Kiusa treeneissä 10.6 Kuva: Terhi Honkonen |
Kesäloman kunniaksi pakkasin 5 koiraa ja itseni autoon ja hurautin Kerimäelle. Torstaina treenattiin illalla yksi kierros kaikkien viiden kanssa (Riiva, Velho, Kiusa, Pulma, Herja) ja perjantai aamulla jatkettiin toiset kierrokset. Ei muistaakseni mitään ihmeempiä kummassakaan treenissä, torstain ekalla kierroksella oli Kiusalla vähän nupit kaakos ja käytiin sitten pieni kehityskeskustelu siitä (varmaan jo tässä vaiheessa päätin, ettei esikoe mene sen kanssa läpi). Kiusalle saatiin kuitenkin hyviä ja rauhallisiakin pätkiä mutta kun sieltä kupista läikkyy kokoajan yli. Ensin muutaman kerran, sit vähä enemmä ja lopulta kaatuu lasi. En tiedä, onko se sitten hermojen heikkoutta vai sitä ettei vielä kykene hillitsemään sitä kaikkea mitä sisältä pulppuaa?
Välipalkka perjantain treeneissä. Erimoone Kiusanhenki "Kiusa" Kuva: Terhi Honkonen |
Vaikka perjantaina saatiinkin aivan hyvä mielentila päälle, lauantaiaamuna se kaikki pienikin varmuus oli poissa. Mua jännitti ja Kiusa sai siitä toki vielä vettä myllyyn - majapaikalta lähtien se vinkui, hyppi mua vasten ja läähätti naama kireänä. Jostain syystä mä halusin mennä sen kanssa ensin, ehkä ajattelin että olis kiva saada se "jännittävämpi" koira pois alta.
Kuinka väärässä sitä taas olinkaan! Käytiin kävelemässä ennen meidän vuoroa ja jotenkin koira muka jo rauhoittui. Aitaan mentäessä olin vieläkin vähän epävarma, saanko jättää koiran käskyn alle kun otan lampaat aitauksesta vai pitääkö koiran antaa työstää ne itse ja oma-aloitteisesti (vastaus, sai jättää käskyn alle). Näin jälkikäteen ajateltuna, kannattaisi jättää Kiusa päivän viimeiseksi että olis ite varmempi jo menosta.
Mentiin pyörölle ja koira teki perinteisen "juoksen miljoonaa" pyörön vieressäpyrähdyksen, käskin sen aika napakasti luokseni ja kehuin. En jättänyt Kiusaa käskyn alle ja avasin portin (enkä edes tiennyt missä koira on tarkalleen). Lampaat tuli vähän hätäisesti ulos, portti kiinni ja kun lähdin portilta pois, huomasin että yksi lammas oli menossa muiden ja mun edellä n. 2 metrin päässä. Mä yritin muiden kanssa mennä siitä vähän sivummalle ja toivoin että olis vetoa riittävästi - samassa pieni paimenKiusa hoiti asian kun se edelleen oli ilman mitään ohjeita "jossain" takana hengailemassa, se ampaisi lampaan perään (niin, perään, ei se muuta osaa) ja lampaaseenhan tietty tuli vauhtia. Lammas juos aitauksen päähän jonne koira jarrutti ja lammas juos meidän luo ja tilanne rauhottu mutta siinä vaiheessa kun koira ampaisi perään tuomari huusi "Keskeytys, kytke koira!". Ihan ymmärrettävää kyllä! Koira kiinni ja meidän esikoe oli ohi kolmessa minuutissa :P Muista ensi kerralla ottaa ne lampaat häkistä pois niin kuin teet aina treeneissä - koira häkin ulkopuolelle käskyn alle ja lampaat ulos. NO, nyt treenaamma mielentilaa ja lokakuussa uus yritys! Ollaan tän jälkeen treenattukin jo ja Kiusa ei mennyt rikki tästä vaikka olinkin sille tosi epäreilu :/ Kikka parka, teki mitä osasi!
Kiusa treeneissä 10.6 Eka kerta sillalla, hienosti menee ! <3 Kuva: Terhi Honkonen |
Häkistä lampaat mukaan ja menoksi. Pulma, Erimoone Luonnonlahja esikokeessa 11.6.2022 Kuva Terhi Honkonen |
Pulman kanssa olinkin sitten jo monessa asiassa viisaampi. Vein koiran suht kauas portilta ja jätin sen käskyn alle, Pulma odotti rauhassa ja tarkasti että sai luvan lähteä mukaan tasapainottamaan. Ohjaaja tosin onnistui möhlimään tässäkin hiukan, -4 pistettä siitä kun unohdin laittaa semmosen muovilenksun tohon portin ympärille kiinni eli portti jäi auki, lisäksi arvostelussa lukee että "hiukan hätäinen". Meh.
Erimoone Luonnonlahja "Pulma" esikokeessa Kuva: Terhi Honkonen |
Pulmahan on lampailla ihan mega, super hieno! Mun ei todella tarvi pelätä etteikö se olis apuna, etteikö se ehtis, etteikö se olis kuulolla. Se tasapainottaa hienosti ja on oikea työmyyrä! <3 Se on kyl todellinen Luonnonlahja! Niin pieni ja pätevä lapsikoira <3 Pulman kanssa kaikki on kivaa ja helppoa, tiesin että pystyn kokeessa luottamaan siihen 100%.
Erimoone Luonnonlahja "Pulma" tarkkailee laidunnusta esikokeessa Kuva: Terhi Honkonen |
Muutaman kakansyöntitauon Pulma teki laidunnukseen mentäessä, ei huonosti kun treeneissä otetaan yhdessä tuumaustaukoja välissä eli hienosti jaksoi! Laidunnus sujui hyvin, jäin liian kauaksi aikaa lampaille joten en päässyt sieltä enää pois eikä koiraa oo opetettu myöskään mua siinä auttamaan mutta onneksi oli esikokeessa ok jäädä sinne. Laidunnuksen jälkeen kuljettiin sillalta, lampaat tuli kaikki mutta Pulma jätti sillan välistä ja tuli vierestä. Pysäytys on tuonut mulle eniten harmaita hiuksia Pulman kanssa - sille on täysin lain vastaista lähteä takaa tasapainosta eteen - se ei yhtään hoksaa, MIKSI sen pitää jättää se paikka sielä (Toki, varmasti nuorelle koiralle myös hankalaa kohdata lampaat edestä? Ei olla opeteltu.) Aattelin et se on ihan 50 - 50 saanko koiran eteen ja SAIN! Se irtos! Vähän epävarmasti tuli ja jäi lähelle mut pääsin tsekkaan linjan ja rauhas siirtyi takaisin taakse.
Pulma sillan jälkeen. Yritän näyttää kepillä ettei kiertäis eteen vaan pysyis takana. Hyvin lukee ja ei ota nokkiinsa. Kuva: Terhi Honkonen |
Uudelleenhäkityksessä ei mitään ihmeempiä, ohjasin koiran vähän kauemmas aidan viereen odottamaan että saan portin auki ja avasin rauhas portin (ja huomasin et jätin sen auki...... arg!) ja sanoin vaan Pulmalle et "tuuppa" ja sit se otti muutaman askeleen lampaille ja lampaat meni nätisti takasin. Ihan M I E L E T Ö N lapsikoira!!! <3 <3 <3 <3
Uudelleenhäkitys. Kuva: Terhi Honkonen |
Erimoone Luonnonlahja
PAIM-E
PAIM-E
Tuomari: Mari Morko
Häkki 11/15 pistettä "Portti ei kunnolla kiinni. Hieman hätäinen."
Pysähdys 12/15 pistettä "Hyvä yritys"
Laidunnus 19/20 "Ohjaaja jää lampaille. Koira tarkkailee hyvin"
Uudelleenhäkitys 5/5 "Ok, nätti ja sujuva"
Kuljetus 27/30 "Pääsääntöisesti miellyttävää, koiralla muutama ajatuskatko"
Pysähdys 12/15 pistettä "Hyvä yritys"
Laidunnus 19/20 "Ohjaaja jää lampaille. Koira tarkkailee hyvin"
Uudelleenhäkitys 5/5 "Ok, nätti ja sujuva"
Kuljetus 27/30 "Pääsääntöisesti miellyttävää, koiralla muutama ajatuskatko"
(Muutaman kerran pysähty syömään papanoita ja ennen laidunnusta kieriskeli kakassa. Oon silti ylpeä että se otti omat puhallustauot ku kerta sitä tarvitsi, on kuitenkin niin kokematon koira vielä kyseessä.)
Käyttäytyminen 14/15 pistettä "Satunnaisia sijaistoimintoja"
88/100 pistettä, PAIM-E hyväksytty arvosanalla erittäin hyvä, EH.
Eli jos olisin laittanu portin kunnolla kiinni, Pulma olis saanu erinomaisen! Aina jää parantamisen varaa xD
Tää kuva <3 Nää oli meidän ensimmäiset oikeat paimennustreenit Pulman kanssa, Kätkänpaimenella Tervolassa elokuussa 2021. Niin siisti koira <3 Kuva: Elina Seppänen |
Perjantai ja lauantai oli molemmat todella kuumia päiviä, katselin säätiedotteesta et puolipilvistä ja +22 ja todellisuus olikin et aurinko helotti täydeltä terältä ja +26. Velho on ihan täydessä turkissa joten vähän mietin miten se kykenee tekemään mitään, onneksi varuiksi olin ottanu harjan mukaan niin harjasin sen majapaikassa sit lauantai-iltana xD Tässä vaiheessa taas pakko sanoa ja kehua meidän majapaikkaa Kerimäellä - Wanhan Apteekin Majatalo, siitä ajaa Riittalle 10minsassa, ihana majapaikan omistaja Sanna ja ihan mielettömän kaunis miljöö <3 Sielä sielu lepää <3 Mä sain sitten tietty auringonpistoksen vaikka oli miten lippis päässä ja kärähdin ihan huolella jo perjantaina - aurinkorasva oli mukana, autossa. Jopa mun sääret paloi mitä ei oo tapahtunu koskaan suomesssa! No, lauantaina tosiaan alko päätä juiliin illalla ihan huolella ja arvatkaapa oliko lääkettä mukana? Ei. Yritin juoda vettä ja syödä mut alkoikin vaan oksettamaan :) :) :) :) Sain koirat iltahoidettua jotenkuten ja sitten 10 aikaan pää tyynyyn ja kädet ristiin et särky kaikkoaa nukkumalla - eeeeehei! Eihän se niin mene. Yhden aikaan heräsin ja päätä jyskytti entisestään ja pelkästään sängystä nouseminen sai yrjön nouseen kurkkuun. Great. Millä mä muuttuisin ibuprofeiiniksi keskellä lauantaiyötä? ..... No, kokeilin onneani ja laitoin Sannalle viestin et onko se hereillä ja onko sillä lääkettä. Mies oli sit kuullu et puhelin piippas ja muutaman minuutin päästä mulla oli ovella arsenaali särkylääkkeitä <3 <3 <3 <3 ÄÄÄÄÄÄ, en kestä miten maailman siisteintä ja miten uskomattoman ja loputtoman kiitollinen olen avusta <3 Otin kaks nelisatasta, menin sänkyyn ja vartissa särky alkoi hellittää ja oksetuskin hävisi. Huh helpostusta! Ja loppuyö nukuttiin koko porukka ku pienet siat <3 Kiitos Sanna ihan kaikesta, oot ihan super huippu <3
Sunnuntai valkeni ja ihan ensimmäiset paimennuskokeet kolkutteli. En oikein tiennyt, oliko mulla mitään jännitettävää mut jotenki ku oli saanu noi nuorukaiset hoideltua niin näiden "vanhusten" kans tuntu tutulta ja turvalliselta. Alunperin ilmoitin siis esikokeesee Kiusan ja ykkösiin Velhon & Riivan mut hiukan penkin alle menneen treeniviikonlopun jälkeen jotenkin sisuunnuin et perkele, mähän ilmotan Pulmankin esikokeeseen xD Laitoin vielä Pähkähullun (Paimennuskuplassa) Outille viestiä tyyliin keskellä yötä et ilmotanko ja sieltä tuli heti "JOO!" :D Ei tartte hullua yllyttää :D Ja hyvin kävi <3
Mut joo, sunnuntaihin! Ilmotin koirat ja niinku syksylläkin, päätin viedä Ritun eka ja Tonan toisena ihan siks että edelleen Ritu on mulle jännittävämpi JA edelleen, se on Se koira.
Erimoone Riivanhenki pysäyttämään menossa Kuva Terhi Honkonen TAI Sanna Rasimus? |
Nyt oli jotenkin tosi paljon rennompaa lähteä Ritun kanssa ku esikokeeseen, kun vähän tiesi miten se voi mennä JA mä vaan nautin siitä, että mulla on 9 vuotias narttu joka oli synnyttäny 4 kk ennen koetta ja pennut oli luovutettu 2 kuukautta ennen. Se oli kalju ja toki fyysisesti se olis voinu olla paremmassakin kunnossa mutta vitsit! Mikä elinvoima <3 Häkissä ei mitään ihmeellistä, täytyy sanoa etten muista enää tarkasti siitä mitään et kai mua sit jännitti kuitenkin xD Kuljetukses ei mitään ihmeellistä, muutaman kerran unohti ittensä rauhottelemaan kauemmas mut tuli muutamalla pyynnöllä rauhas mukana, ei mitään rempomista.
Pysäytys sujui tosi kivasti, toisinku sillon viime syksynä esikokeessa :D Riiva lähti vähän hitaasti eteen mut onneksi alotin hyvis ajoin ohjaamaan ja Riiva pysähtyi ite tarpeeksi kauas lampaille ja jäi hyvin vartioon ja sain katottua linjan rauhassa, siitä takas lampaille ja raaaauhassa ohjasin koiran taakse. Silta oli pysäytyksen jälkeen eikä siinä mitää ihmeempiä. Pysäytyksestä ja sillalta ei lähteny yhtään pistevähennyksiä!
Laidunnus 10.6 treeneissä Kuva: Terhi Honkonen |
Laidunnus olikin sitten vähän jännempi ku just ennen meidän vuoroa (oltiin neljänsinä) tajusin etten oo koskaan tehny lampaan kiinniottoa :D ! A p u a! Onneksi siinä oli ainakin Rasimuksen Sanna jolta tuli hyvät viime hetken vinkit miten selviän siitä :D Ja selvisin. Laidunnusaikahan on 2 minuuttia ykköses jonka jälkeen tosiaan ohjaaja nappaa jostain lampaasta kiinni (demonstroidaan sitä et jos pitää sorkkaa tms kattoa että pystyy sen tekemään) ja tää kiinniotto jännitti koko laidunnusajan, päässä pyöri vaan ku mulle sanottiin "Ota se lähimmäinen vain sen enempää miettimättä, jos valitset ennakkoon kenet otat niin lammas kyllä hoksaa ja et varmasti saa sitä kiinni" :D Lampailta en sitten laidunnuksessa päässyt pois mutta lampaat lähti valumaan alueelta ulos jolloin totesin et on siirrettävä koiraa toiselta laidalta toiselle ja pyysin koiran alueelle ja ohjasin menemään sille reunalle minne lampaat valui ja tää onnistu huipusti! Vaikkei oo koskaan tehty aikasemmin, koiraa oli kuitenkin pakko siirtää jos halus et lampaat pysyy alueella. Liikkeelle lähdössä sössin itte ihan h u a l e l l a . Olin jotenkin niin helpottunut että kiinniotto sujui ja lampaat pysyi alueella vaikka tuli korjaus ja kun lähdin liikkeelle lampaiden kanssa niin ohjasin Ritun IHAN keskelle lampaita et "mennään!" (Ritullehan ei keppiä voi käyttää ku paineistuu niin paljon siitä) ja Riiva teki työtä käskettyä ja jysäytti ihan läheltä laumaa taakse ja siitä yks lammas irtos porukasta ja teki kunniakierroksen siinä ympärillä mut koira pysähty käskystä ja lammas rauhottu takas porukkaan - Luojalle kiitos ton koiran tilannetajusta! Kiltisti teki niinku pyydettiin ja sit melkein meni puihin...
Portin jälkeen, loppusuoralla Kuva Sanna Rasimus? |
Laidunnuksen jälkeen portista läpi joka oli samalla toinen esteistä mut nyt täytyy kyllä sanoa et mä en muista yhtään mikä oli toinen este :( Molemmista + sillalta saatiin täydet mut en millään muista sitä toista... Uudelleen häkitykses ei mitään ongelmaa. Oli lepposampaa kaikinpuolin tää kisa kun esikoe! Tiesi jo et pystyy luottamaan ja mä hoen mielessäni kokoajan "lampaat liikkuu, koira tekee töitä, lampaat liikkuu, koira tekee töitä, ei koiran tarvi juosta pää kolmantena jalkana ja räyhätä 24/7 et voi sanoa sen olevan tarpeeksi töissä" TÄSSÄ on ollu itellä tosi iso juttu ja käänteen tekevä ajatustapa! Jotenkin on aina vaan kehuttu ja hypetetty sitä NOPEAA NÄYTTÄVÄÄ paimentamista (ja jos koira on haukahdellut niin "se on vaan pää auki kokoajan eihän se mitään paimenna") ja sitten kun itse ei ole tajunnut mitään niin on jotenkin pitänyt Riivaa ihan vääränlaisena. Mutta siihen toki vaikuttaa se että Riiva oli nuorena vauhdikas, tarmokas, äänekäs ja nopea reagoimaan. Sillä ei tullut tasapainokuljetus mitenkään luontaisesti vaan se olis VAAN halunnu kiertää, pitää lampaat paikallaan mulle kerättynä. Sitä ahdisti se että liikkuessa siltä tuntu et lampaat karkaa ja se ei hallitse niitä - ja lampaiden karkuuttaminen on tolle koiralle ultimaattisesti pahinta, mitä voi tapahtua ja SIKSI se tulee yli varovasti ja rauhoitellen eikä uskalla enää käyttää ja näyttää sitä, mitä se sielä on. Voi Ritu, kun saatais sun sisäinen lapsi kaiveltua joskus vielä esille ja kertoa sille että on ok tehdä virheitä ja kokeilla! Tärkeintä on yrittää ja epäonnistua kun olla yrittämättä. Äääh miten rakas voi koira olla ja miten surullinen olen siitä, että olen ollut sille niin epäselvä ja epäreilu ohjaaja vuosia :( Tossa koirassa olis ollut potentiaalia jos joku olisi osannut kertoa mulle, mitä mun pitäis sen kanssa tehdä (muutakuin kieltää sitä kiertämästä ja yrittämästä....). Kumpa sille olis nuorena jo kerrottu että virheet on ok ja että minä ohjaajana olen sielä sen tukena ja apuna. No, näillä mennään mitä meillä nyt on.
No joo, tuli siinä vähän historiaakin kerrattua samalla. Mutta jos takaisin tuohon kisapäivään :P Kokeen jälkeen vein koiran autolle ja laitoin Elinalle viestin että Riiva sai ykkösestä tuloksen! Jo pelkästään hyväksytty tulos tuntui aivan huipulta, kun vielä 6 vuotta sitten sana "esikoe" sai mut niin ahdistuneeksi että aloin lähes itkemään (mukava harrastus, ehhh). Kun tulin autolta takasin pihaan, näin koetoimitsijan tulevan meidän arvostelulomakkeen kanssa ja kysäisin siinä ohimennen, mitkä pisteet saatiin. "Erinomainen! 92 pistettä!"
Ja ihan spontaanisti tuli itku. Helpotuksesta, ilosta, yllätyksestä, ylpeydestä ja Rakkaudesta tuota maailman Rakkainta kohtaan <3 Ja myös ylpeydestä itseäni kohtaan, millasen matkan oon tehnyt ja miten paljon oon kasvanut siitä kun ajattelin ettei musta oo mihinkään enkä ikinä voi osallistua paimennuskokeisiin ja nyt ohjaan neljää koiraa saman viikonlopun aikana. Se fiilis, kun tietää, etten mä ole turhaan uskonut tohon koiraan ja en ole turhaan tätä tietä sen kanssa kulkenut. En ole turhaan kuunnellut sitä länkytystä siitä miten "Ton kanssa on turha harrastaa tätä" tai "mikset sä vaan luovuta" tai "Eihän Riiva ole mikään oikea paimen" tai "miksi sä yrität kun se syö vaan paskaa?" etc etc etc. Jokainen kommentti on tuntunut pahalta mutta jokainen on sisuunnuttanut mua entisestään. "Ei siitä oo tähän", Watch me. Tai, Us. Mun ensimmäinen oma kasvatti, koira jonka vuoksi innostuin paimennuksesta. Ensimmäinen paimennustaipumustestin läpäissyt erimoone ja nyt ensimmäinen koeluokissa startannut kasvatti - ja vielä millä arvostelulla! Boom, bitches.
Ja ihan spontaanisti tuli itku. Helpotuksesta, ilosta, yllätyksestä, ylpeydestä ja Rakkaudesta tuota maailman Rakkainta kohtaan <3 Ja myös ylpeydestä itseäni kohtaan, millasen matkan oon tehnyt ja miten paljon oon kasvanut siitä kun ajattelin ettei musta oo mihinkään enkä ikinä voi osallistua paimennuskokeisiin ja nyt ohjaan neljää koiraa saman viikonlopun aikana. Se fiilis, kun tietää, etten mä ole turhaan uskonut tohon koiraan ja en ole turhaan tätä tietä sen kanssa kulkenut. En ole turhaan kuunnellut sitä länkytystä siitä miten "Ton kanssa on turha harrastaa tätä" tai "mikset sä vaan luovuta" tai "Eihän Riiva ole mikään oikea paimen" tai "miksi sä yrität kun se syö vaan paskaa?" etc etc etc. Jokainen kommentti on tuntunut pahalta mutta jokainen on sisuunnuttanut mua entisestään. "Ei siitä oo tähän", Watch me. Tai, Us. Mun ensimmäinen oma kasvatti, koira jonka vuoksi innostuin paimennuksesta. Ensimmäinen paimennustaipumustestin läpäissyt erimoone ja nyt ensimmäinen koeluokissa startannut kasvatti - ja vielä millä arvostelulla! Boom, bitches.
Erimoone Riivanhenki
PAIM1
PAIM1
Tuomari: Mari Morko
Häkki 15/15 pistettä
Pysähdys 10/10 pistettä "Erinomainen!"
Laidunnus 17/20 "Pari korjausta ja liikkeelle lähtö"
Pysähdys 10/10 pistettä "Erinomainen!"
Laidunnus 17/20 "Pari korjausta ja liikkeelle lähtö"
Lampaan kiinniotto 5/5
Uudelleenhäkitys 5/5
Kuljetus 27/30 "Jonkin verran sijaistoimintoja"
Uudelleenhäkitys 5/5
Kuljetus 27/30 "Jonkin verran sijaistoimintoja"
Silta 5/5
Este A 5/5 portti
Este A 5/5 ??
Käyttäytyminen 8/10 pistettä "Joudutaan muutaman kerran pyytämään hommiin"
92/100 pistettä, PAIM1 arvosanalla erinomainen, ERI.
Nyt treenaillaan vähä työntöjä ja muuta höpöhöpöä ja katsotaan, vieläkö me kakkosissa startataan tänä vuonna! Pennuista palautuminen on ainakin hyvässä vauhdissa ja treenitkin sujuneet hyvin :) Ans kattoo!
Riivan kanssa Somerolla 2017 Maailman parasta <3 |
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä paimennuskoirani v. 2. Taas täytyy tässä vaiheessa muistuttaa, et siinä missä olen ollut Riivalle todella, todella jopa epäreilun ankara paimenessa niin Velho on saanut kyllä vapaan kasvatuksen. Sen kanssa on vaan "kokeiltu" ja annettu virheiden tulla, tehty enemmän yhdessä alusta alkaen. Velhon kanssahan meillä oli tässä keväällä semmonen kiva treeni missä mulle kerrottiin että koira kulkee ihan käsijarru pohjassa ja ottaa mun käskyt liikaa itteensä ja paineistuu. Mielessäni totesin että höpöhöpö juttuja ja mentiin kokeeseen xD Onneksi meillä oli huhtikuussa superit treenit Riitalla Kerimäellä, samoin ennen kisoja, tommosista kenraaleista oli kiva ponnistaa kokeeseen <3
(Ja tässä vaiheessa täytyy taas erikseen kiittää Riittaa joka on neuvonut, opastanut ja opettanut niin paljon koirien ja lampaiden kanssa! Ilman Riittaa ei to della oltais tässä pisteessä...!)
Kohti tien ylitystä / pysäytystä Kuva: Terhi Honkonen ? |
Velhon kanssa oli ihan sama fiilis ku viime syksynä - rennoin mielin! Mutta vähän se tukki lampaita musta ohi eli tuli liian lähellä. Alusta saakka pidin sitä aika kovas ottees että malttais ja tosi hyvin malttoikin! (Suorituksen jälkeen mulle sanottiin et "helppohan se on noin rauhallista ja hidasta ohjailla" ...) Noooooooooo, sanotaanko näin että on sen kanssa mielentilaa harjoiteltu xD
Tästä alkaakin hauska kuvasarja pysäytyksestä :D Kuva: Terhi Honkonen ehkä? |
Pysäytys olikin aika jännittävä! Jotenkin hermoilin ja hätäilin siinä ja aloin ohjaamaan Velhoa liian kaukaa eteen. Koira lähti nousemaan hyvin mutta jäi liian lähelle. Siinä vaiheessa tajusin et mehän ollaan kaiken lisäksi todella kaukana takalinjasta - jos oltais tajuttu ja osattu niin tostahan olis vielä voinu pyytää koiraa väistämään / peruuttamaan ja sit vasta lähtee kattoon ylitystä. Mut enihau, koira liian lähellä lampaita, lampaat ja ohjaaja liian kaukana tieltä ja jos tämä kauheus ei riitä niin katsokaapa vielä tätä
APUA mikä moka! En tajunnu _yhtään_ et se käänty viel mun perään selkä lampaille! Kuva: Terhi Honkonen ehkä? |
Hups Kuva Terhi Honkonen? |
Eli siinä kävi just niin ku aatteliski käyvän, ei lampaat ihan kunnioittanu selkä niihin päin seisovaa koiraa vaan totesivat että nyt muidut lähettii xD MUTTA mä olen NIIIIIN ylpeä ensinäkin itsestäni että pidin pakan kasassa niinkuin kuvassa näkyy! Ja eritoten Velhosta, joka ootteli kiltisti kun sanoin sille et nyt ei auta juokseminen yhtään :D Jätin koiran tohon ja lähdin tukujen perään rauhakseen ja lampaat rauhottu siihen, otin koiran matkaan ja jatkettiin sillan kautta laidunnukseen.
Laidunnuksessa pääsin lampailta pois, jee! Menin koiran taakse seisoskelemaan ja kaikki sujui kivasti, lampaat rauhassa söi ja olivat kivasti suht keskellä aluetta. Kunnes nousi yhden pää, toisen, kolmannen, nämä lähti valumaan kohti takareunaa ja totesin et meen sinne ennenku keksivät mitään muuta. Kun menin seisomaan lampaille ne rauhottu takasin syömään. Ei ne kauaa syöny rauhas kun taas ne alko valumaan musta kauemmas ja sit tajusin et tällä kertaa mä olin selkä kohti koiraa ja Velhohan sielä iloisesi seiso alueella mun takana xD Ohjasin sen sitten toiselle laidalle, minne ne lampaat oli pyrkimässä ja loppu sujuikin oikein mallikkaasti. Kuljetukses ja loppuhäkitykses ei kummempia.
Velho, my perfect little babyboy <3 Kuva: Terhi tai Sanna Rasimus? |
Erimoone Työvoitto
PAIM1
PAIM1
Tuomari: Mari Morko
Häkki 15/15 pistettä
Pysähdys 8/10 pistettä "Erinomainen!"
Laidunnus 19/20 "Koira valui välissä alueelle"
Pysähdys 8/10 pistettä "Erinomainen!"
Laidunnus 19/20 "Koira valui välissä alueelle"
Lampaan kiinniotto 5/5
Uudelleenhäkitys 5/5
Kuljetus 28/30 "Voisi keskittyä hieman paremmin"
Uudelleenhäkitys 5/5
Kuljetus 28/30 "Voisi keskittyä hieman paremmin"
Silta 5/5
Este A 5/5 portti
Este A 5/5 ??
Käyttäytyminen 8/10 pistettä "Voisi olla olla hieman oma-aloitteisempi"
93/100 pistettä, PAIM1 arvosanalla erinomainen, ERI.
Sitten palkintojen jako ja kotia! Esikokeessa kaksi koirakkoa sai 93 pistettä ja Velho teki hiukan nopeamman suorituksen eli 1/10 sijahan tuolla irtosi! Riiva oli ihan megahienosti 3/10 <3 Kisakirjojen jaon jälkeen menin vielä käymään vessassa ja katsoin itseäni peilistä ja sanoin "Etsä kyllä oo ollekkaan paska ohjaaja!" Hyvä minä ja mun koirat <3
Mallioppimista Velhon kanssa. Kuva Terhi Honkonen |
4kk Herja - Tarkkaavainen, järkevä, aktiivinen Kuva Terhi Honkonen |
Olipahan kiva ja ikimuistoinen kesälomareissu paimenessa! Kiitos Riitta kilpailu ja koeympäristöstä ja kiitos Tiina Ahonen ja muut aktiivit viikonlopun järjestelyistä! Lokakuussa sitten rotumestaruudet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti