Ruutin kanssa käväistiin tänäkin vuonna TOKOn SM-kisoissa Vantaalla toukokuussa. AVO2 muistaakseni, ruutua ei löytynyt mutta merkki kierrettiin hyvin! Ja tuttuun tyyliin paikallaistuminen muuttui paikallamakuuksi kun Ruuti katsoi mallia vieressä makuulle laittaneesta koirasta :D Mutta fiilis oli silti hyvä ja meidän Lappalaiskoirat ryn joukkueella hieno tiimihenki! Kiitos joukkueelle :)
Kesä on mennyt agilityn merkeissä. Kesäkuussa kisattiin Vaaman kanssa naapuripitäjän kisoissa, kaksi rataa kisattuna ja ylitoimitsija tulee hakemaan mua autolta "Tuomari haluaa mitata sun koiran".
Voi. Hele. Vetti. No, koira mukaan ja mitattavaksi. Ei ainakaan ollut ainakaan mitenkään rauhallinen paikka mittaukselle, siinä just ooteltiin rataantutustumista niin koko kisakansa sai siinä todistaa tätä hienoa tapahtumaa.
Tuomari nosti koiraa kaulan alta niin että etutassut roikkui ilmassa, päästi jalat laskeutumaan takaisin pyödälle ja löi mittatikun lapojen päälle "Selvä maksi".
Siinä sitten kyselin (toisen kisaajan) kanssa, miten tästä eteenpäin, saadaanko kisata normaalisti vai mitä tää kollegiolle meneminen käytännössä tarkoittaa. Toisen mitattavan omistaja kysyi, saavatko osallistua SM joukkueeseen ja vastaus oli selkeästi EI saa, koirien oikea kokoluokka tulisi määrittää "mahdollisimman pian".
No, asiaa siinä sitten kotona selvitettyäni (yritin tätä jo kisapaikalla selventää tuomarille) että meillä on siitä päivästä aikaa 6 kk mittauttaa koirat kollegiolla uudelleen "Säännöt tulevat muuttumaan" joo, mutta eivät olleet muuttuneet vielä siihen mennessä.
Pari viikkoa meni ja tuli sagilta tiedote siitä että KAIKKI kisaavat koirat mitataan uusien kokoluokkien tulemisen vuoksi eli suomeksi - mun 6 vuotias pieni rääpäle joka ei nytkään pääse aikoihin kolmosissa olisi saanut kisata kesäkuuhun 2018 saakka medeissä ja jäädä siitä sitten eläkkeelle. Mutta kiusa se on pienikin kiusa ja nyt kisa aikaa onkin enää tämän vuoden joulukuuhun.
Meni vähän fiilikset.
Heinäkuussa kisailtiin enemmän Riivan kanssa - hyviä hyllyjä toisten perään mutta ei niin ei. Kokkolassa klagissa oltiin ihan eri radalla, Lapualla meni jo vähän paremmin... Vaasassa 30.7 ei enää ajatukset pysyneet kasassa. Mulla alkoi kesäloma heinäkuun 29. Iskä joutu sairaalaan teholle 28.-29.7 välisenä yönä.
Oli tarkoitus mun kesälomalla maalata mökki ja öljytä terassi. Piti lähteä Turkuun niin että iskä pääsis Vellun kans lentämään. Oli tarkoitus mennä joku viikonloppu kalastamaan. Oli tarkoitus että iskä pääsee katsomaan Pöpöä Seinäjoen ryhmänäyttelyyn ku sillä oli sopivasti sillon iltavuoro. Oli niin paljon mitä olis pitänyt tehdä ja sanoa.
Iskä nukkui pois 1.-2.8 välisenä yönä.
 |
| Iskä ja Pöpö 2013 kesällä. |
Koko kesä meni töissä ja kisoissa. Kokoajan mietin "sit kun oon lomalla". Mä en oikeestaan edes muista tosta lomasta mitään.
Iskä oli aina valmis auttamaan, silloinkin kun apua ei välttämättä olisi edes tarvinnut. Tämä värssy kuvastaa iskää täydellisesti
"Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit,et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit."
En tiedä, tuunko koskaan olemaan yksinäisempi kun nyt. Ikävä musertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti