Oppia ikä kaikki.

Että semmonen synnytys tälläkertaa.

En saanut lämpöjen laskua kiinni ollenkaan. Perjantai - lauantai välisen yön Koko läähätti laatikossa ja petaili harvakseltaan, ei erityisen raivokasta petaamista. Illalla söi ruokansa vähän närppien, muuten iloinen, "tiine" itsensä.

Launtai aamuna rento, käytiin kävelemässä. Sisälle päästyä katseli takapuoltaan ja pyyhkäisin paperilla - jaha, jotain ruskeaa mönjää, tiineysvuorokaudet 61/62, ei haise erityisesti muulta kun hiukan rautaiselta.

Ensimmäinen tuotos joskus puol 3 iltapäivällä.

Soitin Seinäjoen raviradan päivystykseen 14:38. Päivystävä tuumasi nuivasti että kuulostaa normaalilta vuodolta (?). Seuraile ja soita jos tilanne muuttuu. Sanon soittavani muutaman tunnin kuluessa, jos jotain muutosta tulee. 15:58 soitan uudelleen, vuotoa tulee reilusti, väri tummempaa. Lääkäri vastaa, ettei tiennyt jäädä odottelemaan puhelua kun lupasin soittaa kahden tunnin päästä. ... ?
Oli menossa navettaan jo eikä tiennyt, koska palaa takaisin Seinäjoelle.
Nice, että good luck vaan.

Soitto Jalasjärvelle päivystykseen. Lääkäri vastaa heti ettei kuulosta oikealta eikä normaalilta, tiedostan ettei edes kuuluta alueeseen mutta lupaa ottaa vastaan (kun Seinäjoki kerran ei ota.)
Koira autoon ja muutamat pentueet kuskannut pyykkikori etupenkille. Miten musta tuntuu et tää on nähty ennenkin?
Jalasjärvellä ollaan vastassa pihalla. Lääkäri tunnustelee kohdunsuun olevan auki, ei pentua kanavassa. Ultrataan, kohdussa jotain ylimääräistä, kaksi sikiötä, ei kummallakaan sykkeitä. Lääkäri halusi kokeilla oksitosiinillä ja liikuttelulla, lähtisikö kohtu tyhjenemään kun oli niin hyvin auennut mutta vartin liikuttelu ja oksitosiini saivat ainoastaan suolen tyhjenemään mutta mitään supistuksia ei näkynyt.
Lääkäri aloitti leikkausvalmistelut, narttu tippaan ja tässä välissä lääkäri hoitaa yhden kyynpureman.

Kyynpuremassa menee ehkä vartti ja Koko tyytyväisenä tipassa jahtailee kärpäsiä. Ruskea velli tahrii lattian.

Tipassa

Lääkäri tulee takaisin, hoitelee mahdollisille pennuille kuivausvälineet, lämpömaton kopan alle, informoi mitä meidän kuuluu tehdä ja laittaa nartun uneen.

ZZZZzzz. Huomaa ryönäinen takamus (ja rasvanapa joka poistettiin samalla)

Lääkäri tekee viillon, minä ja apuihin rientänyt Tia toimitaan hoitajina kun ei muutakaan ole. Kohtu on huomattavan suuri ja näkyy heti että ihan täynnä sitä ruskeaa / mustaa mönjää. Ensimmäisenä ulos tulleesta "pennusta" näkee heti ettei mitään elvytettävää ole, tummanruskea, hädintuskin pennuksi tunnistettava pullahtaa kohdusta ensimmäisenä ulos.

Sikiö joka jostain syystä lopetti kasvamisen ja alkoi hajota kohdussa.

Vieressä on ehjä sikiöpussi jonka sisältö näyttää siltä että kannattaa yrittää elvyttää. Saan pussin käteeni ja sisältö alkaakin elämöidä suhteellisen vähällä ravistelulla ja kuivaamisella! Mustaa mönjää pumpataan käsin kohdusta pihalle ja sitähän riittää. Tia avustaa lääkäriä sillävälin kun minä herättelen pentua.

Pikku tirriäinen, kuin ihmeen kaupalla elossa

Kohtu jätetään paikoilleen, ilmeisesti niin oli parempi tässä vaiheessa. Narttu kursitaan kasaan, pennulle annetaan herätetipat kielelle (useammat, itseasiassa). Pentua tissille mutta ei jaksa eikä osaa tarttua nisään. Muutama äänekkäämpi karjasu tulee kun väenvängällä tungetaan tissiä suuhun.

Lääkekassin, nukkuvan nartun ja pennun kanssa ajetaan takasin Seinäjoelle, yritän pitää pentua lämpimänä pitäen toista kättä pyykkikorissa pennun päällä. Koko vikisee tokkuraisena häkissä.
Koko kannetaan autosta, ihan kanttuvei. Pentukin on niin tokkurassa ettei päästä paljoa ääntäkään. Yö meneekin sitten huutoa kuunnellessa ja korviketta tarjoillessa. Sunnuntai aamuna annan viimeiset korvikkeet kunnes Kokolta alkaa ilmeisesti maito vähän laskeutumaan, pentu on tyytyväinen. Nyt seuraillaan, miten tästä selvitään, vielä ei voi huokaista helpotuksesta ei pennun eikä varsinkaan nartun kohdalla...

Terkuin, koirien kasvattaminen on kivaa ja helppoa

Mulla on soinut lauantaista saakka päässä repeatilla Kelly Clarksonin Stronger. Kyllä sitä mietti lauantai-yöllä yksin lootassa puolikuolleen nartun ja heiveröisen keskosen kanssa istuskellessa, miksi tätä tekee. Tia on ollu kyllä taas huippuna apuna, tuli sunnuntai aamusta tänne niin sain nukuttua muutaman tunnin, teki mulle ruokaa ja valoi muhun roppakaupalla uskoa :D 

"What doesn't kill you makes you stronger

Stand a little taller

Doesn't mean I'm lonely when I'm alone

What doesn't kill you makes a fighter."

Juju 1 vrk

Ja joku kysyy kuitenkin - pentu ei ole varattavissa.


Tuhannet kiitokset Jalasjärvelle eläinlääkäri Jenni Marttilalle ammattitaidostasi! Homma hoitui tyynen rauhallisesti (vaikka apulaisina oli kaks toheloa :D), haava on siisti, molemmat hengissä. Hyvillä ohjeilla kotiutettiin ja <3 En voi kylliksi kiittää, ihan mahtavaa ammattitaitoa ja oikeaa halua auttaa hädässä olevaa. <3