuloksia voi saada.

Laitan tähän ihan ensimmäiseksi Riivan pisteet niin voi vähän katsella, mitä sielä on sanottu! Pentujen isää tai sen sisaruksia ei olekkaan luonnetestattu mutta isän emä Riihisillan Kultaneito on testattu pistein +40.


Riiva, Erimoone Riivanhenki
Ikää testihetkellä 2v 10kk
Tuomarit Irene Puputti & Marco Vuorisalo

Toimintakyky (kerroin 15) -1 pieni = -15
Terävyys (kerroin 1) +1a Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua = +1
Puolustus (kerroin 1) +3 kohtuullinen, hillitty = +3
Taisteluhalu (kerroin 10) -1 pieni = -10
Hermorakenne (kerroin 35) +1a hieman rauhaton = +35
Temperamentti (kerroin 15) +3 vilkas = +45
Kovuus (kerroin 8) +1 hieman pehmeä = +8
Luoksepäästävyys (kerroin 15) +2a luoksepäästävä aavistuksen pidättyväinen = +30
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Loppupisteet +97



Kiusa ja Ketku kesällä 2021


Ketku testattiin ensin. Vähän ihmetteli minne ollaan tultu ja mitä ollaan tultu tekemään kun ei näy agilityesteitä eikä sen pahemmin lampaitakaan. Ei innostunut leikkimään mitenkään vaan pysytteli ??? "dafuq" kuplassa tiukasti. Kelkalla rauhoitteli itseään maata haistelemalla, ei lähtenyt vastaamaan kelkkaan mitenkään ja suht iisisti kävi katsoos sitten mikä homma oli. Uhkauksessa istuskeli kaikessa rauhassa ja vähän rauhoitteli, haalarilla ja varsinkin tynnyrillä aika iso reaktio poispäin. Pimeän huoneen suoritti reippaasti, seinässä vähän katteli et "vieläkö tämä jatkuu?" ja laukauksista ei moksiskaan. 
Arvioin Kiusan ja Ketkun muutama päivä sitten ja arvioin Ketkun saavan loppupisteiksi +110 laukausvarma ja Kiusalle +95 laukausvarma.


Ketku, Erimoone Konnankoukku
Ikää testihetkellä 2v 7kk
Tuomarit Irene Puputti & Marco Vuorisalo

Toimintakyky (kerroin 15) +1 Kohtuullisen pieni = +15
Terävyys (kerroin 1) +1 Koira joka ei osoite lainkaan terävyyttä = +1
Puolustus (kerroin 1) -1 haluton = -1
Taisteluhalu (kerroin 10) -2 riittämätön = -20
Hermorakenne (kerroin 35) +1a hieman rauhaton = +35
Temperamentti (kerroin 15) +2 kohtuullisen vilkas = +30
Kovuus (kerroin 8) +1 hieman pehmeä = +8
Luoksepäästävyys (kerroin 15) +2a luoksepäästävä aavistuksen pidättyväinen = +30
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Loppupisteet +98 



Ketku, Erimoone Konnankoukku


Ihan ok pisteet siis! Kiva että toimintakyky meni plussalle mutta niin pitikin miten koira kelkalla toimi ja miten näppärästi pimeä huone selvitettiin! Taisteluhalun uupuminen niin leikissä kuin kelkalla kuin rokottaa heti sen mitä toimintakyvyllä "tienattiin". Ei kuitenkaan samat osa-alueet läheskään mitä emällään vaikka loppupisteet on melkein samat, Riivalla +97 ja Ketkulla pisteen enemmän.





Kiusa


Kiusallekkin tein arvion ja täytyy sanoa että jossainmäärin pieni erityispuppyni pääsi yllättämään! Kautta testin reaktiot oli isoja ja niiden selättäminen hankalaa mutta kaikesta selvittiin kuitenkin eli kyllä se jotain kuormaa sai purettua koko testin. Kiusalle loppupisteiksi arvion +95 laukausvarma.


Kiusa, Erimoone Kiusanhenki
Ikää testihetkellä 2v 7kk
Tuomarit Irene Puputti & Marco Vuorisalo

Toimintakyky (kerroin 15) -1 pieni = -15
Terävyys (kerroin 1) +1b Koira joka ei osoite lainkaan terävyyttä = +1
Puolustus (kerroin 1) +1 pieni = +1
Taisteluhalu (kerroin 10) +2 kohtuullisen pieni = +20
Hermorakenne (kerroin 35) +1b hermostunein pyrkimyksin = +35
Temperamentti (kerroin 15) +3 vilkas = +30
Kovuus (kerroin 8) +1 hieman pehmeä = +8
Luoksepäästävyys (kerroin 15) +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin = +45
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Loppupisteet +140


Olin arvioinut lapseni siis alakanttiin! Taisteluhalu yllätti, ei se oikein kepillä lähteny vääntään mun kanssa mutta omalla karvalelulla leikki ihan oksti ympäristö huomioiden ja löyhästi yritti Vuorisalonkin kanssa leikkiä! Toimintakyvyn oletin olevan miinuksella mutta ehkä vähän nopeammin kuvittelin koiran ottavan kontaktia kelkalla ja ihan ei rohkeus riittänyt että olisi voinut kelkan vetää kunnolla loppuun saakka. Puolustuksessa kyllä huomioi uhkaajan heti mutta vähän ponnettomaksi jäi puolustus kyllä - kun uhkaus loppui, suht hyvin nollasi ja meni tuomarin matkaan. Haalarilla ihan överi iso reaktio ja huuto perään, ei halunnut käydä katsomassa mikä sieltä nostettiin naamalle - tynnyrillä reaktio on ensin iso mutta kääntyi katsomaan aika nopeasti mikä sieltä tulee mikä oli siistiä ettei vaan sännänny eteenpäin kauhuissaan. Pimeässä huoneessa menin peränurkkaan istumaan ja koira päästettiin huoneeseen - Kiusa kävi tsekkaamassa tuomarit ensin ja sit nenä aukes ja lähti huoneen reunoja pitkin mua kohti - kohdalla se tökkäs nenänsä mun jalkaan, säikähti ja juos tuomareiden luo "TUOLLA NURKASSA ON JOKU!". Sit muutaman sekunnin tuumaus ja sit se lähti uudestaan samaa reittiä nenä auki ja tuli luokse ilman kutsuja. No, vaikka se olis tullu ekalla luokse, tuskin se olis toimintakykyä enää sen kelkan jälkeen nostanut mihinkään.
Luoksepäästävyys yllätti! Ei se mikään vieraiden rakastaja ole mutta se meni heti haistelemaan ihmiset ja oli niistä kiinnostunut, antoi koskea ja tosiaan vähän yritti jotain leikkiäkkin Marcon kanssa. Seinässä yksinään se ei itteään puolustanu vaan oli lähinnä sitä mieltä et tää tivoli on nähty ja hän vois lähteä kotia :P Laukauksiin reagoi korvan heilautuksella, ei muuten. Kiusalla ja Velholla on samat loppupisteet mutta eri osa-alueista pieniä muutoksia ja ne on kyllä tosi eri tyyppiset koirat harrastuksissa ja arjessa - suurin ero varmasti hermot - hieman rauhaton ja hermostunein pyrkimyksin. 





Tuhannet kiitokset Tiinalle taas aktiivisuudestasi ja Elinalle kiitos videoiden editoinnista jälleen! <3

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Lappalaiskoirat ryn järjestämät paimennuskokeet ja esikokeet Kerimäellä 11.-12.6.2022

Hyvä kun ei ole vielä selvinnyt viime syksyn esikokeista Riivan ja Velhon kanssa (tai siis selvinnyt kyllä mutta asian sisäistäminen on hiukan kesken!) niin nyt me jo jatkettiin - ja palettiin lisättiin vielä kaksi koiraa lisää!


Kiusa treeneissä 10.6
Kuva: Terhi Honkonen


Kesäloman kunniaksi pakkasin 5 koiraa ja itseni autoon ja hurautin Kerimäelle. Torstaina treenattiin illalla yksi kierros kaikkien viiden kanssa (Riiva, Velho, Kiusa, Pulma, Herja) ja perjantai aamulla jatkettiin toiset kierrokset. Ei muistaakseni mitään ihmeempiä kummassakaan treenissä, torstain ekalla kierroksella oli Kiusalla vähän nupit kaakos ja käytiin sitten pieni kehityskeskustelu siitä (varmaan jo tässä vaiheessa päätin, ettei esikoe mene sen kanssa läpi). Kiusalle saatiin kuitenkin hyviä ja rauhallisiakin pätkiä mutta kun sieltä kupista läikkyy kokoajan yli. Ensin muutaman kerran, sit vähä enemmä ja lopulta kaatuu lasi. En tiedä, onko se sitten hermojen heikkoutta vai sitä ettei vielä kykene hillitsemään sitä kaikkea mitä sisältä pulppuaa? 




Välipalkka perjantain treeneissä. Erimoone Kiusanhenki "Kiusa"
Kuva: Terhi Honkonen



Vaikka perjantaina saatiinkin aivan hyvä mielentila päälle, lauantaiaamuna se kaikki pienikin varmuus oli poissa. Mua jännitti ja Kiusa sai siitä toki vielä vettä myllyyn - majapaikalta lähtien se vinkui, hyppi mua vasten ja läähätti naama kireänä. Jostain syystä mä halusin mennä sen kanssa ensin, ehkä ajattelin että olis kiva saada se "jännittävämpi" koira pois alta. 

Kuinka väärässä sitä taas olinkaan! Käytiin kävelemässä ennen meidän vuoroa ja jotenkin koira muka jo rauhoittui. Aitaan mentäessä olin vieläkin vähän epävarma, saanko jättää koiran käskyn alle kun otan lampaat aitauksesta vai pitääkö koiran antaa työstää ne itse ja oma-aloitteisesti (vastaus, sai jättää käskyn alle). Näin jälkikäteen ajateltuna, kannattaisi jättää Kiusa päivän viimeiseksi että olis ite varmempi jo menosta.

Mentiin pyörölle ja koira teki perinteisen "juoksen miljoonaa" pyörön vieressäpyrähdyksen, käskin sen aika napakasti luokseni ja kehuin. En jättänyt Kiusaa käskyn alle ja avasin portin (enkä edes tiennyt missä koira on tarkalleen). Lampaat tuli vähän hätäisesti ulos, portti kiinni ja kun lähdin portilta pois, huomasin että yksi lammas oli menossa muiden ja mun edellä n. 2 metrin päässä. Mä yritin muiden kanssa mennä siitä vähän sivummalle ja toivoin että olis vetoa riittävästi - samassa pieni paimenKiusa hoiti asian kun se edelleen oli ilman mitään ohjeita "jossain" takana hengailemassa, se ampaisi lampaan perään (niin, perään, ei se muuta osaa) ja lampaaseenhan tietty tuli vauhtia. Lammas juos aitauksen päähän jonne koira jarrutti ja lammas juos meidän luo ja tilanne rauhottu mutta siinä vaiheessa kun koira ampaisi perään tuomari huusi "Keskeytys, kytke koira!". Ihan ymmärrettävää kyllä! Koira kiinni ja meidän esikoe oli ohi kolmessa minuutissa :P Muista ensi kerralla ottaa ne lampaat häkistä pois niin kuin teet aina treeneissä - koira häkin ulkopuolelle käskyn alle ja lampaat ulos. NO, nyt treenaamma mielentilaa ja lokakuussa uus yritys! Ollaan tän jälkeen treenattukin jo ja Kiusa ei mennyt rikki tästä vaikka olinkin sille tosi epäreilu :/ Kikka parka, teki mitä osasi!



Kiusa treeneissä 10.6
Eka kerta sillalla, hienosti menee ! <3
Kuva: Terhi Honkonen



Häkistä lampaat mukaan ja menoksi. Pulma, Erimoone Luonnonlahja esikokeessa 11.6.2022
Kuva Terhi Honkonen



Pulman kanssa olinkin sitten jo monessa asiassa viisaampi. Vein koiran suht kauas portilta ja jätin sen käskyn alle, Pulma odotti rauhassa ja tarkasti että sai luvan lähteä mukaan tasapainottamaan. Ohjaaja tosin onnistui möhlimään tässäkin hiukan, -4 pistettä siitä kun unohdin laittaa semmosen muovilenksun tohon portin ympärille kiinni eli portti jäi auki, lisäksi arvostelussa lukee että "hiukan hätäinen". Meh.



Erimoone Luonnonlahja "Pulma" esikokeessa
Kuva: Terhi Honkonen



Pulmahan on lampailla ihan mega, super hieno! Mun ei todella tarvi pelätä etteikö se olis apuna, etteikö se ehtis, etteikö se olis kuulolla. Se tasapainottaa hienosti ja on oikea työmyyrä! <3 Se on kyl todellinen Luonnonlahja! Niin pieni ja pätevä lapsikoira <3 Pulman kanssa kaikki on kivaa ja helppoa, tiesin että pystyn kokeessa luottamaan siihen 100%.



Erimoone Luonnonlahja "Pulma" tarkkailee laidunnusta esikokeessa
Kuva: Terhi Honkonen


Muutaman kakansyöntitauon Pulma teki laidunnukseen mentäessä, ei huonosti kun treeneissä otetaan yhdessä tuumaustaukoja välissä eli hienosti jaksoi! Laidunnus sujui hyvin, jäin liian kauaksi aikaa lampaille joten en päässyt sieltä enää pois eikä koiraa oo opetettu myöskään mua siinä auttamaan mutta onneksi oli esikokeessa ok jäädä sinne. Laidunnuksen jälkeen kuljettiin sillalta, lampaat tuli kaikki mutta Pulma jätti sillan välistä ja tuli vierestä.  Pysäytys on tuonut mulle eniten harmaita hiuksia Pulman kanssa - sille on täysin lain vastaista lähteä takaa tasapainosta eteen - se ei yhtään hoksaa, MIKSI sen pitää jättää se paikka sielä (Toki, varmasti nuorelle koiralle myös hankalaa kohdata lampaat edestä? Ei olla opeteltu.) Aattelin et se on ihan 50 - 50 saanko koiran eteen ja SAIN! Se irtos! Vähän epävarmasti tuli ja jäi lähelle mut pääsin tsekkaan linjan ja rauhas siirtyi takaisin taakse. 

Pulma sillan jälkeen. Yritän näyttää kepillä ettei kiertäis eteen vaan pysyis takana. Hyvin lukee ja ei ota nokkiinsa.
Kuva: Terhi Honkonen




Uudelleenhäkityksessä ei mitään ihmeempiä, ohjasin koiran vähän kauemmas aidan viereen odottamaan että saan portin auki ja avasin rauhas portin (ja huomasin et jätin sen auki...... arg!) ja sanoin vaan Pulmalle et "tuuppa" ja sit se otti muutaman askeleen lampaille ja lampaat meni nätisti takasin. Ihan M I E L E T Ö N lapsikoira!!! <3 <3 <3 <3




Uudelleenhäkitys.
Kuva: Terhi Honkonen



Erimoone Luonnonlahja
PAIM-E
Tuomari: Mari Morko


Häkki 11/15 pistettä "Portti ei kunnolla kiinni. Hieman hätäinen."
Pysähdys 12/15 pistettä "Hyvä yritys"
Laidunnus 19/20 "Ohjaaja jää lampaille. Koira tarkkailee hyvin"
Uudelleenhäkitys 5/5 "Ok, nätti ja sujuva"
Kuljetus 27/30 "Pääsääntöisesti miellyttävää, koiralla muutama ajatuskatko" 
(Muutaman kerran pysähty syömään papanoita ja ennen laidunnusta kieriskeli kakassa. Oon silti ylpeä että se otti omat puhallustauot ku kerta sitä tarvitsi, on kuitenkin niin kokematon koira vielä kyseessä.)
Käyttäytyminen 14/15 pistettä "Satunnaisia sijaistoimintoja"
88/100 pistettä, PAIM-E hyväksytty arvosanalla erittäin hyvä, EH.
Eli jos olisin laittanu portin kunnolla kiinni, Pulma olis saanu erinomaisen! Aina jää parantamisen varaa xD


Tää kuva <3 Nää oli meidän ensimmäiset oikeat paimennustreenit Pulman kanssa, Kätkänpaimenella Tervolassa elokuussa 2021. 
Niin siisti koira <3
Kuva: Elina Seppänen


Perjantai ja lauantai oli molemmat todella kuumia päiviä, katselin säätiedotteesta et puolipilvistä ja +22 ja todellisuus olikin et aurinko helotti täydeltä terältä ja +26. Velho on ihan täydessä turkissa joten vähän mietin miten se kykenee tekemään mitään, onneksi varuiksi olin ottanu harjan mukaan niin harjasin sen majapaikassa sit lauantai-iltana xD Tässä vaiheessa taas pakko sanoa ja kehua meidän majapaikkaa Kerimäellä - Wanhan Apteekin Majatalo, siitä ajaa Riittalle 10minsassa, ihana majapaikan omistaja Sanna ja ihan mielettömän kaunis miljöö <3 Sielä sielu lepää <3 Mä sain sitten tietty auringonpistoksen vaikka oli miten lippis päässä ja kärähdin ihan huolella jo perjantaina - aurinkorasva oli mukana, autossa. Jopa mun sääret paloi mitä ei oo tapahtunu koskaan suomesssa! No, lauantaina tosiaan alko päätä juiliin illalla ihan huolella ja arvatkaapa oliko lääkettä mukana? Ei. Yritin juoda vettä ja syödä mut alkoikin vaan oksettamaan :) :) :) :) Sain koirat iltahoidettua jotenkuten ja sitten 10 aikaan pää tyynyyn ja kädet ristiin et särky kaikkoaa nukkumalla - eeeeehei! Eihän se niin mene. Yhden aikaan heräsin ja päätä jyskytti entisestään ja pelkästään sängystä nouseminen sai yrjön nouseen kurkkuun. Great. Millä mä muuttuisin ibuprofeiiniksi keskellä lauantaiyötä? ..... No, kokeilin onneani ja laitoin Sannalle viestin et onko se hereillä ja onko sillä lääkettä. Mies oli sit kuullu et puhelin piippas ja muutaman minuutin päästä mulla oli ovella arsenaali särkylääkkeitä <3 <3 <3 <3 ÄÄÄÄÄÄ, en kestä miten maailman siisteintä ja miten uskomattoman ja loputtoman kiitollinen olen avusta <3 Otin kaks nelisatasta, menin sänkyyn ja vartissa särky alkoi hellittää ja oksetuskin hävisi. Huh helpostusta! Ja loppuyö nukuttiin koko porukka ku pienet siat <3 Kiitos Sanna ihan kaikesta, oot ihan super huippu <3


Sunnuntai valkeni ja ihan ensimmäiset paimennuskokeet kolkutteli. En oikein tiennyt, oliko mulla mitään jännitettävää mut jotenki ku oli saanu noi nuorukaiset hoideltua niin näiden "vanhusten" kans tuntu tutulta ja turvalliselta. Alunperin ilmoitin siis esikokeesee Kiusan ja ykkösiin Velhon & Riivan mut hiukan penkin alle menneen treeniviikonlopun jälkeen jotenkin sisuunnuin et perkele, mähän ilmotan Pulmankin esikokeeseen xD Laitoin vielä Pähkähullun (Paimennuskuplassa) Outille viestiä tyyliin keskellä yötä et ilmotanko ja sieltä tuli heti "JOO!" :D Ei tartte hullua yllyttää :D Ja hyvin kävi <3
Mut joo, sunnuntaihin! Ilmotin koirat ja niinku syksylläkin, päätin viedä Ritun eka ja Tonan toisena ihan siks että edelleen Ritu on mulle jännittävämpi JA edelleen, se on Se koira. 



Erimoone Riivanhenki pysäyttämään menossa
Kuva Terhi Honkonen TAI Sanna Rasimus?



Nyt oli jotenkin tosi paljon rennompaa lähteä Ritun kanssa ku esikokeeseen, kun vähän tiesi miten se voi mennä JA mä vaan nautin siitä, että mulla on 9 vuotias narttu joka oli synnyttäny 4 kk ennen koetta ja pennut oli luovutettu 2 kuukautta ennen. Se oli kalju ja toki fyysisesti se olis voinu olla paremmassakin kunnossa mutta vitsit! Mikä elinvoima <3 Häkissä ei mitään ihmeellistä, täytyy sanoa etten muista enää tarkasti siitä mitään et kai mua sit jännitti kuitenkin xD Kuljetukses ei mitään ihmeellistä, muutaman kerran unohti ittensä rauhottelemaan kauemmas mut tuli muutamalla pyynnöllä rauhas mukana, ei mitään rempomista. 
Pysäytys sujui tosi kivasti, toisinku sillon viime syksynä esikokeessa :D Riiva lähti vähän hitaasti eteen mut onneksi alotin hyvis ajoin ohjaamaan ja Riiva pysähtyi ite tarpeeksi kauas lampaille ja jäi hyvin vartioon ja sain katottua linjan rauhassa, siitä takas lampaille ja raaaauhassa ohjasin koiran taakse. Silta oli pysäytyksen jälkeen eikä siinä mitää ihmeempiä. Pysäytyksestä ja sillalta ei lähteny yhtään pistevähennyksiä!


Laidunnus 10.6 treeneissä
Kuva: Terhi Honkonen



Laidunnus olikin sitten vähän jännempi ku just ennen meidän vuoroa (oltiin neljänsinä) tajusin etten oo koskaan tehny lampaan kiinniottoa :D ! A p u a! Onneksi siinä oli ainakin Rasimuksen Sanna jolta tuli hyvät viime hetken vinkit miten selviän siitä :D Ja selvisin. Laidunnusaikahan on 2 minuuttia ykköses jonka jälkeen tosiaan ohjaaja nappaa jostain lampaasta kiinni (demonstroidaan sitä et jos pitää sorkkaa tms kattoa että pystyy sen tekemään) ja tää kiinniotto jännitti koko laidunnusajan, päässä pyöri vaan ku mulle sanottiin "Ota se lähimmäinen vain sen enempää miettimättä, jos valitset ennakkoon kenet otat niin lammas kyllä hoksaa ja et varmasti saa sitä kiinni" :D Lampailta en sitten laidunnuksessa päässyt pois mutta lampaat lähti valumaan alueelta ulos jolloin totesin et on siirrettävä koiraa toiselta laidalta toiselle ja pyysin koiran alueelle ja ohjasin menemään sille reunalle minne lampaat valui ja tää onnistu huipusti! Vaikkei oo koskaan tehty aikasemmin, koiraa oli kuitenkin pakko siirtää jos halus et lampaat pysyy alueella. Liikkeelle lähdössä sössin itte ihan h u a l e l l a . Olin jotenkin niin helpottunut että kiinniotto sujui ja lampaat pysyi alueella vaikka tuli korjaus ja kun lähdin liikkeelle lampaiden kanssa niin ohjasin Ritun IHAN keskelle lampaita et "mennään!" (Ritullehan ei keppiä voi käyttää ku paineistuu niin paljon siitä) ja Riiva teki työtä käskettyä ja jysäytti ihan läheltä laumaa taakse ja siitä yks lammas irtos porukasta ja teki kunniakierroksen siinä ympärillä mut koira pysähty käskystä ja lammas rauhottu takas porukkaan - Luojalle kiitos ton koiran tilannetajusta! Kiltisti teki niinku pyydettiin ja sit melkein meni puihin... 


Portin jälkeen, loppusuoralla
Kuva Sanna Rasimus?




Laidunnuksen jälkeen portista läpi joka oli samalla toinen esteistä mut nyt täytyy kyllä sanoa et mä en muista yhtään mikä oli toinen este :( Molemmista + sillalta saatiin täydet mut en millään muista sitä toista... Uudelleen häkitykses ei mitään ongelmaa. Oli lepposampaa kaikinpuolin tää kisa kun esikoe! Tiesi jo et pystyy luottamaan ja mä hoen mielessäni kokoajan "lampaat liikkuu, koira tekee töitä, lampaat liikkuu, koira tekee töitä, ei koiran tarvi juosta pää kolmantena jalkana ja räyhätä 24/7 et voi sanoa sen olevan tarpeeksi töissä" TÄSSÄ on ollu itellä tosi iso juttu ja käänteen tekevä ajatustapa! Jotenkin on aina vaan kehuttu ja hypetetty sitä NOPEAA NÄYTTÄVÄÄ paimentamista (ja jos koira on haukahdellut niin "se on vaan pää auki kokoajan eihän se mitään paimenna") ja sitten kun itse ei ole tajunnut mitään niin on jotenkin pitänyt Riivaa ihan vääränlaisena. Mutta siihen toki vaikuttaa se että Riiva oli nuorena vauhdikas, tarmokas, äänekäs ja nopea reagoimaan. Sillä ei tullut tasapainokuljetus mitenkään luontaisesti vaan se olis VAAN halunnu kiertää, pitää lampaat paikallaan mulle kerättynä. Sitä ahdisti se että liikkuessa siltä tuntu et lampaat karkaa ja se ei hallitse niitä - ja lampaiden karkuuttaminen on tolle koiralle ultimaattisesti pahinta, mitä voi tapahtua ja SIKSI se tulee yli varovasti ja rauhoitellen eikä uskalla enää käyttää ja näyttää sitä, mitä se sielä on. Voi Ritu, kun saatais sun sisäinen lapsi kaiveltua joskus vielä esille ja kertoa sille että on ok tehdä virheitä ja kokeilla! Tärkeintä on yrittää ja epäonnistua kun olla yrittämättä. Äääh miten rakas voi koira olla ja miten surullinen olen siitä, että olen ollut sille niin epäselvä ja epäreilu ohjaaja vuosia :( Tossa koirassa olis ollut potentiaalia jos joku olisi osannut kertoa mulle, mitä mun pitäis sen kanssa tehdä (muutakuin kieltää sitä kiertämästä ja yrittämästä....). Kumpa sille olis nuorena jo kerrottu että virheet on ok ja että minä ohjaajana olen sielä sen tukena ja apuna. No, näillä mennään mitä meillä nyt on.



No joo, tuli siinä vähän historiaakin kerrattua samalla. Mutta jos takaisin tuohon kisapäivään :P Kokeen jälkeen vein koiran autolle ja laitoin Elinalle viestin että Riiva sai ykkösestä tuloksen! Jo pelkästään hyväksytty tulos tuntui aivan huipulta, kun vielä 6 vuotta sitten sana "esikoe" sai mut niin ahdistuneeksi että aloin lähes itkemään (mukava harrastus, ehhh).  Kun tulin autolta takasin pihaan, näin koetoimitsijan tulevan meidän arvostelulomakkeen kanssa ja kysäisin siinä ohimennen, mitkä pisteet saatiin. "Erinomainen! 92 pistettä!"
Ja ihan spontaanisti tuli itku. Helpotuksesta, ilosta, yllätyksestä, ylpeydestä ja Rakkaudesta tuota maailman Rakkainta kohtaan <3 Ja myös ylpeydestä itseäni kohtaan, millasen matkan oon tehnyt ja miten paljon oon kasvanut siitä kun ajattelin ettei musta oo mihinkään enkä ikinä voi osallistua paimennuskokeisiin ja nyt ohjaan neljää koiraa saman viikonlopun aikana. Se fiilis, kun tietää, etten mä ole turhaan uskonut tohon koiraan ja en ole turhaan tätä tietä sen kanssa kulkenut. En ole turhaan kuunnellut sitä länkytystä siitä miten "Ton kanssa on turha harrastaa tätä" tai "mikset sä vaan luovuta" tai "Eihän Riiva ole mikään oikea paimen" tai "miksi sä yrität kun se syö vaan paskaa?" etc etc etc. Jokainen kommentti on tuntunut pahalta mutta jokainen on sisuunnuttanut mua entisestään. "Ei siitä oo tähän", Watch me. Tai, Us. Mun ensimmäinen oma kasvatti, koira jonka vuoksi innostuin paimennuksesta. Ensimmäinen paimennustaipumustestin läpäissyt erimoone ja nyt ensimmäinen koeluokissa startannut kasvatti - ja vielä millä arvostelulla! Boom, bitches. 



Erimoone Riivanhenki 
PAIM1
Tuomari: Mari Morko


Häkki 15/15 pistettä 
Pysähdys 10/10 pistettä "Erinomainen!"
Laidunnus 17/20 "Pari korjausta ja liikkeelle lähtö"
Lampaan kiinniotto 5/5
Uudelleenhäkitys 5/5 
Kuljetus 27/30 "Jonkin verran sijaistoimintoja" 
Silta 5/5
Este A 5/5 portti
Este A 5/5 ??
Käyttäytyminen 8/10 pistettä "Joudutaan muutaman kerran pyytämään hommiin"
92/100 pistettä, PAIM1 arvosanalla erinomainen, ERI.


Nyt treenaillaan vähä työntöjä ja muuta höpöhöpöä ja katsotaan, vieläkö me kakkosissa startataan tänä vuonna! Pennuista palautuminen on ainakin hyvässä vauhdissa ja treenitkin sujuneet hyvin :) Ans kattoo!


Riivan kanssa Somerolla 2017
Maailman parasta <3


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä paimennuskoirani v. 2. Taas täytyy tässä vaiheessa muistuttaa, et siinä missä olen ollut Riivalle todella, todella jopa epäreilun ankara paimenessa niin Velho on saanut kyllä vapaan kasvatuksen. Sen kanssa on vaan "kokeiltu" ja annettu virheiden tulla, tehty enemmän yhdessä alusta alkaen. Velhon kanssahan meillä oli tässä keväällä semmonen kiva treeni missä mulle kerrottiin että koira kulkee ihan käsijarru pohjassa ja ottaa mun käskyt liikaa itteensä ja paineistuu. Mielessäni totesin että höpöhöpö juttuja ja mentiin kokeeseen xD Onneksi meillä oli huhtikuussa superit treenit Riitalla Kerimäellä, samoin ennen kisoja, tommosista kenraaleista oli kiva ponnistaa kokeeseen <3  
(Ja tässä vaiheessa täytyy taas erikseen kiittää Riittaa joka on neuvonut, opastanut ja opettanut niin paljon koirien ja lampaiden kanssa! Ilman Riittaa ei to della oltais tässä pisteessä...!)


Kohti tien ylitystä / pysäytystä
Kuva: Terhi Honkonen ?



Velhon kanssa oli ihan sama fiilis ku viime syksynä - rennoin mielin! Mutta vähän se tukki lampaita musta ohi eli tuli liian lähellä. Alusta saakka pidin sitä aika kovas ottees että malttais ja tosi hyvin malttoikin! (Suorituksen jälkeen mulle sanottiin et "helppohan se on noin rauhallista ja hidasta ohjailla" ...) Noooooooooo, sanotaanko näin että on sen kanssa mielentilaa harjoiteltu xD



Tästä alkaakin hauska kuvasarja pysäytyksestä :D 
Kuva: Terhi Honkonen ehkä?



Pysäytys olikin aika jännittävä! Jotenkin hermoilin ja hätäilin siinä ja aloin ohjaamaan Velhoa liian kaukaa eteen. Koira lähti nousemaan hyvin mutta jäi liian lähelle. Siinä vaiheessa tajusin et mehän ollaan kaiken lisäksi todella kaukana takalinjasta - jos oltais tajuttu ja osattu niin tostahan olis vielä voinu pyytää koiraa väistämään / peruuttamaan ja sit vasta lähtee kattoon ylitystä. Mut enihau, koira liian lähellä lampaita, lampaat ja ohjaaja liian kaukana tieltä ja jos tämä kauheus ei riitä niin katsokaapa vielä tätä



APUA mikä moka! En tajunnu _yhtään_ et se käänty viel mun perään selkä lampaille! 
Kuva: Terhi Honkonen ehkä?



Voi maronsilimä! Kiinnitin vissiin kaiken huomioni siihen et ollaan liian kaukana. Tosta viimesimmästä kuvasta näkee jo et lammas skannailee et mitä toi tönöttää tossa edessä? Tien tsekkasin ja kun käännyin, näky oli tämä


Hups
Kuva Terhi Honkonen?


Eli siinä kävi just niin ku aatteliski käyvän, ei lampaat ihan kunnioittanu selkä niihin päin seisovaa koiraa vaan totesivat että nyt muidut lähettii xD MUTTA mä olen NIIIIIN ylpeä ensinäkin itsestäni että pidin pakan kasassa niinkuin kuvassa näkyy! Ja eritoten Velhosta, joka ootteli kiltisti kun sanoin sille et nyt ei auta juokseminen yhtään :D Jätin koiran tohon ja lähdin tukujen perään rauhakseen ja lampaat rauhottu siihen, otin koiran matkaan ja jatkettiin sillan kautta laidunnukseen.

Laidunnuksessa pääsin lampailta pois, jee! Menin koiran taakse seisoskelemaan ja kaikki sujui kivasti, lampaat rauhassa söi ja olivat kivasti suht keskellä aluetta. Kunnes nousi yhden pää, toisen, kolmannen, nämä lähti valumaan kohti takareunaa ja totesin et meen sinne ennenku keksivät mitään muuta. Kun menin seisomaan lampaille ne rauhottu takasin syömään. Ei ne kauaa syöny rauhas kun taas ne alko valumaan musta kauemmas ja sit tajusin et tällä kertaa mä olin selkä kohti koiraa ja Velhohan sielä iloisesi seiso alueella mun takana xD Ohjasin sen sitten toiselle laidalle, minne ne lampaat oli pyrkimässä ja loppu sujuikin oikein mallikkaasti. Kuljetukses ja loppuhäkitykses ei kummempia.


Velho, my perfect little babyboy <3
Kuva: Terhi tai Sanna Rasimus?



Erimoone Työvoitto 
PAIM1
Tuomari: Mari Morko


Häkki 15/15 pistettä 
Pysähdys 8/10 pistettä "Erinomainen!"
Laidunnus 19/20 "Koira valui välissä alueelle"
Lampaan kiinniotto 5/5
Uudelleenhäkitys 5/5 
Kuljetus 28/30 "Voisi keskittyä hieman paremmin" 
Silta 5/5
Este A 5/5 portti
Este A 5/5 ??
Käyttäytyminen 8/10 pistettä "Voisi olla olla hieman oma-aloitteisempi"
93/100 pistettä, PAIM1 arvosanalla erinomainen, ERI.




Sitten palkintojen jako ja kotia! Esikokeessa kaksi koirakkoa sai 93 pistettä ja Velho teki hiukan nopeamman suorituksen eli 1/10 sijahan tuolla irtosi! Riiva oli ihan megahienosti 3/10 <3 Kisakirjojen jaon jälkeen menin vielä käymään vessassa ja katsoin itseäni peilistä ja sanoin "Etsä kyllä oo ollekkaan paska ohjaaja!" Hyvä minä ja mun koirat <3



Herja sai toukokuussa ikävän kokemuksen lampaalta kun lammas tuli takaviistosta ja pukkas nameja syövän pennun rämeikköön :( Muutaman viikon ei meinannu uskaltaa tulla lähellekkään lampaita ja sit kolmantena viikkona tapahtuneesta se veteli aivan mielettömän hienosti! Kiitos Riitta <3
Kuva Terhi Honkonen



Mallioppimista Velhon kanssa. 
Kuva Terhi Honkonen



4kk Herja - Tarkkaavainen, järkevä, aktiivinen
Kuva Terhi Honkonen

Olipahan kiva ja ikimuistoinen kesälomareissu paimenessa! Kiitos Riitta kilpailu ja koeympäristöstä ja kiitos Tiina Ahonen ja muut aktiivit viikonlopun järjestelyistä! Lokakuussa sitten rotumestaruudet!


torstai 14. heinäkuuta 2022

Haipakkaa pitää!

Kesä on aina yhtä juoksemista, vaikkei juurikaan olla mihinkään rientoihin osallistuttu! Kesäloma oli ja meni, käytiin alkajaisiksi Kerimäellä paimennuskokeissa ja osa porukasta pääsi vielä Kilpisjärvelle vähän telttailemaan. Herja pyörähti ekassa mätsärissään kesäkuussa Vaasassa ja meni ihan super hienosti, voitti parinsa ja oli lopulta punaisten pentujen toinen <3


Kuva: Tiina Jokinen

Heenu 4kk
Kuva: Tiina Jokinen

Jossain vaiheessa kun työkiireet helpottaa ( ei ikinä? ), teen päivityksen tuosta paimennusviikonlopusta Kerimäellä! Muuten meillä ei juurikaan ole mitään tapahtunut, syksylle saattaisi olla pentuja tiedossa mutta se on vielä hyvin, hyvin hataralla pohjalla se asia. Mutta possible, maybe!


Tähän oli tarkoitus vähän listata minne ollaan menossa, kenen kanssa ja mitä tekemään! Pysyn EHKÄ vähän itekkin kärryillä kun en vieläkään taskukalenteria omista...


Elokuu
6.-7.8 Erimoosten syyspaimennusleiri vol. 1 Tervola (Henkiparantaja, Haloilmiö, Taikausko, Taivaanlahja, Valontuoja, Konnankoukku, Napapiiri)
7.8 Nautapaimennusta, Posio (joku aikuinen, ehkä Luonnonlahja ja mahdollisesti ainakin Herja?)
14.8 Luonnetesti, Ilmajoki (Kiusanhenki, Konnankoukku)
24.8 Rallytoko, Seinäjoki (Kiusanhenki ALO, Luonnonlahja ALO?)

Syyskuu 
3.9 Ryhmänäyttely, Ähtäri (Luonnonlahja, Työvoitto, Vilunväre? Nereaneidon Taikausva + muita kasvatteja ehkä Laatuaika??)
4.9 Ryhmänäyttely Kihniö (Riivanhenki, Nereaneidon Taikausva, Vuorenvarma, Konnankoukku + muita?)
10.-11.9 KATSELMUS, Helsinki (??? En tiedä ilmoitanko, tuomaritietoja odottelen.)


Lokakuu
1.-2.10 Lappalaiskoirat ryn järjestämä paimennuskoeviikonloppu Kerimäellä (Rotumestaruus!)
(Kiusanhenki esikoe lauantaina ja toinen paikka sunnuntaille ykkösiin/esikokeeseen, Luonnonlahja ykkösiin lauantaille, Työvoitto ja Riivanhenki kakkosiin)
15.-16.10 Erimoosten syyspaimennusleiri vol. 2 Kerimäki (Mielenrauha, Konnankoukku, Nyrkkisääntö, Hyökyaalto, Laatuaika, Hikipinko ja kasa mun koiria :D)
22.-23.10 Rallytoko, Seinäjoki, kaks rataa kaikille luokille (Riivanhenki VOI x 2, Työvoitto VOI x 2, Kiusanhenki ALO x 2, Luonnonlahja ALO x 2, tänne meinasin yllyttää ainakin Taivaanlahjan!)


Sittenhän vois olla jo pentujuttuja! Eli kevättä kohti 2023!



Kiusa heinäkuussa


perjantai 13. toukokuuta 2022

Ei pentuja tällä hetkellä!

 Nyt kun kesä ja kesälomat uhkaavasti lähestyvät, lisääntyy taas pentukyselyt. Muutama vinkki:


Varaa aikaa sinulle sopivan kasvattajan löytymiseen ja sen jälkeen jää odottelemaan sopivaa pentuetta ja sen jälkeen pentua. Pentumarkkinat käy kuumina ja rekisteröimättömistä, "nopeasti saatavista" lapinkoiran pennuista pyydetään jopa enemmän mitä rekisteröidyistä (rekisteröidyt 1000-1400 €, rekisteröimättömät 800-1600 €. 

Rekisteröity pentu on muutakin kuin paperinpala ja siru niskassa, en silti myöskään sano, että rekisteripaperi olisi suoraan oikotie onneen.

Rekisteröidyn pennun kasvattaja on velvollinen teettämään nartulleen minimi PEVISA-tarkastukset (Silmäpeilaus joka on voimassa 2v, pitää olla voimassa astutus hetkellä sekä lonkkakuvaus). Liian nuorena astutetun nartun pentuja ei rekisteröidä muutakuin "ei jalostukseen" rekisteriin. Yli 8-vuotiaalla nartulla tulee olla eläinlääkärin todistus ennen astutusta, onko se fyysisesti kykenevä enää hoitamaan pentuetta. 

Rekisteröimättömiä tehtaillaan ihan häikäilemättömästi raha mielessä. Koirilla ei ole minkäänlaisia terveystarkastuksia tehtynä, isä astuu tyttärensä, veli siskonsa jne. Näitä kaupitellaan usein "rakkauslapsina" joka tarkoittaa sitä että koirat elävät keskenään sekaisin eikä kukaan tiedä kuka on kenen pentu, eikä ketään kiinnostakkaan. Terveydestä jos kysytään "on aina ollut terve" - niin kauan on terve kun ei tutkimustuloksia ole (kyllähän ne väittää brakyrotujakin terveeksi, en vain ymmärrä miten). 

Jokainen varmaan jo näistä kahdesta esimerkistä ymmärtää, kumpaa tehdään rodun hyväksi ja kumpaa rahaa koirien hyvinvoinnin kustannuksella että tilille kilahtelee euroja?

Ja kuten yllä kirjoitin, ei ne paperitkaan tietenkään takaa, että koirilla olisi hyvät oltavat. Mua on ihmetyttänyt, miten monet pennunkyselijät yhdistää kennelnimen siihen että mulla on kennelrakennus missä mä tehtailen näitä - ei, kennelnimi ei tarkoita sitä. Kennelnimi eli kasvattajanimi on liite mikä lisätään sun kasvattamien koiries nimen eteen, nimi mitä pitää hakea FCIltä (The Fédération Cynologique Internationale), jonka saamiseksi sun on tarvinnut käydä viikonloppukurssi ja maksaa siitä + nimestä 250 €. Suurinosa suomen koirankasvattajista on myös allekirjoittaneet kennelliiton kasvattajasitoumuksen jonka voit käydä lukemassa täältä . Kennelnimi ei siis tarkoita että ihminen omistaisi kennelin ja kasvattaisi koiria työkseen, ei, vaan kennelnimi kertoo ainoastaan sen että olet tai olet harkinnut olevasi joskus koirankasvattaja. On ihmisiä toki, jotka kennelnimellään kasvattavat koiria työkseen enkä mene siihen sen enempää tässä vaiheessa.

Minä olen koiraharrastaja joka on oppinsa ammattiinsa (eläintenhoitaja) saanut Kannuksen kennellinjalta. Ei, kennellinjalta ei valmistu pentutehtailijoita vaan eläintenhoitajia. Olen haaveillut koiranpentujen kasvattamisesta lapsesta saakka ja kannuksessa haaveet vahvistuivat kunnes 2007 tentin koirankasvattajan peruskurssin ja 2012 hain kasvattajanimeäni, 2013 syntyi hartaasti haaveillut, odotetut, ensimmäiset Erimooset. 

Ensin toki ajeltiin Kirkkonummelle ja haettiin uros meille viikoksi hoitoon, onnistuneita nalkkeja 2 ja sit ajelin takasin Kirkkonummelle. Tyhjäksi jäi. Seuraavaan reissuun lähdettiin tasan 9 v sitten 11.5 Tuusniemelle jossa vastassa oli yli 30kg uros, jonka väitettiin vuosi aiemmin astuneen nartun luomuna - eipä astunut. Uros vaihtoehto B astui ja muutaman yön ja päivän valvomisen jälkeen saatiin sektiolla maailmaan ekat Erimooset 12.7.2013. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei mennyt ihan letkuun. Ja jokainen toivottavasti ymmärtää, kun tuollaisen jälkeen laitetaan sähköpostia vaan _tietyn värisestä_ koirasta, voi olla, ettei pentua ole saatavilla.

En tiedä, miksi aloin tätä taas kirjoittamaan kun 90% ihmisistä ei _jaksa_ lukea kahta lausetta pidemmälle. En ole mikään tarinaniskijä että teksti ei välttis oo kiinnostavaa seurattavaa. MUTTA, oon kasannut esim kotisivuilleni järkyn määrän tekstiä ja tietoa, se on saatavilla sieltä! Silti viikottain tulee kyselyjä, onko vapaita pentuja. Mun pentueet on harkittuja, mä annan niille ihan kaikkeni ja yritän olla mahdollisimman paljon tukena (kuitenkaan tunkeilematta) kasvattieni elämässä mukana, näitä ei synny ihan jatkuvasti. Lisäksi nää on rahallisesti oikeasti aika iso ponnistus tälläselle kaupan alalla työskentelevän kukkarolle ja ei näistä kyllä käteen mitään jää ELI kasvatan näitä 

1. ensisijaisesti siksi että pysyn itse kivoissa koirissa joilla harrastaa 

2. on mielenkiintoista yhdistellä erilaisia koirayksilöitä ja sukuja toisiinsa ja katsoa onnistuuko tavoitteissaan jalostuksessa vai ei. Aina ei onnistu ja yksikään pentue ei oo täydellinen

3. koirien kasvattaminen on ensisijaisesti harrastus siinä missä agility ja paimennus.


Sinä pennun kyselijä, joka haluat pennun tänään tai viimeistään ensi viikolla ja suutut, kun sinulle vastataan ettei ole vapaita pentuja niin osaatko ajatella asian näin:

Henkilö A ottaa yhteyttä 2015 ja tulee katsomaan pentuja - hän ilmoittaa heti, ettei aio ottaa pentua vielä mutta pentue, joka minulla oli silloin kasvamassa oli hänestä mielenkiintoinen. Kun hän oli lähdössä, hän sanoi että jos jollekkin pentueen nartuista tulee joskus pentue, hän on kiinnostunut ottamaan pennun. Kun 2015 vuonna syntyneelle nartulle oli tulossa pentue hän otti uudelleen yhteyttä ja kertoi että on edelleen kiinnostunut pennusta. Pennut syntyivät ja tiesin että jos pennut hengissä pysyvät, myyn hänelle pennun. 
Henkilö B ottaa yhteyttä kun pennut ovat 5 viikon ikäisiä. Hänen edellinen koira on lopetettu edellisenä päivänä ja hän haluaa uuden koiran. Sanon, ettei pentuja ole vapaana. Kyselijä vastausviestissään joko sanoo ettei olisi pentua minulta ostanutkaan TAI että hän on jo pennun löytänyt TAI ruinaa, enkö voisi perua toisen pennun varausta että hän saisi lohdutuspennun. 
Olisiko tässä tilanteessa oikein sanoa henkilölle A etten aio myydä hänelle 5 vuotta odottamaansa pentua siksi, että 2 päivää pentua odottanut haluaa pennun enemmäin kuin hän? 
Tilanne on btw ihan todellinen ja tosi.

Edelleenkään ihmiset eivät tajua sitä että kasvattajat ei ole mitään kauppoja, joilla on eri värisiä pentuja koreissa mistä voi sitten valita mieleisen. Me ei voida vaikuttaa narttujen kiimojen ajankohtaan (eli ei auta että laitat viestiä tammikuussa "mun kesäloma alkaa heinäkuun 3 päivä niin olis sillon kiva saada se pentu", tämä on myös tosi ja toistunut useasti), jos meillä on kriteerinä väriä korkeammalla esim terveys tai luonne niin et saa tilattua haluamaasi väriä pennulla. Ja kaiken tän lisäksi olisi kiva jos "saisin sellaisen rauhallisen pennun" ja siinä vaihees räjähtää jo aivoni seinille. Turhauttaa kun haluaa kasvattaa harrastuspotentiaalisia suomalaisia paimenkoiria ja sitten niitä kysellään sohvalle lihomaan ja remmilenkkiä kiertämään korttelin ympäri (ja sitten ihmetellään miksi sillä on ongelmakäytöstä...). Nojoo, ehkä menen nukkumaan niin jaksan taas yhden työpäivän. 



Herkku 10 viikkoa, my thoughts exactly.



torstai 12. toukokuuta 2022

H-pennut 7 viikkoa

Huomenna 13.5 pennut täyttävät tosin jo 13 viikkoa mutta jotenkin jäi tämä blogin päivittäminen pentujen aikaan, olipa hulinaa! Instagramia päivittelin suht ahkeraan pentujen aikaan niin jäi tämä kokonaan + olin tietty ihan täyspäiväsesti kaiken päälle töissä -_- Ei enää edes naurata se sanonta että haudassa voi sitten nukkua, voin myöntää olevani todella, todella väsynyt. 

Mutta laitellaas nyt edes pentujen viimeiset viikko poseeraukset virallisine nimineen, syntymäjärjestyksessä:


Iivo, Erimoone Hyökyaalto "Kamu"
Esikoisen nimi syntymästä samalla tavalla kuin Kepulikonsti K pennuissa. Tuli ko hyökyaalto!
Lempeä jättiläinen muutti Tampereelle Nyrkkisäännön pikkuveljeksi <3



Kerttu, Erimoone Henkiparantaja "Herja"
Henki -teema jatkuu. Jos poika olisi jäänyt, siitä olisi tullut Henkivartija. En tiedä miksei se sopinut narttupennulle ja tarvin enemmän parantajaa kuin vartijaa xD
Herkku jäi kotiin <3




Pikkutyttö Kaisa, Erimoone Hikipinko "Alva"
Kaisan virallinen nimi tulee sen tavasta toimia - se tekee kaiken tarkasti ja on Ritun lapseksi uskomattoman kiltti - etupenkin oppilas
Kaisan oli alunperin tarkoitus lähteä ruotsiin agilitykoiraksi mutta totesin sen olevan temperamentiltään sen verran rauhallinen ja "tasainen" etten uskaltanut myydä sitä tavoitteelliseksi harrastuskoiraksi. Alva asuu Laatuajan kanssa samassa perheessä samassa kaupungissa.



Ilja, Erimoone Hankikanto "Levi"
Hanki-alku tulee Ruutin isältä, pentujen isoäidin isältä (Taikahallan Hankien Hurmuri)
Levi pieni fidgetspinner otti ja lähti Viroon! Onneksi nähdään varmasti jo tulevana kesänä <3



Ebba, Erimoone Haloilmiö "Nani"
Ainut kermanvärinen pentu, olihan se viimeisenä syntyessään aikamoinen ilmiö. Tuleva sijoituskoti ja hänen kanssa käydyt miljoonat luontokeskustelut innoitti tätä suuresti.
Nani muutti sijoitukseen Rovaniemelle Taikauskon kanssa samaan laumaan <3




On uskomatonta, että tää kuva on mahdollinen! Erimoone Riivanhenki, tytär Erimoone Kiusanhenki ja nuorempi tytär, Erimoone Henkiparantaja