Ärrät 3 v

12.7.2013 oli perjantai, valvottuja tunteja takana liian monta. Kahdentoista aikaan päivällä pitkän odottelun ja monien yrityksien jälkeen Ruuti jäi leikkuriin ja minä lähdin lääkäriltä käymään kaupassa ja yritin rauhoittua, lääkäriltä luvattiin soittaa JOS jotain tulee, muuten saisin mennä puoli kahdelta takaisin. Puhelimeeni oli soitettu yhden aikaan, puhelin oli jostain syystä jäänyt äänettömälle. Muistan kun cittarin pihalla pidin puhelinta kädessä ja tuijotin "vastaamaton puhelu" tekstiä. Tärisevin käsin painoin soita takaisin ja odotin...

"Kaikki on hyvin, pennut on hengissä ja Ruutia kursitaan kasaan"
Tässä vaiheessa taisi päästä ensimmäinen iso, helpotuksen huokaus.
"Pennut on virkeitä ja äänekkäitä" (taustalta kuului JÄRKYTTVÄ pentujen huutokuoro)
"Viisi urosta..." (voi paska, totesin mielessäni)
"... ja yksi erittäin äänekäs ja tarmokas neiti" (MUN PRINSESSA!)

Tuosta päivästä tuli kuluneeksi tänään kolme vuotta. Muistan tuon päivän varmaan ikuisesti, elävästi. Hirveä väsymys, tietämättömyys, rakkaus niitä kuutta kiljuvaa, mustaa matoa (ne oli enemmä matoja ku marsuja :D) kohtaan. Järkyttävä kiitollisuus Ruutia, pentuja ja mua hoitanutta klinikkaa kohtaan ja vielä suurempi kiitollisuus niitä paria tosi ystävää, jotka auttoi läheltä ja kaukaa, Jonna ja Katja paikanpäällä ja Kati etänä puhelimessa. <3 En koskaan, ikinä unohda sitä. Enkä voi KOSKAAN kiittää teitä tarpeeksi siitä mitä teiltä sain. Me kaikki säilyttiin hengissä ja tänään saadaan juhlia noiden rakkaiden esikoisten kolmatta syntymäpäivää. Toivottavasti mun rakkaat pojat on saaneet synttärilahjaksi extraherkut. <3

Riiva Ruutin pääpuolessa, ruokailemassa vasemmalta oikealle
 Ristiriita, Raudanluja, Ruosterikko, Ruutitynnyri, Rajatapaus

Tytär ja äiti. 3v ja lähes 9v.

Kiitos Ruuti & Remu täydellisimmästä Riivasta. <3