Olihan siinä taas yhdenlainen rupeama, on mennyt "pari" viikkoa sulatellessa taas.
Riiva aloitti juoksunsa sopivasti 4.8.
Progetesteissä käytiin ekan kerran juoksupäivänä 9. Proget oli nousussa mutta ei vielä hätää ja sovittiin uusi testi 11 juoksupäivälle. Nyt näytti jo paremmalta mutta ei vieläkään hengenhätä astutusreissulle, siispä sovittiin vielä seuraavalle aamulle testi.
Tämän testituloksen perusteella lähdin perjantaina eli siitä seuraavana päivänä ajelemaan kohti Etelä-Savoa tapaamaan 9 vuotiasta urosta jolla ennestään kaksi pentuetta. Tämän uroksen käyttö on pyörinyt minulla mielessä siitä asti kun tapasin sen juniorina Kolilla katselmuksessa, eloisa, ystävällinen, kaunisrakenteinen uros.
Tarkoitus oli alunperin käyttää tätä urosta Varmalle keväällä 2018 mutta pienenä yllätyksenä samalla viikolla kun Varma oli tarkoitus astuttaa, astutti toinen paimensukuiskasvattaja narttunsa tällä uroksella mitä kaavailin Varmalle. Tuumin, ettei ehkä kahta pentuetta samalle urokselle samalla viikolla joten kosittiin onnistuneesti Kuru iskäksi V-pennuille, Kuru, jota olin alunperin kaavaillut sulhoksi Riivalle.
Tämä samalla viikolla astutettu narttu jäi tyhjäksi joten suuntasimme Riivan kanssa Etelä-Savoon kokeilemaan onneamme.
Pääsimme perjantai-iltana perille ja harmikseni huomasin heti pihaan ajaessa että uros on todella ylipainoinen. Päästin Riivan autosta ja Riiva lähti hurjaan juoksuun ympäri pihaa, toisen puuskuttaessa perässä :( Jonkunlaista astumisyritystäkin oli, mutta valitettavasti tuossa kunnossa uroksen on mahdotonta astua luomuna, lisäksi säälin oikeasti Riivaa kun yli 30 kg uros hyppii selkään :(
Juotiin teet ja sovittiin että tulen vielä seuraavana aamupäivänä kokeilemaan. Yritystä oli selkeästi vähemmän mitä illalla, pelotti saako uros yrittäessään selkään sydänkohtauksen...
Onneksi tällä komealla uroksella on kaksi pentuetta joista ainakin muutama uros on sukua jatkanut. Voi olla että kyselen jotain niistä joskus jollekkin nartulle ja toivon myös että omistajat takaisivat tälle papparaiselle helpot, kivuttomat eläkepäivät ja laihduttaisivat sen normaalipainoiseksi.
Perjantaina sain myös kuulla, ettei uros ollut keväistä narttuakaan pystynyt astumaan vaan narttu oli lopulta keinosiemennetty. Tämän kun olisin tiennyt ennen matkaan lähtöä, olisin tiennyt jättää koko keissin väliin...
Onneksi oli Herra X jonka luo menimme lauantai-iltana. Hyväkuntoinen uros jaksoi juosta tarhassa Riivan perässä ja nalkitti Riivan n 10 min juoksentelun jälkeen. Sunnuntai-iltapäivällä otettiin varmuudeksi vielä uusinta.
Kaikella on tarkoituksensa. Aikoinaan kun Ruutia olin astuttamassa Shacal Rommelilla toukokuussa 2013 Pohjois-Savossa, oli ihan samanlainen tilanne. Aikaa sitten sovittu uros jolla oli "luomupennut" hetkeä aiemmin painoikin 35 kg eikä astumisesta todellakaan tullut yhtään mitään. Keväisenä lauantai-iltana ihmettelin S-marketin pihassa mitä tehdä kun kyydissä on tärppinarttu, kiinnostavien urosten silmätarkit on kaikki menneet vanhaksi eikä lauantaina tai sunnuntaina pysty tarkkaamaan (ja maanantaina olisi juoksu ollut jo ohi.)
Silloinkin päädyimme urosvaihtoehto B:hen eli Kukkipuun Barjuun joka hoisi homman miehekkäästi molempina päivinä. Niistä syntyi maailman rakkaimmat ekat Erimooset ja maailman hienoin Riiva <3
Kaikella on tarkoituksensa ja onneksi kävi tuuri ja saatiin käyttöön Herra X - mielessäni olin pyöritellyt urosta useamman kerran mutta todennut etten sitä varmaan käyttööni saa. Onneksi kuitenkin kysyin ja lupa tuli!
Eilen käytiin ultrassa ja Riiva oli tyhjä. Seuraavaa juoksua odottelen toukokuulle joten silloin vielä yksi yritys. Eli toivotaan Riivalle K-pentuetta 2019 kesälle, me treenataan ja kisataan nyt sitten tää luppoaika (koska ens kesä toivottavasti menee sielä pentulaatikolla <3)
Ensi vuodelle myös mahdollisesti suunnitelmissa astuttaa Koko (Erimoone Silmäterä), Akka (Erimoone Tähtitede).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti