maanantai 10. huhtikuuta 2017

Joskus toisen tappio on toisen Voitto


Meinaan ihan minun, ikioma Työvoitto.

On jäänyt ihan kokonaan kirjoittamatta myös siitä, että syksyllä laumamme kasvoi n. 20 sekunnin varoitusajalla uudella jäsenellä. No, olihan sen tarkoitus aluksi tulla meille etsimään kotia, siirtyä mun vanhemmille tai veljille... Mutta... Tiesinhän mä, ettei tää lähe mihinkään,

Elmo Työvoitto haettiin kotiin sunnuntaina 16.10. Boikaloshan syyskuussa vietti meidän kanssa viikonlopun taipparin ja lammastreenin merkeissä ja maanantaina kun tyyppi piti palauttaa, sanoinkin Vellulle etten haluaisi luopua siitä ollenkaan. Soitto tuli lauantai-iltana ja sen enempää empimättä lupasin hakea koiran meille ja miettiä tulevaisuutta sitten :P Vellulla tais mennä punaviinit väärään kurkkuun xD
Oli liikuttavaa, miten innoissaan Elmo oli kun se näki meidät! Pissa lensi ja huuto raikasi :D Ei muutako koira hihnaan ja autoon, kotona se oli ihan niinkuin ei olis vuotta pois ollutkaan ja meidän tytöt otti sen hienosti porukkaan :)
Sen suurempaa dramaattisuutta tässä ei siis ole takana kun edellinen omistaja totesi ettei koiralla ole mitään itseluottoa ja koira on liian "pehmeä" hänen käteensä. Aiemmin kesällä jo ehdotin että ei kannata turhaan kiusata itteensä ja koiraansa sillä jos ei vaan kemiat kohtaa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :) Elmo muutti nimensä muutettuaan meille Velhoksi, sopivaksi jatkoksi Vilho-> Elmo -> Velho :) Oon luvannu ottaa kaikki kasvattilapset takaisin maailmalta mut nyt on kulukaa semmonen kiintiö täynnä että ei pyge! :D

Vee on maailman helpoin koira. Ihan uskomattoman kuuliainen, helposti motivoitavissa treeneissä, oppii nopeasti (heti kun uroksen putkiaivot yhdistää :D) ja tekee kyllä ihan eri tavalla hommia mitä tytöt :D Se ei kyseenalaista, mieti ja puntaroi, tekee vaan. Aksaa ollaan pikkuhiljaa opeteltu ja tokon alkeita. T-pentue on kyllä luonteen puolesta just niin hyvä, mitä yritinkin tällä yhdistelmällä - Varman lehmänhermoisuuteen ripaus tulta ja tappuraa - Pennut on hyvähermoisia mutta lähes kaikissa niissä on selkeästi kuitenkin enemmän potkua mitä äidissään! Kiitos Tiiti :D Velho varsinkin välillä tuntuu ihan "oudolta" kun puree ja räyhää aksatessa, taistelee hullun hyvin ja paimenessa pistää tahmeisiinkin lambeihin liikettä. Innolla odotan meidän tän kevään ekoja lammastreenejä <3

Ekoja kuvia "uudessa" kodissa. Mama ja poika.

Miten luihu luihunaattori hän olikaan! 

Äidit ja niiden jälkikasvua.


Kokonainen kotilauma. <3

Veeson. <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti