K-pentuetta odotetaan syntyväksi 27.1.2020

Tuleva isoäiti ja tuleva emä neljäviikkoisena

Kyllä on ollut taas haipakkaa! Töitä on saanut painaa niska limassa eikä ole ehtinyt saati jaksanut blogia päivitellä. Aatonaattona 23.12. käytiin näyttämässä Riivan vatsanpuolta eläinlääkärille ja todentotta! Sielä kölli äkkivilkaisulla 4 sikiötä. Pentujen odotetaan syntyväksi 27.1, en ole vielä päättänyt, vienkö Riivaa röntgeniin ja ultraus oli tosiaan todella pikainen (harmittaa etten näillä keleillä kehdannut lähteä Ventelälle Kankaanpäähän, Kari on niin super tarkka ettei tosiaan tarvi miettiä röntgenissä käyttämistä...)

Nyt on pikkuhiljaa Riivan askel hidastunut eikä sohvallekkaan hypätä enää niin keposesti. Viikko sitten se paineli mettässä ja pellolla vielä hurjaa kyytiä mutta tänään ei enää jaksanut muutamaa spurttia lukuunottamatta. Riiva syö hyvin ja on todella hyväntuulinen kaikenkaikkiaan, vähän näyttäis olevan toispuoloinen tuo masu...

Riivan tiineeksi saaminen ei ole todella ollut mikään helppo juttu. Kolmas kerta toden sanoi. Toki olisin toivonut että tämä olisi onnistunut silloin ekalla kerralla mutta näillä mennään. Maksetusta päivystyksestä on paikallisen lääkäriaseman kanssa viestejä vaihdeltu, mä en enää lähde siihen Seinäjoen päivystyksen leikkiin mukaan "musta kura nartun peräpäästä on ihan normaalia synnytyksen lähestyessä".

Mitään hienoa yhteisposeerausta ei ole pariskunnasta teille jaettavaksi koska oli pimeää ja taivaalta sato jäätä, lunta ja vettä vuorotellen :D Uros, minkä kanssa pentue onnistui on Riivalle uros 5, taas jälleen kerran hyvä muistutus siitä että niitä varauroksia kannattaa olla sovittuna ja hyvä muistutus siitä että narttu kuitenkin valitsee uroksen, jonka antaa astua.

Norjassa 2018

Emänä pentueessa siis Riiva, Erimoone Riivanhenki. Riiva on ensimmäisten Erimoosten ainut narttu. Uroksista 2 on kastroituja (ei terveydellistä syytä) ja kahdella uroksella on kaihi (Ruutitynnyrillä totaali katarakta, leikattu 2015 onnistuneesti, Raudanlujalla todettu kortikaalinen katarakta 2015 toukokuussa) ja viimeisellä uroksella viidestä on vielä pallit, terveet silmät mutta LTV1 joka rajoittaa tietenkin lisääntymistä jonkun verran (mutta on siis käytettävissä). R-pentue on Ruutin ainut pentue ja isänsä Kukkipuun Barjun toinen pentue (ensimmäisestä sukua on jatkanut vain yksi narttu).
Sisarusten harmaakaihilöydöksistä huolimatta koen että Riivalla on annettavaa paimensukuisille - se on terve rakenteinen ja tervepäinen. Se liikkuu vaivattomasti ja rakastaa käyttäää kroppaansa - äitinsä tavoin. Näiden 6 vuoden aikana Riiva on käynyt rokotusten lisäksi kerran eläinlääkärissä kun keväällä alkoi etupää oireilla ontumalla. Syy löydettiin syksyllä kun Ventelä teki sille täydellisen ontumatutkimuksen ja lopuksi vielä varmuudeksi kuvasi etupään nivelet terveeksi. Kainalossa oleva etujalan "sisäänkiertäjälihas" oli syystä X suuttunut, tulehtunut ja näinollen kipuili. Karin ohjeilla ollaan syyskuusta asti jumpattu jalkaa ja tadaa! Viimeisin ontuminen oli lokakuun alkupuolella <3 Suuri kiitos kuuluu myös Anulle Kokkolaan joka on ollut meidän luottohuoltaja 6 vuotta <3 Nivelrikolla ja spondyloosilla ja ties murtumilla mua jo peloteltiin mutta ne pelottelut tosiaan lääkäri osoitti tarpeettomiksi. Ja suurin syy Riivan pennuttamiseen on tietenkin se että tällähetkellä se on ainut narttu, josta mä todella haluan itselleni pennun kasvamaan. Teetän itselleni koiran ja niitä yleensä syntyy muutama muukin halukkaille.

Saanalla 2017

Riiva on reaktiivinen, vilkas narttu mikä on välillä noiden nössöjen jälkeen aiheuttanut hiukan uudenlaista suhtautumista kouluttamiseen. Riiva on aina ollut innokas oppija ja tekijä, sopivan urosmainen narttu. Riivan kanssa on aina ollut ilo harrastaa ja treenata kun se on niin täysillä mukana! Metsässä päättömästi rallittaminen on myös aina ollut iloinen asia ja nuorempana se veteli sänkipelloilla syksyllä sellasta maksimivauhtista maratoonia, samalla ku muut syö pupun kakkaa ja kattelee et "sielä se hullu taas menee". En halua tietää, millainen koira Riivasta olisi tullut sohvaperunana tai hihnan nokassa takapihalla hengailevana - pommi? Riiva on vaatinut aina fyysistä tekemistä ja ilman sitä se todella hyppi nuorempana seinille, kirjaimellisesti. Mutta aktiivisen liikkujan ja harrastajan koirana tuo on ollu oikein sopiva. :) Riiva on aina ollut valmis lähtemään lenkille ja järkyttävän raskaat vaelluspäivät lumihangessa, tuulessa ja tuiskeessa ei juurikaan jalkaa oo painaneet. Ollaan käyty talvireissulla Tromssassa, Lofooteilla kesällä, Pyhällä syksyllä ja Haltilla alkusyksystä - Haltilla aukes anturat vähän, muuten ei mitään. Riiva pitää vaeltaessa kokoajan sopivan vetotuntuman ja on muutamiakin kertoja pelastanu mut kivikkoon horjahtamiselta <3 Se on totaalisen väsymätön ja luotettava niin leirissä kuin maastossakin! Ollaan oltu vaarallisissakin paikoissa valitettavasti useamman kerran (ukkonen vuoristossa, lumivyöryvaara) ja kaikesta selvittiin <3 Siispä toivoisin, että Riivan pennut pääsisivät aktiivisiin, harrastaviin ja aikaisempaa koirakokemusta omaaviin koteihin jossa ymmärretään että opettamatta koira ei opi.

K-pentueen emä

Erimoone Riivanhenki "Riiva"
vm 2013

Terveys

Silmät: Terveet [03/19]

Lonkat: B/A [indeksi 114]

Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0
Sydän: Ei sivuääniä
Olat, ranteet kuvattu terveeksi toistamiseen 2019
DM, PRA-prcd, pompe: terve

Leikkaava purenta, ei hammaspuutoksia

Ei allergioita, kutinoita, hormonihäiriötä tmv.

Jalostustoimikunnan terveystiedot Riivan lähisuvusta 2019

Tuloksia
Luonnetesti: +94, laukausvarma (Knuutinen & Puputti), osa-alueet täällä, luonnetestivideo
Poropaimennustaipumustesti: Suositellaan testattavaksi uudelleen (Ei saatu edes lupaa päästää koiraa irti koska haukkui väärällä tavalla. ...)
Paimennustaipumustesti: Hyväksytty (2014, Pasanen)
Agility: Maksi/pikkumaksi3, viimeisin kisavideo
Rally-toko: Kisaoikeus voittajaan, viimeisin rata

Riivan kanssa Somerolla 2017.

Riivan kanssa ollaan treenattu lammas ja nautapaimennusta useammassa paikassa 2014 vuodesta saakka. Ja kuten odottaa saattaa, ensimmäisen koiran kanssa tekee ne pahimmat virheet. Riiva oli nuorempana todella innokas kiertämään laumaa ja se kiertäminen itsessään oli sille paimentamisessa iso palkkio jo. Ongelmaksi tuli kuitenkin se että koira sumputti mut lampaiden keskelle ja näinollen kuljetus oli aika hankalaa. :P Kokeiltiin yhtä taktiikkaa ja saatiin koiralta sammutettua siinä samalla se kiertämistaipumus aikalailla kokonaan ja koira nakkas hanskat naulaan. Tuota fiilistä ollaan yritetty poistaa sitten useampi vuosi ja varsinkin naudoilla ollaan saatu tosi hyviä treenipätkiä ja Kerimäellä Lumiluodon Riitan opissa ollaan saatu jotain "vanhaa Riivaa" takaisin. Paimennusharrastus odottaa uutta kipinää harrastaa, juuri nyt sitä ei ole.

K-pentueen isä

Seitavuoren Keppone "Jekku"

Terveys

Silmät: Terveet [07/18]

Lonkat: A/A [indeksi 117]

Kyynärät: 0/0
Selkä: Ei tutkittu
Polvet: 0/0 [vanhentunut 2018]
DM, pompe, PRA-prcd: terve

Jekun terveystiedot 2019

Jekkua käytin viime kesänä Kokolle (Erimoone Silmäterä) mutta sieltä syntyi vain yksi narttupentu. Pidän Jekusta uroksena ja sen suvussa on paljon tuttuja koiria, esimerkiksi Jekun isoäidin isä oli aikanaan yksi hyvin vahva vaihtoehto Ruutin pentueelle isäksi ja Jekku pentuesisaruksineenhan jäi isänsä ainoaksi pentueeksi. Pidän myös Jekun liiottelemattomasta, toimivasta paimenkoiran rakenteesta sekä tietenkin siitä, että sillä on suvunjatkamisvietti kohdillaan. Muistan kun syksyllä kaverille tuumasin Kokon ja Jekun Jujusta että harmittaa, että annan sen sijoitukseen kun se oli niin kivanoloinen, täysjärkinen pentu - mutta nyt mulle on syntymässä sille sisarpuolia! Ei tarvi harmitella enää. 

Koska ilmeisesti Kokon tiineysajassa meni jotain mönkään (muut 2 pentua olivat mädäntyneet kohtuun sisälle ja Juju oli todella pieni kun leikattiin ulos), on vielä vähän mysteeri, mitä Jujusta (Mintusta) tulee ja tuleeko siitä koskaan sellaista, jota jalostukseen käyttäisi. Jekulle mulla ei tällähetkellä ole muita narttuja, jotka suvullisesti passaisi eli jos Mintusta ei sukua jatkamaan ole, on Jekulla toinenkin pentue meillä, josta mahdollisesti voisi jatkoa tulla. Riiva x Jekku yhdistelmää on jalostustoimikunnalta kysytty 2019 ja silloin suositus saatu maininnalla "Jalostustoimikunta haluaa kuitenkin huomauttaa yhdistelmässä olevan hieman epilepsiariskiä." Ja kasvattajan lisäys on että Riivan veljien kaihi ja kaihiriski kannattaa myös huomioida. Pennut tulevat käymään ennen luovutusta virallisessa silmätarkastuksessa eläinlääkäri Elina Pietilän luona sekä niistä lähetetään verinäytteet Hannes Lohen koirangeenit harmaakaihitutkimukseen.

Yhdistelmältä toivon vilkkaita mutta hyvähermoisia paimensukuisia joilla riittää rahkeet harrastamiseen tavoitteellisemminkin. Pelkiksi sohvakoristeiksi en pentuja myy nyt, enkä jatkossakaan. 

Yhteydenotot mieluiten sähköpostitse joihin vastaan kun suinkin ehdin. Olen päivät töissä joten puhelimeen en useinkaan pysty vastaamaan. Kerro sähköpostissa itsestäsi ja perheestäsi, millaiseen kotiin pentu olisi tulossa sekä mahdolliset toiveet pennun suhteen. Pelkkiin väri kyselyihin en vastaa.