maanantai 21. tammikuuta 2019

Tähdeksi taivaalle.


Maailman pitkäpinnaisin, luotettavin, yritteliäin, kiltein ja uskollisin ystävä on poissa. 
Ei mulla olisi voinut olla parempaa opettajaa Kannuksessa koiraharrastamisen ja kisaamisen saloihin.

Koiralauman lempeä ja oikeudenmukainen alfa joka sairastumisensa jälkeen siirtyi pikkuhiljaa niistä hommista taka-alalle ja jätti saappaat Varmalle.
Pentujen suosikki-mummo joka antoi pienten nukkua vaikka päällään jos ne niin halusivat. 

Mä en nyt oikein pysty kirjoittamaan mitään järkevää. Olihan tähän tietenkin varautunut ja lupasin aikoinaan Tuiskulle, että viimeisen kerran mennään lääkäriin omin jaloin, häntä heiluen herkkuja syömään. Sitten alkaa nukuttamaan ja pääset taas juoksemaan nuoruuden innolla. 

Toivottavasti sä saat vihdoin ja viimein sen myyrän kiinni, mitä niin monta vuotta kuuntelit.
Sano iskälle terkkuja. Nyt se saa syöttää sulle kahvipöydästä loputtomasti pullaa.





Kiitos Anniina maailman hienoimmasta opettajasta ja opiskelukaverista. 
Kiitos äiti Tuiskun eläkekodista, Tuis sai viettää rauhalliset viimeiset kuukaudet äitini luona.
Kiitos Tia tämän päivän kyyditsemisistä, tuesta ja seurasta. 


10 vuotta sitten tammikuussa. Uskomattoman upea. <3