Tilannepäivitystä ja tulevaisuuden suunnitelmia 25.7.2021

Olin aloittanut helmikuussa blogipäivityksen 2021-2022 pentuesuunnitelmista, mutta päivitys oli jäänyt kesken syystä X. Puolen vuoden aikana onkin suunnitelmat menneet uusiksi useampaan kertaan, harkitsin Riivalle toista pentuetta mutta sitä ei tule koska: epämääräinen yskiminen pentujen jälkeen (jonka syytä ei selvinnyt) jatkui tänä keväänä ja ihana Hautalan Maria Seinäjoen Evidensiassa otti asiakseen selvittää mikä mättää - ei löytynyt eosinofiilejä joten otettiin keuhkokuva - toinen puoli keuhkoista oli samentunut ja sielä oli bronkiittimuutoksia. ELI kun siltä 2020 keväällä kuvattiin polvet (?) koska se yski ja oli kuumeinen (!), sillä oli todennäköisesti keuhkokuume silloin. ... ... ... Mutta kortisonikuurille meni Ritu nyt ja yskä loppui päivässä ja kuuri saatiin lopetettua ilman sen suurempia ongelmia. Muutama yskähdys on kevään aikana tullut ja kunnossa huomaa, ettei ihan samalla tavalla jaksa kun ennen. Tän jälkeen sille tuli sarveiskalvoon toukokuussa reikä (?) jota hoidettiin akvakolilla ja suun kautta antibiooteilla (?) ja kontrollissa reikä oli edelleen sielä. ARGH, olis pitäny heti tajuta taas mennä Evidensiaan ja Miialle, kolmannen viikon jälkeen sille väläyteltiin kuivasilmäisyyttä ja muuta mukavaa ja olin jo montuttamassa koko koiraa - Miialle saatiin aika seuraavalle viikolle, arpi ei ollut kiinnittynyt kunnolla joten "huono" arpi / kalvo poistettiin ja tehtiin uudelle arvelle tarttumapinta - silmä parani kolmessa päivässä. -__- Ja oli muuten ihan super kipeä ennen sen kalvon poistoa. 

Riiva täytti kaks viikkoa sitten 8 vuotta saavuttaen veteraani-iän. Nyt me keskitytään pysymään hengissä, hyvässä kunnossa ja nautitaan yhdessä olemisesta ja tekemisestä, Riiva sai pennut alunperinkin ainoastaan siksi, että minä saisin sen tyttären ja se riittää. <3 Riivan veli Rajatapaus kävi muuten uusinta silmätarkissa 2020 kevään kaihiepäilyn vuoksi ja epäily osoittautui vääräksi ja silmät oli terveet! Siinä olis 8v terveenä elänyt, hiukan... vilkas herrasmies käyttöön kaihivapaalle nartulle. Jos tällainen jostain ilmaantuisi, olisin kiinnostunut ostamaan siitä pennun!

V-pennut täyttivät kolme vuotta kesäkuun alussa ja luonnetestissä ehti käydä toukokuussa Vilunväre +70 laukausvarma, Villipeto +140 laukausvarma, Vuorenvarma +140 laukauskokematon. Jokainen käpsytteli testin hyvin itselleen tyypillisesti, Vinskillä eli Vilunväreellä verotti eniten se että sen mielestä vieraat ihmiset on epäilyttäviä ja ällöttäviä (that's mah boih) ja se ettei sillä oikein oo mitään moottoria päästä mistään yli, kelkalla jumittu ihan täysin huutamaan. Mutta, se on veljellä kotikoirana ja toimii siinä vallan mainiosti mutta jalostuskoira se ei minusta ole puutteellisen luonteensa vuoksi. Veljensä Villipeto ja Vuorenvarma taas ovat jalostuksesta pois lonkkiensa vuoksi (D/B ja D/C).

Siitä päästäänkin seuraaviin mahdollisiin pentuesuunnitelmiin - Kaino Valontuoja. Kainolle oli mietittynä luonnetesti huhtikuulle joka peruuntui koska korona. Siirtyi kesäkuulle ja siirtyi koska korona. No seuraavaksi kokeillaan 15.8, samoilla tuomareilla mitä veljensä ja sisarpuolensa 2018 eli Vuorisalo & Puputti, samaan testiin on tulossa myös siskopuoli Taikausko! <3 Mun mielestä Kaino on Vinskiin verrattuna reippaampi luonteeltaan ja ei (musta) niin ohjaajapehmeä mitä samassa laumassa asuva isosiskopuoli Riemu (tai niin ohjaajapehmeä mitä Vinski...). Lampailla se oli taipparissa ihan mega hyvä, reipas ja päättäväinen ja eläimiä kunnioittava (ja saikin silloin Aussie-tuomarilta arvosanaksi Erinomainen!). Laumassa se ei oo mikään nössykkä mutta ei myöskään mikään änkyröijä, sanoo vastaan jos joku aloittaa (Kiusa. xD). Riemun kanssa ovat tulleet toimeen kokoajan ilman rähinöitä. Luoksepäästävyydeltään se on varmasti samaa luokkaa testattujen veljiensä kanssa "luoksepäästävä, hieman pidättyväinen" mikä ei sinällään haittaa mua mutta tän pentueen kanssa mennään mun mielestä jo siinä ja rajalla, onko ne liian epäileviä vieraita kohtaan (joka todennäköisesti johtuu puutteista hermoissa.) ja hermoista en haluaisi tinkiä JOTEN nyt katsomme miltä Kainon käytös ja suhtautuminen luonnetestissä näyttää ja sitten mietin vielä, saako se pentuja. Alustavasti olen tiedustellut sille urosta joka kaiken perusteella vaikuttaa ja kuulostaa siltä että sillä luonteella sais Kainon puutteita mahdollisesti tasotettua. Teoriassa.

Huh! Nyt särkee jo päätä niin paljon et vetäsen tästä pentueittain yhteenvetoa:

R-pennuista ei mitään erikoista ole kuulunut, saavuttivat juuri veteraani-iän! Toinen kaihisairaista eli Raudanluja oli kastroitu. Ruutitynnyri porskuttaa hyvin kaihileikkauksen jälkeisillä uusilla linsseillä. Rajatapauksen silmät tarkattiin uudelleen tänä keväänä ja kaihiepäilys osoittautui vain epäilykseksi, kiitos Janna ja Sami tarkkaamisesta <3 Pentujen emä Ruuti täytti just 14 vuotta viime viikolla. Askel on hidastunut ja pää ei ihan pelaa niinkuin ennen mutta mieli on positiivinen suurimmaksi osaksi ja intaantuu vielä leikkimään nuorison kanssa pihalla joten seurataan tilannetta. Olen tietoinen, että tämä saattaa jäädä Ruutin viimeiseksi kesäksi. <3

R-pentujen emo, Taikahallan Jäkälätassu 14 v <3

Erimoone Riivanhenki 8v

Niin Rakas kolmen sukupolvi <3 Isoäiti 14v, äiti 8v ja tytär 1,5v

S-pentujen emä Mila täytti viime kuussa 13 vuotta ja silmätarkki meni vanhaksi kesäkuussa (niinkuin Ruutilla) ja saavat nyt olla, ollaan Tian kanssa kannettu kortemme kekoon vanhempien koirien silmätarkkaamisten osalta. Mila käy aina välillä meillä töissä puts ja plank ja on se niin liikuttava miten se aina ilostuu minut nähdessään, Rakas pieni <3 Silmäterä eli Koko on menossa sterkkaan jossain vaiheessa, Sateentekijällä on kemiallinen kastraatio (eli ei luonnetestiä) ja Sähköpaimenella oli talvella joku ontumisepisodi jonka syy jäi ainakin mulle epäselväksi. Sielunsisko kävi sterkattavana ja Shokkihoidolla todettiin toukokuussa myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Sillähän kävi narttu jota ei astunut (useampi kilpparia sairastava on jättänyt nartun astumatta) ja kun näin siitä muutaman kuvan instassa niin kysäisin omistajalta, saisko siitä otettua testit koska suvussa rasitetta kuitenkin on. Leena hoisi Laten testeihin ja kilppariksihan se paljastui. Oireina huono turkki, "roikkuva" naama, turvotus, ajoittaiset ripuloinnit. Muutaman lääkkeen jälkeen alkoi Latelle palata ilo elämään ja nyt kun lääkitystä on pari kk takana niin koira on kuin uudelleen syntynyt! Onneksi syy selvisi ja nyt Laten on parempi olla <3 Laten isän veljellä oli kilppari, joten ihan yllärinä tämä ei tullut. Velhon isän siskolla on kilppari myös niinkuin Velhollakin joten onhan se selvää että periytyy. Mutta mikä määrittää, kenelle?

Erimoone Silmäterä 5v

T-pennuista Velhollahan tosiaan todettiin vuodenvaihteessa kilppari josta lisää täältä. Taistelutahto kävi viime syksynä silmätarkissa (terve), tämän lisäksi sillä on ollut ongelmia korvissa ja tassuissa jylläävän hiivatulehduksen kanssa läpi elämän - kilppari tutkittiin tammikuulla ja se oli ok. Akka kävi sterkassa epänormaalin kiimakierron vuoksi 2019, nyt se on kasvattanut itselleen ruuhkatukan mitä saa olla jatkuvasti fiskarsseilla saksimassa :D Tui Taikausko elelee nyt ainokaisena laumakamun lähdettyä tuonilmaisiin ja on siinä pienellä koiralla ollut oppimista ainoaksi koiraksi <3 Riemu sai ensimmäiset pentunsa syksyllä ja palautui niistä ihan uskomattoman hyvin! Kiitos Reetalle Riemun kuntouttamisesta, nähtiin kuun alussa mätsärissä ja oli mamma kyllä timmissä kunnossa! T ja V-pentujen emä Varma kävi sterkassa myös viime syksynä ja kuntoutui siitä hyvin. 10-vuotias veteraani on koiralauman boss vaikka niillä on ollut Kiusan kanssa asiasta välillä erimielisyyksiä. Rallyn voittajaluokkaa pitäis alkaa kovasti treenaamaan jos kisoihin mielii :D

Erimoone Työvoitto 5v 5kk

Erimoone Taikausko & Erimoone Taivaanlahja 5v
(Yksi mun lempikuvista ikinä <3)

V-pennuista ei ole erityisempiä kuulunut eli kaiketi menee hyvin. Voimavaralla eli Vyyhdillä on pennusta saakka ollut närästystä enemmän ja vähemmän ja keväällä sillä todettiin giardia tartunta. Axilurilla kuulemma hävisi giardia (mutta ei ole ulostenäytettä tutkittu uudelleen koska lääkärin mukaan ei tarvetta kun ei oireile) mutta närästystä ja mahan lurinaa on edelleen, suosittelin ulostenäytteen uudelleen tutkimista. Vastakaiku elelee isoveljensä Kovun kanssa tyytyväisenä, kovin on herkkä taitelijasielu joten harrastaminen ja treenaaminen ei oo ihan helpoimmasta päästä. Vuorenvarma ja ohjaajansa Tiina saavuttivat viikko sitten rallytokossa RTK1 koulutustunnuksen - onnea! Welmun tekemises ja olemises on kyllä niin paljon Varmaa - alkuradasta semmonen lupsakan rauhallinen ja sitten loppua kohti kiihtyy koska loppupalkka tulee kohta. 

Erimoone Vilunväre 2v 8kk

Erimoone Vilunväre 3v

Erimoone Valontuoja 2v 4kk

Erimoone Vuorenvarma rallykisoissa 17.7

Erimoone Vuorenvarma 3v

M-pentu eli Minttu on jatkanut harrastelua rallyn, nose workin ja paimennuksen saralla. Luustokuville olisi tarkoitus suunnata ensi kuussa kun ikää tulee 10.8 mittariin kaksi vuotta (miten tämä aika menee...). Minttuhan ei ole enää mun sijoituskoira haastavan luonteensa ja etupään rakenteen vuoksi mutta toimittaa virkaansa Sadun ensimmäisenä koirana vallan mainiosti!

Erimoone Mielenrauha 1v

K-pennut on nyt 1,5 vuotiaita. Kepulikonstilla oli IBD-epäily ja sitä hoidettiin tylosinilla ja ruokavaliolla kunnes sitten selvisi ettei se ehkä olekkaan se vaan joku toinen suolistoon liittyvä härö (minkä nimeä en nyt muista.). Kommervenkillä oli muutamassa hampaassa kiillevaurioita syystä X ja ne on pinnoitetty Jyväskylässä uudelleen (ja siitä on veret Hannes Lohelle toimitettu), pitäis käydä tässä joku päivä kuvailemassa Ukkoa ja Rexiä, Rex oli ainakin kovaa ollu hevostelemas niinku siskonsakki viime kesänä! Sitten on Kiusa joka on kehittynyt puolessa vuodessa huimasti! Se oli vuosikkaana semmonen ankkajalka, löysä lötrö mut nyt se alkaa näyttää koiralta! Lihasta on tullut huimasti lisää ja ollaan aloitettu pyörälenkit :) Liian vähän ollaan treenattu mitään lajia mutta sen vähä mitä ollaan niin se rakastaa tehdä ja palkkaantuu jo pelkällä tekemisellä. Lampaita käytiin katsomassa toukokuussa ja muutama viikko sitten ja uskomatonta miten mä luotan Kiusaan lampailla paljon enemmän, mitä äitiinsä Riivaan. Sitten Ketku Konnankoukku joka isoveljensä Vuorenvarman tavoin pätkäytti ittelleen RTK1 koularin 1,5 vuotiaana! Mä oon sanonu tän aiemmin mut sanon nytkin - se on lapsinero! Sain olla katsomassa molempien koulariradat ja niin super hienosti Tiina vei molempia <3 Ei varmasti mikään ihan helpoin työstettävä vilkas nuorimies joka äitinsä tavoin näkee kaiken mutta sielä se vaan meni, häiriöistä viis <3 Kiitos Tiinalle vielä! K-pentujen emästä kirjoitinkin alussa ja isällä, Seitavuoren Kepposellahan todettiin kaihi vuosi sitten kesällä.

Erimoone Kiusanhenki 1,5v

Tytär ja äiti juhannuksena 2021

Erimoone Konnankoukku 1,5v

Erimoone Konnankoukku & Tiina rallykisoissa 17.7

N-pennuista ei erityisempiä ole kuulunut, hyvin on mennyt ja omistajat ovat koiristaan pitäneet mikä on pääasia aina. Vuosi tuli ikää plakkariin huhtikuussa ja Terhoa (Naamaraja) oon säännöllisen epäsäännöllisesti nähnyt - ihanan iloinen pusupoika! Kivesvikaisiksi tästä pentueesta jäi Napapiiri eli Rokka sekä Niskalenkki eli Halti. Haltilla oli keväällä takapään jäykkyyttä mutta syy ei selvinnyt minulle. "Mun" pentu eli Nokkapokka aka Ketki asustelee pääkaupunkiseudulla isoveljensä kanssa ja on ihan hurjan komea karvamammutti! Koda Nyrkkisääntö on reissannut perheensä kanssa, kiitos kuvaterveisistä perheelle <3 Pohjoisen pojista näkyy somessa päivityksiä ahkerasti, Näppituntuma treenailee ahkerasti eri lajeja ja omistaja on tykännyt tyypin ominaisuuksista kovin! Rokka on perheessään ensimmäinen koira ja on hurmannut kaikki totaalisesti. Hely asuu sijoituskodissa emänsä kanssa ja on sellainen taskukokoinen kaunotar niinkuin äitinsäkkin, eka juoksukin ehti olla! Hely kävi toista kertaa paimenessa toukokuussa Mirvalla ja ihan hyvin meni, vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa olevan rauhallisempi paimenessa mitä äitinsä, vaatii enemmän yhdessä tekemistä kun Piiku on ollu sellainen ihmelapsi lampailla aina :D Pentueen isällähän todettiin harmaakaihi (kuinka yllättävää mun tuurilla.) joulukuun loppupuolella.

Erimoone Nokkapokka 1v
Kuva: Jessika Karvinen

Erimoone Nauruterapia 1v.
Kuva: Emmiina Korte

Ja sitten L-pentue. Puppylit täyttää muutaman viikon päästä 9 kuukautta. Lapinnoita elelee kotikoiran arkea Kainuussa, samoin Laatuaika mutta täällä Nurmoos. Laumavietti on kokeillut useampaa eri lajia kuluneen puolen vuoden aikana ja lampaitakin on päässyt katsomaan! Loppusilaus on elellyt myös kotikoiran arkea Turun suunnilla - mahdottoman ison näkönen jätkä! Läpimurto eli Tihku kävi viime viikolla meitä moikkaamassa ja voi hyvänen aika mikä ilonen pusumies! En voi mitenkään kestää! Hän fanitti enoaan Velhoa ihan täysillä, Velho ei tosin välittänyt uudesta yli-innokkaasta fanista juurikaan xD Hän on edelleen semmonen mini-Velho <3 Tihku on kokeillut myös eri koiraharrastuslajeja ja ohjaajansa on ollut tyytyväinen pentuunsa :) Tihkun ja isosiskonsa Wiiman blogin löydätte täältä. Tihku kävi myös pentujen smartdog testissä, Tihkun testistä voi lukea lisää täältä.
Sitten on meidän Ulla, Pulla, Ulli, Ullikki, Ullatus, Pullamiini. Eli ihan vaan Pulma. 
Ei todella, edelleenkään ollut tarkoitus jättää toista pentua samana vuonna xD Mutta siinä vaiheessa kun se isoin, ruskea pentu syntyi ja mä punnitessa katsoin että tämä on narttu, mä päätin että tämä jää kotiin. Tän pentueen kanssa oli niin monenlaista säätöä, surua, harmia ja murhetta että oli oikeutettua jättää yks Lohtu kohtiin. Siinä vaan kävi niin enkä ole päivääkään katunut. Kiusa ja Pulma on ku paita ja peppu ja ainakin vielä ollaan vältytty suurimmilta konflikteilta - Kiusa on punainen ja Pulma sininen, ne on monessa toistensa vastakohdat ja siksi ne tuleekin niin hyvin juttuun. Toki, Pulmalla on myös valtavan hyvä huumorintaju joka Kiusalta puuttuu melkein kokonaan. Pulma ja siskonsa Unna (Laatuaika) kävi Mirvalla Jyväskylän lähellä paimentamassa toukokuussa ja kouluttaja tykkäsi molemmista, varsinkin Unnasta (ja miten ylpeä olin ensikertalaisesta ohjaajasta Anniinasta paimenessa <3!). Ullasta huokui lampailla ihan järjetön rauha, lampaat liikkui sille ihan superisti vaikka "se ei tehnyt mitään" - ei tartte höyrytä jos homma hoituu jo pelkällä olemuksella :D Unna oli railakkaampi, super yritteliäs mutta kohtelias. Treenatessa Ulla on innokas ja ihan loputtoman ahne eikä ainakaan vielä niin herkkä taiteilijasielu mitä isoäitinsä ja äitinsä tämän ikäsenä! Katsotaan mihin se siitä kehittyy :)

Erimoone Luonnonlahja 8,5kk

Erimoone Luonnonlahja 8,5kk

Erimoone Laatuaika 5kk

Erimoone Läpimurto 8,5kk

Erimoone Läpimurto 8,5kk

Huh mikä maratoonari päivitys! :D Mulla on vihdoin ja viimein kesäloma niin ehti (siis jaksoi) tämänkin päivittää. Pentukyselyitä tulee viikottain vaikkei ole edes tietoa, koska pentuja seuraavan kerran on tulossa. Riemun omistajan kanssa ollaan alustavasti puhuttu että JOS:

- L-pennuista saadaan puolet kuville 2v iässä ja tulokset on hyvät
- Muutaman silmät peilataan terveeksi
- Riemun, Velhon, Tuin silmätarkit on ok
- Riemu itsessään pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa
- Pennut on luuston lisäksi muutenkin terveitä

Riemulle voisi olla harkinnassa toinen pentue 2022 loppuvuosi - 2023 ajankohtana. Mutta moni juttu on vielä epävarmaa mutta tällainen saattaa olla mahdollista.
Kiusa ja Hely menee luustokuviin 2022 kesällä - syksyllä. Näiden mahdollisia pentueita mietin Hely 2023-2024 ja Kiusa 2024-2025.
Pulma ja Unna menee luustokuville 2022 loppuvuodesta. Näiden mahdollisia pentueita mietin 2023-2025 ajankohtaan.

Eli

- Valontuoja 2022 (sijoitussopimus umpeutuu 2022 kesäkuussa)
- Taivaanlahjan kakkoset 2022 loppuvuosi - 2023
- Nauruterapia 2023 - 2024 (sijoitussopimus umpeutuu 2024 huhtikuussa)
- Laatuaika 2023 - 2024
- Kiusanhenki 2024 - 2025
- Luonnonlahja 2024 - 2025

Tämä fiilis. Tän fiiliksen takia jaksan kasvattaa (vaikkei ehkä pitäisi.)

Terhi, Tihkun omistaja oli kirjoittanut niin ihanasti miten mä olen pennuille se eka ihminen. On kunnia saada olla tällaisten eka ihminen. Rakkaat <3

Ja sitten meidän suunniteltuja kokeita loppuvuodelle

7.8. Oulainen
Paimennustaipumustesti, PAIM-T
Anne Ojanen

- Kiusanhenki
- Konnankoukku
- Näppituntuma

15.8. Seinäjoki
Luonnetesti
Vuorisalo & Puputti

- Taikausko
- Valontuoja

21.8 Vöyri
Rallytoko

ALO
- Taikausko?
- Taivaanlahja?

AVO
- Konnankoukku
- Työvoitto? (jos saa paikan!)
- Vuorenvarma

22.8. Kauhava

Ryhmänäyttely 
Mari Pajaskoski

Urokset
- JUN Näppituntuma
- NUO Konnankoukku
- AVO Vuorenvarma
(Velho ja Vinski kaljuuntuivat, eivät osallistu :( )

Nartut
- JUN Laatuaika
- JUN Luonnonlahja
- NUO Kiusanhenki
- AVO Taikausko
- AVO Taivaanlahja
- VET Riivanhenki
- VET Nereaneidon Taikausva

Syksylle taippareihin tarkoitus

- Naamaraja?
- Nyrkkisääntö?
- Niskalenkki?
- Napapiiri?
- Nokkapokka
- Laatuaika
- Laumavietti?
- Luonnonlahja

Eli kaikkea jännittävää luvassa! :D 

Kiitos kaikille kuvia ja kuulumisia lähettäneille kasvattien omistajille! <3 Varmasti unohdin jotain tärkeää tästä, hihkaiskaapa jos tuntuu että jotain oleellista unohdin!

Iho-oireilut & kilpirauhasen vajaatoiminta

 

Yhä enenevissä määrin koirilla on elämänsä jossain vaiheessa jotain ongelmaa ihon kanssa. Märkivät ihotulehdukset, punoittavat ja kutiavat suupielet, punaiset tassunvälit, kutisevat korvat.

Velho muutti mulle vuosikkaana. Sen korvat punoitti ekan kerran jo 6kk ikäisenä ja kysyin omistajalta, onko niille tehty mitään ja mitä se syö (tiesin ettei syö mitään luppaa tms). Korvien punoitus tuli ja meni eikä koira reagoinut niihin itse juurikaan. Korvat oli ok silloin kun se meille tuli mutta pissa haisi ajoittain tosi voimakkaalta kunnes keväällä homma eskaloitui ja suunnattiin lääkäriin tsekkaamaan eturauhasen vointi. Korvissa oli silloin hiivaa ja bakteereja, lääkkeeksi antibiootit virtsatulehdukseen, hormonihoitona ypozane, korvien puhdistus ja canofite. Homma selvis sillä, eturauhanen pienentyi ja pissatulehdus saatiin kuriin. Mutta! Vaikka Velho söi rasvaisia lihoja ja rasvaista nappulaa, se laihtui silmissä ja söi kuin hullu. Ajattelin että menee ypozanen ja eturauhasen piikkiin mutta nyt ajateltuna, saatoi olla kilpirauhasen lopun alkua.

Seuraavan kerran lääkäriin mentiin 2018 keväällä, korvien ja pissan haisemisen vuoksi. AB kuuri virtsatulehdukseen ja korviin puhdistusainetta, ei kontrollia. Menikin ohi sillä, kunnes taas syksyllä oltiin korvien takia lekurilla. Canofiteä ja puhdistusta, meni taas hyvin kevääseen jolloin sama juttu 2019 ja pieni takapakki taas syksyllä. Eli käytännössä korvat on oireilleet keväisin ja syksyisin.

2020 keväällä oli taas pissassa siittiöitä, pissa haisi, eturauhanen oli suurentunut. Lisäksi anturan välit oli punaiset, naamassa ohuempaa karvaa, korvat möhnii you name it. AB kuuri, ypozane, korvien puhdistusta. Ja sillä mentiin taas elokuuhun 2020. Korvat oireili pahimmin, mitä ikinä. Anturan välit haisi nii pahasti hiivalta että pahaa teki. Mahanahka punoitti ja märki paikkapaikoin, turkki oli samea ja hilseinen. Mulla kutisi elokuussa muutkin koirat joten pesin koko konkkaronkan ja ne sai strongholdit ja homma rauhoittui kunnes se alkoi taas syyskuun puolessä välissä. 
Käytiin eläinlääkäri asema Alla. Korvista otettiin näyte ja sieltä löytyi yllättäen hiivaa. AB, pesua ja kortisonisuihketta korviin.
Saatiin määräys kontrolliin (eka kerta!!!) muutaman viikon päästä. Ei helpotusta, otettiin käyttöön kortisoni suun kautta.
Kontrollissa muutaman viikon päähän ja ei suoranaista helpotusta. Jatketaan kortisonia ja lisättiin sporanox. Kysyin, voisiko ottaa kilpirauhasarvot. Ei voi koska A) kontrollikäynnillä ei voi ottaa verikoetta B) Liioiteltua kun ei ole kliinisiä oireita C) koiran olisi pitänyt olla paastolla. Kerrotaan että koira on todennäköisesti atooppinen, ruoka-aineallerginen tai molempia. Puhutaan eliminaatiosta ja suositellaan aloittamaan rc hypo-allergenic ruoka. Aloitin syöttämään pelkkää hevosen jauhelihaa ja psylliumia. 
Kontrolli. Ei helpotusta, bakteerit oli vähentyneet. Jatketaan pesua ja kortisonia. Sporanoxia ei voi jatkaa koska koira alkanut oksennella. Happosalpaajia kortisonin kanssa. Suositellaan kontrollia taas muutaman viikon päästä. Kysyin, voisiko korvien pesemisellä rauhoituksessa olla hyötyä. Ehkä olisi, ehkä ei. Ei tiedä. Hoitaja totesi maksaessani että jos olisi hänen koiransa, hän olisi vienyt pesuun jo elokuussa (ja nyt on... marraskuu.......)
Totesin et nyt loppu tämä ja vaihtuu lääkäri. 
Joulukuun lopulla korvia oli pesty viikottain, melkein päivittäin elokuun alusta saakka ja koira söi pelkkää hevosta ja psylliumia edelleen eikä mitään muutosta. 
Varasin ajan Seinäjoen Evidensiaan, raviradalle Nyrhilän Miialle. 

Miia kuunteli koko kertomuksen tarkasti, kyseli, oli kiinnostunut. Sanoi että oli hyvä, että kokeilin eliminaatiodieettiä Velholle, ei suositellut mitään pahvin palasia alkaa syöttämään. Otti näytteet, raappeet, tutki. Kun Miia tuli näytteiden kanssa, kysyin, voisiko ottaa kilpirauhasarvot koska:

- oudot, pidempään jatkuneet oireilut mitkä ei helpota mm yhtään millään
- samea turkki, hilseilevä iho
- painon nousu (19,7-> 21.7 muutamassa kuukaudessa)
- yleinen voimattomuus, ärtyneisyys
- maha-oireet, närästäminen, veden juonnin lisääntyminen

Ja Miia vastasi että "tottakai otetaan, hyvä sulkea se pois, tulokset tulee varmaan jo huomenna aamusta"

Ration eli T4:TSHn suhde pitäisi olla yli 30.

Ja niin tuli. Kilpirauhasen vajaatoimintahan se oli, arvot ei olleet vielä ihan viturallaan onneksi. Tyroksiinilääkitys yksi 200mg tbl aamuin illoin aloitettiin uudenvuoden aattona ja korvat käytännössä lopetti oireilun muutamassa päivässä. Koiran ilme ja olemus muuttui pirteämmäksi käytännössä samantein. Uni on muuttunut levolliseksi eikä Velho ole niin ärtynyt muille enää. Askel on kevyt ja mieli virkeä, ihan kuin joku olisi tuonut mun poikaan värit takaisin <3 Se jää nähtäväksi, kuittaantuuko kaikki iho-oireilut tällä lääkityksellä vai ei, tässä pentueessa on ollut kaikilla joskus ongelmia korvien kanssa (Taistelutahdolla vuosittain korvissa/tassuissa hiivaa, Taikauskolla ilmeisesti hormoniperäistä oireilua korvissa ja tassuissa, Taivaanlahjalla juoksujen jälkeen ollut muutamia hotspotteja samassa kohtaa joka kerta) että jotain häröä on ihojen kanssa mutta oon onnellinen että Velhon oireet on 100 kertaa pienemmät nyt mitä aiemmin! 3.2 käytiin ekassa kontrollissa, korvat tosiaan täydellisen siistit, tassut hiukan punoittaa (Lääkärin mukaan voi mennä pitkäkin aika ennenkuin tasaantuu) ja T4 oli kontrollissa 28.3 nmol/l (viite 12.9-51.5)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet hiipivät salakavalasti ja kun koko vuosi meni pentujen kanssa, Velho jäi kyllä vähemmälle huomiolle, oikeastaan syksyllä sen radikaaleimman muutoksen huomasi sitten kun menin jouluksi kotiin ja en ollut nähnyt Velhoa "normaalitilassa" lainkaan hetkeen. 

Velholle hain myös poikkeusluvan ja näinollen kisaaminen ja harrastaminen jatkuu kunhan ollaan kuntoa kohotettu ensin. Maanantaina pistin paperit postiin ja eilen oli tullut vahvistus että Velho on nyt siirretty EJ-rekisteriin https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=EJ52700/15&R=189

Lappalaiskoirat ryn jalostustoimikunnalle tieto on annettu julkisena (julkinen tieto auttaa kasvattajia 100% enemmän kun ei tietoa ollenkaan) sekä Paimensukuisten terveystietokantaan on info lähetetty. Kotisivut pitää päivitellä lähipäivinä. Paimensukuisten faceryhmässä aloitin keskustelun aiheesta koiran virallisen nimen kera mutta ei poikinut juurikaan mitään lisäinfoa paimensukuisten kilppareista koska ihmiset eivät halua kertoa sairauksien yhteydessä virallisia nimiä :( Kumpa asennemuutos tulisi tähänkin asiaan. Asioista pitäisi pystyä puhumaan julkisesti, asioiden oikeilla nimillä..

Velho ja siskontytär Pulma 13viikkoa

Turnauskestävyys koetuksella, L-pennut maailmalla ja tulevia suunnitelmia.

 Jos mä luulin, että kaks pentuetta peräjälkeen on raskasta niin muutaman kk päähän kolmas oli jo sulaa hulluutta. Mutta Riemun astutusta oli siirretty jo kahdesti, ensin Kokon pennun ja sitten Piikun astutuksen vuoksi että enää ei ollut varaa lykätä. Olin kyllä suunnitelmista ja pentueesta innoissani mutta loppua kohden alkoi väsymys painamaan, sen takia keskityin vain instan päivittämiseen ja tämä blogi jäi päivittämättä. Jos haluaa ajankohtaisia juttuja meidän laumasta niin ottakaa seurantaan insta https://www.instagram.com/erimooset/ . 

Kaikki kuusi jäljelle jäänyttä pentua kasvoivat hyvin mutta Riemulle tuli ihan järkyttävä ripuli kun pennut oli vajaa 2 viikkoa. Muutaman tunnin välein hypättiin ulkona päästelemässä märkiä pieruja mutta onneksi saatiin Takalasta hyvät tropit ripulin taltuttamiseen ja laitoin kaiken varuuksi ruokavirastolle ulostenäytteen tutkittavaksi giardian vuoksi, eikä syy ollut siinä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Koska joulu, pennut piti käyttää 5,5 viikkoisina pentutarkissa että ehdittiin saamaan paperit niille mukaan. Kahdelta pennulta kuuluikin sivuääni, Tarmolta ja Taistolta, Tarmon sivuääni oli niin voimakas että eläinlääkäri suositteli sydämen ultraäänitutkimusta Evidensiassa. Saatiin viikon päähän aika Aholan Sirpalle. Kun tämän asian "julkaisin" instagramissa, meni 15 minuuttia ja sain viestin että pentujen isän toisessa pentueessa yhdellä pennulla oli sydämessä vakava aortan ahtauma (myös ultrattu). Päätin, että jos sama on Tarmolla, Tarmo pääsee siskojensa seuraksi pilvipaimeneksi. Pentu oli super reipas ultrauksessa ja päälle 300 euron laskun saattelemana saatiin diagnoosiksi reikä aortan juuressa joka toiselta puolelta ultratessa näytti jo menneen hiukan kiinni. Soitin pennun tulevalle kodille, mitä haluavat tehdä ja halusivat kyseisen pennun viasta huolimatta, niimpä annoin pennun heille ilmaiseksi sillä ehdolla, että se käytetään viimeistään 1 vuotiaana uudelleen, virallisessa sydänultrassa esimerkiksi Lambergilla Lahdessa. 

Joulu vietettiin vielä lapsosten kanssa kotona, kyllä siinä riitti mummulla jouluna vilinää ku oli 8 aikuista ja 6 pentua :D Pärjättiin yllättävän hyvin, pennut sai juosta pihalla lumihangessa ja joulupäivänä työkaveri Paloma tuli auttamaan pentujen kuvaamisessa, saatiin ihan täydellinen keli kuvaamiseen ja onnistui ihan tosi hyvin kuvat, kiitos Paloma! <3 Laitan tähän alle pentujen viralliset nimet ja 7 viikkoiskuvat.

Erimoone Lapinnoita "Noita" (työnimi Lahja)

Erimoone Laumavietti "Töötti" (työnimi Taisto)
Instagram: https://www.instagram.com/toottikoira

Erimoone Laatuaika "Unna" (työnimi Lykky)

Erimoone Läpimurto "Tihku" (työnimi Toivo)
Instagram: https://www.instagram.com/wimpelssons

Erimoone Luonnonlahja "Pulma" (työnimi Lohtu)
Instagram: https://www.instagram.com/erimooset/

Erimoone Loppusilaus "Kuura" (työnimi Tarmo)
Instagram: https://www.instagram.com/kuuranseikkailuja/

Yksitellen lapset pakkasivat laukkunsa ja lähtivät kohti uusia seikkailua, kaksi meni Turun seudulle, yksi uudellemaalle, yksi Kajaaniin ja yksi jäi meidän Pulman leikkikaveriksi Pohjanmaalle. Pentukyselyiden määrä oli aivan hirvittävä, yli 180 sähköpostikyselyä tuli, lisäksi soittoja, tekstiviestejä, whatsap viestejä, instagram, facebook... En ikinä uskonut että voisi vielä "pahemmaksi" mennä mitä keväällä Piikun pentujen kanssa (150 kyselyä) mutta meni se. Varmaan tuo yksi sininen vielä herätti huomiota sen verran että tuli useampi kysely ainoastaan siitä, värin takia. Onhan se hauskan näköinen mutta kyllä sinisiä on syntynyt lapinkoirissa "aina". Yllätys toki oli että tähän sinisiä syntyi kaksin kappalein mutta myöhemmin kuulin että pentueen isällä oli sininen sisko (syntyi kuolleena) ja onhan noita sinisiä Riemun isän takana. Lähetin Pulmasta verinäytteet pentutarkissa laboklinille DM ja PRA-prcd tutkimusta varten ja tutkin samalla, mitä se on D-lokukseltaan ja myös Pulma kantaa perimässään sinistä väriä (maksoi 40 euroa, mielenkiinnosta halusin tsekata). 

Ai niin, vuoden sisään toinen pentu? Mitä järkeä? No onko elämässä muutenkaan järkeä? Ei. :D Mulla on kuitenkin kaksi seniorikoiraa joista toinen ei varmaan vuotta pidempään enää jaksa. Riiva alkaa siirtymään eläkkeelle pikkuhiljaa. Velholla on toivottavasti vielä useita kisavuosia edessä, Kiusa on raakile niin samahan se on ottaa vielä yks tuohon kasvamaan. Tän pentueen kanssa oli aikamoiset säädöt ja stressit niin päätin etten kaikkea "myy pois" vaan jätän itelle kasvamaan yhden, liisausajatuksella on Unna Anniinan luona. Pulma on nyt vähän päälle 11 viikkoinen ja on ollut varsinainen terapiapentu Kiusan jäljiltä - sopivan itsenäinen mutta ahne (motivoituu tekemään kaikkensa ruoan eteen), röyhkeä muttei tyhmä, vilkas mutta hyvä hermoinen. Ehkä yks siisteimmistä pennuista, mitä mulla on ollut! Rakennekkin näyttää lupaavalta ja se liikkuu mielettömän kauniisti ja vaivattomasti! <3 Alle muutama tuore kuva mun Luonnonlahjasta. 

Pennut ovat tuntuneet kotiutuneen helpohkosti uusiin ympyröihinsä! Unnaa ollaan muutaman kerran nähtykin ja ilopissit lentää kaaressa aina :D Hän on semmonen pieni ja pippurinen täti. Pulmalla ei sinällään ole mitään suuria tavoitteita harrastuspuolella, toivomma että hän on terve kaikinpuolin ja hänestä tulee jalostuskoira! Ainakin luonne vaikuttaa täydelliseltä.

Kiitos Reetta tämän projektin mahdollistamisesta ja kaikesta avusta pentueen kanssa!
Kiitos Riemu pentujen ensiluokkaisesta hoidosta ja ihanista pennuista <3
Kiitos Tessun omistaja Hanne että saatiin Tessu isäksi Riemun Lahjoille. <3
Kiitos uudet omistajat yhteydenpidosta ja Rakkaideni ensiluokkaisesta hoidosta <3

Pentukamat on aika pitkälti vihdoin viety varastoon odottamaan uusia seikkailuja. Riemun siskopuoli Kaino on mahdollinen seuraava emoutuja mutta katsotaan nyt mitä luonnetesti kesällä sanoo, minkälaista urosta lähdetään etsimään, jos etsitään. Mielessä on myös ehkä hiukan vähän mahdollisesti saattanut pyörähtää ajatus Riivan toisesta pentueesta. Ensimmäisen pentueessa on nyt hammaskiilleongelmainen, ibd oireinen ja pentueen isällä harmaakaihi. En usko, että K-pentue jatkuu, jos ei jatku sitten joskus Konnankoukun kautta koska sillä ei (vielä) ole mitään ongelmia missään. Mutta pentueen isäksi kaavailtu uros toisi yhdistelmään myös hmm... Tulta ja tappuraa niin hyvä luoja, minne ne pennut myisi? Kaikki haluaa semmosia rauhallisia, sohvalla hiljaa ja näkymättöminä möllöttäviä koiria jotka ei reagoi mihinkään. Nää olis varmaan oikeissa käsissä kivoja harrastuskoiria mutta Riivan ekapentujen perusteella - EI ensikoiriksi. Nää on vielä pohdinnan asteella ja jos ei koteja tämmösille. Kuumemmille xD löydy niin sitten pitää niellä tappionsa...

MUTTA. Jos semmonen Riivanpentu kiinnostais niin nakkaappa viestiä. Normaalistihan en vuoden erolla teettäisi pentuja ikinä mutta Riiva täyttää kesällä 8 joten ei tässä kauhean kauaa oo aikaa odotella, juoksut tulee 7-9kk välein......

Riemun ja Tessun pennut syntyneet 6.11.2020

Yhdenlainen kokemus tämäkin. Riemu muutti viikko sitten tänne. Vatsa oli muutamassa päivässä venähtänyt mutta olo ei vieläkään tuntunut tukalalta, ruokahalu oli hyvä ja Riemu oli pirteä ja hyväntuulinen. Liikkeet tuntui hyvin, toki loppuviikosta alkoivat jo olemaan aika ahtaalla.

Torstaina tein vipan työpäivän ja pääsin kotiin joskus puol kuuden jälkeen. Riemu oli pirteenä vastassa ja käytiin ulkona. Ulkona ei namit juurikaan kelvanneet ja iltaruoan söi närppien, lämmöt 36,8 ja ennen nukkumaan menoa 36,7. Yö meni rauhallisesti, muutaman kerran havahduin että Riemu kävi laatikossa muutaman kerran kuopsuttamassa ja muutaman kerran hyppäsi sänkyyn ja lähti lattialle kun hetken olin rapsutellut. Aamulla heräilin kympin aikaan, käytiin ulkona ja tarjosin ruokaa mikä jäi kuppiin. Join kahvit ja sain viestin kotoa, että Kiusa on aloittanut juoksun ja se pitäis saada toiseen hoitopaikkaan koska Keeshond sekoaa. Olin jo edellisenä päivänä sanonut, etten voi perjantaina enää kuskailla kun pitää olla synnytysvahtina. Käytin Riemun uudelleen ulkona, mittasin lämmöt jotka oli 37,2. Mittaamisen jälkeen Riemu paineli takaisin sängyn alle ja asettui sinne huokaisten nukkumaan. Hörppäsin kahvin loppuun ja lähdin kotoa hakemaan Kiusaa.

Ohi ajaessani kävin töistä hakemassa babydogmilkiä, kotona käytin omat koirat pellolla kävelemässä ja ajoin Ilmajoelle Kiusan seuraavaan hoitopaikkaan, kävin kaupassa hakemassa vielä viimesiä tarvittavia ja olin takaisin kahden tunnin päästä. Kun avasin eteisen välioven, näin portin takana just sen näyn, mitä en ikinä milloinkaan olisi halunnut nähdä. Mulla oli kuulokkeet korvissa ja puhuin kaverin kanssa puhelimessa ja totesin "Voi helvetti tuos portin takana on kuollut pentu".

Mulla jäi kaikki ovetkin ulos saakka auki. Riemu oli siis makkarissa petaamassa tuota reunapetiä ja läähätti, ihan täys synnytys päällä. Kun pääsin huoneeseen, huomasin toisen liikkumattoman pennun matolla, siltä oli kalvot poistettu ja istukka syöty ja se oli suurinpiirtein kuivattu ja ruumis oli ihan lämmin. Hieroin vuoron perään tuota kuivempaa elotonta pentua ja vuoroin tuota pussista otettua kylmää pentua, kumpikaan ei reagoinut mihinkään mitään. Pedissä mitä Riemu kaivoi oli kaksi huutavaa mustaa pentua joiden istukat oli hoidettu ja ne oli kans hyvin kuivattuja. Ohjasin Riemun laatikkoon ja laitoin reunapediltä ne kaksi sinne sen kanssa, samalla kun vielä lisäkuivasin niitä ja ravistelin kahta elotonta. Puhelimessa ollut Kati tsemppasi keskittymään eläviin ja pitämään huolta että narttu rentoutuu. Riemu synnyttikin viidennen pentunsa 14:54. Elävät pennut oli siis uros ja narttu, kuolleet oli kaksi narttua. Eka jonka syntymän näin oli myös narttu, sitten tuli uros, narttu ja viimeisenä häntämutkainen uros. 

Pennut (ekat neljä oletetussa) syntymäjärjestyksessä

1. Musta merkein narttu, 299g KUOLLUT

2. Sininen merkein narttu, 253g KUOLLUT

3. Musta merkein narttu "valkokaula" 260g, oli syntynyt kun tulin paikalle

4. Musta merkein uros, "pisterinta" 255g, oli syntynyt kun tulin paikalle

5. Musta merkein narttu, "pystyviiva rinnassa" 225g, kello 14:54

6. Musta merkein uros, ei rinnassa valkoista, 240g, 15:05

7. Parkki merkein narttu, 272g, 15:25

8. Sininen merkein uros, 240g, 16:03 (häntämutka)

Ja kuvat 1vrk vanhoista rakkaista paloista. <3

1. Narttu, Lahja. 1vrk

2. Uros, Taisto.

3. Narttu, Lykky.

4. Uros, Toivo.

5. Narttu, Lohtu.

6. Uros, Tarmo.

Eihän tässä muu auta kun hyväksyä tilanne mutta eniten harmittaa se, että lähdin kuskaamaan sitä Kiusaa vaikka olin jo sanonut etten voi ennenkuin pennut on syntyneet. Voi toki olla, että kaksi tyttöä syntyi alunalkaenkin kuolleina. Voi olla, etten olisi saanut niitä elvytettyä. Voi olla, että olisin toisen saanut elvytettyä, tai molemmat. Olisi myös ihan mahdollista, että Lahja ja Taistokin olis ollu hengettöminä kun tulin ja jäljellä olisi neljä pentua. Olisi mahdollista että kaikki kahdeksan olisi hengissä. Jos ja jos. Harmittaa ja surettaa ja ärsyttää oma tyhmyys niin paljon! Pikkutytöt on nyt kuitenkin haudattu ja kynttilät sytytetty, nyt keskitytään näihin kuuteen maailmassa olevaan.

Tärkeintä on, että Riemu voi hyvin. Se hoitaa pentujaan ensiluokkaisesti ja synnytyksessä se oli rauhallinen ja tarkka. Jäljelle jääneet pennut on kaikki hanakoita syömään ja painot on nousussa. Nyt jännitetään vielä nämä muutamat ensimmäiset viikot että kaikki lähtee sujumaan hyvin. <3

Kiitos kaikille tsempeistä! Empä olisi ikinä uskonut että noin viilipyttynä nukkuva narttu synnyttää ensimmäisen pentueensä neljässä tunnissa. Oli kyllä yhtä vauhdikas meiniki, mitä Varmalla V-pentujen kanssa. Ja opin, ettei edes rauhassa nukkuvaa, oletetusti lähipäivinä penikoivaa narttua jätetä yksin. Ei puoleksikaan tunniksi.

Riemun tiineysvuorokausi 53, röntgen ja herpesrokote

 

Tämmösen mamman kävin hakemassa kyytiin päivällä ja ajeltiin Lillvettiin tiineysröntgeniin ja viimeiselle herpesrokotteelle.

Riemu otti mut yhtä riemukkaasti vastaan niinkuin aina ja lähti mun mukaan täysin ennakkoluulottomasti. Röntgenistä se yritti karata liukuoven ja seinän välistä mutta tyytyi sitten typerään kohtaloonsa ja köllötteli kyljellään pöydällä kun nappastiin muutama kuva. 

Kahdeksan pentua laski kaksi lääkäriä ja kyllä mäkin sieltä sen kahdeksan sain ! Viikon päästä katsellaan, ketä tuli. :)

Riemu voi edelleen super mainiosti ja ei tuntunut musta edes vaikealta vatsansa kanssa! Tuommoiseen pitkäselkäiseen tavarajunaan mahtuu muutama puppy eikä tee tiukkaakaan :D Vielä ainakaan!

Käväisin myös kuvailemassa kuvankaunista Helyä (Nauruterapia) jolla tuli just 6kk ikää täyteen! <3 Ihanan reipas ropellihäntä!

Sevettijärven tuliaisten odotetaan syntyvän 7.11.2020!

Tiineysultra näytti positiivista, heti kun anturi asetettiin Riemun söpösti pyöristyneen vatsan päälle, näkyi neljä pentua :D Ihanaa miten selkeästi sielä oli asukkeja, useamman kerran oon ruudulta joutunut seuraamaan kun kohdusta ei löydy yhtään mitään. Mutta 5-6 alkiota arviolta oli, käydää rtg vielä samalla kun käydään toinen herpesrokote hakemassa. 

Tähän väliin vielä muistutus! En ole ottanut ketään "pentujonoon" enkä aio jatkossakaan ottaa - miksei? Koska jonossa olevat ehtivät ottamaan pentunsa sieltä, mistä sen nopeammin saavat. Lopputuloksena mulla on listalla ihmisiä, jotka ovat pentunsa saaneet jo kauan ennenkuin ne "varatut" pennut syntyvät. Tällähetkellä tilanne on se, että kahdelle ihmisille olen pennun luvannut jos kaikki menee hyvin ja vielä on hiukan auki, jääkö kotiin yksi pentu. Joten aivan kauhean montaa vapaata pentua ei tässä ole, välttämättä ei yhtään. Koska viestejä tulee ihan älyttömästi (ennen ultraustietoa 3-5 viestiä per päivä...), vastaan suurimmalle osalle copypastella, ei aika riitä kaikkeen. JA niiden viestien perusteella valitsen mielivaltaisesti ne, joille voisin kuvitella pennun myyvän. Ei siis mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, pennuille olisi varmasti hyviä koteja olemassa, mutta kaikille ei mitenkään riitä ja kotivalinnat teen kuitenkin aina minä ja ei, ei tarvitse toivotella vastauksena "toivottavasti pennut löytävät kodit" koska sitä ongelmaa ei kyllä todellakaan ole. :)

Olen instagramin puolella jo kaksi päivää lupaillut tätä blogipäivitystä ja tiedän että porukka haluaa tietää uroksen ja! Tässä se nyt tulee :)

Tessu 
s. 20.5.2010

Terveys

Silmät: Terveet [04/19]

Lonkat: B/B [indeksi 104]

Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV0
Polvet: 0/0 
DM: Terve

PRA-prcd: Terve

Pompe: Terve

Nopea ja varma astuja, ei iho-ongelmia.

Leikkaava purenta, ei hammaspuutoksia.

Kaksi pentuetta entuudestaan, molemmat syntyneet 2020.

Vilkas, aktiivinen uros.

Tessu KoiraNetissä

 

Tessun näin ensimmäisen kerran Oulun katselmuksessa 2012, silloin kaksi vuotias uros teki minuun vaikutuksen kehäkäytöksellään - tarkkaavainen ympäristöstään mutta ei mikään jokapuolelle poukkoilija. Seuraavan kerran näin Tessun Pellon katselmuksessa 2019 - nuoresta klopista oli kehittynyt todella komea veteraani! Kehäkäytös oli aivan yhtä hienoa mitä Oulussakin. Vaikka käytös kehässä oli varmaa, Tessu on kotiloissa hyvin aktiivinen ja puuhakas tyyppi, eikä ikä näy vielä lainkaan 10-vuotiaan uroksen käytöksessä vaan edelleen sama aktiivinen, nuorekas ikiliikkuja. 

Kiinnostus Tessun jalostuskäyttöä kohtaan kasvoi entisestään kun kuulin Tessun käyneen kyseisessä katselmuksessa silmä ja polvisyynissä. Eräs kasvattaja hoiti Tessulle vielä geenitestikitin ja luustokuvien yhteydessä kesällä 2019 lähti veret laboklinille tutkimuksiin. Elokuussa kuulin geenitestitulosten tulleen ja "terve on". Syksyllä 2019 kysyin Tessua Riemulle ja lupa tuli. Lokakuun juoksu meni ohi kun en jaksanut penturumbaa heti Mintun jälkeen ja maaliskuun juoksu 2020 meni kans ohi kun Piiku oli juuri astutettu. Joten NYT syyskuun alussa vihdoin päästiin reissuun Sevettijärvelle!

Matka sujui hyvin, lauantaina näyttelyn jälkeen lähdettiin ja sunnuntai-iltana oltiin perillä kohteessa. Päästin Riemun autosta ja n. 10min päästä pariskunta oli nalkissa. Juotiin siinä kaffit ja lähdettiin yöpaikkaan ja maanantai-aamulla Tessun omistajan loihtiman ihanan aamupalan jälkeen vielä uusinta - ehkä 2min ja nalkissa. Tessu otti vieraat iloisena häntä heiluen vastaan ja ei kyllä huomannut mistään että tyypillä on 10v ikää, ei jääny kyllä mettässä yhtään Riemun jälkeen!

Nyt syntyvä pentue on Tessulle kolmas ja omistajan tahdosta myös viimeinen.

Jalostustoimikunnan terveystiedot suvusta

Ettei tämä kaikki kuulostaisi vaan helpolta, stressittömältä ja kivalta, seuraa opetus: Älä koskaan luota toisen käden tietoon vaan kysy kaikki aina itse suoraan koiran omistajalta. Riemuhan tosiaan on testattu PRA-prcd kantajaksi eli olisi loogista, että etsin sille pra testatun uroksen, eikö? Mutta aivot eivät aina toimi loogisesti vaikka miten tekee parhaansa. Olin elänyt kokoajan käsityksessä ja oletuksessa, että Tessu geenitestattiin viime vuonna DMän, PRA-prcdn sekä pompen osalta, kaikista terveeksi. Oletus päässäni oli niin vahva, etten kysynyt asiaa erikseen omistajalta. Viikon päästä astutuksesta, keskellä yötä heräsin ajatukseen, että OLIKO sitä Tessua pra testattu, vai ei? Kävin kaikki mahdolliset listat läpi ja ei, ei näkynyt testitulosta. Itkupaniikki iski ja laitoin omistajalle viestiä johon hän aamulla vastasi, ettei ole tutkittu kuin DM O_O !!! No ei siinä, sovittiin että omistaja pyytää labolta lisätestit (ja pyytää ne molemmat puuttuvat geenitestit nyt!). Yllättäen, suomen päässä ei homma pelitä ja kahden viikon piinallisen (ok, mulle tuli oikeasti lähestulkoon vatsahaava) odottelun jälkeen ihana ystäväni Elina käänsi labolle Saksaan lähetettävän sähköpostin jonka Tessun omistaja sitten lähetti ja tästä muutaman päivän päästä tuli tulokset - Terve oli, niin PRA-prcdn kuin pompen taudin puolesta. Huh helpotusta! Tuon melkein 3 viikon tuskallisen odottelun jälkeen ehtii miettiä kaikenlaista ja pitää kyllä sanoa, että todellakin opin että varmista aina itse kaikki tulokset, äläkä oleta mitään tai luota kenenkään muun hoitavan kaikkea! Varsinkin tällaisessa tilanteessa, missä sulla on jonkun geenitestin perusteella toinen osapuoli kantaja jostain sairaudesta. Jos Tessu OLISI ollut kantaja, pennut oltaisiin tunnistusmerkitty heti kun se olisi ollut iän puolesta mahdollista ja niistä oltaisiin lähetetty poskisolunäytteet laboklinille tutkittavaksi, jolloin niiden status olisi ollut tiedossa luovutuksen aikoihin. Kantaja + kantaja yhdistelmästähän voi syntyä kaikkia kolmea variaatiota - terveitä, kantajia ja sairaita, eli teoriassa neljän pennun pentueesta 2 olisi ollut kantajaa, 1 terve, 1 sairas, sattuma tietenkin vielä vaikuttaa. Jokatapauksessa, tein virheen kun en varmistanut asiaa itse ja maksoin siitä nyt "vain" kolmen viikon yöunet, onneksi Tessun testitulos oli odotetunlainen (kyllä tässä kolmen viikon aikana on ehtinyt Tessun suvun tuloksia pyöritellä). 

Vielä tuhannet kiitokset Hannelle kun toimit ripeästi ja hoputit vielä laboratoriota perästä! 

Katsokaa miten jäätävän suloinen ilme ja nuo korvat!

Miksi Tessu? Tessun suvussa on minulle tuttuja sukuja - Riivan isän, Kukkipuun Barjun emän sisko Kukkipuun Oaivi on Tessun isoäiti, sekä Kiusan isoäidin emän sisko on Tessun emä, Malla. Kiusan jalostuskäyttö on todella epävarmaa vielä joten tuntui turvalliselta valita tuttuja sukuja Riemun pentujen isäksi. Riemun selkämuutoksen, LTV1 vuoksi hakusassa oli selkätutkittu uros ja iloisesti yllätyin kun huomasin että Tessulta oltiin myös selkä tutkittu! Tessun rakenteessa ei juurikaan ole moitittavaa, sen liikkuminen on vaivatonta ja se on kotioloissa hyvin eloisa ja vikkelä tapaus jolla tuntuu moottoria olevan! Se ei ole mikään herkkäpoika mutta tekee mielellään yhteistyötä ihmisten kanssa. Tessun molemmat vanhemmat ovat eläneet iäkkäiksi, isä 14,5v ja emä 15,5v!

Pariskunta 7.9.2020

Erimoone Taivaanlahja "Riemu"
s. 1.10.2015

Terveys

Silmät: Terveet [11/19]

Lonkat: A/A [indeksi 112]

Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, VA0, LTV1
Polvet: 0/0 [Tulos vanhentunut toukokuussa]
Sydän: Ei sivuääniä
DM: Kantaja 

PRA-prcd: Kantaja 

Pompe: Terve

Leikkaava purenta, ei hammaspuutoksia

Normaalit juoksut, helppo astuttaa.

Riemu KoiraNetissä

 Pentuna yksi korvatulehdus, juoksujen aikana/jälkeen muutaman kerran hotspot selässä -> Pysynyt poissa biotiinikuurilla.
Sisaruksilla ollut korvatulehduksia ja tassuvälitulehduksia myös. Riemu pentueensa "vähäoireisin".

Riemun terveyteen voin myös lisätä sen, että Riemun emä Varma steriloitiin 2020 ja samalla 9,5 vuotiaan tulevan isoiäidin selkä kuvattiin - LTV0, VA0, SP0! 

Riemu tulee todennäköisesti olemaan pentueensa ainut sukua jatkava.

Ystävällinen, nöyrä, hyvä hermoinen. Harrastuksissa tekee täysiä, nauttii yhdessä tekemisestä. Introvertti vanhempiensa tavoin - välillä vaatii latautumista omassa rauhassa.

Riemu 7 viikkoisena

Jalostustoimikunnan terveystiedot suvusta

Riemun isän suvun terveystiedot

Riemun emän suvun terveystiedot

7.9.2020 Sevettijärvellä

Riemu on lokakuun alkupuolella viisi vuotta täyttänyt narttu joka elää samassa laumassa nuoremman siskopuolensa (E. Valontuoja) kanssa. 

Riemu on pysynyt terveenä yhtä korvatulehdusta lukuunottamatta ja lääkärillä on käyty rokotusten vuoksi. Riemu luustokuvattiin Ventelällä 2018 eikä lausunnoissa ole mitään lisähuomautuksia mistään, selässä on LTV1 muutos, mikä ei koiraa ole vaivannut. 

Riemu on täydellisesti emänsä ja isänsä risteytys - ulkonäöllisesti ja luonteellisesti. Riemu on aina valmis harrastuksiin ja lenkille, mutta viihtyy myös omissa oloissaan introverttaamassa eli "latautumassa". Harrastuksissa Riemu palkkautuu ihan kaikella: leluilla, nameilla, kehuilla ja itse tekemisellä! Mutta on emänsä Varman tavoin ohjaajapehmeä eli tarvitsee ohjaajan, joka ymmärtää tämän (Ja Reetta on just sellainen <3). Riemu on koirasosiaalinen ja "puhuu" hyvin koiraa eikä laumassa todellakaan mikään öykkäröijä tai myöskään alistuja, lenkillä ohittaa koirat itsevarman tyynesti (Tämä ei toki tarkoita sitä, että sen tulevat pennut osaisivat käyttäytyä hihnassa automaattisesti....)
Astutusreissu sujui helposti, Riemu on hienosti kuulolla eikä jännitä uusia paikkoja tai ihmisiä mitenkään ja siitä toki isoin kiitos Reetalle, joka on Riemun aikanaan sosiaalistanut! Riemu oli nuorempana hiukan pidättyväinen vieraita kohtaan mutta aikuistuttuaan on kaikkialla kuin kala vedessä, pidättyväisyyttä vieraita kohtaan on vahvasti siskossaan Taikauskossa, mutta veljensä Työvoitto ja siskonsa Tähtitiede ovat hyvin sosiaalisia kaikkia kohtaan, sisarusten pidättyväisyys on hyvä tiedostaa Riemun pentuja halajavat - sosiaalistamiseen todella pitää varata aikaa ja viitseliäisyyttä, enkä tarkoita nyt mitään makkararinkejä vaan sitä, että ei lähdetä ainakaan pennun kauhisteluun mitenkään mukaan! Hakusessa siis hyvän hermorakenteen ja maalaisjärjen omaavat omat ihmiset. :)

Riemun emä asuu täällä kotilaumassa, samoin Riemun veli Velho. Riemun sisko asuu hyvän ystäväni luona ja hänen perheensä omistaa Tiitin eli Riemun isän. Voi siis sanoa, että suurinosa Riemun "perheestä" asuu lähipiirissäni. Tiiti (vir. Wagner) on kaikkien aikojen hienoin paimensukuisuros ja poikansa Velho on minun mielestäni harrastuskoirana aivan täydellinen - rutkasti moottoria ja sopivasti nöyryyttä - partiopoika <3 Nyt kun Riemu emäntineen asuu samassa kaupungissa, olen päässyt näkemään Riemuakin enemmän ja tutustumaan sen ihanaan mutkattomaan luonteeseensa paremmin niin kotona kuin harrastuksissa ja olen totaalisen rakastunut tähän tyyppiin!

Harrastuspotentiaalista porukkaa tästä T-pentueesta on tullut taitavissa käsissä: Kaikki ovat kokeilleet paimennusta enemmän ja vähemmän, Taikausko treenailee koiratanssia aktiivisesti ja ovat kisanneet tokossa ja rallytokossa epävirallisissa. Tähtitiede on treenannut hakua ja noseworkiä, Työvoitto on kisannut agilityssä ykkösissä ja rallytokossa puuttuu yksi tulos avoimesta koulutustunnukseen ja Taistelutahto on kisannut tokon alokasluokassa (Lappalaiskoirat ry:n tokotulokas sijalla 4 2018, paimensukuisen lapinkoiraseuran toko kiertopalkinto 2018) sekä suorittanut lammaspaimennuksen esikokeen hyväksytysti 2019. Kiitos aktiivisten omistajien, 4/5 on myös luonnetestattu!

 

Riemu on luonnetestattu 2v 7kk iässä Isossakyrössä, tuomareina Vuorisalo & Puputti

Luonnetesti videona täällä

Luonnetesti kuvasti mun mielestä Riemua oikein hyvin, äänivarma, hyväntahtoinen, pehmeä, ei mikään vahtikoira. Vilkas se on mutta vaikka se huomaa asiat, se ei saa slaageja mistään vaan pystyy siirtymään asioissa eteenpäin jäämättä kiinni mihinkään.

Riemu näyttelyissä 2018
"Musta vaaleinruskein merkein. Keskikokoinen, mittasuhteiltaan pitkä. Kevytpiirteinen pää. Tiivis, pitkä runko. Ohut raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Kesäturkki. Häntä saisi taipua reippaammin, tarmokkaammin. Hyvä liike ja luonne."
AVO Hyvä

Ainut näyttelyarvostelukin on hyvin koiran näköinen - liikkuu hyvin, hyvä luonne, häntä tosiaan saisi nousta paremmin mutta koska äitinsä pitkä ja jyrkkä lanne-osa ja alaskiinnittynyt häntä - ei se nouse. Riemu on hyvin kulmautunut, sillä on hyvä kaula ja ok laatuinen turkki, kevyt kallo ja raajaluusto. Jos Riemun rakenteessa jotain muuttaisin, vahvistaisin raajaluustoa ja muokkaisin lanne-osaa paremmaksi. Muuten bueeeno!

Riemu on käynyt junnuna suorittamassa hyväksytysti lammaspaimennustaipumustestin (Tuomarina Pasanen) ja poropaimennustaipumustestiä kokeiltiin 2018 mutta ei mennyt läpi koska se oli tuomareiden mukaan epävarma / välinpitämätön, itse olin aidallla testiä seuraamassa ja en kyllä nähnyt, että koira olisi missään vaiheessa ollut epävarma tai välinpitämätön, Riemuhan jopa muutaman kerran lähti vähän keulimaan eikä tullut heti Reettan luo takaisin! Lampailla ja naudoilla ollaan käyty yhdessä useampia kertoja ja Riemu on hyvin samantyylinen paimenessa mitä veljensä Velho ja siskonsa Tui & Akka - ohjaajalle töitä tekevä, kuuliainen, liukasliikkeinen ja lukee laumaa ehdottoman hyvin. 

Nautoja paimentamassa

Lammaspaimennusta treenaamassa Kerimäellä

Kiilopäällä 2020

Odotan tulevasta yhdistelmästä kauniilla, kestävällä rakenteella varustettuja paimensukuisia lapinkoiria joista löytyy potkua yhteisiin harrastuksiin ja ne ovat lähes väsymättömiä, luonnossa viihtyviä koiria. Molemmat vanhemmat ovat vilkkaita ja yhteistyöhaluisia harrastaessa. Luustoa tuskin mitään mahdottomia tulee, turkit pysynee maltillisina ja hyvälaatuisena. Ei välttämättä mitään kaverikoirailuun täydellisesti sopivia maailman rakastajia, mutta täydellä sydämellään omasta ihmislaumasta nauttivia koiria. Vaikka Riemu on DM ja PRA-prcd kantaja, isän ollessa terve, pennut EIVÄT tule sairastumaan kyseisiin sairauksiin mutta mikäli halajaa koirasta suvun jatkajaa, pra ja dm status olisi hyvä selvittää ensin!

Siskokset E.Taikausko & E. Taivaanlahja Kylävaaralla 

Vähän jo kutkuttaa, millainen L-pentue sieltä putkahtaa <3 !

Ja montako jätän kotiin ;)