 |
| Onhan Suomenlapinkoirat aivan syötävän suloisia pentuina. Ymmärrän. |
Kun Piikua lähdettiin astuttamaan helmikuussa (ensin kun oltiin saatu sumplittua työvuorot ja K-pennuille hoitaja kotiin sekä majoitus Rovaniemelle.), en todella arvannut, millainen kyselyrumba tästä vielä tulee. En ole ilmoittanut pennuista muutakuin blogissa, kotisivuillani, instagramissa sekä facebookissa paimensukuisten ryhmässä. Eli seuran pentuelistan skippasin kokonaan ja hyvä niin.
Osasin odottaa, että kyselyitä tulee nyt enemmän sillä pennut ovat sopivasti alkukesästä luovutuksessa. Kesä kotona pennun kanssa kuulostaakin kivalta mutta miltä kuulostaa teinipeeloilu marraskuun harmaudessa kun vettä tulee ulkona kuin saavista ja pentu pitäisi käydä liikuttamassa, ettei se hypi seinille? Luoksetuloa pitäisi treenata päivittäin, kiinnostaako se enää työpäivän jälkeen? Kesäloma pennun kanssa ajatuksena tuntuu olevan monelle mieleen. Miksi?
Itse olen valinnut Ruutista alkaen yhdistelmät, mistä haluaisin pennun. Olen seuraillut kasvattajien kotisivuja, ottanut yhteyttä ja kysellyt mitä olisi tulossa kenellekkin ja niiden perusteella valinnut, mistä pentua loppujenlopuksi kysyn. Varmasta esitin kiinnostukseni silloin, kun olin pentuetestaamassa sen emän 2008 keväällä (Ja Varma syntyi tammikuussa 2011). R-pentue sai alkunsa koska halusin Ruutista pennun ja Velho tulikin takaisin siitä riippumattomista syistä ja jäi minulle. Haave tuosta nyt 13 viikkoisesta Kiusasta on elänyt siitä saakka kuin emänsä Riiva näki päivänvalon 2013 heinäkuussa. Piikusta itsestään laitoin heti kasvattajalle viestiä kun näin kuvan onnistuneesta astutuksesta. Voin siis sanoa, että tiedän mitä pennun odottaminen on.
Ja kun kesälomapentujen odottajiin lisätään vielä korona niin syntyy todellinen kyselytulva - pahimmillaan kyselyitä on tullut 5-10 päivässä. Kaikkiin "onko pentu vapaana paljonko maksaa?" viesteihin en ole vastannut, päivittäin vastailuihin olisi mennyt liikaa aikaa joka on pois kotona olevilta koirilta.
Kun olet miettinyt, kuulostaako puuhailu teini-ikäisen raggarin kanssa kivalta ja jaksaako lähteä liikuttamaan pentua syksyllä enää töiden jälkeen ja vastaat rehellisesti kyllä, kannattaa vielä pohtia, onko Suomenlapinkoira sittenkään se oikea rotu juuri sinulle.
Valitettavasti vaikuttaa siltä suurimmalla osalla kyselijöistä tuntuu olevan hukassa se, millainen rotu Suomenlapinkoira on ja mikä on rodun historia. Moni mieltää Suomenlapinkoiran kivana ja helppona kotikoirana joka aina, kaikissa tilanteissa rakastaa lapsia ja toimii kaikkialla automaattisesti hyvin, ilman että tarvitsee itse laittaa kortta ristiin. Minä pyrin kasvattamaan hyvähermoisia, vilkkaita ja fyysisistä haasteista nauttivia koiria joilla olisi myös moottoria aktiiviseen harrastamiseen - ja jokainen varmaan ymmärtää, että sellainen koira ei sovi sohvakoristeeksi tai pihan perälle juoksunaruun? Itse en toivo että suomenlapinkoira muuttuisi täysin "joka kodin omaksi nallekarhuksi" vaan toivon jatkossakin, että rodulta löytyy moottoria ja viettejä eivätkä ne ole lähtökohtaisesti "helppoja kotikoiria".
Suomenlapinkoira (niinkuin kaikki maailman rodut) vaativat kouluttamista, aikaa ja vaivannäköä (toiset enemmän ja toiset vähemmän) että niiden kanssa arki on sujuvaa. Pahimmillaan (mun mielestä parhaimmillaan <3) lapinkoiranpennut on itsenäisiin ratkaisuihin kykeneviä, vilkkaita, taisteluhaluisia, ahneita, räyhäkkäitä jotka vaatii puuhaa pienestä pitäen. Puuhailun vastapainoksi pennut usein pitää opettaa myös erikseen rauhoittumaan. Pennuille pitää opettaa luoksetulo maailman kivoimmaksi asiaksi, palkata oma-aloitteisesta kontaktista tilanteessa kuin tilanteessa. Välillä tuntuu että alle 16 viikkoisten pentujen kanssa saisi olla silmät selässäkin ja itse tosi skarppina, että vahvistaa oikeita asioita. "Sitä saat, mitä vahvistat"
En sano, etteikö lapinkoira myös viihtyisi sielä sohvalla, tai ettei ne osaisi olla lasten kanssa - tottakai osaavat, jos ne opetetaan.
Ja koska lapinkoira on niin suosittu ja pentuja syntyy vuosittain paljon, hajontaa toki löytyy rodun sisällä paljon.
Eli, kun alatte miettiä sitä pennun hankintaa - selailkaa kasvattajien sivuja, yhdistysten sivuilta kasvattajia ja laittakaa sähköpostia ja kyselkää tulevista suunnitelmista, tutustukaa kasvattajaan ja yhdistelmään, mistä olette pentua ottamassa. Itse kun (ainakin koen) tekeväni yhdistelmieni eteen paljon töitä, turhauttaa kun laitetaan "Onko sinulla minulle narttupentu, paljonko maksaa tai koska saa varata?" kyselyitä - Kaikki koirankasvattajat eivät ole "kenneleitä" joissa pentuja tulee liukuhihnalta kokoajan ja aina on luovutusikäisiä pentuja. Suurinosa koirankasvattajista ovat tavallisia, töissäkäyviä ihmisiä jotka (toivottavasti) rakkaudesta rotuun ja kasvatteihinsa tekevät tätä, muun elämän ohella. Pennut syntyvät mun makuuhuoneessa ja hengailevat luovutusikään saakka niinkuin mun muutkin koirat. Me käydään autoajelulla metsässä, pennut saa kirmailla etupihalla aitauksessa mielinmäärin ja käydään moikkaamassa mummoa. Teen kaikkeni että meiltä lähtevillä pennuilla olis hyvät ja monipuoliset eväät annettuna matkaan. Pentuja meillä on ollut nyt 2013, 2014, 2015, 2018, 2019 ja 2020 tulee olemaan "pentutäyteisin" vuosi kun Piikun pentue tulee olemaan toinen ja syksyllä todennäköisesti kolmas ja viimeinen pentue tälle vuotta Riemulle. Tästä seuraava pentue tulee olemaan todennäköisesti 2022.
Tosi moni on myös ilmoittanut itsensä pentujonoon esittelemättä yhtään, millaiseen kotiin pentu olisi tulossa. En ota ihmisiä jonoon kahdesta syystä:
a) Vaikka narttu olisikin ultrattu tiineeksi, pentuja ei silti tule tai syntyy vähemmän tai syntyy kuolleita pentuja.
b) Hätäisimmät ilmoittavat itsensä monelle kasvattajalle jonoon ja kun ilmoitat syntyneistä pennuista jonossa ensimmäiselle, hän vastaa että on jo pennun muualta saanut jolloin minä olen ehtinyt sanoa monelle potentiaaliselle kodille ei (jolloin he ovat varanneet jo muualta pennun.)
En myöskään tee päätöksiä siitä, myynkö pennun kotiin X pelkän sähköpostin, tekstiviestin tai puhelun perusteella. Haluan tavata tulevat kotiehdokkaat kasvotusten, mieluusti ennen pentujen syntymää. Tapaamisen jälkeen molemmat voivat sanoa "ei kiitos" ja hyvä niin!
Millainen kysely sitten herättää minun mielenkiinnon kasvattajana kyselijää kohtaan?
Esittelee itsensä ja perheensä, miten asuu, kertoo koirakokemuksestaan, esittelee kotona mahdollisesti jo olevat koirat, ottaa asioista selvää, miksi päätyi paimensukuiseen lapinkoiraan, on tutustunut kasvatustyöhöni (tai vähintään edes yhdistelmään mistä pentua kysyy), miksi kyseinen pentu kyseisestä yhdistelmästä kiinnostaa, kyselee mieltä painavia asioita. Tärkeintä ei ole jotain jotain lajia aktiivisesti treenaava ja kisaava koti VAAN maalaisjärkinen, rodulle sopiva koti jotka ovat valmiita näkemään vaivaa koiransa kouluttamisen eteen.
Jos sukupuolella on väliä, miksi päädyitte juuri siihen? Ei anna hyvää kuvaa että kerrotaan "emme halua urosta koska urokset ovat kiinnostuneita nartuista" No, joo, eipä olisi jatkossa niitä pentujakaan, jos ne urokset eivät olisi kiinnostuneita niistä nartuista. ...
Ilmeisesti monella rodun kasvattajalla on tällähetkellä tilanne että kyselijöitä, renkaanpotkijoita ja potentiaalisia kotivaihtoehtoja on enemmän, mitä on tarjota. Kasvattajalle tämä on siinä mielessä hyvä että on todellakin "varaa valita", kenelle pennun myy, kenelle ei. Valitettavasti kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, hätäisimmät kyselijät ottavat yhteyttä rekisteröimättömien suomenlapinkoirien kasvattajiin eli näiden "rakkauslapsien" tai "vahinkopentujen" tehtailijoihin. Juju on siinä, ettei hätäiset pennunkyselijät jaksa ottaa selvää asioista. Ja siinä, että rekisteröimättömien kasvattajat todella osaavat "naamioida" tehtailun rakkauslapsien "kasvattamisena".
Erot rekisteröimättömän, pentutehtailun ja rekisteröidyn suomenlapinkoiran välillä karkeasti
Rekisteröimätön
- Useimmiten emo on joko nuori itsekkin (alle 2v) tai nartulla on teetetty joka juoksuun pennut eli pentuja yhdelle nartulle syntyy jopa 7 kuukauden välein.
- Uros asuu yleensä kotona mutta kuka tietää mikä uros on isä oikeasti, nartun veli? Isä?
- Vanhemmilla ei mitään terveystutkimuksia tehty, ei edes minimiä (joka on muuten lonkkakuvaus ja alle 2v vanha silmätarkastus)
- Jos paljon koiria, nartut ovat stressaantuneita, hoitavat pentunsa huonosti mikä vaikuttaa moneen asiaan pennulla, loppuelämän.
- Kasvattajalla ns "perävalotakuu", kun autosi perävalot katoavat pihasta, loppuu kasvattajan kiinnostus pentua kohtaan.
- Ostamalla rekisteröimättömän muutamaa satasta "halvemmalla" kuin rekisteröidyn, saat sekarotuisen koiran ja mahdollistat pentutehtailun jatkumisen.
Rekisteröity
- Nartun on oltava 2 vuotias ensimmäisten pentujen aikaan. Nartulla on pentueiden välillä vähintään yhdet juoksut. (poikkeusluvalla tästä voi poiketa kerran)
- Vanhemmilla vähintään lonkat kuvattu ja silmät peilattu kertaalleen. Itse tutkitutan nartuiltani lonkkien lisäksi kyynärät, selän, polvet ja sydämen, silmät mieluusti kahdesti peilattuina.
- Nartuille annetaan mahdollisuus rauhalliseen, stressittömään penikointiin. Pentuja käsitellään emon niin salliessa päivittäin.
- Kennelliiton sopimuksella, kasvattaja on velvollinen palauttamaan kivesvikaisen pennun kauppahinnasta 1/3 takaisin. Vatsaontelossa hengaileva piilokives on poistettava.
- Rekisteröity on eläinlääkärin tarkastama, tunnistusmerkitty sekä kennelliittoon rekisteröity. Pennun mukana saat rekisteripaperin mistä käy ilmi pennun vanhemmat sekä sukutaulu.
Jos rekisteröimättömän saa "nopeasti" ja se maksaa 1000 €, ja rekisteröityä joudut odottamaan kuukausia ja se maksaa 1100 €, kumman valitset? Kumpaa "kasvatustyötä" sinä haluat tukea?
 |
| En toivo näille rakkaille paloille mitään muuta kuin parhaat kodit. <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti