Pentuja odotettavissa Riivalle & Kaikulle helmikuun alkupuolella 2022

 

Tuleva yhdistelmä pähkinänkuoressa

LISÄTTY TIETO 21.1.2022

Riiva pyöristyy lupaavasti ja ultrassa näkyi 5-6 sikiötä (varmistetaan vielä röntgenissä viimeisellä tiineysviikolla) eli muutama pentu saattaisi etsiä harrastavaa, rodusta kokemusta omaavaa kotia jossa ymmärretään, ettei tämä tyydy korttelin ympäri hihnalenkitykseen vaan vaativat fyysistä ja henkistä aktiviteettia ollakseen kivoja koiria sielä sohvalla. Vaikka olen lisännyt kaikkialle tiedon että näitä ei myydä ensikoiriksi, niin silti 99% kyselyistä on niitä ensikoiraa etsiviä. Myös moni etsii ennemmin rauhallista kuin vilkasta pentua ja silloin tämä ei ole oikea yhdistelmä. Eikä välttämättä kasvattini ylipäänsä.

Jos koet että vilkas, aktiivinen ja tarmokas paimensukuinen olisi sinulle mieluinen, laita esittely itsestäsi, millaista pentua etsit ja mitä sinulla on pennulle tarjota.

Olin ajatellut että jos Riivaa käytän jalostukseen, se saa yhdet pennut vähän vanhempana mutta kun K-pentujen isällä todettiin kaihi 2020 kesällä aloin miettiä, kokeilisinko toisen uroksen kanssa vielä ettei jäisi jatko taas yhden nartun / yhden pentueen varaan. 

Riivan kiimaväli on ollut aina 10 kk joten tämän ikäisenä (8v 5kk) ei montaa juoksua odotella ja katsella. Odotin Riivan juoksuja helmikuun alkupuolelle jolloin olisi ollut Kiusanhenki ja Konnankoukku jo luustokuvattu mutta luonto päätti toisin - Riiva aloitti juoksun 2 kk etuajassa, joulukuun alussa Pulman vanavedessä. 

Oli kaikenlaista muutakin ajateltavaa siinä - itellä oli just ollu jalka niin kipeä että jouduin rtg lonkan nivelrikko -epäilyn vuoksi ja tästä muutaman päivän päästä rakas Keeshondimme Pöpö päätti hormonihuuruissaan purra mua niin että sen illan istuin päivystyksessä ja viikko meni turvotuksen leviämistä seuratessa ja tässä huomasin että Riivalla on juoksu alkanut. Mietin että seuraava juoksu on ensi syksynä jolloin Riiva on 9v ja 3 kk... Urosta olin kysellyt jo aiemmin mutta soudin ja huopasin noiden keuhkokuvien takia et astutanko enää. Riivahan alkoi yskiä viime pentujen jälkeen hammasoperaation jälkeen ja kuukauden päästä siitä oli niin huonossa hapessa kovan kuumeen ja yskän takia et olin varma et se kuolee käsiin. Lääkärissä todettiin sit et sen ristarit on menossa (????) mutta ab ja kipulääke puri ja kesä sujui hyvin, vuoden päästä yskä alko uudestaan ja todettiin keuhkoissa bronkiitti muutoksia ja lääkäri totesi että se pentujen jälkeen ollut yskä olikin todennäköisesti keuhkoputkentulehdus / keuhkokuume jota ei toisessa lääkärissä koskaan osattu / haluttu tutkia. Ja toisaalta kuulin että "keuhkokuume tulee helposti jos ei tiedä mitä tekee hampaiden ja anestestian kanssa, noin niin kuin yleisesti", tuo kommentti oli oikeastaan vipa naula siihen arkkuun että kokeilen vielä Riivan astuttamista jos keuhkokuvat on ok / eivät oo pahentuneet.

Riiva joulukuussa 2021

Ensin mentiin Rintasalon Jarmolle (ortopedi) tsekkaan niiden ristareiden tilanne - napakat ja siistit polvet, ei arkonut mitään taivutuksia. Vetolaatikkotesti negatiivinen, ei turvotusta.
Siitä sitten silmätarkkiin jossa Rantalan Miia totesi silmien olevan terveet, iän tuomaa samentumaa oli nyt (helmikuussa ei vielä ollut), sydän ja keuhkoäänet ok ja otettiin keuhkoista kontrollikuva ja näytti käytännös samalta ku elokuussa eli vähäisiä bronkiittimuutoksia jotka voi myös olla ns "normaaleja" muutoksia tän ikäisellä koiralla.

Samalla reissulla otettiin jo eka proge ja todettiin juoksun olevan vielä alussa ja varattiin seuraava aika torstai aamulle ja vielä perjantaina varmistettiin (to 10.59nmol/L ja perjantaina 17.83nmol/L) ja perjantaina iltapäivästä lähdin ajamaan Vantaalle, taas jäätävässä lumisateessa niinku sillon marraskuussa 2019. Molemmilla oli kiinnostusta, Riiva enimmäkseen juoksutti Kaikua Kaikun kasvattajalta lainattua takapihaa ympäri ja kun lähdin vessaan ja astuin takasin pihalle niin äänistä päättelin koirien olevan nalkissa - ja niin olivat! Vartin verran taisivat olla ja sit höpöhöpöt ja takasin Seinäjoelle, yhdentoista aikoihin olin "jo" kotona ja aamuksi töihin - voin kertoa et taas mietti tän harrastuksen järkiperäisyyttä.

Lauantaina pidettiin välipäivä koska olin tosiaan töissä eikä ajelu työpäivän jälkeen enää huvittanut joten sunnuntaina aamusta auton nokka taas kohti Vantaata ja 13 aikoihin taisin olla hoodeilla. Toisella kerralla Riiva tarjos itteään hanakammin ja seiso paremmin mut Kaiku oli vähä sen olonen et tuo narttu on jo astuttu joten ei tartte enää. Juotiin siinä kahvit ja Heli (Kaikun omistaja) jo muutamaan kertaan sano et "Meenny Kaiku hoitaan homma vielä" ja niin se meni ja taas vartin nalkki.

15 vrk toisesta nalkista Riiva alko vuotamaan ruskeaa puuroa joten kipin kapin tsekkaan ultraan onko kohdussa märkää - ei ollut mutta otettiin CRP ja varuuksi ab jos tuo kura on nousemassa sinne kohtuun / liian hyvä kasvualusta bakteereille. Vuoto loppu ja eilen käytiin kontrollissa (tokasta 24 vrk) ja kohtu edelleen siisti ja kolme alkiota näkyi heti kelluvan! Kaksi sikiöpussia löyty näiden lisäksi mutta niissä ei ainakaan vielä ollut alkiota paikalla, tiedä tuleekokaan. Enää ei kuitenkaan tiineysultraan mennä koska sielä on ainakin ollut alkioita ja lopullinen määrä tsekataan sitten rtgssä ja ultraan mennään tarvittaessa jos se alkaa valuttamaan jotain epämääräistä.

Riiva astutuspäivänä

Kaiku

Yhdistelmällä ei ole jalostustoimikunnan suositusta koska eivät yli 8v nartuille suosituksia anna mutta 2017 olen saanut hyväksynnän Riivalle ja Kaikun veljelle joten oletan siitä, ettei yhdistelmälle jtkn puolelta olisi mitään rajoitetta.

Ja sitten tiedossa oleviin suvun terveysrasitteisiin. Jalostustoimikunnalta on tänään tullut molemmista koirista tämän hetken se tieto, mitä jalostustoimikunnalle on annettu, kaikkea tietoahan sielä ei ole, eikä sitä ole kasvattajillakaan vaan usein iso osa terveydestä jää jonnekkin välille, valitettavasti. Tässä on kuitenkin siitä erikoinen yhdistelmä että molempien vanhempien suvuista on dataa ja siitä on kiittäminen Kaikun kasvattajaa, joka avoimesti on kertonut kasvattiensa terveysasioista mutta käydään ensin Riivan tiedot (ja kaikille vielä tiedoksi, että meillä on rodulla käytettävissä kaksi terveystietokantaa mistä löytyy vielä lisätietoja! Minä en valitettavasti ole periytymisen ja sen sellaisen ammattilainen vaan ihan tavallinen koirankasvattaja ja eläintenhoitaja joten en voi kertoa / tietää, miten mikäkin sairaus periytyy. Pystyn ainoastaan olemaan rehellinen siitä mitä tiedossa suvuissa on, en pysty lupaamaan loppuelämäksi tervettä koiraa, valitettavasti.)

Riivan isä Remu (Kukkipuun Barju) 13v ja Riiva 8v

Molemmilla koirilla on yhdet pennut, Riivalla (isänä Seitavuoren Keppone) 3u+1n ja Kaikulla (emänä Huskullan Stella) 3u+3n. Riivan ensimmäisistä pennuista Kiusa jäi kotiin joka minun makuuni on liian äkkipikainen ja riitaa haastava narttu laumassa, lisäksi se on lähestulkoon obsessoitunut minun seurastani ja yksinolot ovat ihan pienestä pennusta saakka olleet sille vaikeita. 6 kk iässä, ensimmäisen pesemisen jälkeen se raapi kaulansa verille mihin auttoi sitten lopuksi essentials sarjan iholle laitettavat kosteutustipat. Kiusa on pudonnut puolen metrin korkeudelta pentuna lantio edellä maahan mikä todennäköisesti on aiheuttanut jotain ongelmia otj SI-nivelessä mutta tätä jumpataan viikottain ja mulla on apuna huippuhyvät käsittelijät että saadaan paikkoja kuntoutumaan - normaalissa elämässä tuo ei näy Kiusassa mitenkään muuten kuin ravaamisen vähyytenä. 
Kiusan veljellä Kommervenkillä todettiin vuosikkaana hammaskiilteessä vikaa ja hampaat on nyt Jyväskylässä kertaalleen pinnoitettu uudestaan - tätä meidän eläinlääkärin mukaan esiintyy paljon labradorinnoutajilla? Rexistä on verinäyte lähetetty Hannes Lohen tutkimusryhmälle siihen akitojen hammaskiille projektiin mutta sieltä ei mitään ole sitten kuulunut, RTG kuvissa hampaat näytti kuitenkin normaaleilta. Muutaman lääkärin kanssa tästä olen keskustellut ja Riivan / Kiusan käyttöä miettiessä ja kaikki ovat sanoneet ettei tuollaisesta viasta voi varmuudella sanoa, mistä ja miten se tulee - sikiöaikainen feelu? Muilla pennuilla ei ole eikä tuokaan Rexin arkea haittaa.
Kepulikonstilla oli ennen luovutusta jo syöminen huonoa - söi, mutta närppien. Vanhemmiten alkoi syödä paremmin mutta heinäkuussa (kun pennut olivat 6kk) kuulin että pentua on närästänyt jo pidemmän aikaa ja kertoman perusteella varsin kivuliaita maha-oireiluja. Tätä sitten tutkittiin täällä Seinäjoella ties minä allergiana kunnes tähystyksessä todettiin mahdollinen IBD. Ukko on syönyt RCn hypo ja an-allergenic ruokia ja on ruokintaterapeutin ohjeilla nyt hyvässä kunnossa. Nyt viimeisin tieto on, että IBDtä tämä ei olisi ollut vaan SIBO joka on siis bakteerien liikakasvu ohutsuolessa. Todennäköisesti Ukolle tullaan jossain vaiheessa tekemään ulosteensiirto, minkä pitäisi auttaa närästystä ja huonoa ruokahalua. Ukko on kooltaan pieni (niinkuin on Riivan kaksi veljeäkin) mutta on alkanut saamaan massaa kun näin sitä paimennuspäivässä marraskuussa.
Konnankoukku Ketku on säästynyt kaikelta ja porskuttaa isoveljen kanssa menemään Vaasassa.

Ketku Konnankoukku on nuoresta iästään huolimatta kisannut rallyssä puolitoistavuotiaasta saakka! Plakkarissa jo hyväksytty tulos voittajasta

Kaikun pennuista yhdellä on luonnontöpö (EJ-rekisterissä) mutta muita tietoja omistajalla ei pentueesta ollut joten oletan, ettei mitään sen ihmeellisempää niissä ole ollut - yksi näistä nartuista asuu Kaikun kaverina ja oli kyllä pirtsakka ja ystävällinen narttu!

Riivan veljillä kahdella on harmaakaihi, toiselta kaihi on leikattu 2015 keväällä kun tyypit oli 1,5v. Kyseessä oli vielä onneksi harvinaisempi totaalikatarakta mihin hoitona on ainoastaan leikkaus, kaihilinssit pois ja keinolinssit tilalle. Luka (Ruutitynnyri) toipui leikkauksesta hyvin. Samaisella koiralla on ollut haimatulehdus 2018 keväällä, ei ole erikoisruokavaliolla eikä ole vaivannut tämän jälkeen.
Riivan kaikilla veljillä on normaalit kivekset mutta näistä on kastroitu (ei terveydellisistä syistä) kaikki muut Rajatapausta ja Ruutitynnyriä lukuunottamatta - Rajatapaus olisi siis mahdollisesti jalostukseen käytettävissä, HC-riskittömälle nartulle jolla terveeksi tutkittu selkä sillä Sisulla on ltv1. Kaikki Riivan veljet on terveystutkittu ja luonnetestattu, suurinosa on myös käynyt lampailla ja kaikilla on ollut ainakin iso kiinnostus eläimiä kohtaan! Ruutitynnyri ja Riiva on paimennustaipumustestattu 2014 Vehmersalmella.

Riivan emä Ruuti on minun koirani myös ja vielä porskuttaa mukana 14v 5kk iässä! Vähän alkaa takapää olemaan heikko ja pää ei pelaa ihan satasella mutta vielä vuosi sitten mummo oli niin pirteässä kunnossa että mietin sen ilmoittamista tokokokeeseen! Mutta sitten maaliskuussa se sai todella ärhäkän pissatulehduksen ja sen jälkeen on voinnissa pikkuhiljaa menty takapakkia. Mutta vielä kesällä käytiin yhdessä mätsärissä ja hienosti mumma jaksoi! Joka aamu pitää vielä tuon nuorimmaisen, Pulman kanssa vähän painia ja hammastella <3 
Ruutin molemmat siskot on menehtyneet syöpään, Jadeneito 10 vuotiaana kilpirauhasessa olevaan kasvaimeen ja Jokaillantähti keuhkosyöpään. Veli Jänkien Hurmuri lopetettiin takapään pettämisen vuoksi 11v iässä, Jämy Jätkä 13v iässä hengitystiesairauden vuoksi. Ruutin emä eli 12 vuotiaaksi ja isä 14v 5kk. R-pentueen isää Remua (Kukkipuun Barju) käytiin moikkaamassa Joensuussa viime kesänä ja niin kevyesti nousi 13 vuotiaalla jalka, ihan mielettömässä kunnossa oleva veteraani!

R-pentueen isä Kukkipuun Barju 2021 elokuussa

Jalostustoimikunnalta saatu tämänhetkinen terveysotanta Riivan suvusta.
Riivan lähisuvun isoin ongelma on harmaakaihi sekä vanhemmiten emän puolelta ainakin tuleva syöpärasite (mutta, miten paljon ravinto, ympäristö jne vaikuttaa, ei voi täysin poissulkea). Tiedän Riivan suvussa olevan myös epilepsiaa, allergiaa, munuaisten vajaatoiminnan vuoksi lopetetun koiran. Emän veljenpennulta on molemmat ristarit operoitu (tällä myös pentue jolla tietääkseni ristarit kunnossa). 

Kaikun emän veljellä oli kilpirauhasen vajaatoiminta (Villi-Joikhu Super-Poweri), ja Kaikun emän kahdella siskolla on ollut oireiluja ihon kanssa, toisesta otettiin kilppariarvotkin ja ne oli kunnossa.  Kaikun veljen pentu on lopetettu veriripulista johtuvaan monielinsairauteen (koiranet), siskonpennulla on paimensukuisten terveystietokannan mukaan allergiaa. Kaikun yhdellä veljellä on kivesvika sekä olkanivelen OCD ja siskolla satunnaisia iho-oireluja. Kaikun siskon tyttärentyttärellä oli molemmissa kyynärnivelissä OCD muutokset (operoitu) ja vasemmassa olkanivelessä myös muutos, ei operoitu. Ja jos ei joku tiedä mikä on OC tai OCD niin se on siis nivelen kasvuhäiriö. 

Riiva on elänyt aktiivista harrastuskoiran elämää ja on vaatinut myös huoltoa - jäsenkorjaajalla käydään kolmesti vuodessa / tarvittaessa ja hierojalla muutamia kertoja vuodessa. Riivan lihaksisto sai viimeksi hierojalta kehuja, miten näin "vanha" on hyvässä lihaskunnossa. Riivassahan ei ikä näy mitenkään eikä kahdeksan vuotiaassa lapinkoirassa mielestäni kuulukkaan näkyä. 

Riiva alkoi ontua oikeaa etujalkaansa 2019 uutenavuotena ja tammikuussa jäsenkorjaaja sai sen oireettomaksi kunnes toukokuussa oireilut palasivat ja kerralla rajumpina. Koko kesä meni kuntoutuessa, kipulääkettä syödessä ja kaikenmaailman käsittelyissä rampaten. Kun OEJ meni paremmaksi, VEJ tippui pois pelistä ylirasityksen vuoksi. Parhaimman avun sain Riivalle silloin kesällä jäsenkorjauksesta ja effektri öljystä. Syyskuussa vihdoin päästiin Ventelälle tutkimuksiin ja Riivan etuosa ja selkä kuvattiin - ei mitään feelua nivelissä mutta ontumisen aiheutti todennäköisimmin pronator teres niminen jänne / lihas kainalossa joka siis kiertää etujalkaa. Saatiin jumppaohjeet ja kipulääkkeet ja sinne jäi ontumiset! Agilityä ollaan tänä syksynä vasta aloiteltu uudelleen koska kunnon kohottaminen on ollut hiukan kysymysmerkki keuhkojen tilanteen vuoksi. Agilityt on kestänyt hyvin ja saatiin jo vähän lajikuntoakin nostettua! 

Kaiku on elänyt elämänsä ilman mitään suurempia haavereita, nuorempana sillä on ollut muutama silmätulehdus, muuten lääkärillä on käyty vain rokotuksilla.

Entäpä ne luonteet? Riiva on ainakin eka pentujen jälkeen jotenkin "aikuistunut" ja pehmentynyt, tai sitten se vain tuntuu siltä kun täällä härvää tuo sen tytärkin :D 

Kaikusta omistaja Heli kirjoittaa näin:

"Kaiku asuu Espoossa luhtitalossa laumassa, johon kuuluu kaksi muutakin lapinkoiraa: Kaikun 1,5 vuotias tytär ja arviolta seitsemän vuotias leikattu narttu. 

Nuorempana Kaiku oli haastava ja teetti töitä vilkkautensa vuoksi. Kaiku on vaatinut paljon aktiviteetteja ja pelkät pitkät lenkit tai metsälenkit irti juosten eivät väsyttäneet Kaikua, vaan on vaatinut myös ”aivojumppaa”. Kotona Kaiku on aina ollut hiljainen, eikä tee itsestään numeroa, mutta innostuessaan ulkona tai treeneissä käyttää ääntään. Korkeassa viretilassa malttia ja itsehillintää vaativissa tehtävissä ns. vuotaa.

Kaiku oppii itselleen motivoivaksi kokemansa asiat nopeasti ja onkin ollut oiva kaveri pelastuskoiraharrastuksessa.  Kaikun kanssa on harrastettu sekä pelastushakua että raunioita. Nuorempana tehtiin jonkin verran jälkeä. Kaikulla löytyy sitkeyttä, josta on hyötyä työskentelyssä pekotreeneissä. Tämä sitkeys kääntyy joissakin tilanteissa myös haasteeksi, kun esimerkiksi ympäristön häiriöistä on vaikea luopua. Kaiku pystyy keskittymään hyvin myös korkeassa viretilassa, vaikka silloin tosiaan joissakin tehtävissä ääni "vuotaa". 

Riistan perään Kaiku lähtee ja nostaa myös esim. peuran jäljet. Tämä on ollut haaste jo nuoresta, koska mikään palkka ei ole toiminut vastaehdollistamisessa. Palkkauksen kanssa saa noin muutenkin edelleen olla itse tarkkana, jotta Kaiku oikeasti palkkautuu. Ruokapalkka on toimivin. Kaiku oivaltaa helposti asioita ja etenkin nenän käyttöön liittyvät tehtävät oppii kuin itsestään. Kaiku on vaatinut paljon työtä ja toistoja hallittavuuden osalta ja niissä tehtävissä, jotka eivät ole koiralle itselleen palkitsevia. Kuten MH-kuvauksessa sanottiin, Kaiku on ristiriitainen: toisaalta rohkea, innokas ja motivoitunut, toisaalta herkkä, varautunut ja "nopeasti syttyvä". Kaiku on aina ilolla ja innoissaan tekemässä hommia. Kaikussa on myös "vakavaa työmiestä", hommat hoidetaan aina. Sellaista säätä ei ole, ettei Kaiku olisi lähdössä mukaan lenkille!

Kaiku ei ole kovin ihmissosiaalinen koira, tykkää kyllä ihmisistä ja on lähestyttäessä avoin ja positiivinen. Antaa vieraiden rapsutella, mutta haluaa itse määritellä, milloin ja kuinka kauan. Vaikka kotona ei ole lapsia, Kaiku on lasten kanssa luotettava ja kiltti. Kotona Kaiku on aina siellä, missä omat ihmisetkin. Esimerkiksi ihmisten ollessa sohvalla Kaikun löytää sohvan vierestä makoilemasta (tai jos on hyvää syötävää, sohvalta vierestä). 

Muiden koirien kanssa Kaiku on herkkä. Toisen koiran eleet voivat saada Kaikun provosoitumaan ja aloittamaan rähinän. Nykyään koirista päästään lenkeillä vaivattomasti ohi, muutamia "arkivihollisia" lukuunottamatta. Kaikun kaveripiiriin kuuluu niin leikattuja kuin leikkaamattomia uroksia ja narttuja.

Kaiku on ollut mulle just täydellinen harrastuskoira, jonka kanssa on ollut energistä ja mukavaa harrastaa!"

Mun ensivaikutelma Kaikusta joulukuussa oli, ettei siinä näy kyllä ikä mitenkään! 9 vuotias uros ja paremmassa kunnossa mitä moni reilusti nuorempi uros! Nauroinkin että tässä nyt oikein mumma ja faari asialla :D Elinvoimaa ainakin on mikä on mielestäni rotumme yksi tärkeimpiä asioita! Kaiku ei ollut mikään säheltäjä vaan narttua kohtaan hyvin kohtelias ja vähä-eleinen, hommien jälkeen eniten kiinnosti kasvattaja-Petran taskussa tuoksuvat namit joita hyvin ponnekkaasti sieltä osattiin vaatia. Hyväntuulinen, hyvä kuntoinen veteraani. 

Ja mitäs Riivasta? Ajatuksia Riivasta voi lukea myös täältä, linkki vie K-pentujen esittelypostaukseen enkä usko että fiilikseni Riivasta ovat muuttuneet kahdessa vuodessa. Riiva on reaktiivinen, terävä ja vilkas - se siis huomaa kaiken ympärillään ja reagoi asioihin, nopeasti. Semmoinen tyyppi että teen ensin ja ajattelen ehkä sitten. Ja nämä piirteet on periytyneet jokaiselle K-pennulle, toisille enemmän kuin toisille mutta jokaisen kanssa on tehty töitä sen eteen että lenkit taajamassa sujuvat ongelmitta eikä ne esim mulla ja Kiusalla suju vieläkään ihan kuin oppikirjasta. Mutta jokaisen olen nähnyt lampailla ja ne kaikki ovat osoittaneet hienoja paimennustaipumuksia ja ihan mieletöntä paimennusälyä! Kun näin vielä viimeisetkin (Ukko & Rexi) lampailla marraskuussa ja kun kouluttajan kanssa juttelin niistä ja Riivan periyttämistä taipumuksista, Outi (Pähkähullun paimennus) totesi että hän ainakin käyttäisi Riivaa toistamiseen, sen pennut on niin siistejä paimenessa. Joten tästä sitten tuumasta toimeen!

Kuva: Elina Seppänen

Paimennuksesta sopivana aasinsiltana se, että Riiva on mun ensimmäinen harrastekoira paimennuksessa ja sen kanssa on tehty enemmän virheitä, kuin hyviä juttuja ja se näkyy koiran itseluottamuksessa - Riiva on jo vuosia ollut jonkinlaisessa "henkisessä" lukossa ja kulkee pitkälti käsijarru päällä. Kerimäellä Lumiluodon Riitta on auttanut meitä ehdottomasti eniten paimennuksessa ja ilman Riittaa, olisi Riivan esikoe jäänyt käymättä. Taipparin lisäksi Riiva suoritti tänä syksynä paimennuksen esikokeen hyväksytysti läpi arvosanalla hyvä. Kiusassa on todella paljon samoja piirteitä paimenessa mitä äidillään, nyt vaan yritän olla sille reilu ja antaa sen kokeilla ja yritän kannustaa ja palkata oikeista jutuista - enkä yritä jarruttaa ja kieltää sitä kaikesta niinkuin äitiänsä nuorempana. 

Riivan kanssa Kerimäellä treeneissä elokuussa, tässä laidunnetaan ja ohjaaja miettii että mitäs sitte

 

Lyhyesti: Riiva on mun mielestä täydellisin tyyppi, mitä maa päällään kantaa. Se on mun sielun puolikas, mun elämäni valo, rakkain otus päällä maan. Ulkoisen kauneutensa lisäksi sen luonne on just mulle sopiva - Se on aina valmis kaikkeen ja tekee aina parhaansa. Vaikka se paimenessa on usein ahdistunut, se silti lähtee joka kerta yhtä innokkaana mun kanssa laitumelle. Mä olen kaikissa tilanteissa aina sen saatavilla ja se mun. Sitä on vaikea kuvailla mitä tuntee tuota, elämän koiraa kohtaan <3 Tiedän että kun aika tulee ja joudun hyvästelemään Riivan, se tulee tuntumaan siltä kun mun elämästä vietäisiin puolet. Niin Rakas se on <3.

Mutta tiedän, että todella moni ihminen ei haluaisi tuollaista koiraa itselleen mitä Riiva on. Moni ei ymmärrä, mitä niin hienoa siinä on. Mitä hienoa on terävässä, vilkkaassa ja reaktiivisessa koirassa? Tosi moni ei oikeasti ymmärrä, että tuollainen koira ja tuollaisen pennut ei tule tyytyväisiksi hihnalenkillä korttelin ympäri 2 kertaa päivässä. Moni ei ymmärrä, miten paljon eforttia ne vaatii että niistä saa järkeviä koiria kaupunkiympäristöön. Moni ei ymmärrä, miten paljon vaatii suhteen kehittäminen ja esimerkiksi vapaanapidon opettaminen vilkkaalle, kaiken näkevälle pennulle joka myös nauttii liikkumisesta ja fyysisistä haasteista. Se ei oo useinkaan helppoa, se ei oo aina kivaa mutta tulevat pennut vaativat paljon aikaa, jaksamista ja ymmärrystä - nämä pennut myydään ainoastaan koteihin, jotka arvostavat vilkkaita sähikäisiä. Näitä ei olla myymässä ensikoiriksi. 

Kolme sukupolvea - Ruuti, Riiva ja Kiusa

Pennuista odotan vilkkaita, harrastuspotentiaalisia sähikäisiä, en usko että nämä on ensikoiriksi hyvä ratkaisu. Paimennusominaisuuksia oletan sukujen puolesta olevan ja Riivan edellisten pentujen perusteella mitään "kivoja, hajuttomia ja mauttomia" kotikoiria näistä tuskin on tulossa. 

Semmoista! Jos jotain kysyttävää jäi niin voi laittaa sähköpostia erimoone at gmail.com , tällä hetkellä on ota pentuekyselyitä tästä pentueesta vastaan sillä iäkkäämpänä narttuna, en usko että sieltä montaa syntyy kun edellisiäkin tuli vain 4. Instagramissa / täällä / kotisivuilla ilmoittelen, mikäli pentuja tulee enemmän.

Loppuun vielä linkit vanhempien luonnetestivideoihin, olkaa hyvä!

Kaiku

Riiva

Kaiku

Riiva